Suomalainen miljonääri vs. Allekirjoittanut

Taloustaito on veronmaksajien liiton jäsenlehti, joka tekee mielestäni arvokasta ja varsin laadukasta journalismia veronmaksajien näkökulmasta. Tällä kertaa kiinnostava juttu osuu lähelle, sillä siinä on vertailtu suomalaisia sijoittajia Nordnet sijoituspankin näkökulmasta. Näkymä on kiinnostava, koska kuulun siihen itsekin ja Nordnet on profiloitunut pien- ja yksityissijoittajien pankiksi. Voi se toki olla muutakin, mutta Suomen 240 000 aktiivista asiakasta on luku johon ei pelkillä ammattisijoittajilla päästä.

Artikkeli löytyy täältä, mutta tiivistettynä siinä verrataan ns. normiasiakkaan ja miljönääriasiakkaan sijoitussalkkuja. Vastaavaa vertailua en ole aikaisemmin nähnyt ja aihe on kiinnostanut minua jo pitkään. Ihan puhtaasti ajatuksella mihin itse sijoitun ja laajemmin mitä suomalainen sijoittaminen käytännössä on. 

Tarkoitus ei ole referoida koko artikkelia, mutta tehdä pieni vertailu oman ja artikkelin salkkujen kesken.

Miljonäärisijoittajan salkku on keskimäärin EUR 400,000

Normaalisijoittajan salkku on keskimäärin EUR 40,000

Tässä kohtaa en halua paljastaa oman salkkuni arvoa

Miljonäärisalkussa on keskimäärin 17 eri sijoituskohdetta

Normaalisijoittajan salkussa keskimäärin 6

Omassa salkussani on tällä hetkellä 16 eri sijoituskohdetta, jotka ovat kaikki suoria osakesijoituksia

Miljonäärisalkussa kotimaisten osakkeiden osuus pääomasta on 81%

Normaalisijoittajan salkussa kotimaisten osakkeiden osuus pääomasta on 87%

Omassa salkussani ulkomaisten yhtiöiden osuus 44%

Tässä vertailua ei voi tehdä suoraan, sillä en halua paljastaa euromääräistä suhdetta

Miljonäärisalkussa toimeksiantoja on lähes 8 toimeksiantoa kuukaudessa

Normaalisijoittajalla toimeksiantoja on vain hieman yli 2 toimeksiantoa kuukaudessa

Tässä minulla ei ole suoraa vertailua, mutta omat toimeksiantoni ovat 0 - 2 toimeksiantoa kuukaudessa

Samat viisi osaketta muodostaa niin miljonäärien kuin tavallisten sijoittajien kärkiomistukset: Nokia, Nordea, Fortum, Sampo ja Telia. 

Minulta Telia puuttuu

Rahastoja minulla ei ole

Olen hieman yllättynyt miten vertaudun artikkelin lukuihin. Hajauttaminen on minulla selkeästi erittäin korkealla tasolla, niin lukumäärän kuin maantieteellisen hajonnan osalta. Voisi miettiä olenko hajauttanut jo ehkä liikaakin, mutta toisaalta tavoitteeni saada osinkoa joka kuukausi nosti yhtiöiden määrää. Sitä paitsi, asetin itselleni aiemmin tavoitteeksi kasvattaa hajautusta aikaisemmasta ja se on myös toteutunut. 

Lisäksi kuukausittaiset kaupankäyntimääräni kertovat jotain oleellista minusta. En ole hötkyilijä, sillä pikemminkin ostan ja unohdan. En muista koska olisin eddellisen kerran myynyt osakkeita. 

TOP 5 yhtiöt kertovat myös kotimaisesta pörssistä ja siitä, että valikoima suurissa, tasaista osinkoa maksavissa yhtiöissä on varsin rajattu. Tämä vei myös minut New Yorkin pörssiin, jossa suuret kalat uivat.

Miten tästä eteenpäin? 

En usko, että hajauttaminen on enää kovin tarpeellista. Minulla on kiikarissa muutama uusi yhtiö, mutta niiden jälkeen on ehkä positioiden kasvattamisen aika. Omistaminen on mukavaa.

Osingot 2017 vs 2019

Minulla on täll hetkellä jo varsin hyvin tiedossa mikä tulee olemaan kuluvan vuoden osinkokertymä ja ajattelin verrata sitä vuoden 2017 tulokseen. Yhtiöt ovat suurimmaksi osaksi samoja, vaikka muutama lisäys on tullut.

