Suomalainen miljonääri vs. Allekirjoittanut

Taloustaito on veronmaksajien liiton jäsenlehti, joka tekee mielestäni arvokasta ja varsin laadukasta journalismia veronmaksajien näkökulmasta. Tällä kertaa kiinnostava juttu osuu lähelle, sillä siinä on vertailtu suomalaisia sijoittajia Nordnet sijoituspankin näkökulmasta. Näkymä on kiinnostava, koska kuulun siihen itsekin ja Nordnet on profiloitunut pien- ja yksityissijoittajien pankiksi. Voi se toki olla muutakin, mutta Suomen 240 000 aktiivista asiakasta on luku johon ei pelkillä ammattisijoittajilla päästä.

Artikkeli löytyy täältä, mutta tiivistettynä siinä verrataan ns. normiasiakkaan ja miljönääriasiakkaan sijoitussalkkuja. Vastaavaa vertailua en ole aikaisemmin nähnyt ja aihe on kiinnostanut minua jo pitkään. Ihan puhtaasti ajatuksella mihin itse sijoitun ja laajemmin mitä suomalainen sijoittaminen käytännössä on. 

Tarkoitus ei ole referoida koko artikkelia, mutta tehdä pieni vertailu oman ja artikkelin salkkujen kesken.

Miljonäärisijoittajan salkku on keskimäärin EUR 400,000

Normaalisijoittajan salkku on keskimäärin EUR 40,000

Tässä kohtaa en halua paljastaa oman salkkuni arvoa

Miljonäärisalkussa on keskimäärin 17 eri sijoituskohdetta

Normaalisijoittajan salkussa keskimäärin 6

Omassa salkussani on tällä hetkellä 16 eri sijoituskohdetta, jotka ovat kaikki suoria osakesijoituksia

Miljonäärisalkussa kotimaisten osakkeiden osuus pääomasta on 81%

Normaalisijoittajan salkussa kotimaisten osakkeiden osuus pääomasta on 87%

Omassa salkussani ulkomaisten yhtiöiden osuus 44%

Tässä vertailua ei voi tehdä suoraan, sillä en halua paljastaa euromääräistä suhdetta

Miljonäärisalkussa toimeksiantoja on lähes 8 toimeksiantoa kuukaudessa

Normaalisijoittajalla toimeksiantoja on vain hieman yli 2 toimeksiantoa kuukaudessa

Tässä minulla ei ole suoraa vertailua, mutta omat toimeksiantoni ovat 0 - 2 toimeksiantoa kuukaudessa

Samat viisi osaketta muodostaa niin miljonäärien kuin tavallisten sijoittajien kärkiomistukset: Nokia, Nordea, Fortum, Sampo ja Telia. 

Minulta Telia puuttuu

Rahastoja minulla ei ole

Olen hieman yllättynyt miten vertaudun artikkelin lukuihin. Hajauttaminen on minulla selkeästi erittäin korkealla tasolla, niin lukumäärän kuin maantieteellisen hajonnan osalta. Voisi miettiä olenko hajauttanut jo ehkä liikaakin, mutta toisaalta tavoitteeni saada osinkoa joka kuukausi nosti yhtiöiden määrää. Sitä paitsi, asetin itselleni aiemmin tavoitteeksi kasvattaa hajautusta aikaisemmasta ja se on myös toteutunut. 

Lisäksi kuukausittaiset kaupankäyntimääräni kertovat jotain oleellista minusta. En ole hötkyilijä, sillä pikemminkin ostan ja unohdan. En muista koska olisin eddellisen kerran myynyt osakkeita. 

TOP 5 yhtiöt kertovat myös kotimaisesta pörssistä ja siitä, että valikoima suurissa, tasaista osinkoa maksavissa yhtiöissä on varsin rajattu. Tämä vei myös minut New Yorkin pörssiin, jossa suuret kalat uivat.

Miten tästä eteenpäin? 

En usko, että hajauttaminen on enää kovin tarpeellista. Minulla on kiikarissa muutama uusi yhtiö, mutta niiden jälkeen on ehkä positioiden kasvattamisen aika. Omistaminen on mukavaa.

