Treasure island

Vene12

2012-02-12T14:11:00.000+02:00

Piipahdin toteamassa ensimmäisen varman kevään merkin, käydessäni messukeskuksessa katsomassa tämän vuoden Vene12 messut. Viime vuonna ne jäivät väliin enkä varsinaisesti koe menettäneeni yhtään mitään. Tällä kertaa halusin käydä katsomassa ja olen ihan tyytyväinen, että lähdin piipahtamaan.

Messut olivat kasvaneet tälle vuodelle Pohjois-Euroopan suurimmaksi ja kyllä todellisuus mielestäni myös tätä väitettä vastasi. En tosin ole käynyt muilla vastaavilla messuilla, mutta kiistatta nämä olivat suurimmat missä minä olen käynyt.

Messualueen ollessa 58 000 m² käveltävää kyllä riittää. Kävin tekemässä kohtuullisen nopean ja pintapuolisen retken, mutta silti käytin aikaa melkein kolme tuntia. Veneitä oli kerrakseen.

Minulle suurin juttu oli loppujen lopuksi ehkä ihan vain se, että kävin paikalla. Yhdistän venemessut mielessäni kevääseen ja siihen, että kovin kauaa tätä lunta ja pakkasta ei ole enää kestettävä. Toinen mukava yllätys oli se, että suuri osa minua kiinnostaneista veneistä olisi lähtenyt mukaani jos olisin halunnut. En tietenkään tarkoita mitään puolen miljoonan moottorijahteja, mutta käytännöllisiä pienveneitä joilla voi kalastaa ja käydä saaressa. Sellaista minä olen vailla, joskaan en kovin kiihkeästi.

Veneet eivät hirveästi säväyttäneet. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki kotimaisen XO Boats Oy:n valikoima.

Kyseessä on alumiinisia päiväveneitä tekevä yritys. Tarkoitan tuollaisia moottorilla liikkuvia huviveneitä, joilla liikutaan paikasta toiseen ja pidetään hauskaa. Niiden muotoilu oli modernia ja rohkeaa, kuitenkin tavalla jossa on jotain hyvin klassista. Suoria ja rohkeita pintoja. Tiedä sitten tulenko tuollaista koskaan hankkimaan.

Ihmettelen kuitenkin veneiden muotoilua. Tuntuu kuin liian pieneen tilaan olisi ahdettu liikaa komponentteja, siten ettei yhdellekään ole kunnolla tilaa. Keulassa on pieni makuukajuutta, jota ei käytetä juuri koskaan. Ohjaamo on keskellä, mikä on tietysti oleellista, mutta perässä on tilaa vain muutamalle istumapenkille ja hyvällä tuurilla pienelle pöydälle. Keulakansi on täysin turhaa tilaa, sillä siinä ei pysty olemaan oikeastaan missään vaiheessa veneilyä. Sama vaivaa usein myös kalastusveneitä, joissa tilaa ei useinkaan ole riittävästi.

Minun päiväristeilijässä tulisi olla hyttiohjaamo, mihin koko seurue mahtuu huonolla säällä. Pääpainon ollessa avoimella tilalla, jossa pitää olla riittävästi pehmeää tilaa, että siinä voi olla makuulla ja nauttia auringosta. Olisi siinä jotain muutakin, mutta olkoon.

Postitoilehden ja minäviheltelin

2012-02-11T20:01:00.000+02:00

En ole vieläkään kuullut mitään joulukuisesta tilauksestani kotimaista Rekyylilehteä. Asia josta en ole viitsinyt stressiä ottaa, sillä en ole siitä mitään maksanut. Täyttänyt vain netissä lomakkeen, että haluan tilata kyseisen julkaisun. Ehkä siellä on sen verran kiirettä etteivät ole ehtineet reagoida nyt hieman yli puolessatoista kuukaudessa. Toinen vaihtoehto on tietysti se, etten täytä "asetiedon ykkösen" laatukriteereitä, eikä minulla siksi voi lehteä lähettää. Mistä näitä tietää.

Kansainvälinen media on kuitenkin luotettavampaa ja posti toi iloisesti vihellellen minulle taas uuden National Geographic lehden. Aiheet vaihtelivat tsunamista, koirien DNA:n kautta viimeisiin luolaihmisiin. Taattua laatukamaa siis. Tosin tuntuu kyllä siltä, että se kannessa ollut koirajuttu on aika saamarin kevyt. Upea kuva tietysti, mutta itse artikkelista puuttuu minusta sisältöä ja on enemmänkin vain ilmoitus siitä, että tätäkin asiaa on alettu tutkia.

Mikäli minulle sattuu tilaisuus viettää talvi tai siis kesä etelämantereellä, lähden heti ja viheltelen mennessäni. Kappaleen ollessa Joe Cockerin Summer in the City.

Päättyykö Steel Panthers?

2012-02-09T19:31:00.000+02:00

Steel Panthers peli on edelleen kesken a laitoin juuri viestin vastustajalle, että pelataanko vielä vai ilmoitanko pelin päättyneeksi. Jälkimmäinen tarkoittaisi vastustajan luovutusta ja minulle hyviä pisteitä listalle. Voitto siitä on joka tapauksessa tulossa, sillä olen sen verran hyvin kyllä vienyt peliä siihen suuntaan mihin olen halunnut sitä viedä.

Alkuperäinen suunnitelmani koukata kartan alapuoliskolta keskilinjan taakse ja ylös oli todella hyvä päätös. Pääsin pelaamaan vain pientä osaa veli neuvostovenäläisen joukkoja vastaan, sillä hän ei pystynyt(?) reagoimaan hyökkäykseeni riittävän voimakkaasti. Tämä aiheutti sen alueellisen ylivoiman, jota pidän niin tärkeänä melkeinpä missä tahansa sotapelissä. Seurauksena oli tietysti se, että tuhosin vastustajan joukkoja enemmän kuin hän pystyi tuhoamaan niitä minulta.

Olen tietysti kärsinyt tappioita, mutta aloite on pysynyt minulla käytännössä koko ajan. Se on tärkeää missä tahansa kisassa jossa vastassa on toinen ihminen. Pakota vastustaja hylkäämään oma suunnitelmansa ja pelaa omaasi.

Something funny

2012-02-07T21:39:00.000+02:00

A young Portsmouth woman was so depressed that she decided to end her life by throwing herself into the sea, but just before she could throw herself from the wharf, a handsome young man stopped her.

“You have so much to live for,” said the man. “I’m a sailor, and we are off to Australia tomorrow. I can stow you away on my ship. I’ll take care of you, bring you food every day, and keep you happy.” With nothing to lose, combined with the fact that she had always wanted to go to Australia, the woman accepted.

That night the sailor brought her aboard and hid her in a small but comfortable compartment in the hold. From then on, every night he would bring her three sandwiches, a bottle of red wine, and make love to her until dawn. Two weeks later she was discovered by the captain during a routine inspection.

“What are you doing here?” asked the captain.

“I have an arrangement with one of the sailors,” she replied. “He brings me food and I get a free trip to Australia.”

“I see,” the captain says.

Her conscience got the best of her and she added, “Plus, he’s screwing me.”

“He certainly is,” replied the captain. “This is the Isle of Wight Ferry.”

Schüller ja Savage HJK:hon

2012-02-07T19:08:00.000+02:00

Helsingin jalkapalloklubi osti Rasmus Schüllerin ja Demba Savagen sopimukset Espoon FC Hongalta. Jännittävä ja yllättävä siirto, sillä kotimaisessa jalkapallomaailmassa tapahtuu hyvin harvoin pelaajasiirtoja. Tarkoitan sellaisia siirtoja joissa sopimuksen alainen pelaaja siirtyy seurasta toiseen ihan oikeaa rahaa vastaan. Yksinkertaisin syy siihen on se, että meillä ei ole rahaa jalkapallossa sen vertaa, että se olisi oikeasti mahdollista.

Ilmeisesti virallista ilmoitusta liikkuneesta rahasummasta ei ole, mutta mutuhuhu antaa ymmärtää, että rahaa on liikkunut EUR 300,000 - 500,000. Mielestäni realistinen summa molemmista kun otetaan huomioon, että ulkomaille tapahtuvista siirroista ei taida saada kovinkaan paljoa enempää. Tietysti meillä on Pukit ja Ringit, mutta he ovat erityistapauksia.

Espoolainen Honka on sen sijaan aika hankalassa pakkoraossa. Se on julkisesti ilmoittanut tarvitsevansa pelaajakauppoja pyörittääkseen koko seuran toimintaa. Koko seuran taloudellinen toimeentulo riippuu toisista jalkapalloseuroista, mikä ei voi olla mikään kestävä ratkaisu. Muutaman pelaajan myyminen olisi hyvä tilanne jos siitä muodostava tulo olisi puhtaasti ylimääräistä rahaa. Silloin sitä voisi käyttää seuran toiminnan kehittämiseen, eikä rahoittamiseen.

FC Hongan ongelma on yksinkertainen. Espoolaiset eivät osta heidän tuotettaan, mikä on pääsylippu jalkapallo-otteluun. Viime kaudella Honkaa kävi katsomassa keskimäärin 1954 katsojaa, mediaanin ollessa 1597. Yhteensä 33226 kun samaan aikaan seuran liikevaihto on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Soi itsekin laskea että yksittäisen katsojan pitäisi jättää seuraan aika iso köntti rahaa, että koko homma tulisi kannattavaksi. Tiedän ettei tuossa ole sponsori- / yhteistyörahoitus mukana, mutta silti tulevaisuutta on vaikea rakentaa kun yhtälö on tuollainen.

HJK:lle kaikkea hyvää. Ainoa seura Suomessa jolla on rahaa pelaajaostoihin, eikä pelkkiin palkkoihin.

Tykkivenediplomatiaa Persianlahdella

2012-02-05T10:09:00.000+02:00

Yhdysvallat näyttävät voimaa Iranille ja lähettävät kolmannen lentotukialuksen Persianlahdelle. Jo alueelle olevien USS Carl Vinsonin (CVN-70) ja USS Abraham Lincoln (CVN-72), saavat seurakseen maailman ensimmäisen ydinkäyttöisen lentotukialuksen USS Enterprise (CVN-65).

Lähde uutiselle.

Luku on puolet ensimmäisen Persianlahden sodan aikaisesta keskittymästä. Saman verran lentotukialuksia oli vuonna 2003, jolloin viisi oli amerikkalaista ja yksi brittiläinen. Jos tuosta voidaan jotain johtopäätöksiä vetää, niin Iranin kampana vaatisi vähintään kuusi lentotukialusta, todennäköisesti enemmän mutta se on minun spekulaatiota. Eiköhän kyse ole aivan puhtaasta tykkivenediplomatiasta.

Sitä paitsi, "Iso E" on lähestymässä eläkkeelle ensi vuonna, joten kyseessä on varmasti myös laivaston sisäinen kunnianosoitus yhdelle merkittävälle laivalle. USS Enterpise on ollut osallisena yli 50 vuotisen historiansa aikana lähes kaikissa Yhdysvaltojen sotilaallisissa operaatioissa. Kyseessä on eräänlainen legenda.

Lähde uutiselle.

Super Bowl ennakko

2012-02-04T14:06:00.003+02:00

Sunnuntai - maanantai välisenä yönä taistellaan taas tämän kauden amerikkalaisen jalkapallon herruudesta kun vastakkain on kaksi itärannikon joukkuetta. New England Patriots on 2000-luvun kestomenestyjä, joka on voittanut kolme SB mestaruutta vuosina 2001, 2003 ja 2004. Listaan on hyvä lisätä myös vuosi 2007, jolloin The Pats taisteli mestaruudesta New York Giantsia vastaan, häviten hyvin jännittävän Super Bowl XLII:n 17-14.

The Pats on ollut minulle neutraali joukkue, en osaa kannattaa, mutta en myöskään vihata. Saatan hyvinkin jopa kannustaa joukkuetta jos vastassa on joku vähemmän kiinnostava joukkue. Sillä kiinnostava tämä Bostonin alueen joukkue on viime vuosina ollut. Pelinrakentaja Tom Brady on ehkä kaikkien aikojen paras quarterback ja kun siihen lisätään yksi parhaimmista valmentajista, on joukkue aina mainittava kun puhutaan potenttiaalisesta mestarista. Bill Belichick on nimetty kolme kertaa vuoden NFL valmentaaksi, hän on voittanut yhtä monta Super Bowl sormusta (=mestaruutta), joten kyse on todellisesta valmentaja velhosta. Tähän mennessä Patriots on voittanut 139, hävinnyt 53 ja pelannut tasan 0 ottelua, niiden 12 kauden aikana, jotka Belichick on Patriotseja valmentanut.

New York Giants on minun suosikkini, se ainoa urheilujoukkue, jonka värejä kannan säännöllisesti päälläni ja julkisesti tunnustan kannattavani. Uskon siis G-miesten voittoon, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Tällä kertaa voitto on kuitenkin täysin mahdollista, sillä Patriots on jo kertaalleen hävinnyt tällä kaudella "Jintseille". Mukaan kannattaa laittaa joukkueiden edellinen SB kohtaaminen vuodelta 2007, jonka New York Giants voitti myös. Silloin Pats oli pelannut siihen asti täydellisen kauden, 18 voittoa eikä yhtään tappiota.

En väitä tietäväni lajista niin paljoa, että lähtisin kirjoittamaan todellista ennakkoa. Mikäli tapahtuma kiinnostaa ja englannin kieli taittuu edes vähän, kannattaa kuunnelle ESPN:n Football Today podcast. Se on ammattimiesten tekemä ja kertoo paljon sellaista mitä kunnon otteluennakolta haluaakin kuulla.

Odotan hyvää ja viihdyttävää peliä. Olen varautunut 1,5 litran pullolla Dr Pepperia ja Chili Con Carne aineksilla. Jääpalat ovat pakastimessa ja iso litran tuoppi on valmiiksi pesty. Giants tulee voittamaan, mutta vasta jännittävän pelin jälkeen.

Miksi tuo peli on niin suuri ja merkittävä? Kyseessä on kuitenkin vain yhden maanosan peli, sielläkin sitä pelataan vain kahdessa paikassa ja niissäkin eri säännöillä. Siis jotain globaalissa mittakaavassa kovin pientä ja hämmentävää. Vähän kuin pesäpallo, jossa suomenmestaruus tarkoittaa periaatteessa myös maailmanmestaruutta, mutta me vain emme kehtaa sitä ääneen sanoa. Amerikassa kaikki on kuitenekin suurempaa ja siksi jenkkifutis on siellä kiistatta seuratuin ja sitä myötä tuottoisin urheilulaji. Se on jotain suurempaa, teollisuutta ja viihdettä. Kuinka kokonainen kansakunta innostuu jostakin asiasta ja liimautuu vastaanottimen ääreen yhden sunnuntain ajaksi.

Olen ihmetellyt kuinka yhden tunnin peliaikaa pystytään pelaamaan noin suurin piirtein neljä tuntia. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta ehkä se liittyy siihen suuruuteen ja kaupallisuuteen. Neljän tunnin ajasta televisiomainoksia on varmasti melkein neljäsosa. Se tarkoittaa rahaa, mainetta ja kunniaa. Apple käytti sitä aloittaessaan oman vallankumouksensa ja niin on moni muukin (1), (2) ja (3). Super Bowl on varmasti talousmaailma tärkein yksittäinen urheilutapahtuma.

Pidän sen suuruudesta, älyttömyydestä ja yltiöpäisyydestä. Siellä liehutetaan häpeilemättä jalkapallokentän kokoista lippua, samalla kun hävittäjät lentävät kentän ylitse jälkipolttimoiden hehkuessa. Ei sellaista spektaakkelia näen pesäpallon loppuottelussa.

Urbaani keskustapuolue

2012-02-04T11:11:00.000+02:00

Presidentin vaalit ovat tuoneet esille erityisesti kahden puolueen sisäiset ongelmakohdat jotka kaipaavat pientä pohdintaa. Näistä mielenkiintoisempi tilanne on Keskustapuolueessa, jossa puolueen sisäinen kartta on hyvin jakautunut. Seuraan tilannetta puhtaasti median avulla, enkä siksi tiedä olenko kartalla vai aivan sen ulkopuolella. Asia mistä en loppujen lopuksi ole edes kovin huolissani.

Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.

Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.

Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.

En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.

Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.

**

Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.

Prime, Short Film Looks at Manhattan’s Legendary The Primeburger

2012-02-03T17:56:00.002+02:00

PRIME from thismustbetheplace on Vimeo.

Intialainen kadoksissa

2012-01-31T21:03:00.001+02:00

Minun tekee mieli intialaista ruokaa, sellaista mikä on ihan oikeasti hyvää. Viimeksi sitä olen saanut monta vuotta sitten jossain Eiran ja Punavuoren rajamailta, mutta se paikka on kaiketi jo kadonnut maan päältä. Enkä edes muista mikä se oli nimeltään, vahingossa kun sinne kerran eksyin.

Kurjuus.

Palaan asiaan mikäli jotain uutta tulee vastaan.

Vaalimainos, mutta olkoon kun on niin hieno

2012-01-30T20:29:00.000+02:00

Harmi etten ollut livenä paikalla.

Hypnoottinen katse, mutta jotain on rikki - Jobs, Steve

2012-01-30T18:49:00.000+02:00

Sain luettua loppuun viikonloppuna Walter Isaacsonin Steve Jobs - elämänkerran, kirja jota en aikonut lukea. Nyt se kuitenkin istuu kirjahyllyssäni, luettuna ja ihme kyllä jollakin tavalla pidettynä kirjana. Sain sen lahjaksi joten se selittää miten se sinne päätyi.

Olen aina halveksinut Steve Jobsia. Aloitin lukemaan kirjaa puhtaasti vessakirjana, muutama hetki kerrallaan. En halunnut antaa sille sen suurempaa arvoa. En edelleenkään pidä miehestä tai hänen persoonastaan, ainakaan siitä mielikuvasta joka median, kirjan ja ennen kaikkea hänen tuotteidensa avulla on minulle rakentunut. Kiistatta jonkinlainen nero, mutta samalla hyvin rikkinäinen, vaarallinen ja ruma persoona. Löysin kirjan perusteella hänestä lukuisan määrän tuttuja piirteitä, sellaisia jotka ovat olennainen osa myös minua. Meidän eromme tulee kuitenkin siinä, että Jobs oli kaikkien noiden piirteiden kärjistetyssä pisteessä. Terävä. Minä en ole.

Mies oli kiistatta eräänlainen nero ja inspiroi ihmisiä muuttamaan maailmaamme sellaiseen suuntaan missä tietotekniikka on meistä normaalia. Tarkoitan ettemme edes ajattele kuinka normaalia tuhansien musiikkikappaleiden kuunteleminen meille on. Muutoksia on tietysti lukuisia muitakin ja uskon, että maailma on jollakin tasolla parempi paikka. Ei tietenkään samalla tavalla kuin Gatesin työ malarian voittamiseksi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Kirja on eräänlainen mammutti, eikä sitä pysty lukemaan yhdeltä istumalta. Päähenkilö(t) ovat niin rasittavia. Se on kuitenkin kattava, joskin yhden ihmiselämän mahduttaminen kansien väliin on vaikeaa. Uskoisin kuitenkin, että tämä on hyvä ja kokonainen kertomus. Huutoa ei piilloteta, mutta sen määrä on todennäköisesti minimissä. Siitäkin huolimatta sitä on paljon. Liikaa, että osaisin arvostaa ihmistä, jonka teot kuitenkin ansaitsevat tunnustuksen.

Opin kirjan avulla paljon myös itsestäni. Tunnistin luonteenpiirteitä ja sitä mihin ne voivat johtaa, mutta myös sen mitä niillä voi saavuttaa. Kertomus on myös eräänlainen oppikirja kuluttajaliiketoimintaan, siihen kuinka tärkeää tavoitteiden ja niiden eteen taisteleminen lopulta on. Oodi täydellisyyden tavoittelulle ja samalla kertomus kuinka rikkinäinen käsite täydellisyys lopulta on.

Terra Nova - Uusi sarja

2012-01-29T12:02:00.000+02:00

Eilen alkoi televisiosarja Terra Nova, joka on ilmeisesti jonkinlainen sekoitus Jurassic Park leffoja, Robinson Crusoe tarinaa ja Amerikan asuttamista joskus kun sitä asuttivat vielä villit ja intialaiset. Paperilla tuo kuulostaa kovin hauskalta ja mielenkiintoiselta, mutta ensimmäinen jakso ei hirveästi vakuuttanut.

Muistiini nousee väistämättä hyvin mielenkiintoinen TV-sarjakonsepti parin vuoden takaa, missä USA joutui ydinsodan kohteeksi. Alku oli todella mieleenpainuva ja jännittävä, mutta sarja taantui hyvin pian pelkäksi saippuaksi. Tällä Terra Novalla saattaa olla samanlainen kohtalo.

Ainakin ensimmäinen jakso ei missään mielessä vakuuttanut, kuten jo totesin. Maisemat olivat upeita, mutta henkilöt hyvin pinnallisia karrikatyyrejä. Enkelimäinen äiti joka käyttää 32 tuntia vuorokaudessa menestyäkseen työssä ja kasvattaessaan kolmihenkistä tulevaisuuden suurperhettä. Perheen poika on kovin kovin yksinkertainen hahmo, eikä taatusti näyttänyt vielä parastaan - toivottavasti.

Ehkä ongelma oli siinä, että ensimmäiseen jaksoon oli ladattu liikaa tavaraa. Mihinkään ei päästy oikein syvemmälle ja siksi kaikki olivat vain pelkkää pintaa, kiiltävää ja liukasta. Toki hyvin kaunista, mutta se ei vielä riitä. Odotan 2-4 jaksoa ennen kuin päätän onko tämä hienoa ja ihmeellistä.

bear! lovely. Drunk.

2012-01-28T20:31:00.000+02:00

Those were my key words for the last nights visit to the Helsinki located restaurant Savotta. For those of you who are challenged with the Finnish language, savotta refers to the logging and wood harvesting. Sort of a theme restaurant for old Finnish popular culture, with food from the old times. It was a work thing as we had our Norwegian colleague along us. Nevertheless it was my first visit to the place, so I liked the idea of going there.

The location is a rather good one, just close to the Senaatintori with great access to public transport. Altought I'm not sure if I'd come with own car as the parking might be a bit tricky.

The place itself looks the part, the decor is mostly wood, with lots of old newspaper clippings. Vintage adverts and news. I bet there are thousands of theme restaurants like that, so this isn't really that special. Except that the theme is Finland. We sat at the cellar floor which was actually really nice. Had the table at the back of the room, which felt a bit seclusive. Wasn't expecting any silverware and certainly didn't get any as the collection of table ware was a mixture of all kind of old Finnish glass work and cutlery. They fulfilled their place and added to the atmosphere.

For the starter I had the Delicacies of the hunter as in game terrine served with crowberry sauce, elk tartar and wild boar set in aspic. Curious mix of forest delicacies as it really was hard to tell which was which. I'm pretty sure I got the elk tartar correct, but I'm still not 100% sure. Wouldn't have minded a bit more info on the subject. Then again, was a bit drunk at that time, so the info might have passed me.

Never before had any bear for dinner, but was curious enough to try it as the whole table choose to have Patron’s bear Wallenberg as main course. It was served with Savoy cabbage rolls filled with barley and chanterelle mushrooms and creamed Finnish mushrooms. Can't realy say was it really worth the extra cost as the taste itself wasn't the special. But of course I understand that eating bear meat is an experience itself, so suppose it was money well spent. Not that it was my money, but still. The side dish of cabbage rolls was excellent.