Ohessa oman talouteni tärkeimmät osingonmaksajat vuodelta 2017:
- Fortum
- Sampo A
- Nokia
- BHP Billiton
- Ford
- Kinder Morgan
- Philip Morris
- Fiskars
- PepsiCo
- UPM Kymmene
- VISA

Musta lammas:
- Stockmann, ei osinkoja

Vuoden 2019 tärkeimmät osingonmaksajat:

- BHP

- Sampo A

- Fortum

- Nokia

- Kinder Morgan

- Philip Morris

- Ford

- Nordea

- PepsiCo

- Fiskars

- VISA

- UPM Kymmene

- Pfiser

Musta lammas:

- Stockmann, edelleen..

BHP maksoi vuoden alussa ylimääräisen osingon, joka nosti sen sijoituksen minulla kärkeen. Muuten kärkipäässä on samat yhtiöt, joskin Fortumin paikoillaan junnaava osinko alkaa näkyä. Sampo on mennyt ohitse.

Fiskars siirtää Wärtsilän osakkeet suoraan omistajilleen, joten vastaisuudessa se tulee olemaan omalla rivillään. Määrä ei ole kovin suuri, mutta en ole myymässä niitä sillä pidän yhtiöstä. Lisäksi yhtiö on siirtynyt kaksi kertaa vuodessa maksettavaan osinkoon, joka on hyvä suunta myös kotimaisille osakkeille. Ilmeisesti Nokia siirtyy kvartaaliosinkoihin ja Nordeassa pohtii samaa. Sampo käsittääkseni myös, mutta tärkeämpää on pääsy eurooppalaisten osinkoaristokraattien joukkoon. Kymmenen vuotta yhtä jaksoista osingon kasvua, kyllä maistuu.

Tämän vuoden tavoite on hankkia uusia yrityksiä, jotta omistaisin 15 - 20 eri yritystä. Todennäköisesti ylärajan saavuttaminen tulee kestämään pidemmänkin aikaa, mutta muutaman tulen lisäämään vielä kesän aikana.

Ajatuksia sijoittamisesta, maailman kansalaisuudesta ja metsän kasvattamisesta

Muutama ajatus sijoittamisesta, sillä olen pikku hiljaa saavuttamassa yhden välitavoitteista, joita olen itselleni asettanut.

Aloitin tämän hetkisen sijoitusprojektini noin kymmenen vuotta sitten. Tämän ajan olen sijoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä kohdallani tarkoittaa pääoman uudelleen sijoittamista (osingot) ja uuden sijoituspääoman lisäämistä sijoitussalkkuuni (talletukset). Uuden pääoman olen sijoittanut joko samoihin yrityksiin tai sitten uusiin sijoituskohteisiin, joita minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 13 kpl. Omistan siis suoraan 13 eri yritystä, mutta näillä saattaa olla ristiin omistuksia myös muissa pörssiyhtiöissä. Näitä en ole erityisemmin laskenut, joskin tiedän, että Fiskars omistaa yhä Wärtsilää ja Sampo Nordeaa.

Paljon kirjoitetaan omasta sijoitusstrategiasta, jonka tulisi olla ohjenuora omalle toiminnalle. Tämä pitää paikkansa, mutta mielestäni tärkeämpää on määritellä sijoittamisen tavoite. Mitä sijoitustoiminnalla haluaa tavoittaa. Minulle se on kolmen asian yhteenkietoutuma, joista tärkein on kuukausittainen kassavirta. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan tililleni osinkoja. Toinen on varallisuuden kasvattaminen, sillä haluan jossain vaiheessa elää tilanteessa, jossa jos ei nyt kokonaan niin ainakin merkittävä osa arkimenoistani on katettavissa sijoitustuotoilla. Kolmanneksi minusta on yksinkertaisesti mukavaa omistaa jotain ja tässä tapauksessa mikroskooppisen pieniä osuuksia maailman yrityksistä.

Asettamistani tavoitteista kaksi ovat mielestäni varsin luontevia ja helposti selitettäviä, sillä vaurastuminen on elämää helpottava tekijä. Asia jonka uskon olevan kaikille tuttu ajatus. Kolmas on ehkä hieman vaikeammin tai ainakin monitasoisempi asia. Omistamalla koen olevani osa yhteiskuntaa, maapalloa ja sitä kuinka globaali talous toimii. Tämä tarjoaa minulle älyllistä haastetta, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita hyvin laajalla näkökulmalla.