Osingot 2017 vs 2019

Minulla on täll hetkellä jo varsin hyvin tiedossa mikä tulee olemaan kuluvan vuoden osinkokertymä ja ajattelin verrata sitä vuoden 2017 tulokseen. Yhtiöt ovat suurimmaksi osaksi samoja, vaikka muutama lisäys on tullut.

Ohessa oman talouteni tärkeimmät osingonmaksajat vuodelta 2017:
- Fortum
- Sampo A
- Nokia
- BHP Billiton
- Ford
- Kinder Morgan
- Philip Morris
- Fiskars
- PepsiCo
- UPM Kymmene
- VISA

Musta lammas:
- Stockmann, ei osinkoja

Vuoden 2019 tärkeimmät osingonmaksajat:

- BHP

- Sampo A

- Fortum

- Nokia

- Kinder Morgan

- Philip Morris

- Ford

- Nordea

- PepsiCo

- Fiskars

- VISA

- UPM Kymmene

- Pfiser

Musta lammas:

- Stockmann, edelleen..

BHP maksoi vuoden alussa ylimääräisen osingon, joka nosti sen sijoituksen minulla kärkeen. Muuten kärkipäässä on samat yhtiöt, joskin Fortumin paikoillaan junnaava osinko alkaa näkyä. Sampo on mennyt ohitse.

Fiskars siirtää Wärtsilän osakkeet suoraan omistajilleen, joten vastaisuudessa se tulee olemaan omalla rivillään. Määrä ei ole kovin suuri, mutta en ole myymässä niitä sillä pidän yhtiöstä. Lisäksi yhtiö on siirtynyt kaksi kertaa vuodessa maksettavaan osinkoon, joka on hyvä suunta myös kotimaisille osakkeille. Ilmeisesti Nokia siirtyy kvartaaliosinkoihin ja Nordeassa pohtii samaa. Sampo käsittääkseni myös, mutta tärkeämpää on pääsy eurooppalaisten osinkoaristokraattien joukkoon. Kymmenen vuotta yhtä jaksoista osingon kasvua, kyllä maistuu.

Tämän vuoden tavoite on hankkia uusia yrityksiä, jotta omistaisin 15 - 20 eri yritystä. Todennäköisesti ylärajan saavuttaminen tulee kestämään pidemmänkin aikaa, mutta muutaman tulen lisäämään vielä kesän aikana.

Ajatuksia sijoittamisesta, maailman kansalaisuudesta ja metsän kasvattamisesta

Muutama ajatus sijoittamisesta, sillä olen pikku hiljaa saavuttamassa yhden välitavoitteista, joita olen itselleni asettanut.

Aloitin tämän hetkisen sijoitusprojektini noin kymmenen vuotta sitten. Tämän ajan olen sijoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä kohdallani tarkoittaa pääoman uudelleen sijoittamista (osingot) ja uuden sijoituspääoman lisäämistä sijoitussalkkuuni (talletukset). Uuden pääoman olen sijoittanut joko samoihin yrityksiin tai sitten uusiin sijoituskohteisiin, joita minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 13 kpl. Omistan siis suoraan 13 eri yritystä, mutta näillä saattaa olla ristiin omistuksia myös muissa pörssiyhtiöissä. Näitä en ole erityisemmin laskenut, joskin tiedän, että Fiskars omistaa yhä Wärtsilää ja Sampo Nordeaa.

Paljon kirjoitetaan omasta sijoitusstrategiasta, jonka tulisi olla ohjenuora omalle toiminnalle. Tämä pitää paikkansa, mutta mielestäni tärkeämpää on määritellä sijoittamisen tavoite. Mitä sijoitustoiminnalla haluaa tavoittaa. Minulle se on kolmen asian yhteenkietoutuma, joista tärkein on kuukausittainen kassavirta. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan tililleni osinkoja. Toinen on varallisuuden kasvattaminen, sillä haluan jossain vaiheessa elää tilanteessa, jossa jos ei nyt kokonaan niin ainakin merkittävä osa arkimenoistani on katettavissa sijoitustuotoilla. Kolmanneksi minusta on yksinkertaisesti mukavaa omistaa jotain ja tässä tapauksessa mikroskooppisen pieniä osuuksia maailman yrityksistä.