To complete the menu I had the Blueberry pie served with milk chocolate mousse and white chocolate ice cream. The milk chocolate mouse was curious and would have never known what it was if I hadn't read the description. Wonder how they managed in that, but still, the blueberry pie itself was decent. Disappointingly small piece thought..

Would I go there again? Hmm.. I suppose so. It was a really nice theme restaurant and had some Tapio Rautavaara playing at the stereo. You rarely get that. The food was good, although not exquisite. Wine like vise. If you have foreign quests who appreciate the trip to wonderland of old Finland, I would even recommend this highly. A great place to have a experience, but there are several restaurants that make at least as good food, than Savotta. Service was humoristic and fit the place spot on.

Minä, minä ja minä

2012-01-26T21:41:00.000+02:00

Kuuntelen toisella korvalla presidentinvaalien toisen kierroksen ja huomaan kuinka korvissani soi, siellä soi persoonapromonimin ensimmäinen muoto. Täysin ymmärrettävää, sillä tässä vaiheessa yritetään vaikuttaa ja kertoa kuinka minä olen paras.

Katselin aikaisemmin tänään Rillit huurussa sarjan neljättä kautta. Sitä on vielä yksi DVD katsomatta, mutta minusta tuntuu, että tämä on sarjan paras kausi. Tässä on enemmän henkilöitä ja oma suosikkini Amy Farrah Fowler, joka on aivan upea rooli. Samaan kauteen taitaa mahtua myös muutama muu herkullinen hetki ja roolisuoritus.

Olen aivan lääpälläni tähän sarjaan, mikä on minusta hauskaa.

Shampanjasta ja lihakirveestä

2012-01-24T21:20:00.001+02:00

Edellinen kirjoitukseni oli 800 kirjoitukseni ja tämä on siitä seuraava. Mitään tavoitteita en ole itselleni asettanut tämän suhteen, mitä nyt joskus, on tullut tunne tauon pitämisestä. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan oikein toteutunut ja olen kirjoittanut hyvinkin säännöllisesti. Tyhjänpäiväistä ja haihattelua, mutta silti.

Vaalien tulosseurannan lomassa tuli korkattua pullo shampanjaa. Veuve Clicquot oli juoman pullottanut eli sama talo minkä shampanjaa muuten nostettiin taannoin Ahvenanmereltä. Tämä oli tietysti hieman

halvempaa, mutta silti oikein maukasta. Veuve Clicquot Ponsardin BRUT oli kuivaa shampanjaa, siis sellaista mistä en joskus kokemattomampana osannut nauttia. Tämä oli kuitenkin oikein mainiota. Pirteän hapokasta, maukasta ja helppoa. Sellaista mitä hyvä shampanja on. Minä tykkäsin vaikka tajuntaa se ei varsinaisesti räjäyttänyt. Suosittelen kuitenkin.

Arkeologiaa voi harrastaa ilman tutkintoa ja tehdä ihan oikeita löytöjä. Kirjoittaa historiaa uusiksi. Samalla tavalla kuin tähtitieteessä, missä harrastelijan havainnot voivat olla aivan yhtä arvokkaita kuin ammattilaistenkin. Itse asiassa usein jopa arvokkaampia, sillä kuten arkeologiassa, palkkaa siitä touhusta nostaa kovin pieni määrä ihmisiä. Meinaa käytännössä sitä, että suuri osa löytämistään odottavista kohteista, ei koskaan tule ammattilaisten löytämiksi.

Loviisassa kirjoitettiin uusiksi kotimaista rautakauden menneisyyttä. On oletettu, että eteläinen rannikko on siltä osin tyhjää, koska sieltä ei ole mitään koskaan kunnolla etsitty. No ahkerat ja hienot ihmiset analysoivat, päättelivät ja löysivät.

Alueelta löytyi rautaisia keihäänkärkiä, kalastusvälineitä sekä viikinkiajalle tyypillisiä veneenrakennusniittejä. Samoin uutisen kuvassa, on mielestäni hyvin tyypillinen viikinkiaikainen kirveen terä. Siis sellainen millä on kovin helppo leikata lihaa. Ohessa kuva tanskalaisesta replikasta, jollaisella on joskus muinoin otettu hengiltä useampikin ihminen. Aika upea löytö jos minulta kommenttia kaivataan.

Edes hieman jälkiviisautta

2012-01-23T18:36:00.003+02:00

Useista demarilähteistä on kerrottu, että Lipponen kärsi kisan aikana ikärasismista, äänestäjien kommentoidessa hänen olevan liian vanha presidentin tehtäviin. Uskoisin kuitenkin, että tässä on nyt kyse perustavaa laatua olevasta tulkintavirheestä. Väitän ettei Lipposen ikä sinällään ole kenellekään mikään ongelma, kyse on enemmänkin siitä, miten hänen ikänsä näkyi miehen esiintymisessä.

Paavo Lipponen ei ole poliittisen historiansa aikana, koskaan tullut kuuluisaksi nopeudestaan, mutta kyllä 70 vuotiaana mies oli koko kampanjan aikana hidas. Ajatuksen luominen oli kovin, kovin verkkaista ja se sai hänet näyttämään parasta ennen päiväyksensä ohittaneelta mieheltä. Ajatus sinällään on edelleen terävä eikä häpeä muiden ehdokkaiden rinnalla, mutta vaikutelma oli vanhan ja väsyneen miehen vaikutelma.

Paavon ongelma oli myös se, että oli jo hyvissä ajoin kertonut ettei tehtävä kiinnosta. Tällä kansalla on pitkä poliittinen muisti.

Muuten vaalit menivät aika lailla odotukseni mukaisesti. Suurin yllätys minulle oli Haaviston ja Väyrysen sijoitukset. En uskonut, että Haavisto voittaa toisen kierroksen paikkaa, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi. Onnittelut Pekalle ja kiitos Paavolle.

EHDOKKAIDEN TOTEUTUNEET ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 37,0
PAAVO LIPPONEN 6,7
TIMO SOINI 9,4
PAAVO VÄYRYNEN 17,5
PAAVO ARHINMÄKI 5,5
PEKKA HAAVISTO 18,8
EVA BIAUDET 2,7
SARI ESSAYAH 2,5

YHTEENSÄ 100 prosenttia.

Naiset pärjäsivät heikommin kuin osasin odottaa, kertooko se enemmän ehdokkaista vai äänestäjistä, tiedä häntä. Arhis pärjäsi jotakuinkin juuri niin kuin arvuuttelin. Kertoo kait vasemmiston tilasta. Timo Soini oli vain hieman parempi kuin veikkasin, perustin arvaukseni siihen, että äänestäjistä vain 8-10% ovat todellisia perussuomalaisia. Muuten heidän kannatuksensa tulee liikkuvista äänestäjistä, jotka liikkuvat kohtuullisen helposti siihen suuntaan, mistä sillä kertaa eniten houkutellaan.

Sauli Niinistö on mielenkiintoinen tuote, se perustuu mielikuviin eikä varsinaisesti siihen, mitä hän on todella tehnyt tai sanonut. Mitä ovat Niinistön "suomalaiset teot"? Todennäköisesti näemme ja kuulemme niistä nyt kahden viikon aikana, sillä kampanja on rakennettu näitä viikkoja varten. Todennäköisesti tulemme joutumaan melkoiseen niinistörumputuleen ja sillä testataan äänestäjien tahdonvoimaa.

***

Muita hienoja asioita:
Suomen aikaan 6.2.2012 pelataan unelmien Super Bowl. Toivoin mutta en uskonut odottaa, että vastakkain pelaavat New England Patriots ja New York Giants.

Go Giants! I AM ALL IN!!

Vaalivalvojaiset - Presidentti 2012

2012-01-22T16:52:00.002+02:00

Kohta mennään. Tai siis onhan tässä menty jo hyvän aikaa, sillä presidentinvaalit ovat käynnissä täyttä höyryä ja touhotusta. Virallinen tuloslähetys alkaa klo. 19:30, mutta tunnelma alkaa jo nousemaan. Kuuntelen hyvää musiikkia ja valmistelen.

Oma epävirallisen virallinen tulosveikkaukseni on ohessa.

EHDOKKAIDEN ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 38,1
PAAVO LIPPONEN 9,6
TIMO SOINI 8,7
PAAVO VÄYRYNEN 16,4
PAAVO ARHINMÄKI 5,2
PEKKA HAAVISTO 15,3
EVA BIAUDET 3,1
SARI ESSAYAH 3,6

YHTEENSÄ 100 prosenttia.

Uskon, että Niinistön trendi on pitänyt edelleen laskevan suuntansa. Sen sijaan luulen demareiden heräävän galluppeja kovempaan tulokseen, mutta vain hieman. Väyrysen ja Haaviston luvut perustelen sillä, että perinteisesti gallupit eivät ole osanneet ennustaa maakuntia ja pääkaupunkiseutua oikein. Tämä on korostunut erityisesti juuri Vihreiden ja Keskustan kohdalla, minkä uskon toteutuvan tälläkin kertaa. Haaviston kannatuksessa on hieman liikaa ilmaa.

Costa Concordian viimeiset manooverit

2012-01-20T18:30:00.000+02:00

Tämä video ei ole virallinen tallenne, eikä siksi ole täysin varmaa, että näin todella tapahtui. Olen kuitenkin kohtuullisen luottavainen sen suhteen, sillä se on julkaistu myös yhdellä netin suosituimmista meriliikenteeseen erikoistuneista sivustoista.

Reconstruction of the Costa Concordia Tragedy, Narration by John Konrad from gCaptain.com on Vimeo.

Merkillepantavaa on, että alkuperäinen ongelma on aivan liian suuri nopeus. Costa Concordia lähestyi saarta n. 15 solmun (28 km/h) nopeudella, eikä kapteeni havainnut ajautuneensa liian lähelle saarta. Hämmentävää, että aluksen lähestymisessä ei ilmeisesti ole käytetty apuna tutkaa, eikä edes karttaplotteria. Niistä etäisyydet olisivat olleet selvästi havaittavissa.

Laivan käännös alkaa aivan liian myöhään, eikä ole riittävän voimakas. Alus osuu paapuurin puoleinen perä edellä rantakiveen ja menettää eteenpäin työntävän voiman. En yllättyisi vaikka potkuri olisi täysin säpäleinä, sillä osuman jälkeen alus kadottaa nopeutensa todella nopeasti. Lisäksi lopullisessa rantautumisessa alusta ohjaillaan yksinomaan keulapotkureilla, päämoottoreista ei ole havaittavaa apua.

Sherlock - TV sarja

2012-01-19T21:25:00.000+02:00

Katselin hetki sitten lainaksi saamani DVD:n uudesta Sherlock Holmesista. Kyse on BBC:n uusi TV sarja muutaman vuoden takaa, mutta minä en ollut sitä aikaisemmin nähnyt. Enkä ole edes tietoinen onko sitä kotimaisella kanavalla edes nähty, mutta eipä siitä niin väliä.

Sarja vaikutti tuoreelta ja terveellisellä tavalla modernilta rikossarjalta. Se oli sijoitettu nykypäivään, mutta ilman sen suurempaa alleviivausta. Tapahtumat olivat meidän maailmassa, eikä siitä sen enempää.

Kiinnostava tuttavuus ja odotan mielelläni hetkeä kun katson seuraavat kaksi jaksoa, enempää minulla ei ole lainassa.

Se aika vuodesta lähestyy kun jättiläiset kohtaavat

2012-01-17T19:14:00.000+02:00

Nyt näyttää hyvältä sen suhteen, että pidän maanantaina 6.2 yhden vapaapäivän. Huomasin televisiokanavan kotisivuilta, että he näyttävät Super Bowl XLVI ilmaiseksi. Kyseessähän on kaiketi maailman suurin yksittäinen urheilutapahtuma, siis yhden ottelun mittainen tapahtuma. Kyseessä on amerikkalainen jalkapallo, se missä isot miehet törmäävät toisiinsa ja yrittävät saada hassun muotoisen nahkapallon vastustajan maalialueelle. Touchdown!!

Aina tähän aikaan vuodesta kirjoitan kuinka paljon pidän lajista, vaikka se näyttää hassulta. En minä sitä osaa kunnolla seurata, mutta kyseessä on silti hieno laji. Super bowl on upea ja samaan aikaan kamala show. Missään ei ole niin rankkaa amerikkalaisuutta kuin tässä yhdessä ainoassa ottelussa. Kyseessä on aito amerikkalainen instituutio. Siellä ollaan niin yltiöisänmaallisia, että aivan sylettää, mutta minkäs siinä teet. USA on hieno maa tai siis ainakin se televisio USA, minkä me kaikki tiedämme ja mihin tunteemme kiinnitämme.

Vielä ei ole täysin selvää kuka tulee pelaamaan Super Bowlissa, mutta ehdokkaita on jäljellä enää neljä j viikonloppuna sekin on ratkaistu kun viimeinen playoff viikonloppu saadaan päätökseen. Oma suosikkini New York Giants pelaa vieraissa San Francisco 49ers:a vastaan kun taistellaan NFC:n mestaruudesta. Naapuri konferenssissa AFC:ssä pääsystä Super Bowliin kisaavat New England Patriots ja Baltimore Ravens.

Toivon ja odotan finaalia, jossa Giants kohtaa ja nöyryyttää Patriotsin täydellisesti. Se olisi upea ja hieno syy pukea päälle omat siniset värit. Minä kannustan Giantsia. Go Giants! Go Giants!! Go Giants!!!

Tarpeeton ja mahdoton, mutta saamarin kiinnostava: M4-410™

2012-01-13T18:51:00.002+02:00

Suomessa kansalaisella ei ole oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen ja tämä on minusta ihan hyvä juttu. Toisaalta meillä määritellään aseet käyttötarkoituksen mukaan, eikä United States Fire Arms Mfg. Co., Inc valmistamalle uutuudelle ole varmasti mitään laillista käyttötarkoitusta täällä pohjoisen maassa. Se ei muuta ollenkaan sitä, että kyseessä on minusta saamarin mielenkiintoinen uutuus.

USFA M4-410™ – ALL STEEL – 6 SHOT on itsepuolustukseen rakennettu revolveri. Se ampuu hauleja, siis se on haulikkorevolveri. Ajatus on aika jännittävä ja jos todella kuvittelisin tarvitsevani - mitä en kuvittele - asetta itsepuolustukseen, tämä se olisi. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa seitsemäs päällekarkaajaa ei pötkisi pakoon tuollaisen nähtyään. Sitä paitsi tuollaisen itsepuolustusaseen mieleestäni pitääkin olla, ampua luotettavasti iso määrä hauleja, jotta osuminen on varmaa. Aivan kuten haulikko, mutta lyhyempi ja helpommin käsiteltävä ase.

Haulien lisäksi M4-410 ampuu myös luoteja, isoja luoteja. Kaliiperi on .410, mikä vastaa noin sentin läpimittaa sivistyneessä mittataulukossa. Lyhyellä etäisyydellä pysäytysvoimaa on taatusti, vaikka on selvää ettei tuollaisella tarkkuutta ammuta. Ei edes lyhyeltä matkalta. Aseen tarkoitus on osoittaa siihen suuntaan ja osua edes vähän. Mielenkiintoinen vekotin, sääli vain ettei tuollaista pääse koskaan ampumaan. Saati sitten omistamaan.

TIME 10 Questions: 10 Questions for Mike Tyson

2012-01-11T20:32:00.000+02:00

Malttakaa odottaa viimeisille sekunneille, sieltä löytyy viimeinen kysymys ja mahtava vastaus.

Rillit huurussa postissa

2012-01-11T20:01:00.000+02:00

Posti toi paketin missä oli The Big Bang Theory huumorisarjan neljäs tuotantokausi. Olisin asiasta aivan soikeana, mutta kun kolmas kausi on edelleen matkalla. Toivomuksena tosin on, että se ehtii viikonlopuksi perille, niin voisin viettää tervehenkisen Rillit huurussa maratonin.

TV:n ääressä vietetyt maratonit muuten eivät ihme kyllä ole minun juttu. En saa itsestäni irti, että katsoisin telkkaria montaa tuntia putkeen, mutta tämän osalta ajattelin sitä kokeilla. Saa nähdä miten sen kanssa tulee käymään.

Sanaleikit ja parodia ovat sivistyksen tunnusmerkit

2012-01-10T20:52:00.000+02:00

Minusta tuntuu, että pornoelokuvien nimien keksiminen on taiteenlaji, jota kaikki eivät osaa arvostaa. Eivät ainakaan tarpeeksi. Tähän olen minäkin syyllistynyt, mutta aikaisemmin tänään käydyn keskustelun perusteella olen havahtunut. Huumoria on vaikka kuinka, kunhan siihen osaa suhtautua ja haluaa sen huomata. Ohessa muutamia hauskoja sanaleikkejä:

- Weapons of Ass Destruction
- Lord of the Cockrings
- Big Trouble in Little Vagina
- Don't Waste It, Taste It 4
- Honey We Blew Up Your Pussy 10
- I Lost My Cock in Hillary Scott
- Pimp My Ride and Nail Me Inside
- C-Men: Part 2 - Fanny Force
- Dude, Where's My Dildo?
- Vampire Sex Diaries

Kerta kaikkiaan herttaisia ja ainakin minä sain, hymyn huulille. Sanaleikit ovat leppoisia ja pieni parodia on aina paikallaan. Nyt pitäisi vain löytää joku riittävän itsevarma kaveri, joka kävisi kysymässä löytyykö nuo lähikirjastosta lainaksi.

Pätevä vai sopiva?

2012-01-09T20:16:00.000+02:00

Ennakkoäänestys alkaa ihan kohta ja en ole vieläkään tehnyt lopullista päätöstä ketä äänestän. Osittain siksi, että notkun kahden vaiheilla. Mietin haluanko äänestää itselleen mieluista vaihtoehtoa vai ehdokasta, joka on todennäköisesti kyvykkäämpi ehdokas. Onko meillä aikaa odottaa, että uusi presidentti kasvaa työhönsä?

Eurooppa on yhä jäätyneessä kriisissä, sillä velkaa on edelleen liikaa, eikä kenelläkään ole oikein varaa maksaa sitä pois. Tähän ei ole vielä kukaan keksinyt hopealuotia, jolla siitä päästäisiin eroon. En minä usko, että Suomen presidentilläkään sitä on. Olisi kuitenkin kiva jos meidän johtava virkamies pystyisi antamaan siihen panoksensa heti eikä vasta viidestoista päivä. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä otsikoita, joissa tasavallan presidentti edistää kansakunnan taloutta. Vähän kuin Ahtisaari teki aikoinaan. Hän avaa ovia ja näyttää, että olemme kansakuntana tosissamme.

Vuoret ja kamppailu tietämyksen vertauskuvina

2012-01-07T20:57:00.000+02:00

Elämääni on lähes aina värittänyt kiinnostukseni, siis luonteenpiirre eikä mikään ysittäinen kiinnostuksen kohde. Olen kiinnostunut lukuisista asioista, eikä niitä kannata tähän lähteä listaamaan. Tämä on ollut suuri lahja, mutta samalla myös suuri rajoite.

Tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä, että pystyn keskustelemaan kohtuullisen asiantuntevasti aiheesta kuin aiheesta ja janoan tilanteita, joissa opin jotain uutta kiehtovasta aiheesta. Sellaiselta joka tietää asiasta enemmän kuin minä ja on oman alansa ekspertti. Koen sen olevan etulyöntiasema.

Ongelma tämä on siksi, että en ole missään erityisen hyvä. Todellista tiedon piikkiä ei pääse syntymään kun huippu muistuttaa enemmän tasaisesti kumpuilevaa kukkulaa. Jotain lähempänä Appalachien vuoristoa kuin Kalliovuoria, jossa huiput ovat terävämpiä ja korkeampia.

Viime aikoina olen huomannut kokevani tämän yhä enemmän heikkoudeksi, sillä en osaa mitään todella hyvin. Pidän sotahistoriasta, mutta minusta ei ole väittelemään asiaan syventyneiden ammattilaisten kanssa. Tiedän etten pärjää heille kun lähdetään taittamaan peistä ja se harmittaa minua. Koen itseni keskinkertaiseksi.

Perimmäinen syy. Kuinka tuntea ylpeyttä itsestään kun ei ole korkeuksiin kohoava kerros-, vaan enemmänkin laajalle levittäytynyt ja hieman tylsä kilpitulivuori.

Tyhjänpäiväistä nillitystä, sillä tiedän päihittäväni sotahistorioitsijan niin monella muulla keskustelun alustalla. Ehkä menee vielä muutama vuosi ennen kuin pystyn kokoamaan kiinnostavista asioista jotain sellaista, mikä on aidosti säilyttämisen arvoista.

Optimointia laivanrakennuksessa ja lisää tehokkuutta

2012-01-06T19:22:00.003+02:00

Olen ollut tietoinen siitä, että Wärtsilä on kohtuullisen merkittävä pelaaja meriteknologiassa, mutta oheinen artikkeli oli melkoinen silmien avaaja. Erittäin kiehtova silmäys siihen miten tulevaisuuden konttilaivan rakennetta voidaan vielä optimoida.

Tuo rungon aukkojen optimointi on mielestäni vielä kuitenkin lapsenkengissä. Eikö tuohon olisi järkevää miettiä sitä samaan teknologiaa, mitä sukellusveneissä käytetään? Siellä on jo vuosikymmeniä käytetty torpedoluukkuja, juuri tehokkuuden ja nopeuden lisäämiseksi. Ei luulisi olevan kovin vaikea juttu kehitellä avattavat luukut, jotka sulkevat keulapotkurien aukot matkan ajaksi.

Voisi kuvitella, että tuollainen vähentää turbulenssia merkittävästi ja siten tuo merkittävän säästön polttoainekustannuksissa. Tosin ongelmia saattaa tietysti tulla mekaniikan osalta ja rikkoutumisen sattuessa. Mitä tehdä kun keulapotkurin luukku ei suostu aukeamaan ja satamaan ei pääse ilman sen tuomaa ohjattavuutta? Tosin tuollaiset ongelmat on tehty ainoastaan ratkaistaviksi.

Loput artikkelista oheisista linkeistä Osa 2 ja osa 3.

Odotan mielenkiinnolla koska me näemme ensimmäisen Flettner tankkerin. Osittain tuulivoimaa käyttävän laivan, jonka kannella nököttää rivi tyhjän talouspaperirullan muotoisia roottoreita. Tosin huomaan olevani toiveissani jo aavistuksen myöhässä, E-Ship 1 on käsittääkseni toimiva konsepti, vaikka ei tankkeri olekaan. Vaikka täytyy tunnustaa, että kyseessä on aivan helvetillisen ruma laiva. Lisää kuvia täältä.

Ja mitä olis tapahtunut Suomessa?

2012-01-06T16:26:00.000+02:00

Iltapäivälehdessä oli uutinen Yhdysvaltojen Oklahomassa tapahtuneesta asuntomurrosta, jossa toinen murtautujista ammuttiin kuoliaaksi.

18-vuotias Sarah Dawn McKinley, oli kotonaan 3-vuotiaan poikansa kanssa, kun kaksi miestä yritti murtautua hänen kotiinsa.