Omistan BHP:ta, joka on yksi maailman suurimmista kainosyhtiöistä. En millään tavoin voi väittää olevani kaivosalan ammattilainen, mutta syy ja seuraussuhteita on siitäkin alasta ymmärrettävä. Esimerkiksi sähköistyminen, joka on globaaleista megatrendeistä ehkä se suurin, tarvitsee valtavat määrät kuparia. BHP on käsittääkseni maailman neljänneksi suurin kuparin tuottaja, joten uskon tämän olevan hyvä omistus.

Lisäksi ajatus siitä, että BHP (tai joku muu yritys) työllistää tällä hetkellä noin 65000 ihmistä, on minusta kiehtova. Olen mukana tarjoamassa työtä todennäköisesti sadoille tuhansille ihmisille ja yhtä lailla maailmalla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka työskentelevät minun hyväkseni. Tietysti mittasuhteet pitää ymmärtää ja käsittää, ettei yksi suomalainen piensijoittaja voi kokonaisuuteen millään tavoin vaikuttaa. Mutta koen olevani osa suurempaa kokonaisuutta ja se tuo minulle tyydytystä. Omalla tavallani maailman kansalainen.

Koen, että minulla on yksi vahvuus kun ajattelen sijoittamista ja se on lehmän hermot. Sijoitusstrategiani on siis valittu asettamien tavoitteiden ja oman vahvuuteni kautta, joten olen ns. buy and forget omistaja. Koen olevani ennen kaikkea omistaja, enkä sijoittaja. Minä omistan osuuden yrityksessä, jonka haluan pitää salkussani pitkään.

Luonnollisesti nautin kurssinoususta siinä missä muutkin, mutta en varsinaisesti pelkää kurssin notkahtamista. Jos yrityksen perus liikeidea on edelleen hyvä ja kilpailukykyinen, on kurssin pudotus väliaikaista ja enemmänkin mahdollisuus. Olen toki ottanut turpaani Talvivaarassa, sillä en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan, että Suomeen kaivetaan niin suuri kuoppa ja sössitään sen perusteet. Näin tehtiin ja minua harmittaa etten osannut reagoida ajoissa.

Strategiaani Talvivaara on kuitenkin vaikuttanut, sillä en tällä hetkellä omista yhtään ns. start-up yritystä. Olen pyrkinyt hakemaan omistuksia yhtiöistä, joilla on resursseja reagoida mahdollisiin ongelmiin. Ajattelen tätä etumatkaksi.

Raveissa eniten tienanneet hevoset lähtevät volttilähdössä aina takamatkalta ja ne ovat silti, lähes poikkeuksetta voittajien joukossa. Hyvä ja menestyvä yritys voi lähteä ns. takaa ja silti ohittaa nousevan start-up yrityksen. Joko orgaanisesti juoksemalla sen ohitse tai sitten ostamalla uuden ja nopean hevosen talliinsa. Samanlainen strategia toimii niin jalkapallossa, formuloissa kuin muissakin urheilulajeissa. Osta kilpailijat jolloin ne ovat sinun vahvuuksia.

Minä en koskaan tiedä, mikä on oikea hetki ostaa tiettyä osaketta, mutta minä tiedän koska on oikea hetki istuttaa puu. Oikea hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, tänään on toiseksi paras hetki. Tästä voisi tehdä analogian, että minä kasvatan itselleni metsää, joka on täynnä eri-ikäisiä puita. Minun metsäni on hedelmätarha, jossa eri-ikäiset puut tuottavat koko ajan kypsiä hedelmiä syötäväksi. Toiset suurempia, toiset pienempiä, mutta silti siten, että minulla on joka kuukausi jotain makeaa suuhun pantavaa.

Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.

Vuoden 2017 toteutuneet osingot

Vuosi 2017 on osaltani päättynyt, jos puhun puhtaasti osinkojen maailmasta. En tule saamaan enää killinkiäkään, sillä joulukuun osingot ovat tulleet jo tilille. Maksajina ystävämme Visa ja kuljettajamme Ford. Seuraavan kerran osinkoja kilahtaa tilalle vasta sitten tammikuussa, joka tietysti ei ole enää kovin kaukana.

Ohessa oman talouteni tärkeimmät osingonmaksajat:
- Fortum
- Sampo A
- Nokia
- BHP Billiton
- Ford
- Kinder Morgan
- Philip Morris
- Fiskars
- PepsiCo
- UPM Kymmene
- VISA

Musta lammas:
- Stockmann, ei osinkoja

Vuodelta 2018 odotan parempaa käytännössä kaikilta muilta paitsi Fortumilta, Nokialta, Fordilta ja Stockmannilta. Fortum saattaa hyvinkin pysyä vähintään samassa, joka on mielestäni hyväksyttävää. Nokialta toivon parannusta, mutta en sitä jotenkin osaa odottaa.