Asettamistani tavoitteista kaksi ovat mielestäni varsin luontevia ja helposti selitettäviä, sillä vaurastuminen on elämää helpottava tekijä. Asia jonka uskon olevan kaikille tuttu ajatus. Kolmas on ehkä hieman vaikeammin tai ainakin monitasoisempi asia. Omistamalla koen olevani osa yhteiskuntaa, maapalloa ja sitä kuinka globaali talous toimii. Tämä tarjoaa minulle älyllistä haastetta, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita hyvin laajalla näkökulmalla.

Omistan BHP:ta, joka on yksi maailman suurimmista kainosyhtiöistä. En millään tavoin voi väittää olevani kaivosalan ammattilainen, mutta syy ja seuraussuhteita on siitäkin alasta ymmärrettävä. Esimerkiksi sähköistyminen, joka on globaaleista megatrendeistä ehkä se suurin, tarvitsee valtavat määrät kuparia. BHP on käsittääkseni maailman neljänneksi suurin kuparin tuottaja, joten uskon tämän olevan hyvä omistus.

Lisäksi ajatus siitä, että BHP (tai joku muu yritys) työllistää tällä hetkellä noin 65000 ihmistä, on minusta kiehtova. Olen mukana tarjoamassa työtä todennäköisesti sadoille tuhansille ihmisille ja yhtä lailla maailmalla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka työskentelevät minun hyväkseni. Tietysti mittasuhteet pitää ymmärtää ja käsittää, ettei yksi suomalainen piensijoittaja voi kokonaisuuteen millään tavoin vaikuttaa. Mutta koen olevani osa suurempaa kokonaisuutta ja se tuo minulle tyydytystä. Omalla tavallani maailman kansalainen.

Koen, että minulla on yksi vahvuus kun ajattelen sijoittamista ja se on lehmän hermot. Sijoitusstrategiani on siis valittu asettamien tavoitteiden ja oman vahvuuteni kautta, joten olen ns. buy and forget omistaja. Koen olevani ennen kaikkea omistaja, enkä sijoittaja. Minä omistan osuuden yrityksessä, jonka haluan pitää salkussani pitkään.

Luonnollisesti nautin kurssinoususta siinä missä muutkin, mutta en varsinaisesti pelkää kurssin notkahtamista. Jos yrityksen perus liikeidea on edelleen hyvä ja kilpailukykyinen, on kurssin pudotus väliaikaista ja enemmänkin mahdollisuus. Olen toki ottanut turpaani Talvivaarassa, sillä en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan, että Suomeen kaivetaan niin suuri kuoppa ja sössitään sen perusteet. Näin tehtiin ja minua harmittaa etten osannut reagoida ajoissa.

Strategiaani Talvivaara on kuitenkin vaikuttanut, sillä en tällä hetkellä omista yhtään ns. start-up yritystä. Olen pyrkinyt hakemaan omistuksia yhtiöistä, joilla on resursseja reagoida mahdollisiin ongelmiin. Ajattelen tätä etumatkaksi.

Raveissa eniten tienanneet hevoset lähtevät volttilähdössä aina takamatkalta ja ne ovat silti, lähes poikkeuksetta voittajien joukossa. Hyvä ja menestyvä yritys voi lähteä ns. takaa ja silti ohittaa nousevan start-up yrityksen. Joko orgaanisesti juoksemalla sen ohitse tai sitten ostamalla uuden ja nopean hevosen talliinsa. Samanlainen strategia toimii niin jalkapallossa, formuloissa kuin muissakin urheilulajeissa. Osta kilpailijat jolloin ne ovat sinun vahvuuksia.

Minä en koskaan tiedä, mikä on oikea hetki ostaa tiettyä osaketta, mutta minä tiedän koska on oikea hetki istuttaa puu. Oikea hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, tänään on toiseksi paras hetki. Tästä voisi tehdä analogian, että minä kasvatan itselleni metsää, joka on täynnä eri-ikäisiä puita. Minun metsäni on hedelmätarha, jossa eri-ikäiset puut tuottavat koko ajan kypsiä hedelmiä syötäväksi. Toiset suurempia, toiset pienempiä, mutta silti siten, että minulla on joka kuukausi jotain makeaa suuhun pantavaa.

Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.