Juuri leskeksi jäänyt Sarah työnsi sohvan oven eteen ja vetäytyi makuuhuoneeseen lapsensa kanssa. Tämän jälkeen hän soitti hätäkeskukseen.

- Minulla on kädessäni kaksi asetta. Voinko ampua heidät, jos he tulevat ovesta sisään, kysyi McKinley hätäkeskuksen työntekijältä.

- En voi antaa lupaa ampumiselle, mutta sinun täytyy tehdä kaikkesi suojellaksesi itseäsi ja lastasi, kuului hätäkeskuksen vastaus.

Toinen murtautujista siis kuoli ja perhe säilyi hengissä, sekä puolusti omaisuuttaan. Tapaus on tyyppi esimerkki tilanteesta, jonka takia aseita ostetaan yhä enenevissä määrin. Siis Amerikassa, eikä Suomessa. Ero tulee siitä, että täällä itsepuolustus ei ole laillinen käyttötarkoitus tuliaseelle. Eikä varmasti millekään muulle aseelle, vaikka sellaiseen sitä voisikin käyttää. Suomessa väkivalta on valtion monopolisoimaa, eikä sitä siksi ole luvallista käyttää edes itsensä puolustamiseen.

Toisaalta en osaa sanoa mihin kohtaa vettä viiva on piirretty, sillä maalaisjärki kyllä sanoo, että kotiaan saa puolustaa. Keinot on vain pystyttävä valitsemaan kohtuuden mukaan, jotta ei syyllisty liialliseen väkivaltaan. Tässä kohtaa astumme viivan ylitse, sillä ainakin Oklahomassa henkilön on itse tehtävä kaikkensa perheensä suojelemisesi.

En kehoita ketään väkivaltaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ajattelumalli Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on merkittävä. Onko realistisempaa hyväksyä, että kansalaisella on oikeus tehdä aktiivisesti jotain kotinsa turvaamiseksi, kuin vain odottaa ulkopuolista apua?

“Fishing under ice” by Finnish filmmaker Juuso Mettälä

2012-01-04T21:25:00.000+02:00

Fishing under ice from Juuso Mettälä on Vimeo.

Kaikenlaista elämästä ja vaaleista

2012-01-04T20:10:00.000+02:00

Tänään oli ilmestynyt Rautatieaseman välittömään läheisyyteen vaalikontti. Kyseessä on sininen, normaali 20 jalkainen merikontti, josta oli toinen seinä korvattu läpinäkyvällä pleksilasilla. En valitettavasti tajunnut ottaa siitä kuvaa, mutta kontti oli minusta hauska.

Kontti oli nimetty "Paavon tuvaksi", mikä minusta on oikein vekkuli nimi. Varsinkin kun meillä on kolme Paavoa ehdokaana, joten en lähde arvuuttelemaan kuka Paavo tästä kontista vielä tulee pilkistämään. Oman epäilykseni minulla siitä kyllä on.

Yritin etsiä jonkin aikaa musiikkia Ovi.com sivulta, mutta en löytänyt heti kättelyssä sopivaa versiota Frank Sinatran levytyksistä. Valikoimaa oli kyllä mahtavasti, mutta ne kokoelmat, joissa oli 20+ kappaletta eivät pitäneet sisällään mitään erityistä. Sen verran tyhjänpäiväinen minä olen, että olisin halunnut mukaan niitä suurimpiakin hittejä.

Katselin muuten pitkästä aikaa(?) Rillit huurussa sarjan ensimmäisen tuotantokauden käytännössä lähes putkeen. Tai no levy kerrallaan kolmen päivän ajan, mutta onhan sekin jo jonkinlainen maraton, eikö? Sarja on mielestäni parasta komediaa vuosikausiin. Olen nauranut itseni tärviölle niin monta kertaa, että luulen muuttuneeni kuolemattomaksi.

Ai niin, niille seikailijoille, biologeille ja muille rahan puutteessa eläville hattivateille tiedoksi. Arvostan kovasti pyrkimyksiänne uuden tiedon löytämiseksi, siksi vinkkaan tiedoksi, että The National Geographic Society on aloittanut ohjelman tukemaan (apuraha) Pohjois-Eurooppalaisten tiedemiesten ja -naisten tutkimusta. Sitä minä en tiedä kuinka sitä haetaan, mutta luulisi sen tiedon löytyvän jostain täältä. Tai hitto.. etsikää itse. Tämä riittää minun kontribuutiokseni tässä asiassa, vaikka olen luonnollisesti kiinnostunut ja toiveikas uuden tieteen ja tietämyksen kasvusta. Sen verran vielä kuitenkin muistutuksena, että NG:ssä on tässäkin numerossa juttu arkeologiasta. Kaivakaa minulle jotain jännittävää!!

Iran kivittää koiraa

2012-01-03T21:05:00.001+02:00

Erikoista kuinka Iran uhkailee ja asettaa ehtoja maailman mahtavimmalle laivastolle. Aivan kuin sillä oikeasti olisi sananvaltaa siihen, missä Yhdysvaltojen laivasto seilaa ja osoittaa kyvykkyyttänsä. Minusta kyseessä ei ole edes tasavertainen kilpailu jos lähdetään vertaamaan kahden, niin eritasoisen ja erilaisen laivaston suorituskykyä.

Se mikä tilanteesta tekee kuitenkin mielenkiintoisen on Iranin laivaston alueellinen sijainti. Persianlahti on käytännössä sen kotilätäkkö ja koko Iranin sotavoima pystyy tarvittaessa tukemaan mahdollisia laivasto-operaatioita.

Persianlahti on kuitenkin maailman vesistä ehkä se tärkein tai ainakin melkein. Siksi myös Yhdysvalloilla on siellä yksi pysyvä tukikohta, se on Bahrainissa ja Saudi-Arabia on tietysti tavallaan myös jenkkien takapihaa. Noh.. tavallaan ainakin..

Eniten minua kiinnostaa tuo uhkailu. Mitä sillä ihan oikeasti haetaan takaa, sillä kaikille on selvää ettei se tule tehoamaan. US Navy seilaa edelleen siellä missä se haluaa ja näyttää pitkää nenää Iranille. Eikö se johda iranilaisten kasvojen menetykseen? Eikä sellaista yleensä katsota diplomatiassa kovin hyvällä. Mihinkään sotimiseen minä en jaksa uskoa, koska se ei ole sitä mitä kumpikaan on halukas tekemään. Ei varsinkaan kun tämä on vaalivuosi.

Olisiko kyse ihan puhtaasti siitä, että Iran vittuilee jenkeille juuri siksi, koska tietävät ettei se johda mihinkään. Kivitetään koiraa kun välissä on riittävän korkea aita.

Kotikutoista ja vedenalaista

2011-12-29T21:17:00.002+02:00

Presidentinvaalit ovat alkamassa alle kahden viikon kuluttua ennakkoäänestyskierroksella. Se on kovin lyhyt aika kun ajattelee minkälaista kampanjaa ehdokkaat tekevät. Mielestäni se on lähes näkymätöntä, mikä saattaa toki kertoa myös siitä etten ole kohdannut kampanjointia.

Mihin kampanjointi on sitten keskittynyt kun valtamediassa siitä näkyy ainoastaan ilmainen journalistinen kampanjointi. Kaikenlaiset uutiset, joista ainakin osa ei ole kampanjakoneiston luomaa. Siellä ja sosiaalisessa mediassa, mutta sekin vain sen takia, että olen itse lähtenyt ehdokkaita seuraamaan.

Ei tämä kovin suurta ja mahtavaa. Ei näy ameriikan meininkiä.

***

Toisen maailmansodan aikaan, tasan 70 vuotta sitten käytiin vedenalaista sotaa maailman merillä. Merellä oli 33 U-venettä, mutta yhtään raportoitua hyökkäystä ei tehty. Eilen sen sijaan kului 70 vuotta kun saksalainen sukellusvene U-75 hyökkäsi välimerellä saattua ME-8:aa vastaan. Brittiläinen höyrylaiva Volo (1,587 tonnia) sai osuman torpedosta ja upposi, vieden mukanaan 24 henkeä (14 miehistön jäsentä selviytyi).

Hyökäys päättyi lopulta myös hyökkääjien kohtloksi, sillä saattueen suojahävittäjät upottivat myös U-75:n. Miehistöstä kuoli 14 henkeä ja 30 selviytyi. Harvinainen suhdeluku kun puhutaan syvyyspommin upottamasta sukellusveneestä, useimmiten koko miehistö jäi nousematta pintaan.

(Kuvassa U-52, joka on samaa tyyppiä kuin U-75)

Hyvää ja klassista musiikkia

2011-12-27T21:33:00.000+02:00

Löysin joulun aikana Frank Sinatran musiikin ja olen siitä kovin iloinen. Siinä on jotain sellaista mitä olen toivonut musiikilta jo pidemmän aikaa, rentoutta joka pohjautuu täydelliseen ammattitaitoon ja osaamiseen. Tyylikkyyttä. Olen pyörinyt ennenkin tuon aiheen ympärillä, vaikka ei se minulle henkilökohtaisesti ole kovin tuttua. En osaa oikein mitään kunnolla, vielä vähemmän laulaa.

Sääli ettei minulla ole suuremmin vanhan sinisilmän musiikkia suuremmin, tarkemmin sanottuna ensimmäistään kappaletta. Asianlaita mikä pitäisi korjata pikimmiten, sillä talven pimeät, kosteat ja kylmät aamut suorastaan huutavat hyvää kuunneltavaa. Ehkäpä samaan syssyyn tulen hankkineeksi myös Dean Martinin tuotantoa, samoilla perusteilla. Jotain hyvää ja klassista.

Aikaa kestävät joululahjat

2011-12-25T19:24:00.000+02:00

En ole aivan varma olinko kolme vai neljävuotias, ehkäpä hyvin lähellä neljävuotiasta kun sain joululahjaksi junaradan. Sellainen klassinen höyryveturi ja kaksi matkustajavaunua, jotka kulkivat sähköradalla. Märklin H0 SET-S 2920 taisi olla setin mallinimi.

Junaradalla on leikitty aika monta kertaa näiden vuosien saatossa ja kaivoin sen eilen taas uudestaan esille kun oli vieraita käymässä. Sille löytyi heti toinenkin leikkijä ja mukavaa oli, sillä soikion muotoista rataa kulkeva sähköveturi on hieno. Itse asiassa se on nyt huomattavasti "hienompi" kuin alkuperäinen, sillä ostin jokin aika sitten hieman lisää ratapaloja ja yhden tavaravaunun.

En osaa sanoa tarkkaan mikä poikia ja miehiä kiehtoo tuollaisessa junaradassa, mutta jotain taikaa siinä selvästi on. Harvan miespuolisen sisuksista ei löydy sellaista pikkupoikaa, jonka silmät eivät alkaisi hehkua kun leikkujuna lähtee kulkemaan. Siinä on oma omituinen tuoksunsa ja kiehtova ääni. Pienellä mielikuvituksella voi hyvinkin kuulla kuinka vaunut kolahtavat kiskojen liitoskohdassa ja kuinka veturi pihisee ja puhisee.

Minusta ei ole koskaan ollut varsinaisten pienoismaailmojen rakentamiseen, mutta arvostan sitä syventymistä ja pientä hulluutta rakentaa täysin realistisia maailmoja mittakaavaan 1:87. Mikäli tuollaista lähtisin ikinä toteuttamaan, saattaisin lähteä johonkin aivan älyttömään. Ehkäpä täysin mustavalkoinen maisema, kuten vanhoissa elokuvissa..

Hauskaa joulua!

2011-12-23T20:49:00.000+02:00

Lunta on maassa, mutta ei aivan koko maassa. Joulu on kuitenkin kaikkialla.

Rauhallista mieltä ja hyvän vuoden odotusta 2012!

Nyrkkeilyä parhaimmillaan.

2011-12-22T20:37:00.000+02:00

Upea ottelu viime viikonlopulta, jonka minä näin Youtubesta. Juuri näistä videoista ja ne kannattaa kyllä katsoa jos vähänkään on kiinnostunut aiheesta.

Osa I

Osa II

Osa III

Osa IV

Upea ottelu!!

Mitä vikaa NATOssa?

2011-12-22T20:22:00.000+02:00

Kysyttiin Sanomalehden presidentinvaaliblogissa. Haluaisin kovasti kirjoittaa tähän fiksun vastauksen, mutta kiireiden ja muiden tekosyiden ansiosta en sitä tule kirjoittamaan. Tyydyn vain kertomaan lyhyesti omia ajatuksiani asiasta.

R2P = Responsibility to protect. Olemme päässeet aikaan, jossa demokraattinen valtio kokee velvollisuudekseen suojella ihmisyyttä. Tämä velvollisuus on viimeksi näkynyt Libyassa, jossa kansa nousi sortajaansa vastaan demokraattisten valtioiden tukemana. Kenelläkään muulla ei ole mahdollisuutta osallistua aseelliseen toimintaan kuin NATOn joukoilla, muilla ei ole sitä sotilaallista ja poliittista uskottavuutta. Siihen tarvitaan ihmiskunnan moderneimmat ja tehokkaimmat sotavoimat.

Kylmäsota on päättynyt. Se päättyi jo kauan aikaa sitten kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Venäjä on NATOn kumppani samalla tavalla kuin Suomi on. Meidän ei tule antaa muiden valtioiden estää meitä liittymästä kansainväliseen liittoumaan, tai elää sellaisen mielialan varjossa. Me olemme itsenäisiä toimijoita.

YK on maailman ainoa globaali, valtioiden välinen yhteistyöverkosto. Se on foorumi kaikille, mutta se ei ole sotilasliitto. Sen luonteeseen ei sovi oma armeija, sillä ei kaikkien yhteinen järjestö voi sotia omia jäseniään vastaan. Tarvitaan ulkopuolinen toimija, joka jakaa saman demokraattisen ja käsityksen näkemyksen ihmisten oikeuksista kuin YK. Yhdistyneet kansakunnat pystyvät toimimaan vain siinä tilanteessa kun kaikki osapuolet ovat yhteistyössä.

Suomen puolustus on oman kansallisen armeijan päätehtävä, meillä tulee olla oma armeija, sillä itsenäisyyttä ei voi ulkoistaa. Itsenäisyys on kuitenkin helpompi säilyttää mitä isompi keppi sitä on turvaamassa. Yksikään Suomen sotilaallisista uhkakuvista ei käsittääkseni pidä sisällään NATO-maan hyökkäystä Suomeen. Uhka tulee sen ulkopuolelta.

Me emme voi geopoliittiselle asemallemme mitään, mutta meillä on mahdollisuus ja velvollisuus varautua sen tuomiin haasteisiin. Suomen on tehtävä selväksi nyt ja tulevaisuudessa, että tänne hyökkääminen on liian kallista ja siksi hyödyntöntä.

Moderniin sodankäyntiin kuuluu erittäin tehokas ja tuhoisa ilma-ase. Onko meillä varaa tai mahdollisuutta puolustautua modernin suurvallan ilmahyökkäystä? Metsiä meillä on, mutta emme taistele enää sotaa, jossa voidaan vetäytyä metsien suojaan. Ilmatilaan menettäminen on ollut varma merkki häviöstä jo toisesta maailmansodasta lähtien. Ainoastaan Vietnammissa tilanne oli toinen, mutta sielläkin Pohjois-Vietnamin joukot huollettiin kommunistisella avulla.

Minusta järkisyyt puoltavat Suomen liittymistä NATOn täysivaltaiseksi jäseneksi.

Huono vuosi diktaattoreille

2011-12-19T18:36:00.001+02:00

Vuosi 2011 on ollut aika huono jos on ollut diktaattori tai muuten vain terroristi. Useampikin pahaksi mainittu mies on otettu hengiltä tai pistetty pysyvästi viralta, mikä on tavallaan aivan hyvä asia. Tosin mistäpä sen tietää mikä polku on tulevaisuudessa se oikea.

Suurimman profiilin kaveri taisi olla Osama bin Laden, joka ammuttiin keväällä. Arabikevään seurauksena libyan Muammar Gaddafi otettiin myös hengiltä. Tosin kukaan ei virallisesti tiedä oliko kyse vahingosta vai ihan rehellisestä taposta.

Erotettuja diktaattoreja löytyi Tunisiasta, missä arabikevään seurauksena Zine el-Abidine Ben Ali lähetettiin maanpakoon. Listaan lisätään myös Egyptin pitkäaikainen presidentti Hosni Mubarak, joka tosin on "vain" pidätettynä.

Syyrian presidentti Bašar al-Assad sen sijaan vielä sinnittelee, mutta henkilökohtaisesti uskon hänenkin joutuvan vielä lähtemään. Tilanne on jatkunut niin kauan, että paluuta entiseen tuskin enää on. Sama tilanne on todennäköisesti myös Jemenissä, missä sotamarsalkka Ali Abdullah Saleh hallitsee maata presidentin tittelin alla. Tosin hän on ottanut osumaa ja vaikea nähdä sielläkään mitään kestävää ja rauhallista yhteiseloa kansan ja presidentin välillä.

Tänään julkaistiin myös "Suuren marsalkan" Kim Jon-il:n siirtymisestä täältä ikuisuuteen. Ilmeisesti rauhallisesti, sydänkohtauksen murtamana, mutta silti huomattavan paljon rauhallisemmin kuin tämän vuoden muut kuolleet diktaattorit.

Vuosi 2011 on ollut kovin huono vuosi jos titteli on ollut presidentti tai marsalkka. Ei muuten tule äkkiä mieleen toista vastaavaa vuotta kuin 2011.

Lisää laivoja, sukellusveneitä ja helikoptereita

2011-12-17T22:20:00.000+02:00

Australia rakentaa laivoja ja niihin tulee helikoptereita. Kertoo taas jotain sukellusveneista ja siitä kuinka tärkeää niiden torjuminen merellä tulee olemaan.

Olisi jännittävä tietää onko sukellusveneiden kehityksessä tapahtunut viime vuosina jotain sellaista, mikä aiheuttaa tämän liikehdinnän. ASDReports.com kertoo maailman käyttävän sukellusveneisiin yhä enemmän rahaa kuin aikaisemmin. Vuoden 2011 aikana sukellusveneisiin käytetään 1,22% enemmän rahaa kuin viime vuonna. Seuraavan vuosikymmenen aikana maailmalla ostetaan 154 uutta sukellusvenettä ja niistä suurin osa menee Yhdysvaltojen laivastolle.

Mitä tulee vielä laivahankintoihin, Intian laivasto on lähettänyt eri maiden telakoille tarjouspyynnön neljästä mahinnousualuksesta. Tällä kertaa kyse ei ole niistä säilykepurkeista, joita muistamme elokuvasta "Saving private Ryan". Kyse on niistä samoista helikopteritukialuksista kuin Ranskan laivasto on myynyt Venäjälle. Tai siis Ranska tarjoaa todennäköisesti näitä, mutta kyllä muiltakin mailta löytyy omat ehdokkaansa. Espanjalta Juan Carlos I, Italian Cavour sekä Etelä-korealainen Dokdo.

Samalla on varmasti syytä mainita, että Kiina on saamassa ensimmäisen lentotukialuksensa pikkuhiljaa toimintakuntoon. Siihenkin tulee luonnollisesti helikoptereita ja hävittäjiä.

Minua kyllä henkilökohtaisesti harmittaa se, ettei meillä ole omaa sukellusveneteollisuutta. Siitäkin huolimatta, että Suomella oli 1930-luvulla yksi maailman edistyksellisimpiä sukellusvenelaivastoja. Ne vieläpä rakennettiin suomen Turussa. Siitäkin huolimatta Ruotsissa on tällä hetkellä erittäin elinvoimainen sotateollisuuden ala juurikin sukellusveneissä. Itse asiassa, ovat maailman ehdotonta huippua dieselsähköistä voimansiirtoa käyttävissä taistelusukellusveneissä.

Suomen saavutukset sukellusveneissä ovat olleet todella pieniä viimeisten 80 vuoden aikana. Ainoa valonpilkahdus oli 1980-luvun loppupuolella kun Mir sukellusveneet rakennettiin ja toimitettiin Neuvostoliitolle. Kurja juttu kun muistelee meidän vahvaa telakka ja laivanrakennusosaamista.

Ehdokkaista

2011-12-16T19:14:00.000+02:00

2. Pekka Haavisto. Ehdottomasti presidentillisiä ominaisuuksia. Fiksun oloinen ja tuo hyvin esille kokemuksen ja asiantuntemuksensa kansainvälisissä asioissa. Uskon miehen pystyvän johtamaan Suomen ulkopolitiikkaa. Heikkoutena "väärä" puolue. Vaikea kuvitella äänestävänsä puoluetta jossa yhdistyy yhtä tehokkaasti ylimielisyys, kiihkomielisyys ja nuoren pajun vertainen poliittinen selkäranka.

3. Timo Soini. Väärissä vaaleissa, enkä näe miestä Suomen presidenttinä. Yhden sävelen laulaminen ei yksinkertaisesti riitä Suomen tasavallan ykkösvirkaan. Lisäksi miehen kokemus ulkopolitiikasta taitaa rajoittua muutamaan vuoteen Euroopassa ja Millwallin kotiotteluihin.

4. Paavo Väyrynen. Ehkä ylivertaisin poliittinen kokemus näistä ehdokkaista. Onko kuitenkin menneisyyden vanki, monessa eri mielessä. Pystyn näkemään miehen presidenttinä pääasiassa juuri kokemuksensa ja poliittisen älynsä ansiosta. Noin viisas poliittinen eläin, olisi hyvä nähdä ajamassa Suomen etua. Plussana kauppapolitiikan ymmärtäminen.

5. Paavo Lipponen. Vanhempi valtiomies, joka on myös potenttiaalinen presidentti. Yksi viime vuosien merkittävimmistä pääministereistä ja vahva näyttö Eurooppalaisesta politiikasta ja yhdentymisestä. Arvostan edustamansa linjan puolustamista, vaikka juuri nyt ei todellakaan ole kovin suosittua huudella Euroopan puolesta.

6. Sauli Niinistö. Pelaa aivan liian turvallista peliä ja se tulee iskemään kynsille vielä todella lujaa. On hakenut presidentillistä ilmettä nyt niin monen vuoden ajan, että todennäköisesti pystyy täyttämään avoimeksi tulevan viran. Mietityttää mikä on hänen ulkopoliittinen substanssinsa jos tulee valituksi.

7. Sari Essayah. Ei tule voittamaan, mutta kiistatta uskottavampi ehdokas kuin kolme muuta ehdokasta. Tuonut esille asiantuntevan ja älykkään puolen joka vetoaa minuun äänestäjänä. Vastapainonaa ahdasmielinen ja aivan liian konservatiivinen puoluetausta joka estää minua äänestämästä. Tulee keräämään ääniä yli puoluerajojen, mutta poliittinen kokemus vielä liian kevyttä?

8. Eva Biaudet. Puhuu ja nostaa esille tasa-arvon ja naisasian, mutta todellinen konkretia tuntuu puuttuvan. Miten hän niitä vahvistaisi, muuten kuin asumalla Mäntyniemessä? Älykäs ja intohimoinen poliitikko ja mahdollisesti pystyisi kasvamaan virkaan, mutta mielestäni meillä ei ole varaa odottaa. Parempia ja valmiimpia ehdokkaita löytyy.