Ford on vähän outolintu tällä hetkellä, sillä sieltä voi hyvinkin tulla melkein mitä vain. Viimeiset pari vuotta vuoden ensimmäiseen kvartaaliosinkoon on leivottu joku positiivinen lisäosinko, mutta tänä vuonna se oli pienempi kuin viime vuonna. Varsinaisen kvartaaliosingon pysyessä samana. Tiedä sitten mitä tekevät.

Stockmann on ollut minulle rankka virhe, joskin olen vakaasti sitä mieltä, että yhtiö on tämän hetkistä arvostustaan arvokkaampi. Mutta pidemmässä juoksussa on kaiketi järkevämpää markkinoiden mukana kuin toivoa yhden yrityksen käännettä. Jos minulla olisi puhtaasti ylimääräistä, ostaisin Stokkaa kaksin käsin, mutta siihen minulla ei ole varaa. Jääköön siis tällä hetkellä nukkumaan ruususen unta.

BHP Billiton heräsi unestaan tämän vuoden aikana ja onnistuin sen osalta mielestäni 7- arvoisesti. Olin pitkään miinuksella, mutta osasin / onnistuin ostamaan sitä lisää ennen kuin kurssi lähti normalisoitumaan. Tällä hetkellä vahvasti yksi osinkovuoden pilareita.

UPM Kymmene on mielestäni lähes täydellinen onnistuminen. Olin ajatellut sen lyhyeksi sijoitukseksi, mutta saattaa hyvinkin olla, että jään pitämään siitä kiinni. Onnistuin ajoituksellisesti tosi hyvin (kahdesti) ja nautin tällä hetkellä vahvasta kurssikehityksestä.

Minulla on toki muitakin hyviä onnistumisia, mutta VISA on noussut yhdeksi suosikeistani. Tuntuu kuin olisin hypännyt IC-junan kyytiin, joka vain menee eteenpäin. Kurssikehitys on positiivinen ja osinko kasvaa joka vuosi. On ilo olla tämän kyydissä ja tilaisuuden mukaan ostan kyllä vähän lisää.

Osingot ovat minulle se syy miksi minä sijoitan. Toki seuraan kokonaispotin kasvua, mutta osinkojen takia minä tätä teen. Halusin itselleni alusta lähtien toisen tulokanavan. Palkkatulo on tietysti se tärkein, mutta osinkotulon merkitys on joka vuosi aina pikkuisen suurempi. On vaikea sanoa pääsenkö koskaan siihen tilanteeseen, että eläisin ns. koroilla, mutta se on kieltämättä haaveeni.

Museot ovat yhteiskunnan keuhkot

Museot tuntuvat olevan yksi tämän päivän puheenaiheista ja koska pidän itseäni museoiden asiantuntijana, kirjoitan tähän aiheesta mielipiteen omasta näkökulmastani.

Mielipiteeni on kävijän ja yleisön vinkkelistä, sillä olen ahkera museoiden kuluttaja. Vaikka harvoin museovierailu varsinaisesti museota kuluttaa, vaikka hieman siiheen suuntaan kallellaan olevia kommentteja on myös kirjoitettu. Kulluuko tai rapistuuko museo, jos sen sisältöä muokataan ja samalla kosiskellaan suurta yleisöä?

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa museoinstituutti pysähtyisi, unohtuisi aikaan ja museoisi itse itsensä. Vaikka onhan siinä myös oma, hullunkurinen logiikkansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että museoiden tulee muuttua sisällön säilyttäjistä, sisällön tuottajiksi. Mitä lisäarvoa ihmiskunnalle on museosta, joka on vain tavaroiden varasto? Tällä hetkellä Euroopan museoissa on arviolta 20 miljardia esinettä. Tietysti me puhumme ihmiskunnan aarteista, historiasta ja oman sivistyksemme peruskivistä, mutta pelkkä varastointi ei tuota mitään.

Huippuvuorilla on siemenholvi jonka tehtävä on toimia varastona, mutta sellaisena sillä on itseisarvo. Siellä säilytetään kasvien siemenistöä, siltä varalta, että poltamme koko maapallon ja tarvitaan ekosysteemin uudelleen käynnistys. Ihmisen kulttuuri ei toimi sillä tavalla. Kulttuurin perusolemus on uuden luominen, uuden jotka pohjautuvat vanhalle. Mutta toisin kuin syväjäädytetyt siemenet, kulttuuri voi hyvin myös silloin kun sen muisti on lyhyt. Luomme koko ajan uutta kulttuuria täysin ilman, että se on riippuvainen museossa säilötystä aikaisemmasta näytteestä.