Vuoden 2017 toteutuneet osingot

Vuosi 2017 on osaltani päättynyt, jos puhun puhtaasti osinkojen maailmasta. En tule saamaan enää killinkiäkään, sillä joulukuun osingot ovat tulleet jo tilille. Maksajina ystävämme Visa ja kuljettajamme Ford. Seuraavan kerran osinkoja kilahtaa tilalle vasta sitten tammikuussa, joka tietysti ei ole enää kovin kaukana.

Ohessa oman talouteni tärkeimmät osingonmaksajat:
- Fortum
- Sampo A
- Nokia
- BHP Billiton
- Ford
- Kinder Morgan
- Philip Morris
- Fiskars
- PepsiCo
- UPM Kymmene
- VISA

Musta lammas:
- Stockmann, ei osinkoja

Vuodelta 2018 odotan parempaa käytännössä kaikilta muilta paitsi Fortumilta, Nokialta, Fordilta ja Stockmannilta. Fortum saattaa hyvinkin pysyä vähintään samassa, joka on mielestäni hyväksyttävää. Nokialta toivon parannusta, mutta en sitä jotenkin osaa odottaa.

Ford on vähän outolintu tällä hetkellä, sillä sieltä voi hyvinkin tulla melkein mitä vain. Viimeiset pari vuotta vuoden ensimmäiseen kvartaaliosinkoon on leivottu joku positiivinen lisäosinko, mutta tänä vuonna se oli pienempi kuin viime vuonna. Varsinaisen kvartaaliosingon pysyessä samana. Tiedä sitten mitä tekevät.

Stockmann on ollut minulle rankka virhe, joskin olen vakaasti sitä mieltä, että yhtiö on tämän hetkistä arvostustaan arvokkaampi. Mutta pidemmässä juoksussa on kaiketi järkevämpää markkinoiden mukana kuin toivoa yhden yrityksen käännettä. Jos minulla olisi puhtaasti ylimääräistä, ostaisin Stokkaa kaksin käsin, mutta siihen minulla ei ole varaa. Jääköön siis tällä hetkellä nukkumaan ruususen unta.

BHP Billiton heräsi unestaan tämän vuoden aikana ja onnistuin sen osalta mielestäni 7- arvoisesti. Olin pitkään miinuksella, mutta osasin / onnistuin ostamaan sitä lisää ennen kuin kurssi lähti normalisoitumaan. Tällä hetkellä vahvasti yksi osinkovuoden pilareita.

UPM Kymmene on mielestäni lähes täydellinen onnistuminen. Olin ajatellut sen lyhyeksi sijoitukseksi, mutta saattaa hyvinkin olla, että jään pitämään siitä kiinni. Onnistuin ajoituksellisesti tosi hyvin (kahdesti) ja nautin tällä hetkellä vahvasta kurssikehityksestä.

Minulla on toki muitakin hyviä onnistumisia, mutta VISA on noussut yhdeksi suosikeistani. Tuntuu kuin olisin hypännyt IC-junan kyytiin, joka vain menee eteenpäin. Kurssikehitys on positiivinen ja osinko kasvaa joka vuosi. On ilo olla tämän kyydissä ja tilaisuuden mukaan ostan kyllä vähän lisää.

Osingot ovat minulle se syy miksi minä sijoitan. Toki seuraan kokonaispotin kasvua, mutta osinkojen takia minä tätä teen. Halusin itselleni alusta lähtien toisen tulokanavan. Palkkatulo on tietysti se tärkein, mutta osinkotulon merkitys on joka vuosi aina pikkuisen suurempi. On vaikea sanoa pääsenkö koskaan siihen tilanteeseen, että eläisin ns. koroilla, mutta se on kieltämättä haaveeni.

Museot ovat yhteiskunnan keuhkot

Museot tuntuvat olevan yksi tämän päivän puheenaiheista ja koska pidän itseäni museoiden asiantuntijana, kirjoitan tähän aiheesta mielipiteen omasta näkökulmastani.

Mielipiteeni on kävijän ja yleisön vinkkelistä, sillä olen ahkera museoiden kuluttaja. Vaikka harvoin museovierailu varsinaisesti museota kuluttaa, vaikka hieman siiheen suuntaan kallellaan olevia kommentteja on myös kirjoitettu. Kulluuko tai rapistuuko museo, jos sen sisältöä muokataan ja samalla kosiskellaan suurta yleisöä?