9. Paavo Arhinmäki. Näkyvyys ja omien kannattajien arvojen esille nostamista. Haba ei riitä näihin karkeloihin.

Yhteenvetona ehdokkaat 2,4,5 ja 6 pystyisivät presidentin viran täyttämään. Suurta eroa tulevaisuuden Suomessa tuskin olisi, mikäli joku näistä olisi kuuden vuoden päästä hakeutumassa toiselle kaudelle. Tosin Lipponen saattaa jo ikänsä puolesta olla vain yhden kauden ehdokas.

Haluan presidentiltä sivistynyttä kotiin päin vetämistä ja kodilla tarkoitan tässä yhteydessä Suomea. Meillä täytyy olla viranhaltija, joka ymmärtää ja konkreettisesti työskentelee Suomen edun puolesta. Me olemme niin pieni kansa, että emme pysty opettamaan ketään muuten kuin omalla esimerkillämme. Tarvitsemme työpaikkoja ja keskustelua siitä miten tarjoamme kansalaisille tasavertaiset mahdollisuudet menestyä ja luoda hyvinvointia. Valtio on kansalaisia varten.

Vahvistuva trendi, missä mennään ja miksi

2011-12-15T18:26:00.000+02:00

Uusimmat Yleisradion presidenttigallupin luvut on nyt julkaistu ja se vahvistaa edellisessä - aiheeseen liittyvässä - kirjoituksessani nostamiani trendejä. Tutkimuksen tekijät taitavat olla eri kavereita, mutta vektorit ovat aika selvät.

Niinistön kannatus on tipahtanut ja on tällä hetkellä "vain" 40% kun se vielä elokuussa oli melkein 50%. Todennäköisesti laskevan trendin muuttumattomuus on syy-seuraussuhteessa kampanjan paikallaan junnaamisessa, siihen ei ole saatu mitään uutta substanssia. Oikea hetki olisi mielestäni ollut noin kuukausi takaperin kun tämä trendi oli vielä alkuvaiheessa, silloin siihen olisi pystynyt vielä reagoimaan. Olisi tuotu jotain uutta ja kiinnostavaa, sellaista millä olisi säilytetty kampanjan etulyöntiasema.

Tällä hetkellä suurin "uutinen" on Väyrysen nouseminen varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Hänellä on uusi, rento ja itseironinen ilme joka puree äänestäjiin. Varsinkin niiden joukossa, joilla ei ole todellista mielikuvaa miehen aikaisemmasta voimapolitiikasta.

Lipposen (7 -> 5%) ja Soinin (8 -> 7%) laskenut kannatus on ehkä pieni yllätys. Olisin odottanut, että Lipposen vaalikoneisto olisi saanut tähän mennessä jo jotain konkreettisia tuloksia, mutta eipä ole. Soini todennäköisesti on vain tyytyväinen tilanteeseensa. Nämä eivät ole hänen vaalinsa, joskin saattaa se hieman herättää kummastusta ettei edes puolueen kannatus tuo hänelle tämän enempää kannatusta.

Olkoon tämä se kirjoitus johon kirjoitan oman arvioni ensimmäisestä kierroksen tuloksesta. Veikkaanpa, että ensimmäisellä kierroksella ei vielä todellista ratkaisua. Päädytään toiselle kierroksella johon päästään 36% ja 15% ääniosuuksilla, ehdokkaita en tähän vielä nimeä.

Se mikä on jännittävää on se, että epävarmojen äänestäjien määrä on laskenut.

Kirjoittamisesta

2011-12-13T20:40:00.000+02:00

Huomasin Kustannusosaakeyhtiö Otavan sivuilla kirjoituskilpailun Pentti Saarikosken syntymän 75-vuotisjuhlan kunniaksi. Siihen tulisi kirjoittaa käsikirjoitus vapaavalinteisesta aiheesta.

Olen leikitellyt ajatuksella kirjan kirjoittamisesta, mutta enpä usko sen muodostuvan todeksi. En ainakaan aivan vielä, sillä minulla ei ole pakottavaa tarvetta kirjoittaa. Tokin olen miettinyt ja laskenut tätäkin blogia ja huomannut kirjoittaneeni ainakin yhden romaanin verran tekstiä. Teknisenä suorituksena kirjan kirjoittaminen ei siis ole mahdotonta, enkä pidä sitä edes mitenkään ylivoimaisena asiana.

Suurin este kirjan kirjoittamiselle on oma kriittisyyteni. En halua ryhtyä niin suureen projektiin ilman realistista mahdollisuutta, että kirjoittaisin mestariteoksen. Sellainen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kovin todennäköistä, joten en osallistu tuohon kilpailuun. Mestariteos kuulostaa kovin urhealta ja itserakkaalta, mutta olen parhaimmillani oikein hyvä kirjoittaja. Lisäksi olen lukenut niin paljon hyviä kirjoja, että tiedän kyllä mikä kirja toimii ja mikä ei. Sellaisen toteuttaminen on kuitenkin vielä hämärän peitossa.

Olen kaiketi kirjoittanut asiasta ennenkin, mutta olkoot. En välitä.

Mitä minä haluaisin kirjoittaa? Heittelen mielessäni kahdella aiheella. Toinen on hyvin perinteinen lasten ja nuorten poikien romaani. Jotain sellaista mitä minäkin olen lukenut ja nauttinut suuresti. En tietenkään ole aivan perillä mikä on tämän hetkinen poikakirjallisuuden tarjonta, mutta kuvittelen sen olevan aika heikoilla kantimilla.

Jälkimmäinen aihe on enemmän aikuiskirjallisuutta, jotain elämänkirjallisuutta. Sellaista tyhjänpäiväistä nykykirjallisuutta kuin kaikkien muidenkin kirjat, joiden ainoa todellinen mahdollisuus menestyä on nerokkaista nerokkain kielen käyttö. Minulla ei taida olla siihen riittävästi eväsleipiä.

Luen muuten edelleen sitä Ahtisaaren elämänkertaa ja olen lukemaani kohtuullisen tyytyväinen. Onhan se kieltämättä yhdensuuntaisen kadun varrella kirjoitettu, mutta siinä on paljon sellaista asiaa jota minäkin muistan. Muistan mutta en aivan täysin ymmärtänyt.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mihin se johtaa?

2011-12-10T15:10:00.000+02:00

Ostin itselleni joululahjaksi presidentti Martti Ahtisaaren ensimmäisen elämänkerran, sillä en usko kenenkään arvanneen sitä minulle hankkia. En harrasta poliitikkojen elämänkertoja, vaikka olen niitäkin muutaman lukenut, mutta Ahtisaari on kuitenkin jotain muuta. Hän on se henkilö jota arvostan ja jollakin tavalla jopa ihailen. Sitä en tosin osaa sanoa miten se käytännössä toteutuu, muuten kuin tämän kirjan muodossa.

Luettuani kirjasta melkein kolmasosan heräsin ajattelemaan omaa aikaani, tätä päivää. Voidaan kiistatta sanoa, että tämän päivän maailmanpoliittinen ja ekonominen tilanne on suurin myllerrys vuosikymmeniin. Ehdottomasti se suurin muutos omalla aikuiselämän janalla tähän mennessä. Silti minäkin olen mennyt mukaan mikroajatteluun ja täysin unohtanut pohtia suuria linjoja. Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mihin se johtaa?

Uskon sosiaalisen median olleen kriittisessä osassa arabikevään muodostumista ja menestystä. Siinä kansakunnan pinnan alla kytenyt epätoivo ja turhautuneisuus pääsi saavuttamaan kriittisen massan, jonka jälkeen muutos oli reaktio oli väistämätön. Olen jostakin kuullut väitteen, että ilmiön saavuttaessa 10% vallitsevasta väestöstä, se lyö väistämättä läpi. Minusta se kuulostaa hyvin uskottavalta ja vaikka luvut olisivatkin hieman väärät, on reaktio todennäköisesti totta.

Syyriassa tullaan todennäköisesti samankaltaiseen tilanteeseen, kuin Libyassa. Muutoksen on tultva jollakin tavalla ja kansa useimmiten voittaa lopulta, niin on käynyt lukuisia kertoja aikaisemminkin. Varsinkin kun tämä liike on vain vahvistunut nykyisten ihmisoikeuksien aikana. Kansanmurha ei ole enää sallittua.

Minun on vaikea ennustaa mihin tämä maailma on menossa, mutta kaaoksen määrä on mielestäni lisääntynyt. Meillä länsimaissa se on saanut taloudellisen sekasorron muodon, sillä se rajoittaa elämäämme aivan yhtä lailla kuin Gaddaf rajoitti Libyassa. Kyse on hallitsevasta voimasta, eikä niinkään diktatuurista. Mikään valta ei ole ikuinen, vaikka itse valtamekanismi ei koskaan muuttuisikaan.

En usko, että maailmassa siirrytään rahan vallan alta pois takaisin vaihdantaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Rahatalous on kuitenkin osoittanut toimivuutensa tuhansien vuosien saatossa, emmekä me tule toimeen ilman sitä. Muutos on kuitenkin tällä hetkellä todennäköisempää kuin tilanteen normalisoituminen aikaan ja tilaan ennen vuotta 2008. EU tulee säilymään poliittisena liittokuntana kuten se on tähänkin asti säilynyt, eikä kukaan taida oikeasti edes halua palata Eurooppaan ennen EU:ta.

Euron kohtalo on kuitenkin epäselvempi ja sen osalta tulee tapahtumaan muutoksia. Minä en osaa arvioida mitä ne tulevat olemaan, mutta todennäköisesti siitä tulee jotain homogeenisempaa kuin nykyisestä yhteisöstä. Onko helpompaa leikata surkastunut ja kehittymätön osa pois vai pakottaa se samaan kuntoon kuin vahvempi ja kestävämpi kokonaisuus?

Muutokset ovat väistämättömiä, siitä olen aivan varma. Olen kuitenkin myös aivan varma siitä, että muutoksien jälkeen palaudutaan uuteen normaaliin ja lähdetään rakentamaan taas uutta kukoistusta. Mielessäni on ympäristön kantokyky, jotain sellaista missä vallitsevilla olosuhteilla on katto. Romahtaminen tapahtuu väistämättä kun kantokyvyn rajat on ylitetty, mutta romahduksen jälkeen kantokyvyn raja on taas kovin korkealla. Tässä on mielestäni jotain hyvin universaalia.

Tämä kirjoitus on hieman poukkoileva ja hakee omaa suuntaans, mutta en halua lähteä sitä siistimään. Blogini tarkoitus ei ole koskaa ollut kirjoittaa puhdasta, valmista teksiä. Samankaltaista kuin lehdissä ja muissa julkaisuissa on. Tämä on minulle eräänlainen tasainen seinä, heitän sitä vasten ajatuksia ja katson mitkä pomppaavat takaisin. Mikä niistä lentää pisimmälle ja kuinka se muokkaa omaa ajatteluani.

Ruoka, hamekauppa ja uusin NG

2011-12-07T20:46:00.000+02:00

Olin kirjoittamassa arvostelua nepalilaisesta Kantipur ravintolasta, mutta enpä kirjoita. Se oli hyvä, mutta käykää itse kokeilemassa kuinka hyvä.

Minun elämässäni tapahtuu aika vähän, mutta jostain syystä olen saanut kalenterini lähes täyteen nyt viime kuukausien ajaksi. Tuntuu kuin koko ajan olisi menoa jonnekin, mikä tietysti on mukavaa. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että olen itse menoni valinnut.

Lauantain nyrkkeily nyt vain oli niin hienoa, että haluan siitä kirjoittaa vielä tämän. Minua ihmetyttää ja ällistyttää kuinka moni suomalainen on kritisoinut, itkenyt ja jeesustellut Heleniuksen voittoa. On selvää, että se oli yllättävä ja hämmentävä tulos, kirjoitin niin itsekin. Minua kuitenkin ihmetyttää, että miksi me suomalaisina kritisoimme sitä, että oletettu tuomarivirhe tapahtui "meidän" hyväksemme. Suomalainen voitti ja ihmiset itkevät kuin pienet kakarat. Miehet, menkää hamekauppaan ja akat, sulkekaa se keittiön televisio.

Posti oli kantanut eteiseen uuden National Geographic lehden, vaikka en ole entisiäkään saanut vielä loppusijoitettua. Kaunis ajatus vapauttaa ne kiertoon, mutta olkoot nyt vielä tuossa. Kyseessä on vuoden viimeinen NG ja kansijuttuina on Kuningas Jaakon Raamattu, Japanin ydinonnettomuudessa hylätyt kylät sekä avaruuden pilvet. Oikeastaan yksikään noista ei varsinaisesti sytytä, mutta ainakin tuon raamattujutun tulen lukemaan. Kyseessä on aika vanha raamattu ja kaiketi jollakin tavoin hyvin erityinen, ehkäpä tuo juttu avaa asian myös minulle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T18:54:00.002+02:00

Night of the Heavyweights - jälkitunnelmat

2011-12-04T14:08:00.000+02:00

Nukutun yön jälkeen eilinen nyrkkeilytapahtuma oli hieno kokemus. Sellainen mitä en ole aikaisemmin nähnyt tai tuntenut sisuksissani, sillä yli 10,000 ihmisen huuto ja tyrmäyksen odotus oli mahtava kokemus. Voin mielessäni hakea vertailukohtaa Rooman gladiaattorikisoihin ja kuvitella kuinka samankaltainen tunnelma siihen aikaan on mahtanut olla.

Ilta alkoi Ruotsi - Marokko maaottelulla kun Erik Skoglund kohtasi ja voitti Amine Belalin. Ottelu oli viihdyttävä, energinen ja hieman lyhyt. Neljän erän ottelu olisi hyvinkin voinut olla kaksi erää pidempi, tosin ruotsalaisen raskaan välisarjalaisen paremmuus kävi selväksi jo tässäkin ajassa. Ulottuvampi ja teknisesti lahjakkaampi(?) Skoglund otti selvän pistevoiton.

Kevyessä keskisarjassa ei tarvinnut otella täyttä kymmentä erää. Itse asiassa saksan Jack Culcay tyrmäsi italialaisen vastustajansa heti ensimmäisessä erässä. Gianmario Grasselini otti todella vihaisen osuman oikeaan kylkeensä ja todennäköisesti mursi kylkiluunsa. Sen verran tuskaiselta kaveri näytti ja piteli kylkeään koko illan ajan, myös katsomossa ollessaan. Sääli.

Jussi Koivulasta saattaa kuulua vielä paljon, sillä 8 erän kohtaaminen välisarjassa oli tyylikästä ja riskitöntä nyrkkeilyä. Hallitseva espanjan mestari Jose Del Rio on rekordinsa mukaan kova kaveri. Pidin tästä ottelusta ennen kaikkea sen kylmän rauhallisuuden ja kyynisyyden takia, Koivula nyrkkeili sen mitä piti ja vältti typeryydet.

Kevyensarjan 10 erän ottelussa oteltiin täysi aika kun kosovon suomalainen Edis Tatli otti pistevoiton italialaisesta Pasquale Di Silviosta. Tatli oli minun silmään iloinen yllätys. Ottelu oli hyvin energinen ja täynnä toimintaa, sillä ottelijat eivät kaihtaneet osumia. Tatlin otteissa on vielä hiomista, sillä oikean käden lyönneissä ei ollut vaadittavaa raskautta. Vasuri oli kuitenkin mainio. Nimi ehdottomasti korvan taakse muistiin.

Illan odottamattomin ottelu oli ensimmäinen raskaan sarjan ottelu Saksan Edmund Gerberin ja Alabaman ihmemiehen Marcus McGeen välillä. Käytännössä ensimmäinen lyönti osui McGeen oikeaan silmään, eikä mies enää noussut. Mielessä kävi, että nyt joku tienasi hyvän tilin vedonlyöntitoimistossa, mutta raskassarja on tuollaista. Yhden lyönnin ihmeet muuttaman ihmisten elämän.

WbC-, WBA- ja WBO-liittojen naisten välisarjan maailmanmestaruus pysyy Norjassa. Cecilia Braekhus otti TKO voiton Honolulun Kuulei Kupiheasta. Ottelun kaikki erät on merkitty nyrkkeilyn ykkösnaisen nimiin, mutta ei se aivan kerro koko totuutta. Kuulei otteli sisukkaasti ja sai useita hyviä lyöntejä sisälle, eikä todellakaan ollut mikään vastaantulija. Todennäköisesti kokemus oli tässä se ratkaiseva tekijä, millä Braekhus hallitsi ottelua ja lopulta otti TKO voiton. Hieno ja viihdyttävä ottelu!

Illan toinen raskaansarjan ottelu oli tamperelaisen Jarno Rosbergin kahdeksan ottelun seisoskelu Argentiinan baaritaistelija Manuel Alberto Puchetaa vastaan. Mielestäni illan huonoin ottelu ja Rosberg kyllä menetti erinomaisen tilaisuuden näyttää osaamistaan yhden maailman suurimman nyrkkeilytallin omistajien edessä. Ottelu oli yksinkertaisesti köyhä ja laimea, isojen, hikisten miesten kyttäilyä, joka tulkittiin kotivoitoksi yllättävän selvin numeroin (80-73 | 80-73 | 78-74).

Ehkä ottelu oli taktisesti hieno ja onnistunut, mutta kun kotiyleisö alkaa buuaamaan omalle pojalleen, niin ei voida puhuaa mistään kunnon showsta. Pucheta oli kuin tynnyri, pyöreä baaritaistelija, jonka heijareiden eteen ei kannata jäädä seisomaan. Rosberg ei pakottanut miestä liikkeeseen, vaikka urheilullisempana miehenä olisi varmasti niittänyt satoa seitsemännessä ja kahdeksannessa erässä.

WBO-liiton raskaansarjan maailmanmestaruusottelu oli upea! Ehdottomasti illan paras ottelu, missä oli kaikkea mitä hyvässä nyrkkeilyottelussa vain voi olla. Venäläinen Olympiamestari Alexander Povetkin oli todella hyvä, eikä Cedric Boswellilla ollut lopulta mahdollisuuksia. Amerikkalaisen taktiikka etäisyyden pitämisestä ei toiminut ja mies joutui näyttämään useaan otteeseen aivan uskomattomia liikkeitä. En ole nähnyt vastaavaa puolustustamista raskaassa sarjassa kuin videolta ja silloinkin suurempien nimien toimesta.

On tavallaan sääli, ettei vanha mies Boswell saanut upeista esityksistään oikein mitään irti. Povetkin tuli lähelle ja nyrkkeili miehen kumoon. Seitsemännessä erässä vain kongin kumahdus vei häneltä tyrmäysvoiton, joka sitten tulikin kahdeksannessa erässä. Tunnelma kolmen viimeisen erän aikana oli jotain uskomatonta kun täysi areena odottaa ja tietää tyrmäyksen olevan vain muutaman osuman päässä. Jotain alkukantaista ja ehdottoman aitoa.

Euroopan mestaruus jäi Suomeen. Robert Helenius voitti vasemmalla kädellä britti Dereck "Del Boy" Chisoran. Ottelutulos joka oli yllätys koko taistelua seuranneelle yleisölle niin Suomessa kuin maailmallakin, sillä ihmetystä, raivoa ja epäuskoa on kuulunut lähes kaikkien tahojen suusta. Rikkinäisellä oikealla kädellä nyrkkeillyt Helenius jätti itsestään todella huonon ja yksipuolisen kuvan katsojien mieleen.

Chisora pääsi nyrkkeilemään sen ottelun mitä hän halusi ja oli varmasti toivonut. Hänellä ei ole Heleniuksen tyrmäysvoimaa, mutta raivoa ja tukahduttavia iskuryöppyjä mieheltä löytyy. En ole ikinä nähnyt kenenkään ottavan yhtä monta koukkua kuin Robbe eilen otti leukaansa, mutta tyrmäykseen Del Boy ei pystynyt.

En lähde julkisesti väittämään, että Sauerland talli olisi varmistanut uuden, nousevan tähtensä voiton, mutta tuomarit kyllä katsoivat aivan toista ottelua kuin me kaikki muut. Ehkä kyse on siitä, etten minä ymmärrä nyrkkeilyn hienouksia, mutta britti näytti paremmalta. Ymmärrän kyllä, että rikkinäisellä etukädellä ei tuollaista kaveria pysty pitämään etäisyyden päässä, saati lopettamaan ottelua. Jotenkin vain jäi kummallinen tunne koko ottelusta, mutta ehkä näin on sittenkin parasta. Heleniuksen on pakko puolustaa titteliään ja Chisora tulee olemaan todella, todella nälkäinen.

Loput ottelukuvat täällä.

Mitä minä odotan

2011-12-03T14:52:00.000+02:00

Kuuntelen musiikkia joka on suloinen sekoitus agressiivisia ääniä ja viehkeän kaunista laulua. Hyvin tunnelmaan sopivaa, sellaista jota kaipaan tähän hetkeen. Lujalla!

Muutama tunti ja olen pelipaikalla. Odotan hämmennystä ja hieman ihmetystä. Pinnan alle piiloutuvaa agressiota, joka pyrkii pintaan. Katsojat. Areenalla on kehä, johon nousee esiintyjiä, taistelijoita. Jotain ikivanhaa ja perinteistä. Tätäkö se on ollut jo tuhansia vuosia?

Otteluennakko: Nordic Nightmare vs. Del Boy

2011-12-01T20:44:00.001+02:00

Alkaa jo kuumottaa, sillä elämäni ensimmäiseen nyrkkeilyiltaan on vain kaksi yötä. Ja millaisella tapahtumalla on tarkoitus aloittaa! Titteliotteluita on kolme ja niistä kaksi raskaansarjan mestaruusotteluita, kolmannen ollessa WBA-, WBC-, ja WBO-liittojen välisarjan maailmanmestaruusottelu. Kyseessä on kaiketi maailman paras naisnyrkkeilijän Cecilia Braekhusin ottelu, jossa hän puolustaa titteleitään Kuulei Kupiheania vastaan.

Illan ehdoton kärkiottelu on kuitenkin Robert Heleniuksen ottelu Dereck Chisoraa vastaan, raskaansarjan euroopan mestaruudesta. Ei ole vaikea sanoa kumpi tulee olemaan yleisön suosikki ja tulen itsekin huutamaan Robertin puolesta.

Mitä itse ottelusta? En ole nyrkkeilyn harrastaja, en tiedä siitä oikeastaan mitään enkä osaa erottaa ottelun teknisiä hienouksia. Minun silmäni ei vain ole vielä oppinut siihen.

En ole täysin vakuuttunut, että Helenius on niin ylivoimainen suosikki kuin vedonlyöntitoimistot antavat ymmärtää. Kertoimet hänen voitolleen ovat 1,16. Se on aika vähän, sillä vielä Samuel Peteriä vastaan Helenius otti vastaan todella väkeviä vartaloiskuja (ottelu täällä, täällä ja täällä). Chisora on näissä juuri parhaimmillaan.

Niissä otteluvideoissa jotka olen häneltä nähnyt, mies on parhaimmillaan todellinen iskijä. Ei mikään tyrmääjä, kuten Helenius, mutta raivokas ja nopea lyöjä. Sellainen joka kykenee murskaavaan iskumyrskyyn ja siten ottamaan pisteitä ja kokonaisia eriä itselleen. Miten käy jos hän pääsee Robben lähietäisyydelle ja todella takoo vartaloa?

Heleniuksen tyrmäysrekordi on kieltämättä uskomaton ja uskon miehen tyrmäävän Chisoran lauantaina, mutta ei Chisora aseeton tule olemaan. Miehellä on käytännössä koko ura pelissä, sillä vain voitolla hän pääsee eteenpäin. Klitschko ottelua ei enää tule jos hän nyt häviää. Sitä paitsi, epätoivoinen mies on aina kaikista vaarallisin mies, varsinkin jos hän on raskaansarjan nyrkkeilijä.