Ainoa miten voimme luoda uutta ja menneeseen perustuvaa kulttuuria on vuorovaikutus menneen ja tulevan välillä. Ihmisten täytyy päästä kosketuksiin kivikauden kivikirveiden kanssa, jotta se voi sisällyttää menneen kulttuurin omaan nykyisyyteensä. Ei pelkkä kuva kirjassa, riitä kertomaan miksi Fiskarsin kirves on terästä eikä piikiveä. Taistelevat metsot eivät välity jos niitä ei pääse oikeasti katsomaan.

Minusta on ihanaa, että rakastuneet ihmiset haluavat mennä naimisiin museossa. Sitoa kaiken sen museon sisältämän tiedon ja kulttuurin osaksi omaa parisuhdettaan ja siten taas yhden uuden yhteiskunnallisen yksikön kulttuuria.

Minusta museot ovat yhteiskunnan keuhkot. Ne tuovat ihmisiä yhteiskunnan sisään, pyörittävät heitä sen kaikissa eri sopukoissa ja puhaltavat sitten taas eteenpäin. Aivan kuten keuhkojenkin, ei museoiden tule pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Me tarvitsemme vuorovaikutusta menneen ja nykyisyyden välillä, jotta voimme luoda tulevaisuutta.

Matkakohteet

Olen aina pitänyt matkustamisesta, sillä suhtaudun siihen lähes poikkeuksetta seikkailuna. En tieten tahtoen hae mitään vaarallista tai tuntematonta jännitystä, mutta kohtaan vaikkapa Tallinnan risteilyn seikkailuna. Mitä uutta ja erikoista näen ja kohtaan matkan aikana.

Elämäni ensimmäinen itsenäinen matka suuntautui muistaakseni Ankaraan, Turkkiin. Paikkaan josta muistan edelleen vahvasti paikallisen liikenteen. Kadun ylittäminen oli jännittävää, enkä siihen ensimmäisillä kerroilla meinannut itse edes pystyä. Kokemus vain oli niin erilainen.

Matkakohteet olen pyrkinyt valitsemaan aina sen hetkisen kiinnostuksen mukaan. Useimmissa on aina ollut jotain tiettyä, jonka olen halunnut nähdä. Harvoin olen lähtenyt vain fiilistelemään, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Matkakohteet:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Viro
4. Venäjä
5. Latvia
6. Saksa
7. Turkki
8. Kreikka
9. Italia
10. Sveitsi
11. Ranska
12. Vatikaani
13. Hollanti
14. Englanti
15. Islanti
16. Andorra
17. Espanja
18. Portugali
19. Yhdysvallat

Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta viisi suosikkiani ovat Yhdysvallat, Italia, Turkki, Saksa ja Latvia. Käytännössä nämä ovat siis olleet New York, Salerno, Istanbul, Berliini ja Mikeltornisin ranta Latviassa.

Hauskoja paikkoja lähestulkoon kaikki.

La La Land - Oscar materiaalia

Helppo tietysti kirjoittaa jälkikäteen, mutta en ole ollenkaan yllättynyt La La Landin voittamasta Oscar palkinnoista. Näin sen jo joitakin viikkoja sitten ja pidin siitä.

Kyseessä ei ole varsinaisesti erityisen hyvä elokuva, mutta se on elokuva josta on tavattoman helppo pitää. Se on mielestäni hyvin hunajainen ja suloinen kertomus Hollywoodista, Hollywoodin ihmisille. Elokuvan kantava teema on kuinka unelmat täyttyvät ja unelmien paikka on filmiteollisuuden pääkaupunki.

Tuskin on kenellekään epäselvää ettei La La Land tule jäämään elokuvahistoriaan kovin suurin kirjaimin, mutta en tiedä onko sillä väliksikään. Elokuvan tärkein tehtävä on kuitenkin viihdyttää ja siinä kevyt, romanttinen musikaali onnistuu mainiosti. Jo alkukohtaus kertoo katsojalle, että nyt ollaan siirrytty fantasian maailmaan, jossa vastuu siirtyy katsojalle.

Unelmat, unelmat ja kaupunki joka on niistä rakennettu. Muna vai kana, sanoppa sinä, mutta elokuvassa on tuulahdus jotain kadotettua, kepeyttä ja toivoa maailmasta, joka on makeampi kuin se mitä me kulutamme. Kaksi tuntia hattaraa, kauniilla ihmisillä, kauniilla kuvilla ja kauniilla äänillä. Olisiko sitä edes voinut jättää palkitsematta?