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa museoinstituutti pysähtyisi, unohtuisi aikaan ja museoisi itse itsensä. Vaikka onhan siinä myös oma, hullunkurinen logiikkansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että museoiden tulee muuttua sisällön säilyttäjistä, sisällön tuottajiksi. Mitä lisäarvoa ihmiskunnalle on museosta, joka on vain tavaroiden varasto? Tällä hetkellä Euroopan museoissa on arviolta 20 miljardia esinettä. Tietysti me puhumme ihmiskunnan aarteista, historiasta ja oman sivistyksemme peruskivistä, mutta pelkkä varastointi ei tuota mitään.

Huippuvuorilla on siemenholvi jonka tehtävä on toimia varastona, mutta sellaisena sillä on itseisarvo. Siellä säilytetään kasvien siemenistöä, siltä varalta, että poltamme koko maapallon ja tarvitaan ekosysteemin uudelleen käynnistys. Ihmisen kulttuuri ei toimi sillä tavalla. Kulttuurin perusolemus on uuden luominen, uuden jotka pohjautuvat vanhalle. Mutta toisin kuin syväjäädytetyt siemenet, kulttuuri voi hyvin myös silloin kun sen muisti on lyhyt. Luomme koko ajan uutta kulttuuria täysin ilman, että se on riippuvainen museossa säilötystä aikaisemmasta näytteestä.

Ainoa miten voimme luoda uutta ja menneeseen perustuvaa kulttuuria on vuorovaikutus menneen ja tulevan välillä. Ihmisten täytyy päästä kosketuksiin kivikauden kivikirveiden kanssa, jotta se voi sisällyttää menneen kulttuurin omaan nykyisyyteensä. Ei pelkkä kuva kirjassa, riitä kertomaan miksi Fiskarsin kirves on terästä eikä piikiveä. Taistelevat metsot eivät välity jos niitä ei pääse oikeasti katsomaan.

Minusta on ihanaa, että rakastuneet ihmiset haluavat mennä naimisiin museossa. Sitoa kaiken sen museon sisältämän tiedon ja kulttuurin osaksi omaa parisuhdettaan ja siten taas yhden uuden yhteiskunnallisen yksikön kulttuuria.

Minusta museot ovat yhteiskunnan keuhkot. Ne tuovat ihmisiä yhteiskunnan sisään, pyörittävät heitä sen kaikissa eri sopukoissa ja puhaltavat sitten taas eteenpäin. Aivan kuten keuhkojenkin, ei museoiden tule pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Me tarvitsemme vuorovaikutusta menneen ja nykyisyyden välillä, jotta voimme luoda tulevaisuutta.

Matkakohteet

Olen aina pitänyt matkustamisesta, sillä suhtaudun siihen lähes poikkeuksetta seikkailuna. En tieten tahtoen hae mitään vaarallista tai tuntematonta jännitystä, mutta kohtaan vaikkapa Tallinnan risteilyn seikkailuna. Mitä uutta ja erikoista näen ja kohtaan matkan aikana.

Elämäni ensimmäinen itsenäinen matka suuntautui muistaakseni Ankaraan, Turkkiin. Paikkaan josta muistan edelleen vahvasti paikallisen liikenteen. Kadun ylittäminen oli jännittävää, enkä siihen ensimmäisillä kerroilla meinannut itse edes pystyä. Kokemus vain oli niin erilainen.

Matkakohteet olen pyrkinyt valitsemaan aina sen hetkisen kiinnostuksen mukaan. Useimmissa on aina ollut jotain tiettyä, jonka olen halunnut nähdä. Harvoin olen lähtenyt vain fiilistelemään, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Matkakohteet:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Viro
4. Venäjä
5. Latvia
6. Saksa
7. Turkki
8. Kreikka
9. Italia
10. Sveitsi
11. Ranska
12. Vatikaani
13. Hollanti
14. Englanti
15. Islanti
16. Andorra
17. Espanja
18. Portugali
19. Yhdysvallat

Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta viisi suosikkiani ovat Yhdysvallat, Italia, Turkki, Saksa ja Latvia. Käytännössä nämä ovat siis olleet New York, Salerno, Istanbul, Berliini ja Mikeltornisin ranta Latviassa.

Hauskoja paikkoja lähestulkoon kaikki.