Odotan hyvää ottelua, mutta nopeaa tyrmäystä Heleniukselta. Hän ei halua ottaa liikaa Del Boyn iskuja vastaan, joten siis jotain samanlaista kuin ottelussa Attila Leviniä vastaan.

**

Ainut mihin laitoin rahaa kiinni on Alexander Povetkin vs Cendric Boswell. Lyön vetoa siitä, että Boswell voittaa ottelun pisteillä.

**

Dereck Chisoran ottelupaino 110,20 Kg
Robert Heleniuksen ottelupaino 108,60 Kg

Levänluhdan hautamysteerin lisätutkimukset

2011-12-01T17:45:00.000+02:00

Levänluhdan muinaisjäännökset ovat ainutlaatuiset tässä valtakunnassa, sillä meidän hapan maaperämme liuottaa kaiken kalkkipitoisen. Siksi meiltä ei löydy luurankoja, eikä mitään muutakaan eloperäistä muuten kuin hyvällä tuurilla. Eteläpohjalainen kalmisto on merkittävä ennen kaikkea sen vuoksi, että siinä meillä on säilynyt vajaan sadan ihmisen luurangot.

Eemil Aaltosen säätiö on päättänyt rahoittaa kolmivuotisen tutkimushankkeen alueen mysteerien selvittämiseksi. Dramatiikka on paikallaan, sillä meidän arkeologiassa, päästään hyvin harvoin tutkimaan kohteita ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tämä on minulta mututuntumaa, mutta sellainen kitinä ja valitus jäi korviini soimaan, viime vuoden arkeologian opintojen ansiosta.

Levänluhdassa on tarkoitus tehdä vainajille erilaisia stabiili-isotooppianalyysiä. Kuolinhetki saadaan radiohiiliajoituksella, mutta muita isotooppeja tutkimalla saadaan tietoa henkilöiden ruokavaliosta ja kasvuympäristöstä. Samalla, ainakin tiedotteen mukaan, on tarkoitus jatkaa DNA-tutkimuksia henkilöiden sukulaisuhteiden selvittämiseksi. Tähän aiheeseen keskittyi YLE:n kanavilla esitetty Levänluhdan kadonnut kansa dokkari. Joka tosin näin meidän kesken, oli mielestäni aika kevyt yritys kunnolliseksi tiededokumentiksi.

Minä haluaisin ennen kaikkea nähdä jotain vastavaa kuin Saksassa on tehty: Pictures: Ancient Bog Girl's Face Reconstructed. Olisi tavattoman mielenkiintoista nähdä, millaiset kasvot muinaiselle suomaliselle saataisiin aikaiseksi kun Levänluhdan vainajille ennallistettaisiin kasvot.

Lähde: Helsingin yliopiston Luonnontieteellien keskusmuseo - Tiedeuutiset.

Ajatusmatkailua

2011-11-29T20:38:00.000+02:00

Leikittelin ajatuksella, että olisin varannut itselleni jonkun matkan keväällä. Jonnekin hieman kauammas ja hieman lämpöisempään paikkaan kuin lopputalven Suomi. Pariisi kävi mielessäni, mutta tiedä sitä nyt sitten. Ranska olisi kyllä kiehtova paikka käydä ja valon kaupungissa kieltämättä on jotain kiehtovaa.

Katsotaan nyt kuitenkin, lopullisia päätöksiä en ole tehnyt. Pidän ajatuksesta, että voin lähteä lyhyelläkin varoituksella jonnekin sellaiseen paikkaan missä, en ole aikaisemmin käynyt.

Onhan noita muitakin paikkoja. Rooma saattaa olla keväällä hieno ja mielenkiintoinen paikka..

Vaaliväittelyihin parempi formaatti

2011-11-28T20:33:00.000+02:00

Miksi YLE:n vaalikeskusteluissa ehdokkaat on jaettu kahteen sarjaan? Aivan kuin siellä olisi mestaruussarjan ehdokkaat (Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini) yhdessä keskustelussa ja divarisarjan ehdokaslista (Biaudet, Arhinmäki, Essayah ja Haavisto) sitten omassaan. Näin oli ainakin A-talk ohjelmassa, muutama päivä sitten. Ensiksi tosikot ja sitten parin päivän päästä huumorikot.

Mielestäni kyse on hyvin kummallisesta käytännöstä, sillä siinä asetetaan ehdokkaat lähtökohtaisesti kahteen kastiin. Oikeat ehdokkaat ja huumorin sekä näkyvyyden vuoksi mukana olevat ihmiset. Ihmetyttää ja kummastuttaa pientä äänestäjää.

Mikäli kahdeksan ehdokasta samassa väittelyssä on liikaa, miksei väittelyihin oteta mallia jääkiekon MM-kilpailuista? Meillä voisi olla kaksi alkusarjaa, 2+2 ehdokasta (tosikot ja huumorikot) kummassakin sarjassa. Kummankin väittelyn jälkeen katsojat peukuttavat väittelyn kahta parasta, jotka pääsevät finaaliväittelyyn. Kolmen TV-väittelyn formaatti, minkä saa vapaasti tästä lainata. Tosin minut voisi kutsua edes studioyleisöksi, kun kerran olen idean isä.

Veikkaanpa, että koko keskustelu olisi paljon hauskempaa kun huumoriehdokkaat pääsisivät kunnolla haastamaan tosiehdokkaat. Ei tarvitsisi katsella sitä yhteistä hymistelyä, missä kaikki pelaavat varmaa peliä, ettei vain tulisi sanottua jotain oikeaa mielipidettä.

Valokuvauksesta yleisemmin ja Puranen Koffin museossa

2011-11-27T20:19:00.001+02:00

Kävin näyttelyssä K:n kanssa ja olen vieläkin hieman epäileväinen sen suhteen, että pidinkö valokuvista vai en. Kyseessä oli Sinebrychoffin museossa oleva Jorma Purasen näyttely Varjoja ja heijastuksia. Kyseessä on valokuvanäyttelu museon kokoelmiin kuuluvista muotokuvista ja tutkielma siihen, kuinka valo tuo eläväksi ja muuttaa maalauksen pinnan.

Puranen on kiistatta teknisesti erittäin pätevä valokuvaaja, joskaan hänen uransa ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aivan kuten moni muukin suomalainen valokuvaja, hänen työnsä ovat marginaalissa, eivätkä oikein tahdo päästä sieltä esille. Siksi oli mielenkiintoista nähdä mitä mies on saanut aikaiseksi valokuvaamalla yli kymmenen vuoden ajan Sinebrychoffin museossa.

Osallistuimme opastettuun kierrokseen, joka on sellaista mitä en normaalisti tee. Minulla on oma näkemykseni ja ehkä siksi koen opastetut kierrokset hieman turhiksi, toisaalta kyllä kyse on myös omasta kaukoputken kaltaisesta katseestani. Kierros sinällään oli hauska ja erikoinen kokemus. Museon työntekijä kertoi ja nosti teoksista esille erilaisia näkemyksiä ja kohtia, mikä tietysti luo laajemman kosketuspinnan näyttelyn materiaaliin.

Olen edelleen kahden vaiheilla valokuvien suhteen. En osaa päättää menevätkö ne mielestäni pelkän teknisen kikkailun alle, vai ovatko ne todella uutta ja ihmeellistä taidetta. Ehkä ongelma on siinä, että ne ovat kumpaakin. Jotenkin pelkkä varjoleikki ei ole mielestäni kuitenkaan aivan sitä, mitä odotan vuoden 2005 Pro Finlandia palkinnon voittajalta. Onko se kevyt tapa tienata leipänsä?

Ehkä minun tulisi syventyä enemmän valokuvataiteeseen. On myös mahdollista, että heijastelen omaa valokuvauksellista kriisiäni Purasen töihin. Olen polkenut paikoillani jo usean vuoden ajan oman kamerani kanssa, mikä on kovin turhauttavaa. Valokuvauksesta olen aina pitänyt ja se on ainoa väline, jolla olen pystynyt säännöllisesti ruokkimaan luovaa puoliskoani. Mihin ihminen voi mennä jos näkemys maailmasta ei enää kehity?

Musiikkia ja maailmanloppu

2011-11-27T11:23:00.000+02:00

Niinpä niin, maailma hajoaa.

Oletko valmis?

Onko nyrkkeilyssä rahaa?

2011-11-24T18:47:00.000+02:00

Raha kiinnostaa minua ja siksi haluan usein selvittää miten raha liikkuu niiden asioiden ympärillä, joista olen kiinnostunut. Tällä hetkellä pinnalla on nyrkkeily ja rahan osuus nyrkkeilyssä on itse asiassa hyvin häilyvä. Me tiedämme, että sitä on, mutta kehän ulkopuolelta on vaikea saada selkeää kuvaa siitä, missä muodossa se lajin sisällä on.

Ansaintamalli on lyhyen pohdinnan perusteella sama kuin urheilutapahtumilla. Järjestetään tapahtuma, jota ihmiset haluavat tulla katsomaan ja ovat valmiita maksamaan pääsymaksun. Ongelma on vain siinä, että tapahtumapaikka on käytännössä aina vuokrattu. Se vie tuloksesta osuutensa. Kuka omistaa oikeudet tapahtuman oheismyynniin? Paikan omistaja vai ostetaanko ne tapahtuman järjestäjille? Mitä oheismyynti nyrkkeilytapahtumassa oikeastaan edes on, limsaa ja makkaraa? Yksittäisen makkaran kate on suuri, mutta tuskin edes tulevassa Heleniuksen ottelutapahtumassa myydään yli 10,000 makkaraa. Juotavaa voi mennä enemmän, mutta tuskin montaa tuoppia per sierainpari.

Televisioidaanko nyrkkeilytapahtuma? Isot ottelut yleensä aina, mutta montako nyrkkeilyottelua olet nähnyt televisiosta tämän vuoden aikana. Jan-Ari tuskin kahta.

Onko fanikamaa myytävänä? En ole nähnyt ensimmäistäkään nyrkkeilyn fanituotetta. Ikinä. Koskaan. Missään. Vain pari ikoniksi noussutta lehdistökuvaa ja kuka niiden oikeudet omistaa, ei ainakaan nyrkkeilijä.

Vaikea nähdä mistä muualta nyrkkeilyyn tulee ihan oikeaa rahaa, kuin pääsylipputuloista ja televisio-oikeuksista. Heleniuksen otteluun on myyty yli 8000 lippua ja tuskin keskiarvolipun tuotto on kovin paljoa yli EUR 60,00 (tämä on toki puhdas arvaus). Lipputulojen jäädessä noin puoleen miljoonaan.

Mikä mahtaa olla Helsinki Areenan vuorokausivuokra, sillä Olympiastadionin vastavan olen kuullut olevan EUR 50,000. Veikkaan, että liikutaan samoilla kentillä, mutta hieman suuremmassa luvussa. Vaikea tietysti arvioida, mutta olen yllättynyt jos ottelutapahtuman kokonaistuotto ylittää kaksi miljoonaa euroa. Se on aika vähän kun ruvetaan listaamaan kulurakennetta, mitä tosin en tähän enempää lähde arpomaan.

Voiko nyrkkeilyllä elättää itsensä? Kyllä, varmasti ja parhaimmassa tapauksessa hyvin leppoisesti. Vaikea kuitenkin nähdä, että hyvin pärjäävä perusnyrkkeilijä pystyy eläkettä itselleen kerryttämään. Ansaintamalli ei vain anna siihen mahdollisuuksia. Otan kyllä mielelläni vastaan viisaampien ja enemmän asiasta tietävien kommentteja. Ohessa yksi:

Suosittu!!

2011-11-23T22:06:00.000+02:00

Tämä kuukausi on jo tällä hetkellä suosituin kuukausi tälle blogille. Todennäköisesti kuun vaihtuessa, kävijämäärä on noussut kirkkaasti uuteen ennätykseen. Sitä paitsi vuodenvaihde on ollut ollut perinteisesti kiireisintä aikaa tälle bloille. Tarkoitan lukijoiden osalta, enkä niinkään kirjoitusten määrässä.

Olen muutenkin miettinyt toisen blogin aloittamista. Olen leikitellyt jo vuoden päivät, ajatuksella uudesta aseisiin keskittyvästä bloista. Sellaisesta tyhjänpäiväisestä. Sellaisesta mihin voisi linkittää uutisia, ajatuksia ja kiinnostavia juttuja. Vaikea kuitenkin sanoa, riittäisikö minulla aikaa ja energiaa pitää kahta blogia samaan aikaan.

Nukkumassa veneen pohjalla 45 solmun nopeudessa

2011-11-22T18:24:00.000+02:00

Mietityttää kommentoida Jyrki Järvilehdon oikeudenkäyntiä, mutta hänen kommenttinsa siitä, että on ollut nukkumassa veneen pohjalla penkkien välissä, nostattaa mielessäni kysymyksiä.

Olen ollut muutaman kerran veneessä, jonka vauhti on ollut 86 km/h eli noin 45 solmua. Se on niin kova vauhti, että ellei veden pinta ole täysin peilityyni, on matka hyvin epätasaista. Minä en siinä vauhdissa pystyisi makaamaan veneen pohjalla nukkumassa, saati nukkumaan. Toisaalta minulla onkin vain oma kapea kokemukseni nopeista veneistä.

Boxing night

2011-11-21T19:09:00.000+02:00

Parin viikon päästä olevan nyrkkeilyillan aikataulu alkaa olla selvä. Raskassarjalaisten illksi nimetty tapahtuma tulee olemaan melkoista nyrkkeilyn juhlaa, sillä ovien avautuessa klo. 17.00 on vain tunti aikaa fiilistellä ennen ensimmäistä ottelua.

Titteliotteluista taitaa ensimmäinen olla WBA-, WBC- ja WBO -liittojen naisten välisarjan MM-ottelu. Mestari Cecilia Braekhus kohtaa haastaja Kuulei Kupihean, kello 21.10 alkavassa ottelussa.

Illan toinen titteliottelu on WBA-liiton raskaansarjan maailmanmestarin Alexander Povetkinin tittelipuolustus amerikkalaista Cedric Bosswellia vastaan. Alkamisajaksi on ilmoitettu kello 22.35.

Sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna illan pääottelu on kiistatta Robert Heleniuksen ja britti Derek Chisoran välinen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan Euroopan mestaruusottelu. Tätä pitäisi jaksaa katsoa vielä sunnuntain puolella, sillä ottelu alkaa vasta klo. 24.00. Toisaalta parempi, sillä edellinen Heleniuksen ottelu alkoi muistakseni ainakin tunnin verran myöhemmin. Sitä varten piti vartavasten herätä, joskin hyvästä syystä.

En uskalla arvioida kuka voittaa ketä, mutta sellainen aavistus minulla on, että Helenius saa otella ihan tosissaan brittiä vastaan. Siellä on taas tilanne, missä vastustajalla on enemmän hävittävää kuin Robertilla. Toinen "perättäinen" tappio nimimiehelle näyttäisi pahalta.

Tyson Fury niisti kohtuullisen nätisti ylipainoisen Chisoran 12 erässä, vaikka ei pystynytkään tyrmäykseen. Chisora näytti muutaman erän todella vaaralliselta, mutta huono kuntopohja ei mahdollistanut voittoa. Lisäksi Derek vaikutti melkoisen ylimieliseltä tai miten sen nyt sanoisi.. No jos valmentaja joutuu kesken ottelun useaan otteeseen kysymään, että kuunteleeko mies tai muistuttamaan tittelivöiden lähtevän kävelemään, ei kaveri vakuuta.

Ehkä kaverin päässä on kuitenkin välähtänyt, että pitää treenata itsensä kuntoon nyrkkeillä fiksusti. Hyvää iltaa odotellessa.

Yli 700 eksoplaneettaa

2011-11-20T14:56:00.000+02:00

Aika jännää kun ajattelee, että vielä muutama vuosi sitten Aurinkokunta oli ainoa paikka jossa oli planeettoja. Olemme kuitenkin taas astuneet kauemmas pannukakun muotoisesta maasta ja yhä lähemmäs todellisuutta.

Tsaluvut ovat siitä hauskoja, että ne puhuttelevat meitä ihmisiä. Tällä hetkellä tunnemme 702 eksoplaneetta. Aika jännittävä luku kun ajattelee, että meillä on täällä omalla pihallamme vain kahdeksan omaa planeettaa.

Tihein tunnettu planeetta on yhtä tiheää kuin rauta, kun taas harvin planeetta vastaa tiheydeltään styroksia. Lisäksi on löytynyt suurelta osin vedestä koostuvia planeettoja, kaksoistähtiä kiertäviä planeettoja ja niin sanotulla elämänvyöhykkeellä sijaitsevia planeettoja.

Koska käydään katsomassa omin silmin?

Parhaat osingot 2012

2011-11-19T12:15:00.000+02:00

Jatkan hyväksi havaitulla linjalla ja listaan Kauppalehden ehdokkaat ensi kevään parhaista osinko-osakkeista. Kyse on siis toisen käden tietoa ja silloinkin vain ennuste. Minulla ei siis ole tähän sen suurempaa omaa mielipidettä, mutta kahtena vuotena peräkkäin TOP10 lista on osoittautunut kohtuullisen tarkaksi. Se toimii ainakin suuntaa-antavana listana.

Lista on tehty osakekurssin mukaan, joka on otettu 4.11.2011. Tuottoprosentti on siis sen hetken osakekurssiin suhteutettu.

Parhaita osingonmaksajia keväällä 2012 / Osinkotuotto %

- Elisa / 8,70
- Orion B / 8,60
- Sanoma / 8,50
- CapMan / 8,00
- Alma Media / 7,80
- Nordic Aluminium / 7,60
- Martela A / 7,60
- Ilkka-Yhtymä II / 7,30
- TeliaSonera / 6,60
- Rautaruukki / 6,50

TOP10 listaan ei tällä kertaa ole päässyt ensimmäistäkään kirjoittajan omistamaa yritystä. Olen tähän hieman pettynyt, sillä pääasiallinen tarkoitukseni on omistaa hyviä osinkoyrityksiä. Toisaalta ostohintaani verrattuna olen kyllä edelleen hyvissä asemissa.

Lähde: Balance Consulting, Kauppalehti

Steel Panthers ohje

2011-11-17T19:04:00.001+02:00

Sille kaverille joka etsi täältä ohjetta Steel Panthers peliin. Sitä ei valitettavasti löydy täältä, sillä tämä ei ole se foorumi, johon haluan kirjoittaa omat ajatukseni pelin pelaamisesta. Sitä paitsi, en todellakaan ole pelissä mitenkään erityisen hyvä. Olen aivan liian uhkarohkea ja altis typerille virheille. Perusteet kuitenkin osaan ja ehkä muutaman voittavan liikkeen.

En osaa sanoa onko Steel Panthers peliin ylipäätänsä kirjoitettu kaiken kattavaa ohjekirjaa, mutta listapelaaja Kosti Viitamaa on kirjoittanut erittäin hyvän tiivistelmän. Rohkenen tuoda esille kaverin nimen ja ohjekirjan, sillä se on julkisesti Steel Panthers ranking sivustolle laitettu. Se on siellä ohjeena ja innostusta antamassa uusille pelin pelaajille.

Ohjeessa on paljon sellaista mitä allekirjoitan, sillä suurin osa on puhdasta faktaa, sellaista jonka olen itsekin todennut satojen pelien kokemuksella. Oma ohjeeni on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Opettele pelin perusteet ja rakenna taistelusuunnitelmasi omien vahvuuksien ympärille. Pakota vastustaja reagoimaan sinun peliisi, sillä siihen sinä olet valmistautunut. Vastustaja ei ole.

Tasaväkisten vastustajien taistelussa pätee yksi laki; se jolla on ylivoima on automaattisesti vahvempi. Kuulostaa epäloogiselta, mutta taitava pelaaja pystyy rakentamaan tilanteen, jossa on ylivoimainen vastustajaansa nähden. Se voi olla yllätyksellinen liike. Tarkempi tulen käyttö tai vaikka vain parempi onni. Kaikki maailman tärkeät voittajat ovat aina syntyneet onnekaiden tähtien alla. Toivottavasti sinäkin.

Lehtitilaus

2011-11-16T19:46:00.001+02:00

Tein hetki sitten lehtitilauksen. Tarkoitus on saada tilauskausi käyntiin ennen kuin lehtitilausten ALV-prosentin nousu toteutetaan. Vaikea sanoa vaikuttaako se tähän tilaukseen, mutta jos siitä selviäisi, niin säästöä tulisi. Tai mistä minä sitä tiedän. Koko touhu tuntuu hiemn erikoiselta, vaikka oikestaan olen veron nousun puolesta. Sillä on vaikea perustella miksi sama lehti kotiin kannettun on verotuksellisesti halvempi, kuin lehtikioskista ostettu.

**

Ai niin, piti sanoa se, että minua ihmetyttää tämä "ei noin saa sanoa" menttaliteetti joka Suomessa on tällä hetkellä voimassa. Kansanedustaja Oinonen kertoo kuinka hän loukkaantuu homojen tanssimisesta tulevissa itsenäisyyspäivän juhlissa. Hirveä älämölö siitä kuinka aikuinen ihminen tekee itsestään julkisesti hölmön. Ei tuossa ole mistään muusta kyse.

Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, vaikka ne olisivat kuinka hölmöjä, typeriä tai muiden mielestä loukkaavia. Se on tietysti eri asia, jos aktiivisesti yllyttää lainvastaiseen toimintaan, mutta mielipiteisiin kaikilla on oikeus. Se on demokratian tärkein tunnusmerkki, eikä siitä voida ruveta nipistämään.

Onko kansanedustaja Oinonen hölmö. Kyllä. Onko tuollinen kommentointi typerää?. On, mutta aivan yhtä typerää on vetää herneet nenään ja vaati ettei tuollaisia saa sanoa.

Kansanedustaja Hakkarainen sanoi itse asiassa keskustelun ehkä fiksuimman kommentin. Hittojako se kenellekkään kuuluu kuka tanssii kenenkin kanssa.

Buika - 'En Mi Piel'

2011-11-16T17:42:00.000+02:00

Vaalit - Niinistön kommentointi

2011-11-15T18:17:00.000+02:00

Ajatuksena minulla oli kirjoittaa nyrkkeilystä tai sitten kirjallisuudesta. Tosin leikittelin myös ajatuksella kommentoida sitä kuinka paljon ja usein Helsingin kaduilla haisee tupakka. Kirjoitan kuitenkin presidentin vaaleista ja niihin liittyvästä uudesta gallupkannatuksesta.

Uusimpia voittajia ovat olleet Timo Soini 11 % kannatuksella ja Paavo Väyrynen 10 % kannatuksella. Suurin häviäjä on ollut Sauli Niinistö, jonka kannatusluvuissa on tapahtunut huomattavaa putoamista. Sanomalehti uutisoi elokuussa Niinistön kannatukseksi 49 %, mikä on 5 prosenttiyksikköä pienempi luku kuin kannatus tänään (44 %). Pidän suuntaa selvänä, sillä tutkimuksen julkaisija on sama.