Osingot 2017

Elämme taas kotimaisen pörssivuoden superkuukausia, sillä valtaosa kotimaisista pörssiyhtiöistä julkaisee viime vuoden tuloksen näinä kuukausina. Tähän luonnollisesti liittyy myös osingot ja niiden maksu.

Edellisessä kirjoituksessani kertasin hieman dollariosakkeiden ja niiden osinkojen tilannetta, joten on luontevaa kirjoittaa myös kotimaisista osakkeista. Tämä ei ole lopullinen tilannekatsaus, sillä osa omistuksistani ilmoittaa tuloksen vasta myöhemmin. Joten tulen päivittämään tätä lähipäivinä.

Fiskars, osinkoa EUR 1,06
Fortum, osinkoa EUR 1,10
Nokia, osinkoa EUR 0,17
Sampo A, osinkoa EUR 2,30
Stockmann A,
UPM-Kymmene, osinkoa EUR 0,95

Fiskars yllätti siirtymällä kahdesti vuodessa maksettavaan osinkoon. Mielestäni tämä on erittäin hyvä ja positiivinen siirto. Kahdesti vuodessa maksettava osinko houkuttaa pitkäaikaiseen omistamiseen, sekä todennäköisesti tasoittaa tulosjulkistuksen yhteydessä tapahtuvia kurssimuutoksia.

Fortum yllätti pitämällä osingon samana kuin viime vuonna. Toisaalta osingon lasku olisi varmasti ollut vaikea paikka pääomistajalle, joten ehkä se selittää tilanteen. Olen toisaalta hieman huolissani yrityksen suunnasta, sillä sähkön siirtoverkko myytiin, eikä mitään uutta ole tullut tilalle.

Nokia sopii tämän päivän trendiin, jossa kotimaiset yritykset pyrkivät kasvaviin osinkoihin. Hämmentävää, että tämä tuli muotiin vasta näinkin myöhään.

Sampo jaksaa aina vain hymyilyttää. Todennäköisesti paras euro-osake jonka olen itselleni koskaan ostanut. Tuntuvaa osingon kasvua jo vuodesta 2010.

UPM-Kymmene on uusi pieni seikkailu, joka myös kasvatti osinkoaan viime vuodesta. Ilmeisesti tarkoitus on pitää kasvava trendi myös tulevaisuudessa, mutta en tiedä viitsinkö tästä nauttia.

Dollariosinkojen kasvusta.

Philip Morris International on nostanut osinkoaan nyt neljä kertaa siitä lähtien kun osakkeita yhtiöstä ostin ensimmäisen kerran. Ostaessani osinko osakkeelta oli USD 0,94 kun se nyt tällä hetkellä on USD 1,04. Kasvua 8,3 %, joka on ihan ok.

PepsiCo maksoi minulle aluksi USD 0,655 ja nyt USD 0,7525. Kasvua 13,0 % joka on mielestäni todella hyvä.

Kinder Morgan on monimutkaisempi ja surullisempi tapaus. Osinkoa tuli aluksi USD 0,44 / osake, josta se kasvoi aina USD 0,51 saakka ennen romahtamistaan. Tällä hetkellä osinkoa USD 0,125 / osake. Muutosta -252,0 % mikäli laskin tämän oikein.

Ford on myös hieman erikoinen, sillä he ovat maksaneet kaksi kertaa ylimääräistä osinkoa. Ostaessani osinko oli USD 0,15 osakkeelta ja sitä se on edelleen tältäkin vuodelta. Tosin viime vuonna yritys maksoi neljännesdollarin ylimääräistä osinkoa osakkeelle. Tälle vuodelle sama ylimääräinen osinko on vain USD 0,05, joten osinkokehitykseen olen hieman pettynyt. Perusosinko on siis pysynyt samassa koko ajan.

Visa sen sijaan liikkuu eteenpäin tasaisen varmasti. Ostohetkellä osinko oli USD 0,12 ja nyt se on USD 0,165. Kasvua 37,5 %.

BHP Billiton on myös yksi ikävä osoitus siitä, etten tiedä ennustamisesta oikeastaan mitään. En ainakaan tällä tarkkuudella. Osinkoja ostohetkellä USD 1,24 ja tällä hetkellä USD 0,28. Muutos -77,4 %.

Kolmasosa dollariomistuksistani on laskenut osinkoa ostohetkestä mitattuna. Yksi on pitänyt osingon samana, joskin on maksanut kerran vuodessa vähän ylimääräistä. Puolet omistuksistani on sen sijaan kasvattanut osinkoaan oikein mukavasti.