En tiedä onko iltapäivälehden otsikko aivan totta, mutta mikäli Niinistö on todella kommentoinut, ettei hän ole huolestunut kannatuksensa putoamisesta, on se mielestäni pr-kömmähdys. Kärkiehdokkaan kannatuksen heiluessa lähes 50 %, on siinä väistämättä ilmaa, mutta eihän sitä ole mitään syytä sanoa ääneen. Laskeva trendi on kuitenkin aina suosiokilpailussa vaarallinen asia ja se pitää saada katkaistua välittömästi. Ehkä hieman amerikkalaistyylinen kommentti: "olemme tietoisia uusista luvuista, mutta haluan kertoa teille kuinka kampanjamme on nyt siirtymässä uuteen vaiheeseen" olisi ollut enemmän paikallaan.

No tuskinpa tuolla on mitään todellista merkitystä, mutta tietoisuus omien kannatuslukujen ilmapalloefektin myöntäminen (epäsuorasti) särähti minun korvaani. Realismi ei aina ole paras lääke kun kampanjoidaan suosiosta.

Paavo Lipposen muuttumaton kannatus on mielestäni pettymys, ehkä jopa suuri pettymys. Tähän on kuitenkin mahtunut ensimmäinen "pääehdokkaiden" TV-väittely ja sen olisi pitänyt tuoda muutosta. Kun TV-esiintyminen ja muu kampanjointi vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, on syytä miettiä onko kannatus jo sementoitunut. Ne äänestävät, jotka Lipposesta pitävät.

Tähän olisi hauska laittaa omia arvauksia tuloksesta, mutta en taida sortua siihen vielä tällä kertaa. Sen kuitenkin sanon näin "julkisesti", että me tulemme näkemään kaksi kierrosta. Niinistö tulee menemään toiselle kierrokselle, mutta vastakumppanin arvuuttelu onkin haastavampaa. Se pitää kuitenkin muistaa, että joka kerta kun Suomessa on ollut suorat presidentinvaalit, toinen kierros on tarvittu. Lisäksi kannattaa muistaa, että siellä on aina ollut hallituspuolueen sekä opposition ehdokas. Uskon, että niin käy tälläkin kertaa.

Tyson Fury haukkui Heleniusta ja uhoaa

2011-11-12T12:25:00.000+02:00

Näin otsikoi uutisensa iltapäivälehti, mutta minulla on vastauksena vain tämä oheinen video.

Herttainen poika.

Iho jossa elän - Almodovar - Äärettömyys

2011-11-12T11:16:00.000+02:00

Elokuva on taiteenmuoto siinä missä valokuvaus tai kuvataide. Toisaalta se on kuitenkin lähempänä musiikkia, joka pyrkii myös puhtaasti viihdyttämään ja on siksi osa teollisuudeksi kutsuttua toimintaa. Sillä siis yritetään elää ihan oikeasti ja menestyvinä tekijöinä vieläpä hyvin mukavasti.

Kuvataide eroaa tästä melkosesti, mutta ajatuksenani ei ole kirjoittaa nyt kuvataiteesta. Haluan kertoa tuntemukseni eilisestä elokuvasta, jota kävin katsomassa.

Ensimmäinen tutustumiseni Pedro Almodóvarin maailmaan oli 1999 kun elokuva Kaikki äidistäni tuli teattereihin. Se taisi olla ensimmäinen miehen elokuva, joka ylipäätänsä näki laajempa levitystä, tosin tästä en ole kovinkaan varma. Pidin elokuvasta suunnattomasti ja se on yksi suosikeistani, vieläpä hyvin korkealla sijalla siinä listassa.

Lista on kuitenkin mennyt nyt uusiksi ja vieläpä suuremmassa mittakaavassa. Näin eilen elämäni parhaan elokuvan ja olen asiasta vieläkin täysin hämmentynyt ja yllättynyt. Elämäni parhaat kokemukset ovat aina olleet kiinteitä ja hyviä vertailukohtia, joista olen voinut hakea vahvan perustan uusille. Tämä järjestys on nyt järkkynyt.

La Piel que Habito eli tuttavallisemmin Iho jossa elän on jotain upeaa. Se on täydellistä elokuvaa, sellaista missä pienetkin yksityiskohdat on ajateltu, huomioitu ja toteutettu niin täydellisesti ettei niihin osaa kiinnittää huomiota. Vain muutamissa kohdissa tulee todella tajunneeksi, kuinka tarkkaan jokainen elokuvan aspekti on toteutettu ja ne hetket auttavat ymmärtämään sitä ihmisten, maisemien ja käsikirjoituksen tanssia, joka valkokankaalla liitää.

Tämä yhdistettynä käsikirjoitukseen, joka säilyttää yllätyksellisyytensä alusta, aina loppuun saakka. Tajusin jossain vaiheessa kuinka vain luovutin, enkä enää miettinyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Jäin vain seuraamaan elokuvaa. Se on loppujen lopuksi hyvin harvinaista herkkua maailmassa, jossa lähes jokainen tarina on jo useaan kertaan keksitty. Tässäkin oli tietysti vanhoja klassisia aiheita, mutta se tapa millä ne esiteltiin oli jotain maagista. Niin hienoa, etten ole sellaista ennen nähnyt.

Huumoria, perverssioita ja kauhua, seksiä, jännitystä sekä suloista kaipausta. Ennen kaikkea rakkutta. Niistä ovat hyvät elokuvat tehty ja tähän niitä oli ammennettu kuin hiekanjyviä Rub´al Khalin hiekka-aavikolle.

En tiedä miten edetä tästä. Olenko nähnyt jo kaiken näkemisen arvoisen? Tuskin, mutta Almodovar on mielestäni asettanut riman niin korkealle, ettei sen ylitse enää kovin moni pysty kurottamaan.

iGo CITY Noise-cancelling Headphones - tunnelmat

2011-11-08T19:09:00.000+02:00

Ostin itselleni uudet kuulokkeet, sillä sinnittely ipodin omilla nappikuulokkeilla sai riittää. Ne kun ovat oikeasti aika kamalat, sillä en tiedä yhtään toista nappikuulokeparia, jotka saavat korvat sattumaan. Siitä huolimatta sinnittelin niillä useamman vuoden, mikä tietysti kertoo enemmän minusta kuin niistä napeista.

Mitta kuitenkin täyttyi viime kuussa ja ostin uudet iGo CITY Noise-cancelling Headphones ja nimen omaan tuossa ruskean ja kultaisen värisävyissä. Ne ovat minusta huomattavasti tyylikkäämmät kuin mitään sanomaton valkoinen, joka on toinen värivaihtoehto samoille kuulokkeille.

Kyseessä on siis vastamelukuulokkeet, joista Wikipedia tietää kertoa toistavan metelin vastakkaisvaiheisena. Se siis kumoaa ulkoa kuulokkeisiin tulevan metelin ja on siten huomattavan hiljainen verrattuna normaaleihin kuulokkeisiin. Tämä toimii näissä kuulokkeissa yhdellä AAA patterilla, joka tulee paketin mukana. Samaan pakettiin mahtuu myös 3,5mm kuulokepistoke, sekä kaksi adapteria. Toinen Skype puheluita varten (en ole kokeillut) ja toinen lentokoneen istuimessa olevaan pistokkeeseen (en ole kokeillut sitäkään).

Kuulokkeita ole käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti, yhteensä useita tunteja, pääosin metrossa ja todennut ne hyviksi. Olen kovin tyytyväinen itseeni kun löysin nuo ja tulin vielä ostaneeksi, sillä työmatkailu sujuu huomattavasti leppoisammin kun aikaisemmin. Itse asiassa niin hyvin, että meinasin kerran jäädä asemalle seisomaan kun lähijuna hiipi asemalle aivan huomaamatta. Lisäksi akkojen hissijuorut ovat kadonneet lähes tyystin, mistä iso plussa.

Siltä varalta ettei näistä jäisi mitään ylivertaista vaikutelmaa, pitää ymmärtää ettei muu maailma kokonaan katoa. Lentokoneen humina kuuluu yhä kuulokkeiden läpi, mutta heikentyneenä. Samoin ihmisten puhe on toisinaan kuultavissa. Meteli on kuitenkin huomattavan vaimeaa ja musiikkia on mukavampi kuunnella.

Kuulokkeet taittuvat aika pieneksi, mutta olen nähnyt parempiakin saavutuksia ja pienempiä paketteja. Työmatkakäyttöön mainiot kuulokkeet, mutta hifistelijät tarvitsevat todennäköisesti jotain parempaa ja kalliimpaa. Minulle äänenlaatu on ollut hieno ja aina niin tärkeä ulkonäkö on huomattavasti parantunut näitä käyttäessä.

- Driver Diameter: 40mm
- Impedance: 37 ohms
- Frequency Responses: 18~22 KHz
- Sensitivity (S.P.L.): 97dB (at 1KHz)
- Input Plug Diameter: 3.5mm
- Active Noise Reduction Range: 40 Hz~1KHz
- Max Noise Reduction Level: 18dB@100~300Hz
- Power: DC 1.5V (1 AAA battery, included)

FB ja ihmisyhteisö

2011-11-07T20:45:00.000+02:00

Yritän pähkäillä kuinka lokeroin kaikki fb ihmiset ja mihin minä ne kaikki työnnän. Ei niitä mitenkään erityisemmin ole, mutta olen kieltämättä hieman hukassa tuon logiikan kanssa. Periaatteessa haluaisin pitää ihmiset kahdessa lokerikossa, ne jotka näkevät ja ne jotka eivät näe.

Tosin olen miettinyt tuosta koko palvelusta eroamista, mutta en usko sen olevan kovin realistinen vaihtoehto. Se on kuitenkin hieno ja helppo tapa pitää päivittäistä yhteyttä ihmisiin joiden kanssa olen tekemisissä. Muistuttaa olemassa olostani joka tuntuu toisinaan eri ihmisiltä unohtuvan.

Mielenkiintoista kuvitella tulevaisuuteen ja miettiä miten siellä suhtaudutaan meidän tämän hetkiseen tietoyhteiskuntaan. Kuinka ihmiset verkostoituvat ja miten me lajina kehitymme ja kehitämme uusia verkostoja. Mennään vaikka viisi, kymmenen vuotta taaksepäin, niin ulkomaalaiset ystävät olivat vain harvojen herkkua. Saati sitten parisataa vuotta taaksepäin, jossa ulkomailla tapahtuvia palveluksia jätettiin tuntemattomien henkilöiden suorittamiseksi. Tänään kaikki ovat kuuden ihmisen päässä toisitaan.

Mitä tästä voi seurata? En ole kovin varma, mutta todennäköisesti astelemme ensimmäisiä askelia matkalla kohti yhteistä ihmisten kansakuntaa. Jotain sellaista, missä olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Tosin siihen kuuluu niitä kamalia sukulaisia joita kaikki haluaisivat vältellä. Me kun olemme sellaisia.

Beevor - Berliini 1945

2011-11-03T19:20:00.000+02:00

En minä varsinaisesti halua tästä mitään sotablogia tai mitään muutakaan vastaavaa. Itse aihe ei edes ole minulle niin tärkeä kuin joku satunnainen lukija saattaa kuvitella, mutta se on toki totta, että olen aiheesta kiinnostunut. Tämänkin kirjoituksen motivaatio on enemmänkin kertoa kirjasta, jota minulle suositeltiin ja jonka olen nyt lukenut.

Kyseessä ei ole ensimmäinen Anthony Beevorin kirja jonka olen lukenut. Ensimmäinen oli Normandia 1944 ja kirjoitin siitä tammikuussa. Berliini 1945 on samaa sarjaa, mutta aikaisempi kirjoitus. Kirjojen välissä on seitsemän vuotta, mutta ei sitä juuri lukiessa huomaa. Teksti on aivan yhtä sujuvaa ja asiantuntevasti kirjoitettua kuin Normandia 1944:ssa, mutta ei tämäkään ole mitään suurta kirjallisuutta. Siis pelkän tekstinsä ansiosta, tosin eihän sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan, joten sen arvostelu on osaltani hieman halpa lyönti.

Kirjan suurin ansio on syvällisessä ja tarkassa pohjatyössä. On lähes mahdoton ymmärtää kuinka paljon kirjassa on aikalaisten repliikkejä. Hitler huusi: "En salli teidän sanoa minulle, että Reichsführer SS (Himler) ei kykene suoriutumaan tehtävistään.". Tuollaisen komentobunkkerissa huudetun kommentin vielä periaatteessa ymmärtää, mutta kuinka meille on voinut jäädä tietoa siitä kuinka nuori berliiniläinen äiti pelastuu raiskauksilta, syöttämällä vauvalleen mallaspastilleja jottei tämä itkullaan paljastaisi heitä.

Raiskaukset ovat toistuva teema kirjassa, enkä osannut ymmärtää kuinka laajaa se todella oli. Raiskattuja naisia oli varmasti miljoonia tammi- ja huhtikuun välisenä aikana, jolloin Neuvostoliiton armeija hyökkäsi ja valloitti Berliinin. Pakoon lähteneitä lähes kymmenen miljoonaa.

Muistan hyvin kuinka turhautunut olin heikkoihin karttoihin kun luin Normandia 1944. Lukuisat paikannimet ja hyökkäyssuunnat olivat lähes mahdotonta käsittää kartoista, joista puuttuivat kunnolliset nimet. Samaa ongelmaa on toki tässäkin kirjassa, mutta ei aivan yhtä laajassa mittakaavassa. Asiaa helpottaa ehkä se, että liikkeen suunta on hyvin yhtenäinen. Tässä hyökkäys on lähes poikkeuksetta idästä länteen, mikä tietysti tekee kartan lukemisesti hieman helpompaa. Tosin tähänkin olisin kaivannut enemmän karttoja kuin mukaan liitetyt 16 kappaletta. Jos yksittäisiä hyökkäysreittejä tai ryhmitysmuodostelmia ei löydä tälläisesta kirjasta, niin mistä sitten?

Kuvia kirjassa ei ole montaa, mutta niistä suuri kiitos. Ne ovat ovat yllätyksellisiä ja hyvin valittuja. Yksikin kuva berliiniläisistä naisista, keräämässä pähkinöitä Potsdamin metsässä kertoo enemmän kuin monta sataa sivua kirjoitettua tekstiä.

Kirja on hyvä ja perusteellinen silmäys Toisen maailmansodan loppuun ja Kolmannen valtakunnan sadistiseen, sairaaseen ja kuvottavaan kuolinkamppailuun. Vaikka se on tietokirja, en tiedä kannattaako sitä aivan kaikkien lukea. Ne jotka sen lukevat, ymmärtävät ehkä hieman enemmän ihmisluonnosta ja epätoivosta. Kuinka yksilöstä kuoriutuu pelkkä koston välikappale, joka toimii pelkkien reaktioiden varassa.

Lisää teräspanttereita

2011-11-02T20:24:00.001+02:00

Nyt taisi olla viides vuoro tuossa viikonloppuna aloittamassani Steel Panthers pelissä. Peli on ollut kohtuullisen varovaista, joskin olen työntänyt joukkojani eteenpäin valitsemallani tiellä. Käytännössä siis kartan alimmalla puoliskolla. Pohjoinen on miehitetty hyvien kevyesti kuten jo mainitsin.

Alkaa näyttää siltä, että vastustaja on keskittänyt joukkonsa kartan keskelle. Siellä on havaittu runsaasti jalkaväkeä ja tässä vuorossa ensimmäinen "oikea" tankki. Land lease M3 Lee vaunuja, joita harvemmin näkee peleissä.

Olen hieman yllättynyt vastapuolen kalustovalinnoista. Siellä on paljon sellaista, mihin harvoin törmää. Partisaaneja jalkaväkenä, T-50 vaunuja tiedustelussa ja nyt niitä M3 Lee vaunuja. Mielenkiintoista.

***

Jk.

Ei tähän peliin liittyvää, mutta muuten ihan hauskaa luettavaa. Edellyttäen tietysti, että Steel Panthers kiinnostaa itse pelinä. Asianlaita joka taatusti ei ole kovin todennäköinen. Peli on marginaalissakin vain marginaalia.

Olen isännöinyt listan pelaajille kolme SP CUP kilpailua. Listan 16 nopeinta pelaajaa pääsi kilpailuun mukaan ja siinä pelattiin klassisessa cup-taulukossa, head2head pelejä. Voittaja jatkaa seuraavalle kierrokselle ja lopulta kilpailun voittaja julistettiin hallitsevaksi SP CUP mestariksi. Titteli joka on tälläkin hetkellä listapelaajaan hallussa.

Kirjoitan asiasta aivan liian pitkään, sillä tarkoitukseni oli vain laittaa tähän kaksi linkkiä. Kyseessä on taisteluraportit kahdesta taistelusta. Cupin järjestäjänä en itse osallistu kilpailuun, mutta halusin pelata yhden kiistellyimmistä cup taisteluista läpi ja osoittaa sen olevan voitettavissa molemmilla puolilla pelattaessa. Ohessa siis linkit kirjoittamiini taisteluraportteihin.

Ensimmäisessä taistelen toukokuussa 1939 kuvitteellista taistelua, jossa Ranska lähettää taisteluosaston Espanjaan palauttamaan Fasistisen Espanjan takaisin Pohjois-Afrikkaan.

Toisessa pelaan samaa taistelua, mutta peilikuvana. Kartta on sama, aika on sama ja lähtökohdat ovat muutenkin identtiset ensimmäisen taistelun kanssa. Se on muuttunut, että minä pelaan nyt Fasisteilla ja sama vastustaja on hypännyt Ranskalaisiin saappaisiin.

Tämän blogin lukijoista en tiedä, mutta minä sain kivat kicksit kun luin nuo raportit uudestaan läpi. Mieleen palautui kirkkaita kuvia siitä miten operoin joukkojani. Varsinkin tuo ensimmäisen taistelun vuoro kahdeksan on vahvasti mielessäni.

Verotiedot vuodelta 2010

2011-11-01T19:46:00.000+02:00

Demokratiassa on hieno elää ja nauttia sen hedelmistä. Tänään niistä kypsyi yksi kun viime vuoden verotiedot julkaistiin kaikissa itseään kunnioittaviassa mediataloissa. Koska minä kunnioitan itseäni ja tätä blogia suunnattomasti, kirjoitan myös aiheesta tämän verran:

Fakta: kaikki ei saa yhtä paljon palkkaa.

Fakta: kaikki ei osaa tehdä kaikkea.

Fakta: nämä eivät mene kaikkien ymmärrykseen.

Lueskelin huvikseni Kainarin uutiskommentteja, missä kommentoitiin Talvivaaran kaivoksen laajennussuunnitelmien jäädyttämistä. Niissä muistettiin tuoda esille palkkatasa-arvo tai sen näennäinen puute. Kuinka työmiehelle maksetaan EUR 9,00 - 10,00 / tunti kun Perä tienaa kuulema 3,5 miljoona euroa vuodessa? Kirjoittaja kysyy onko hän niin paljon huonompi ihminen.

Tuskin kyse on ihmisarvosta, mutta tuottavuudesta ja kysynnästä. Työmiehiä riittää, mutta mistä löytyvät ne ihmiset jotka pyöräyttävät kaivoksen pystyyn?

Tuosta koulutuksessa on oikeasti kyse. Ihmisen osaamisesta ja siitä pystyykö tekemään jotain sellaista mitä muut eivät osaa. Siis sellaista mistä joku on valmis maksamaan oikeaa rahaa. Työnteossa kun on edelleen kyse puhtaasta vaihdannasta, siinä ostetaan sellaista hyödykettä mitä toinen ei osaa tai halua tehdä, mutta tarvitsee tehtäväksi. Tuon sisäistäminen on minusta hyvin tärkeää ja se toisi varmasti näkökulmaa tähän palkka- ja verokeskusteluun.

Samalla kun muistaisi vielä, että kaikilla on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua Talvivaaran pääjohtajaksi. Sitä paitsi, siellä on kuulema paikka auki.

Ruokaa mutta ei elokuvaa

2011-10-31T18:00:00.000+02:00

Ruoka on hyvää. Tein eilen jauhelihakeittoa, missä oleellisena osana on kiinankaali. Se kuulostaa hieman hassulta, mutta on ihan järkyttävän hyvää. Tosin yhtenä oleellisena osana on myös sellainen murumainen pastajuusto, mitä minä hamstraan aina hulluilta päiviltä. Sitä siihen kuuman keittoannoksen päälle, niin vie kielen mennessään.

Meinasin mennä elokuviin katsomaan Almodovarin uusinta, mutta en sitten mennyt. Tämän päivän elokuvareissu oli muutenkin hieman paniikkiratkaisu, sillä vapaalippu menee tänään vanhaksi. Se jää nyt siis käyttämättä. Toisaalta minä taisin saada sen joltakin, joten en varsinaisesti menetä mitään.

Tuon ajattelin käydä katsomassa vielä aivan lähitulevaisuudessa.

Steel Panthers are here once again!

2011-10-30T19:53:00.000+02:00

Pelaan Steel Panthers World at War peliä jälleen kerran. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt yli vuosi, sillä tarvittavaa motivaatiota ei peliä kohtaa ole löytynyt. Olen siinä uskossa, että suurinta osaa listan pelaajista on vaivannut samansuuntainen taisteluväsymys.

Noin kuukausi sitten lista oli ilmeisesti saanut uuden taistelija ja hän halusi luonnollisesti taistella. En osaa sanoa miksi hänet ohjattiin minun sähköpostiin, mutta joka tapauksessa otan taistelua pitkästä aikaa. Vastassa on täysin uusi tuttavuus, mikä yhdistettynä runsaaseen ruostekerrokseen, tulee todennäköisesti takaamaan mielenkiintoisen taistelun.

Kyseessä on jotain hyvin tasaista ja tyypillistä. Kohtaamistaistelu kesäkuussa 1942 Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joista minä näyttelen niksmannin roolia. Jouduin hakemaan ihan oikeasti muistitietoa siitä, että mitä tuohon aikaan on ylipäätänsä käytössä ja mitä vaunuja NL todennäköisimmin heittää kentälle. Oma paras vaunu on Pz-IV joka on oikein hyvä vaunu. Ongelmana on vain se, että Neuvostoliitto saa materiaaliylivoiman tasapisteillä pelatessa ja parhaat vaunut ovat uudet versiot KV-1 j T-34 vaunuista.

Kartta on tällä kertaa hieman yllättäen kaupunki, sellainen SP:n rakentama suhteellisen avoin maalaistaajama, jossa näkyvyysalueet vaihtelevat runsaasti. Kartan eteläreunassa on avoimempi kohta, jota olen päättänyt käyttää hyväkseni.

Vanha viisaus siitä, että voittaja pakottaa vastustajansa regoimaan omaan peliinsä pätee myös tänään. Tarkoitus on iskeä päävoimilla etelästä ja kääntää sieltä kohti koillista. Pyrin olemaan tällä liikkeellä yllättävä ja iskemään vastustajan ryhmityksen reunaan. Oletan sen pyrkivän suoraan kohti lippuja, mikäli on ryhmittynyt yhdeksi hyökkäyskiilaksi. Mikäli ei ole, se tulee häviämään. Neuvostoliiton ainut todellinen etu on määrällisessä ylivoimassa ja mikäli vastustaja ei osaa pelata sen mukaan on se heikoilla.

Ensimmäiset vuorot on nyt vaihdettu ja viholliskosketus tapahtui lähes välittömästi. Tiedustelijat rähinöivät ja tekevät ruumiita. Vastustaja törmää liekinheitinvaunuun, joilla yritän pitää keskustan miehitettynä, ja kohtaa kuolemaa. Käyn itse tiedustelemassa Kübelwageneilla ja huomaan T-50 tiedusteluvaunun ja kannelle nousseen tiedustelupartion. Olen yllättynyt sillä tuskin kukaan liigapelaaja käyttää tiedustelupanssareita. Moottoripyörät, jeepit ja muut näkevät aivan yhtä hyvin ja ovat monta kertaa halvempia. Onko tämä osoitus vastustajan kokemattomuudesta vai jotain sellaista mitä en osaa ennakoida?

P.s. Kuvankaappaus pelistä ei ole kirjoittamastani taistelusta.

Pronssiketut

2011-10-29T17:37:00.000+03:00

No niin, tämä jalkapallokausi on sääty päätökseen ja mitalit menivät sinne minne ne kuuluvat. HJK oli ylivoimainen mestari ja voitti tuplan. Upea joukkue ja hieno saavutus. Odotan mielenkiinnolla millaisen ryhmän suomen ykkösjoukkue saa ensi kaudelle aikaiseksi.

Inter Turku oli kuin olikin hopen arvoinen ja voitti kotonaan vierailevan FC JJK:n 2-1. Hieno saavutus ja kertoo kyllä vahvaa kieltä siitä kuinka seura on kiistatta yksi Suomen parhaista seuroista. Ei se suurin, ei kaunein, mutta yksi viime vuosien menestynein. Sääli vain, että joutuu todennäköisesti luopumaan ainakin kahdesta tärkeimmästä pelaajastaan eli Timo Furuholmista ja Mika Ojalasta. Heitä on vaikea korvata ja ensi vuoden Europelit tulevat olemaan vaikeita.

Purppuraketut olivatkin sitten pronssikettuja! Hieno saavutus Keski-Suomen ylpeydeltä ja ehdottomasti ansaittu mitali. Olisi ollut moraalista vääryyttä jos pitkän aikaa kolmantena ollut joukkue olisi lopulta tipahtanut pois Europelipaikalta. Onneksi niin ei nyt käynyt. Ensi kaudelle on luvassa huikea kausi jos vain seurajohdon visioita on uskominen, niissä taidettiin luvata jo Eurooppaliigan lohkovaihetta ja vähintään hopeaa. No en tiedä miten realistisia nuo ovat, mutta jännittävä talvikausi on ainakin tulossa. Seura on houkutteleva ja veikkaanpa, että uusia ja kovia nimiä saadaan kyllä puolustukseen ja muuallekin nyt lopettavien tilalle.

Hieno kolmikko ja olen tyytyväinen. Näin tämän ehkä pitikin mennä.

Veikkausliigan hopeakamppailu näkyy netissä

2011-10-29T10:45:00.001+03:00

Minua harmittaa mainostaa monopolin palveluita, vaikka sinällään on hienoa, että liigan viimeisen kierroksen ehdottomasti merkityksellisin ottelu näkyy edes netissä. Kyseessä on Inter vastaan FC JJK. Peli missä ratkaistaan hopeamitalin kohtalo, sillä voitolla Jyväskylä ottaa liigahistoriansa ensimmäisen mitalin. Eikä hopea tältä kaudelta ole mikään häpeä.

HJK on ollut yksinkertaisesti ylivoimainen ja on ehdottomasti ansainnut mestaruutensa, eikä siitä voi oikein millään tasolla kiistellä. Muu liiga on sen sijaan ollut kiehtovan tasainen. JJK on pelannut hieman yli omien odotuksieni ja taistelee Eurofutispaikoista, mikä olisi nuorelle seuralle suuren unelman täyttyminen.Eurooppa on se "pyhä graali" sillä se tietää karsintoihin osallistuvalle seuralle aina ns. ilmaista rahaa. Jos ei muuten niin pelkkien pääsylippujen muodossa, sillä yksikin kotiottelu tietää JJK:lle aimo kasan käteistä.

Jyväskylässä yleisökeskiarvo on tältä kaudelta ollut 3512 henkilöä. Näin kertoo Veikkausliigan kotisivujen tilastopläjäys. Luku on hieno, sillä se vastaa hyvin pitkälle saman kaupungin jääkiekkojoukkueen yleisökeskimäärää. Toki 3887 on suurempi luku, mutta silti taso on erittäin hieno kotimaisessa jalkapallossa. En osaa sanoa mikä on JJK:n keskimääräisen pääsylipun hinta, mutta jos se oletetaan olevan 14 euroa, yksi ylimääräinen kotiottelu tietää melkein 50,000 euroa pääsylipputuloina. Se on iso summa seuralle, joka viime vuonna teki tappiota yli 350,000 euroa.

Ottelusta voi huoletta ennakoida vaikeaa ja tasaista vääntöä. Inter on kamppaillut mestaruudesta jo aikaisemmin ja onnistunut sen voittamaan, vierailijat eivät. Henkisesti ylivoima saattaa siis olla kotona, mutta nälkä on varmasti molemmilla aivan yhtä kova. Jyväskylän seuran sisäpiiriin kuuluva KettuWaari nostaa ennakossaan Interin aika ylivoimaiseksi suosikiksi. Olen periaatteessa samaa mieltä, joskin en aivan yhtä suurilla prosenteilla. Toivottavasti tällä kertaa on kuitenkin vierasvoiton aika ja purppuraketuista tulee hopeakettuja.

Kun haavekuva vaihtuu todellisuuteen

2011-10-26T20:23:00.000+03:00

En ole oikein oppinut katsomaan klassisia länkkäreitä telkkarista. Ne eivät jotenkin vain toimi pienessä ruudussa, sillä huomio kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen. Rio Bravoa ei vain ole tehty pientä ruutua varten ja sen huomaa.

Yksi hienoimmista elokuvakokemuksistani onkin yhden todellisen länkkäriklassikon katsominen suurelta valkokankaalta. Kyse toki on "vain" spagettiwesternistä, mutta Hyvät, pahat ja rumat oli maaginen. Muistan yhä sen tunteen mikä minulla oli koko elokuvan ajan ja vielä pitkään sen jälkeen. Olin täynnä energiaa ja valmis kohtaamaan maailman sellaisena kuin se oikeasti on pahimmillaan ja parhaimmillaan. Sellaisia elokuvia on liian harvassa.

Haluaisin oikeasti nähdä suuret westernit valkokankaalta. Sellaisina kuin ne on oikeasti tarkoitettu, irtokarkkeja pureskellen ja aitoa sokericolaa pillillä imeskellen. Hautautua siihen epätodellisuuden tunteeseen, jonka vain elokuvissa voi saavuttaa. Siihen kuinka kuvitteellinen muuttuu todellisuudeksi ja maailma häviää ympäriltäsi ja näkyy vain silmiesi edessä.

Miksei todellisia länkkäreitä enää tehdä?

Leijonat faktojen vankeina

2011-10-25T18:50:00.000+03:00

Mitenköhän tätä aikaa tullaan kutsumaan historiankirjoissa joskus 200 vuoden kuluttua? Olen jotenkin siinä uskossa, että tämä on aikakausi jolloin ihmiskunta rakentaa oman tulevaisuutensa taas pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Tehdään valintoja ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten asioiden parissa, jotka todennäköisesti viakuttavat vielä 200 vuoden kuluttua.

Ympäristön muutos on todennäköisesti todellista vasta sitten, eikä nämä meidän pari hassua talvea ole vielä mikään muu kuin alkusoitto. Toisaalta me taidamme kuulua voittajiin, mutta helpottaako se elämää kun pari miljardia ihmistä olisi muuttamassa alueilta joissa eläminen ei enää ole mahdollista? Sotia ja kiistoja on käyty heppoisimminkin perustein.

Mikä tulee olemaan yhteiskunnallisen kehityksen suunta? Al-Qaeda ja muut ääriliikkeet ova osoittaneet tehottomuutensa todella muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Kuka voi sanoa, että muslimien elämä on helpompaa ja turvallisempaa tällä hetkellä? Sitä paitsi kuka ryhtyy vastarintaan kun se parhaimmillaankin johtaa vain vuosien piileskelyyn ja lopulta luotiin omassa nahassa? Ainoa todellinen tapa vaikuttaa maailmaan on raha. Sitä kuuntelevat kaikki. Massat eivät ole enää liikuteltavissa sosiaalisissa kysymyksissä ja jos olisivatkin, muuttaako se mitään? Mihinkään?

Taidamme olla oman yhteiskuntamme vankeja, samalla tavalla kuin leijona on vanki Ngorongoron kraaterissa. Olemme alueemme herroja, mutta emme pysty muuttamaan tosiasioita. Kraaterin sisälle ei tule uutta verta.

Arabikevään innoittamana muutama rivi

2011-10-24T20:15:00.000+03:00

Tuntuu että olen ollut viime ajat eräänlaisessa älyllisessä tyhjäkäynnissä, en ole pohtinut kovinkaan paljoa maailman suuria asioita. Huolimatta siitä, että elämme ehkä kiinnostavinta aikaa sitten kylmän sodan kuumimpien hetkien jälkeen. Siinä missä vaikkapa Vietnamin sota tai maailman ydinsodan partaalle ajanut Kuuban ohjuskriisi olivat suuria juttuja, Lähi-Idän Arabikevään mittaaminen on hankalampaa.

Todennäköisesti todellisten vaikutusten määritteleminen on ylipäätänsä vielä aivan mahdotonta. Minun on vaikea sanoa suuntaan tai toiseen mitään, sillä en ole pahemmin perehtynyt Lähi-Idän diktatuureihin tai poliittiseen historiaan. Todennäköisesti kyse on edelleen jonkin sortin kolonialismin jäänteistä ja niiden jälkipesusta. Toisaalta pitää myös muistaa, ettei alueella ole ollut koskaan länsimaisen demokratian tapaista hallitusta. En ainakaan muista sellaista.

Kirjoitin joskus koulussa maaraportin Libyasta, missä taisin raapaista myös Gaddafin jälkeistä aikaa. En osannut ennustaa Gaddafin kuolemaa, mutta spekuloin niillä tosiasioilla jotka meillä on yhä edessämme. Libya on Euroopan laidalla, Norjan ohessa ainoa todellinen öljyvaltio kroonisessa energian tarpeessa olevan Euroopan vaikutuspiirissä. Itse asiassa Libyan energiavarastojen luonnollinen markkina-alue on Euroopassa. Logistisesta ketjusta laiva on edelleen tärkein ja luonnollisin tapa kuljettaa öljyä ja infrastruktuuri siihen on jo olemassa. Itse asiassa tästä koko Gaddafin USD 200 miljardin rahasiirto on todennäköisesti peräisin.

Taloudellisesti Libyalaisilla ei tule olemaan hätää, mikäli rahat pystytään käyttämään yhteiskunnan rakentamiseen ja sosiaalisesti tasapainoisen tulevaisuuden turvaamiseen. Siinä mielessä tilanne on täysin erilainen kuin suuressa osassa muita Afrikan maita. Tosin kannattaa muistaa myös Etelä-Afrikka, joka valtavista rikkauksistaan huolimatta ei ole kovin leppoinen paikka elää.

Enpä tiedä, olen puhtaasti median varassa, enkä luota kovin paljoa kotimaisen median taitoon käsitellä Lähi-Idän kriisejä kovinkaan syvällisesti. Samaan aikaan en ole niin paljoa kiinnostunut, että seuraisin paikanpäältä raportoivia uutismedioita. Siltä pohjalta minun ajatukset aiheesta ovat hyvin ohuella ja kaltevalla pinnalla. Toisaalta parempi sekin kuin ei mitään.

Vaakakuppeissa on todennäköisesti jotain Somalian ja Arabiemiraattien kaltaista. Toivottavasti paino kääntyy koko Lähi-Idän alueella lähemmäs jälkimmäistä, se olisi meidän kaikkien kannalta turvallisempi vaihtoehto.

Mikähän muuten on Saudi-Arabian osuus näissä kekkereissä ja niiden jälkeisissä tapahtumissa?

Täydellisyyttä koskettamassa

2011-10-21T19:03:00.002+03:00

Gaudi ansaitsee toisen ylistävän kirjoituksen, sillä mies teki jotain ainutlaatuista. Sellaista jota ilman meidän kaikkien elämä olisi tyhjenpää ja pikkuisen enemmän vailla tarkoitusta. Miten se vaikuttaa sinun elämääsi? Todennäköisesti siten, että joku on joskus inspiroitunut Gaudin arkkitehtuurista ja vetänyt sieltä ajatuksia omiin töihinsä. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen, sillä siten me olemme rakennettu.

Like melted candy

Minuun Casa Milá vaikutti varmasti lähtemättömästi. Sitä miten se tulee näkymään elämässäni on vielä hämärän piilossa, mutta ehkä se liittyy jotenkin siihen uuden ja erilaisuuden hakemiseen. Kaiken ei aina tarvitse olla suoraviivaista, loogista ja selkeää. Joskus täydellisyys löytyy kiemuroissa ja hieman sulaneissa unelmissa.

William Shatner - Bohemian Rhapsody [Official Music Video]

2011-10-20T20:49:00.002+03:00

Oman aikansa legenda ja niille jotka eivät miestä tunne, hävetkää.

Tämä on loistava :D

Urbaani helminauha

2011-10-19T21:10:00.001+03:00

Onnistuneesti vietetty tauko on nyt ohi, vaikka en ole kovin vakuuttunut siitä oliko se kuinka ansaittu. Hauskaa kuitenkin oli tuolla Iberian niemimaalla, tarkemmin sanottuna Barcelonassa.

En ole aikaisemmin käynyt Manner-Espanjassa, joten kokemus oli uusi ja ihmeellinen. Kaupunkina Barcelonan sanotaan olevan yksi Euroopan, jos ei maailman, hienoimmista ja kyllä se sitä varmasti on. Aivan samanlaista kumahdusta tajuntaan se ei minulle tehnyt kuten Istanbul, mutta hieno ja kiinnostava paikka yhtä kaikki. Siellä on kaikille kaikkea. Tosin sotahistorian kohteet taitavat olla aika vähissä, mutta niistä nyt nauttiikin yleensä vain pieni osa ihmistä.

Minulle suurimpia juttuja olivat varmasti Casa Milá, Picasso museo ja Camp Nou. Kaikista kohteista on useampiakin valokuvia, mutta en ole ehtinyt käydä niitä vielä kunnolla läpi. Ohessa vain pieni pintaraapaisu, mutta saa luvan riittää tällä kertaa.

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tänne mitään matkaraporttia, vaikka olen sen olevan muodissa joidenkin blogistien kirjoituksissa. Olenpa vain hankala siinä(kin) asiassa.

Jätin myös tarkoituksella lukuisia hyviä ja turisteille pakollisia kohteita kokonaan käymättä. Sagrada Famílian jätin väliin, sillä sen kyllä ehtii katsoa toisenkin kerran ennen kuin saavat sen valmiiksi. Hienolta se toki näytti ulkoa ja kadun toiselta puolelta katsottuna.

Gaudin töissä on jotain niin orgaanista, mutta silti täysin fantasian omaista, ettei niiden usko olevan täyttä totta. Aivan kuin jokin olisi tuonut keskellemme haltijoiden, keijujen ja muiden satuolentojen unelmalinnoja, niiden samalla sulaessa hieman kuumassa auringonpaisteessa. Hyvin kaunista ja ihmeellistä.

Picasso on tietysti myös mies itsessään. Taiteilijoista ehkä suurin tai ainakin hyvin lähellä sitä kärkisijaa, jos sellainen ylipäätänsä on ikinä ollut jaossa. Laskin museossa olevani huoneessa, jossa minut oli piiritetty 27 suurella maalauksessa. Kaikissa oli signeeraus, josta moni on ollut valmis maksamaan paljon, paljon, paljon. Hassu tunne, aivan kuten karvaiset jalat balleriinalla.

Onko maailmassa enää suuria seikkailuja?

2011-10-04T20:42:00.001+03:00

Olen yrittänyt etsiä jotain hyvää seikkailukirjaa aikuiseen makuun, mutta en ole sellaista löytänyt. En hae mitään tyhjänpäiväistä bensa-asema romaania vaan jotain ihan aidosti taidokasta kertomusta siitä, kuinka ihminen selviytyy ihmeellisissä olosuhteissa ja omituisissa ympäristöissä. Jotain Robinson Crusoen tyyliin, mutta jotain huomattavasti modernimpaa.

Epäilen ettei sellaista ole kirjoitettu ihan viime aikoina. Mikä on suuri sääli, sillä sellaisella olisi ainakin yksi lukija. Muutenkin suuret tarinat tuntuvat olevan paitsiossa, sillä suuri osa tämän päivän uutuuskirjoista tuntuu olevan tyhjänpäiväistä soopaa. Sellaista pinnallista sanaleikkiä perusperheen elämästä. Ei kiinnosta, ei edes vähän alusta.

Mitä tuo kertoo kustantajista? Todennäköisesti sen, että Suomessa myy kotimainen sotakirjallisuus ja arkipäiväinen elämä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että jälkimmäinen tyylisuunta on tuonut esille yhtäkään todella merkittävää romaania. Sellaisia muutamien tuhansien painoksia, joista myydään suurin osa, mutta toista painosta ei tarvitse tehdä. Uusi kirja ja uusi kirjailija on silloin jo markkinoilla.

Mitä Suomi lukee?

Tökitään pinttyneitä tapoja

2011-10-01T14:16:00.002+03:00

En normaalisti pelaa vakioveikkausta ikinä, sillä onnistumisprosentti suhteessa mahdolliseen voittoon on mielestäni aivan naurettava. Hyvistä tavoista ei tietenkään saisi poiketa, mutta pelasin kuitenkin "huvin ja ajankulun vuoksi" oheisen vakioveikkausrivin:

Vakioveikkaus
Ottelut Merkit
1. Man Utd - Norwich 1 - -
2. Blackburn - Man City - - 2
3. Wolves - Newcastle 1 - -
4. Sunderl. - West Brom 1 X -
5. Aston V - Wigan 1 - -
6. Ipswich - Brighton 1 - -
7. Reading - Middlesbr - X 2
8. Millwall - Burnley 1 - -
9. Blackpool - Bristol C 1 - -
10. Crystal P - West Ham - X 2
11. Hull - Cardiff - X -
12. Leeds - Portsm. 1 - -
13. Southampt - Watford 1 - -

Minulla ei ole aavistustakaan suurimmasta osasta pelejä, mutta ykköskohde on todennäköinen. Viimeisillä sekunneilla saatu tasapeli Baselia vastaan on todennäköisesti aiheuttanut jonkin vastareaktion, sitä paitsi kaksi tappiota perätysten on ManU:lle paljon.

Vähän samat fiilikset ManC:n osalta. Siellä on varmaan kanssa käyty läpi perusasioita ja niihin kuuluu voittaminen. Muuta ei voi edes odottaa kun katsoo pelaajien palkkakuitteja.

Blackpool - Bristol C on niitä otteluja joita Blackpoolin pitää voittaa, enkä odota yllätyksiä.

Hull - Cardiff on peli jossa taistellaan pistekaulan syntymistä vastaan, jos sellaisia nyt ylipäätänsä on olemassa. Lähdetään katsomaan siitä kulmasta, että kumpikaan ei halua hävitä. Silloin tasapeli on molemmille hyvä.

Leedsiä koko rahalla kun siellä on Väykkä ja Miklu!

Ajatuksena minulla on päivittää tänne lopputulema, jos vain sellaista muistan tehdä.

**

Muistinhan minä:

Voitonjako (lopullinen)
13 oikein 300 kpl 872,00€
12 oikein 5184 kpl 39,40€
11 oikein 37769 kpl 6,90€
10 oikein - kpl -€
Vaihto: 1139648,00€ (726455,70€ palautuu pelaajille)

Tätä minä tarkoitin tuolla naurettavuudella. Kymmenen oikein eikä tule edes lämmintä kättä.

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011

2011-09-30T17:40:00.000+03:00

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011 from Flatlight Films on Vimeo.

Enjoy Finland!

Heleniuksen seuraava ottelu?

2011-09-29T20:16:00.000+03:00

Laitetaan oheinen netistä löytämäni lainaus kun kerran olen nyrkkeilystä kiinnostunut. Olisi joka tapauksessa aika uskomattoman hienoa jos tuollainen matsi Helsingissä nähtäisiin.

Robert Heleniuksen titteliottelu lähenee - tarjous jo jätetty!

Robert Helenius ottelee todennäköisesti 3. joulukuuta Helsingissä ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan Euroopan mestaruudesta.
Mestari Alexander Dimitrenkon promoottori Waldemar Kluch vahvisti eilen IS Urheilulle, että Heleniuksen Sauerland-talli on jättänyt tarjouksen EM-ottelusta.

- Saimme tarjouksen viikonloppuna. Päätämme pian, otammeko sen vastaan, Kluch sanoi.

IS Urheilun haastatteleman sisäpiirilähteen mukaan Helenius ottelee Helsingin Areenassa 3. joulukuuta "90-prosenttisella varmuudella".

Dimitrenkon vastaus ratkaisee, onko ottelussa panoksena EM-titteli.
Sauerlandin urheilutoimenjohtajan Hagen Doeringin mukaan Helenius ottelee varmasti vielä kerran tämän vuoden puolella.

- En voi vielä sanoa paikasta mitään, mutta Robert ottelee varmasti 3. joulukuuta, sillä olemme luvanneet hänelle vähintään kolme ottelua vuodessa.

- Jos emme saa Dimitrenkoa, Robert ottelee jotain muuta vastustajaa vastaan ja käy Dimitrenkon kimppuun seuraavassa ottelussaan, Doering sanoi.

Saksanukrainalainen Dimitrenko puolusti viime lauantaina mestaruuttaan Hampurissa englantilaista Michael Sprottia vastaan. Hän voitti ottelun kaikin tuomariäänin.

Kyseessä on siis raskaansarjan nyrkkeilijä, jonka tähtihetkiin on lukeutunut mm. EBU:n Euroopan mestaruuden voittaminen raskaassa sarjassa. Vastustajana oli ainakin Wikipedian mukaan ukrainalainen Yaroslav Zavorotnyi ja Dimitrenko on nyt puolustanut titteliään menestyksellä kaksi kertaa.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että en seuraa nyrkkeilyä niin tarkkaan, että olisin kumpaakaan kaveria aikaisemmin tiennyt. Toisaalta kyllähän tuo vaikuttaa aika saamarin kovalta ottelulta ja jos se otellaan vielä Helsingissä, niin ehkä paikapäälle on syytä vaivautua. Vaikea nimittäin uskoa, että Helenius enää montaa kertaa nyrkkeilee Suomessa, sen verran kovaa valuuttaa kaveri alkaa ihan oikeasti olla.

Ohessa Dimitrenkon edellinen ottelu britti Michael Sprottia vastaan viime lauantailta:

Ainakin tuon perusteella kyseessä on nopea, harkitseva kaveri jolla on aika mainio vasuri. Liikkuminen on hyvää ja eloisaa noin isoksi mieheksi. Todennäköisesti erittäin vaarallinen vastustaja jos Robert kaverin saa vastaansa, ehkä kovin vastus ikinä.

Elämä on joskus hankalaa

2011-09-28T20:21:00.001+03:00

En ole ollenkaan tyytyväinen, sillä huomenna tänne tulee remontti. Joku ihmeen ikkunoihin liittyvä juttu, jota minä en ole tilannut. Se vaikuttaa elämääni siten, että olen joutunut järjestelemään tavarani uuteen uskoon. Sellaiseen tilaan johon niitä ei ole tarkoitettu. Toisaalta ehkä tämä on alkusysäys pienelle muutokselle.