Kokonaisuuteen olen suhteellisen tyytyväinen. Minua harmittaa täydellinen epäonnistumiseni BHP:n ajoituksessa, sillä yritykseen luotan edelleen kuin kallioon. Autoista en paljoa ymmärrä, mutta uskoakseni Ford tietää mitä on tekemässä. En ole vielä luopumassa. Kinder on ollut myöskin epäonnistuminen. Ajoituksessa ja ehkä myös hieman omassa ajattelussani. Olen pettynyt siihen, että en nähnyt yhtiön rahoitukseen liittyviä haasteita. Tosin jos haluan lohduttaa itseäni, niin ei sitä nähnyt kukaan muukaan joka saa yhtiöltä palkkaa sen näkemisestä.

Omistaminen on minusta edelleen mukavaa. Yllä olevat yhtiöt työskentelevät tuottaakseen minulle uutta pääomaa ja myös maksavat sitä minun tilille käytännössä koko vuoden ajan.

Ai niin.. mainittu osinko on lähes poikkeuksetta kvartaaliosinko. En viitsinyt katsoa koko vuoden osinkoa.

America first.

Mitä Amerikka on? Mitä se on ollut ja mitä siitä on tuleva? Se on manner, kokonainen manner täynnä ihmisiä, ideoita, haaveita ja pelkoja - ja valtio joka on jotain meille kaikille.

Se on jotain suurta.

Mitä pieni ihminen tekee jonkin suuren äärellä? Hän yrittää suhteuttaa sen johonkin mitä hän ymmärtää, pystyy ottamaan käteensä ja koskettamaan. Mitä minä näen, sen minä ymmärrän. Tämä on ihmisen virhe ja heikkous. Riittämätön kyky nähdä syitä ja seurauksia. Mitä tapahtuu kun tuo tapahtuu. Siksi minä uskon, että Trump voitti. Hänestä tuli ihmisten presidentti.

Minulle Amerikassa on ollut hienointa se, että se on ollut ensimmäinen askel kohti globaalia ihmistä. Sellaista, joka on kotonaan kaikkialla maailmassa, tulee toimeen ihmisten kanssa ja pystyy viemään eteenpäin koko lajin kannalta tärkeitä asioita.

Kuka sai ihmisen Kuuhun?

Kenen toimesta tavallisella ihmisellä oli mahdollisuus omaan autoon ja sen tuomaan vapauteen?

Mikä mahdollistaa kommunikoinnin ympäri koko tämän planeetan?

Ei Amerikka ole mitenkään täydellinen, valmis maisema tulevaisuudesta. Suurimmaksi osin jopa kaukana siitä, mutta siellä on silti ollut avarakatseisuutta nähdä suuria asioita. Tavoitella tähtiä kirjaimellisesti ja vertauskuvauksellisesti.

He ovat vieneet tätä apinalajia eteenpäin tavalla, joka on ollut käsittämättömän ihmeellistä. Me olemme kävelleet Kuussa, Me ajamme ja siirrymme paikasta, maasta ja mantereelta toiselle. Me kirjoitamme, videoimme ja puhumme ympäri tätä planeettaa ja silti, olemme oman kotimme tuomassa turvassa.

"From this day forward, it's going to be only America first, America first. Every decision on trade, on taxes, on immigration, on foreign affairs will be made to benefit American workers and American families. We must protect our borders from the ravages of other countries making our product, stealing our companies and destroying our jobs."

Mitä tuo tarkoittaa meille kaikille? Miten me voimme hyödyttää Amerikkaa, jotta voimme odottaa heidän myötätuntoa ja tukea omalle asiallemme, olemassa olollemme. Onko kaikki kaupan ja jos on, niin mihin hintaan?

Mihin maan pitää suostua, jotta se säilyttää rajansa, eikä niitä muuteta sen mielen mukaan, jolla on syvemmät taskut? Riittääkö se mielenrauhaksi jos musiikki soi niin kovaa, ettei paloauton sireeni kuulu kadulta sisälle?


America first.

America first.

Maailma ei lakkaa pyörimästä vaikka keskittyisi katsomaan vain omaan napaansa.


America first.

Propaganda

Huolimatta siitä, että vuosi on vasta 12 päivää vanha tai tätä kirjoittaessani ei edes sitäkään, on vuoden sana ehdottomasti valeuutinen. Se on kummitellut käsitteenä ihmisten mielissä jo pidemmän aikaa, mutta ilmeisesti sana on vielä uusi ja tuore.