Minulla on aika paljon tavaraa. Sellaista mistä voisin luopua ja ehkä tulen niin lopulta tekemäänkin. Tuo fillari mikä minulla on ollut remontissa jo kohta kuusi vuotta on ehkä laitettava myyntiin. Joku jolla on enemmän aikaa ja kiinnostusta voisi ottaa sen projektiksi. Pyörä on kuitenkin hyvä ja olen pitänyt siitä kovasti. Ehkä vain on syytä tunnustaa tosiasia etten minä saa sitä korjattua, saati sitten vietyä korjaajalle.

Sininen matto kaipaa myös uutta omistajaa. En ole käyttänyt sitä kertaakaan kun se ei ollutkaan sellainen mitä kuvittelin. Tyhmä pää ja sen sijaiskärsijänä sininen hyvä matto.

Lehtiä on ihan liikaa. Tämän takia en halua tilata yhtään enempää lehtiä kuin on "pakko". Tiedä sitten olisiko noita mitään järkeä varastoida edes kirjahyllyyn. Sitä paitsi sain aikaisemmin hyviä kommentteja mitä niille kannattaisi tehdä ja ehkä minun on syytä hypätä altaan syvään päätyyn tässä asiassa.

Ei onneksi paljoa.

**
P.S. Kokeilen nyt jonkin aikaa miltä tämä uusi ulkoasu näyttää ja tuntuu.

Netti ei ole enää mukava

2011-09-26T21:27:00.000+03:00

Netistä on muodostunut osa meidän jokapäiväistä elämää. Elämää jota viime vuosina ovat hallinneet kaksi uutta vallankäyttäjää, Facebook ja Google. On vaikea kuvitella kuinka nettiä ylipäätänsä käytettäisi ilman näiden kahden yhtiön olemassa oloa. Kuinka on mahdollista, että alkujaan villistä ja vapaasta netistä on typistynyt maailman mahtavin tiedonkeruuseen kehittynyt kone?

Entisaikaan se joka hallitsi maailman meriä, hallitsi maailmaa. Nykyisin sama lause pätee, mutta meri on muuttunut internetin sähköiseksi ulapaksi. Sen taivaanrantaa ei näy, mutta sen jokainen mutka on arvioitu, tutkittu ja kartoitettu Googlen ja Facebookin toimesta. En tiedä mikä osa maailman nettihausta tehdään Googlen hakukoneella, enkä tiedä tarkkaan montako miljoonaa käyttäjää Facebookilla on, mutta niiden valta-asemaa ei kuitenkaan voi kiistää.

Tänään luin uutisen, joka kertoo Facebookin tallentavan kaiken netissä surfaamasi tiedon. Se tietää missä olet käynyt, vaikka et ole edes kirjautunut koko palveluun sisälle. Riittää että olet Facebookin sivuilla kerran käynyt ja jättänyt siivoamatta selaimesi evästeet.

En tiedä haluanko minä tuollaista nettiä. Se ei ole enää se villi sademetsä, johon tutustuin netin kultaisessa nuoruudessa. Siitä on muodostunut sykkivä, urbaani kaupunki, johon on rakennettu tiedonhaun pikateitä ja sen kadunkulmat ovat täynnä valvontakameroita.

Kaipaisinko minä nettiä jos lopettaisin sen käytön?

Top lista ja sen kärki - Farang

2011-09-26T19:16:00.001+03:00

Kävin ystävä V:n kanssa viime viikolla syömässä Suomen parhaimmaksi listatussa ravintolassa, eikä se ollut kuuluisuutta kerännyt Chez Dominique. Välimäen Hansin kahdella Michelin tähdellä palkittu ravintola on tiputettu kylmästi kolmanneksi Suomen 50 parasta ravintolaa listalla. Kärkisijaa pitää hallussaan Farang.

Retki oli minulle toinen Michelin oppaassa mainittuun ravintolaan. Ensimmäinen oli huhtikuussa tehty reissu ravintola Groteskiin, joka on vuonna 2008 huomioitu Bib Gourmand merkinnällä. Kaiketi hyvän laadun ja hintasuhteen merkki.

Farang oli upea kokemus! Kaikki ne ihmeelliset, uskomattomat ja herkulliset makuyhdistelmät olivat jotain käsittämätöntä. En ole aikaisemmin edes tajunnut millaisia makuja maailma pitää sisällää, sillä alusta lähtien olin kuin sokea veistosgalleriassa. Yllätyksiä, yllätyksiä ja upeita kokemuksia. Ohessa ruokalista:

Alkuruoka
- Lady Boi (cocktail)
- Rapukakku, härkä "tar tar" ja maapähkinä dressing

Pääruoka
- Wokissa paahdettua possunkylkeä, vihreää pitkäpapua
- Vasikanposkea "Rayong" (seuralaisen ruoka)

Jälkiruoka:
- Silom SQ (banaanikakku)
- Nab Rom Kai (cocktail)

Alkuun pöytään saapunut Lady boi oli lievä pettymys. Olen juonut parempiakin cocktaileja, vaikka ei tämä mitään pahaa ollut. Hieno kuuman kesäpäivän drinkki, hiekkarannalla aurinkotuolissa lekotteluun.

Rapukakku oli taivaallista.

Pääruokana olleet possunkylki ja vasikanposki olivat ehkä elämäni parhaimmat lämpimät ruuat. Pehmeän rasvaista ja täydellinen tasapaino suolan ja mausteiden kanssa. Ensiluokkaista.

Jälkiruokana ollut Silom SQ oli aika heikko esitys. Se ei missään mielessä vastannut pääruuan nostattamia odotuksia ja oli melkoinen pettymys. Hyvää banaanikakku tietysti oli, mutta jotenkin mitäänsanomaton se kyllä oli. Samoin jälkiruuan kanssa tilattu cocktail Nab Rob Kai toi mieleen Kajaanin ja siellä juomani marianne drinkin. Jotain hyvin samaa tuossa oli, vaikka ainekset olivat erilaiset.

Hieno kokemus. Olen ylpeä ja tyytyväinen voineeni sanoa käyneeni Suomen parhaaksi arvostetussa ravintolassa. Suosittelen kaikille, varsinkin jos seura on yhtä hyvää kuin minulla.

Muutoksen synnyttäjä

2011-09-25T09:22:00.000+03:00

Niille joilta tämä meni oni, niin eilen 24.11.1991 julkaistiin yhden aikakauden tunnuskappale. Meillä Suomessa se osui syvälle laman runteleman maahan ja löysi sieltä oman kuuntelijakuntansa. Minulle tämä oli ilmestymisensä aikaan vielä hieman uutta ja ihmeellistä, mutta olen oppinut arvostamaan ja nauttimaan kappaleesta.

Grunge kieltämättä oli jotain ihmeellistä. Se oikeastaan oli ensimmäinen musiikkisuunta, jossa kuuntelijat saivat olla sellaisia kuin oikeasti olivat. Aikaisemmin nuorisokulttuurit määräsivät hyvin pitkälle kuinka ja miten pukeudutaan, käyttäydytään ja ajatellaan. Seattlen soundi kuitenkin muutti asian ja ehkä nautimme sen hedelmistä yhä edelleen. Nuorisokulttuuri on monipuolisempaa, eikä se rajoita nuorison käyttäytymistä yhtä rajusti. Tämä on hyvä asia.

Kevyesti urheilusta

2011-09-23T19:47:00.000+03:00

Pitäisi käydä katsomassa jalkapalloa tämän kauden aikana vielä ihan livenä, mutta en osaa sanoa mitä ottelua. Ehkä ykkösdivarin ottelu olisi paikallaan, sillä muuten se jää kokonaan väliin. Siitä lähtien kun FC JJK nousi divarista liigaan minun mielenkiintoni kuihtui lähes olemattomiin. Sääli sinällään, sillä divarifutis on ihan hauskaa ja kiinnostavaa.

Ehkä pitäisi käydä uteliaisuudesta katsomassa joku HIFK:n peli kun niillä kuuluu olevan hirmu kiva tunnelma katsomossa. Chantit kaikuvat hyvin Kallion talojen seinistä. Ehkä minä menen sitten sinne?

Jääkendokausi on alkanut myös ja kuuntelen tässä samalla kiekkokierrosta nettiradiosta. Kalpa taisi juuri tehdä maalin ja Kapanen otti illan toisen tehopisteen nimiinsä.

Toinen hyvä uutinen on Yleisradion urheiluselostusten siirtymisen puheradion puolelle. Tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ohjelma-aika pitenee, sekä mikä tärkeintä, legendaarinen merisää ei enää katkaise otteluita. Aivan uskomattoman surrealistista kuunnella kesken kiihkeän urheilukiiman keskellä viisi minuuttia merisäätiedotusta.

Tyttöjä

2011-09-20T20:46:00.000+03:00

Sunnuntaina oli viimeinen päivä sarjakuvafestareita, joista minä en olisi tiennyt mitään ilman onnekasta viestiä eräälle kaverille. Hyvä niin, sillä tapahtuma oli hauska pistäytymisen paikka. Muuten sunnuntai oli varattu sivistyneelle tiedusteluretkelle Lauttasaareen, jossa en ole aikaisemmin ihan vain kävellyt. Sinne on aina menty tekemään jotain.

Viehättävä paikka asua, mutta en tiedä olisiko se minua varten. Ainakaan ennen mittavaa varallisuutta, sillä kaikki hyvät palvelut sieltä tuntuivat puuttuvan. Kaupassa pitäisi aina käydä jossain ja kauppareissu bussilla olisi minusta tylsää ja kamalaa, sellaista mihin en halua ryhtyä.

Metro saattaa muuttaa saarta, mutta tuskin kuitenkaan kovasti. Se on vain pysähdys matkalla mantereelta mantereelle.

Halusin ostaa festariteltasta jotain ja päädyin viehättävän myyjättären houkuttamana ostamaan Tiitu Takalon albumin vuodelta 2007. Kehä kertoo tytöistä, joka tietysti sopii tekijälleen, joka kuvailee kotisivuillaan ensiksi feministiksi.

Tarina oli söötti ja pehmeä. Hieman yllätyksiä sisällään pitävä ja silti herttaisen ennalta arvattava. Muutama ruutu oli todellisia helmiä, parhautta olivat ehkä henkilöiden ilmeet, joissa oli mukana todellista neroutta. En ole kovin yllättynyt, että albumi oli vuoden ehdokas sarjakuva Finlandian voittajaksi. Tosin Wikipedian mukaan jäi palkintoa vaille.

Suosittelen, joskaan en välttämättä kaikille. Selaa suosiolla albumi läpi ennen kuin teet päätöksen sen ostamisesta. Sillä ei se ihan kaikille ole. Albumin kansi on kuitenkin ensiluokkaista työtä ja sen näkisi missä tahansa näyttelyssä suurena julisteena.

Ongelmalapsi Kajaani

2011-09-19T17:56:00.000+03:00

Etsin sanomalehden verkkosivuilta viisi uusinta uutisotsikkoa, joissa lukee Kajaani. Ohessa otannaistutkimuksen tulokset:

1) Mies yritti tunkeutua asuntoon Kajaanissa, mukana rautaputki ja veitsi (19.9.2011)

2) Miestä puukotettiin Kajaanissa (28.8.2011)

3) Mies pahoinpideltiin raa'asti Kajaanissa, tekijä etsintäkuulutettu (27.8.2011)

4) Poliisi epäilee: Kehitysvammainen kaapattiin autoon ja raiskattiin Kajaanissa (12.8.2011)

5) Kaksi tapon yritystä Kajaanin Rantapuistossa (5.8.2011)

Miksi Kajaani voi niin pahoin?

Asioita joita huomasin

2011-09-18T20:25:00.001+03:00

Minua tavallaan harmittaa, että olen todennäköisesti saavuttanut oman tasoni valokuvauksen saralla. Eikä se taso ole loppujen lopuksi kovin erikoinen. Tuntuu, että olen erittäin hyvä tietokoneen taustakuvien valokuvaaja, mutta en enempää.

Ongelmani on siinä, että tiedän hyvin mikä on onnistunut, tyylikäs ja ainutlaatuinen valokuva. Sääli vain etten minä tavoita sellaista ja olen kyllä usein yrittänyt. Olen huomioitsija, tarkkailija ja erityisten asioiden esilletuoja. Siihen minun lahjani riittävät.

Ohessa muutama kuva esimerkiksi.

Puskee, puskee!

2011-09-18T09:04:00.002+03:00

Aika halpa tyrmäys jos allekirjoittaneen mielipidettä kysytään, mutta toisaalta helkkarin typerästi pelattu Ortizin puolelta. Toki Floyd iski tilanteessa täysin "puun takaa", mutta omasta mielestäni tuomari kyllä antaa käskyn "box" kohdassa 1:04. Ääniraita on sen verran heikko ettei tuosta kuitenkaan voi olla missään mielessä varma.

Ortezin pusku oli kuitenkin selvä ja kertoo tietysti sekin jostain, vaikka pusku on pätkän perusteella puhdas vahinko. Joka tapauksessa kurja tapa ratkaista nyrkkeilyn välisarjan WBC mestaruus.

Ohessa vielä HBO:n hehkutusvideo ennen ottelua:

Helikoptereita, sota-aluksia ja Sir Walter Raleigh

2011-09-15T20:37:00.001+03:00

Minulle tuli yllätyksenä, että Japani rakentaa uusia lentotukialuksia. Virallisesti kyse on pelkistä helikopterihävittäjistä, mutta lukemani perusteella kyse on vain ja ainoastaan helikopteritukialuksista. Kyseessä on siis jotain samanlaista kuin Ranskan Mistral komento- ja hyökkäysalusluokan helikopteritukialus.

Virallisesti kyseessä on 22DDH luokan alus, jonka tarkoitus on taistella mm. sukellusveneitä vastaan. Helikopteri on tunnetusti yksi sukellusveneen pahimmista vastustajista ja alus, joka kantaa mukanaan 14 - 16 helikopteria avomerellä on kamala ajatus. Siis sukellusvenemiehistön kannalta ajateltuna.

Miksi Japani rakentaa lentotukialuksia? Todennäköisesti vastatakseen sekä Pohjois-Korean että Kiinan laivastojen suorituskykyyn. Toisaalta myös Venäjän laivastoa on tarkoitus kehittää, mutta en osaa sanoa kokeeko Japani sen potenttiaaliseksi uhaksi. Jotenkin epäilen, että Kiina ja Pohjois-Korea ovat enemmän pinnalla kun Japani tarkkailee horisonttia.

Helikopteritukialuksien kasvava määrä on mielestäni merkittävä ja mielenkiintoinen ilmiö. Se kertoo merisodankäynnissä tapahtuvasta muutoksesta, jossa sukellusveneet ovat ottaneet yhä suurempaa roolia. Maailmassa on loppujen lopuksi vain muutama valtio, jolla todella on merkittävä konventionaalinen laivasto. Yhdysvallat tietysti kirkkaana kärjessä ja sen perässä henkilöstömäärällä mitattuna Kiina. Sukellusveneet ovat nopea ja suhteellisen edullinen tapa ottaa alueellinen ylivoima maailman merillä. Unohtamatta tietenkään sitä, että suuri osa maailman energiasta ja kaupasta kuljetetaan meriteitse.

Sir Walter Raleigh sanoi 1600-luvun alkupuolella kuolemattoman viisauden: ""whoever commands the sea, commands the trade; whosoever commands the trade of the world commands the riches of the world, and consequently the world itself.".

Arvatkaapa pitääkö tuo edelleen paikkansa..

Turhamaisuus

2011-09-14T18:45:00.000+03:00

Mikään tässä maailmassa ei ole enää pyhää. Jan Vanmeerin elämää kuvanneessa elokuvassa loistanut Scarlett Johansson on ollut tarpeeksi turhamainen ikuistaakseen alastoman vartalonsa puhelimensa kameralla.

Kaunis, kaunis vartalo on nyt kaikkien nähtävillä netin syövereissä.

Miklu ja Väykkä Leedsiin

2011-09-13T18:55:00.000+03:00

Väykkä siirtyi sitten Miklun kaveriksi Leedsiin. En osannut odottaa tuota siirtoa, mutta inhimillisin perustein ajateltuna ihan ymmärrettävää. Käsittääkseni parivaljakko on kuitenkin kohtuullisen läheisiä tuttuja toistena kanssa ja kahden suomalaisen maajoukkuepelaajan pelaaminen samassa joukkueessa on vain hyvä asia.

Leeds United A.F.C. pelaa Englannin toiseksi ylimmässä sarjassa ja on perinteisesti ollut hyvä paikka nousulle Valioliigaan. Siihen en uskalla ottaa kantaa, onko kummallakaan pelaajalla enää mahdollisuutta pelata Valioliigassa. Mahdollisuudet siirtymisellä sinne ovat kuitenkin nyt suuremmat kuin aikaisemmista seuroista. Perusteena puhtaasti se, että Championship sarja on kuitenkin seuratumpi Brittein saarilla kuin Hollannin tai Saksan liigat.

Uskon kyllä vahvasti siihen, että uusi seura on myös pelillisesti hyvä paikka molemmille suomalaisille. Kyllä molemmat ovat parhaimmillaan sen verran kovia jalkapallon pelaajia, että pystyvät kantamaan oman osansa seuran menestykstä. Heitän hatusta Miklulle 12 maalia ja Väykälle 3.

Minä luen taas

2011-09-12T18:08:00.000+03:00

Luen pitkästä aikaa hyvää ja mukaansa tempaavaa kirjaa. Edellisestä on aika paljon aikaa, sillä jostain syystä lukeminen on jäänyt vähemmälle tämän vuoden aikana. Tilanteesta en ole huolissani, sillä minulla on usein pitkiäkin kausia joiden aikana en lue käytännössä mitään.

Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että on kovin vaikea löytää kiinnostavia ja hauskoja kirjoja. Luen pääasiassa joko historiaan liittyviä tietokirjoja tai sitten jotain muuta. Olen pitkään etsinyt hyvää romaania toiseen maailmansotaan liittyen, enkä nyt tarkoita mitään Lehväslaihon Panssarisotaa. Vaikka mies kirjoittaa hyvin, ei hänen kirjojaan jaksa kovin montaa lukea. Hyvin tyypillistä suomalaista sotaromaania, jossa perkele raikaa sopivasta ja ryssiä kaatuu enemmän kuin luulisi olevan mahdollista.

Väinö Linnan Sotaromaani vastaa enemmän sitä mitä etsin ja kaipaan. Aidosti hyvä ja pelkillä kirjallisilla arvoillaan upea teos. Ehkä vastaavia on muitakin, mutta en ole niihin törmännyt.

Toisaalta luen kyllä muutakin kirjallisuutta. Itse asiassa ainoa joka minuun ei uppoa on runous, jota sitäkin olen yrittänyt lukea. Ehkä siinäkin kyse on vain siitä etten ole löytänyt itselleni sopivaa runoutta, sillä Abu Nuwásin runot kaduilta ja kapakoista ovat oikeasti hienoja. Tosin niitä lukiessa minulla on koko ajan tunne etten minä ymmärrä kuin sen ensimmäisen ja kaikista helpoimman kerroksen. Aivan kuin kuivan kuoren, muuten tuoreesta ja pehmeästä sipulista.

Toinen kirja mitä aloitin eilen lukemaan oli Istuvan Härän tarina, hänen sukulaistensa kertomana. Takakannen mukaan ainoa oikea tarina, joka pohjautuu miehen perheen suusta suuhun kulkeneisiin tarinoihin. Kiinnostava!

Kolmas kerta toden sanoo

2011-09-09T18:54:00.001+03:00

Vanhaa totuutta mukaillen kansalla on nyt ainutkertainen mahdollisuus sanoa se todellinen totuus Väyrysen Paavon presidenttiydestä. Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri on nyt selättänyt puolueensa ja päässyt Keskustan ainoaksi ehdokkaaksi ensi vuoden presidentin vaaleihin.

Niin mielenkiintoinen nimi kuin Paavo Lipponen onkin, niin en todellakaan näe mahdollisuutta, jossa hän aikuisten oikeasti haastaa Sauli Niinistön. Hänen ehdokkuutensa on eräänlainen kääntötemppu sille, ettei demareilla ollut ketään todellista ehdokasta.

Väyrynen on tavallaan myös sitä samaa, mutta ero tulee mielestäni kahdesta asiasta. Väyrynen ei ole koskaan kieltäytynyt ehdokkuudesta, vaan on aina ollut siihen halukas astumaan. Toiseksi hän aidosti uskoo voittavansa, jos ei nyt aivan presidenttiyttä niin ainakin pääsyn toiselle kierrokselle. En usko, että edes Lipponen uskoo omiin mahdollisuuksiinsa samassa asiassa.

Pelistä puuttuu enää oikeastaan yksi liikkuva ja merkittävä palanen. Mitä Perussuomalaisten Timo Soini tekee oman ehdokkuutensa kanssa? Kysymys on erittäin mielenkiintoinen, sillä kaikki tähän astiset presidenttigallupit antavat osviittaa ettei Timo ole todellinen ehdokas. Hän on suosiossa jäljessä jopa Paavo Lipposta. Ohessa linkki Iltalehden uutiseen asiasta, joka toki on jo viime keväältä, mutta nopean googlauksen jälkeen suurin osa otsikoista oli samaan suuntaan kallellaan.

Soini älykkäänä miehenä tietää tämän ja tietää myös senkin, että hänen todellinen tilaisuutensa tulee vasta kunnallisvaalien aikaan ensi vuoden lokakuussa. Silloin hänellä on mahdollisuus kaataa koko hallitus ja astua suurimpana puolueena pääministeriksi.

Kannattaa myös muistaa, että mistä Perussuomalaisten äänestäjät löytyvät. Entisistä keskustalaisista ja tämä on tulevassa presidentinvaalissa yksi suuri tekijä. Kuinka helppoa entisten keskustalaisten on äänestää Keskustan presidenttiehdokasta, joka on tunnetusti ollut EU kriittinen jo ennen kuin Suomi liittyi Euroopan Unioniin.

Se miten Väyrynen äsken päättyneessä lehdistötilaisuudessa myhäili ja lupasi toimittajien ällistyvän, voi hyvinkin liittyä tähän samaan asiaan. Uskonpa todella, että Paavo vanhana kettuna on kyllä haistanut mihin herkkupala on kätketty ja tietää kuinka siihen päästään käsiksi.

Sukellus ikkunasta

2011-09-07T18:47:00.000+03:00

En ole koskaan sukeltanut, korkeintaan snorklannut ja sitäkin vain hyvin harvoin. Oheinen video antaa kuitenkin hyvän käsityksen siitä millaiseksi olen sukeltamisen aina kuvitellut.

Suureksi seikkailuksi ja mahdollisuudeksi saada ikkuna kahteen eri maailmaan. Toinen niistä on kadonnut kauan aikaa sitten ja jättänyt jälkeensä pieniä tiedon jalokiviä, joita tarkkasilmäinen onnen soturi voi poimia mukaansa. Toinen maailma on se tämän hetken maailma, joka avautuu eteen kummallisena, kauniina ja hämmentävänä kokemuksena.

Ray: A Life Underwater from Danny Cooke on Vimeo.

Millainen maailma on kapteeni Nemon silmin nähtynä?