Valeuutinen.

Uutiset ovat tietysti aina olleet valheellisia, osa tahallaan ja osa vahingossa. Ihminen on erehtyväinen ja lähes poikkeuksetta värittää totuutta oman näkökulmansa ja havaintojensa perusteella. Maaliskuun suuri uutinen vuonna 1943 oli, että Kristoffer Kolumbus on purjehtinut Kiinaan. Joka tietysti oli sillä hetkellä järisyttävä uutinen ja täyttä totta.

Uutisten luonne on olla uusien asioiden esille tuomista. Uutinen itsessään ei ota kantaa siihen, onko se valheellinen vai oikeaa totuutta. Ne ovat toteamuksia ajasta, Saksa on hyökännyt Puolaan, Dow Jones indeksi on romahtanut tai Saimaan jää ohentunut 25 cm sadassa vuodessa.

Uutistyö tai uutisten toimittaminen on kuitenkin jotain erilaista. Se on toki myös pelkkää uutisten raportointia, mutta ennen kaikkea se on vuoropuhelua yleisön ja toimituskunnan välillä. Toimitus valitsee ja muokkaa uutiskokonaisuuden siihen muotoon, josta suuri yleisö on eniten kiinnostunut. Tämä on valtamedioiden rooli, sillä heidän tehtävä on palvella suurta kansaa, yleisöä ja olla tiedon jakajana.

Journalistien velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tämä on se kultainen rivi, joka journalistien ohjeissa lukee. Kolumbus pyrki totuuden mukaiseen tiedonvälitykseen, mutta ei vahingokseen tiennyt Amerikan olemassa olosta. Hallussaan olevien tietojen perusteella hän päätyi Aasiaan, vaikka todellisuudessa olikin Karibialla.

Valeuutinen on kuitenkin tiedonvälitystä jossa ei pyritä totuudenmukaiseen viestintään. Se on tarinointia, mielipiteiden vaikuttamista valheellisin tiedoin ja siten propagandaa.

Suomen tunnetuin esimerkki valeuutisista on MV lehti, joka julkaisee keksittyjä uutisia, huhuja, huijauksia ja salaliittoteorioita sekoittavia artikkeleja. En tiedä mikä on julkaisijan motivaatio, mutta käytössä olevat keinot kertovat mielipiteiden muokkaamisesta.

Ihminen on siitä vekkuli eläin, että se alkaa uskomaan asiaan kun sen omin silmin näkee ja korvillaan kuulee. Ei tietenkään heti ensimmäisellä kerralla, mutta kun metsästä kuuluu pyyn vihellys riittävän monta kertaa, on metsässä pakko olla pyylintu. Kuka olisi niin hölmä, että menisi metsään soittamaan pilliä vain kuulostaakseen linnulta?

Demokratia rakentuu mielipiteille. Suomessa kansalaiset kerääntyvät säännöllisesti vaaliuurnille ja äänestävät, mikä on sen hetken suosituin mielipide ja sen mukaan koko valtakunta muuttaa näkemystään. Näin demokraattinen valtio toimii ja hitaasti muuttaa suuntaansa.

Tähän suunnan muutokseen pyrkivät kaikki tiedon ja mielipiteiden välittäjät jollakin tavalla vaikuttamaan. Siihen kuuluvat niin valtamediat kuin MV lehti, mutta erotuksena näillä on tuo kultainen rivi. Pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Toiselle se on koko toiminnan ohjenuora kun toiselle sillä ei ole niin väliä.

Museokortti - Taidetta ja tekniikkaa vuonna 2016

Olen ollut Museokortin omistaja nyt kohta lailla vuoden päivät ja kävin juuri uusimassa sen myös seuraavaksi vuodeksi. Harmikseni myöhästyin heidän joulutarjouksestaan, mutta se oli aivan omaa syytäni. En saanut asiaa aikaiseksi. Siihen olisi kuulunut ilmainen 13:sta kuukausi, mutta se jää nyt käyttämättä. Muistaakseni minulla sellainen kuitenkin oli tälle vuodelle, joten sinällään kaikki on hyvin.

Vuosi 2016 on ollut minulle eräänlainen kulttuurin vuosi. Olen toki käynyt museoissa ja erilaisissa näyttelyissä aikaisemminkin, mutta tämä vuosi oli tarkoituksella sellainen jossa otin sen tavoitteekseni. Luin toissa vuonna miehestä, joka ilmeisesti käy vuoden jokaisena päivänä jossain museossa ja halusin jotain samanlaista myös itselleni.

Tästä innostuneena otin tavoitteekseni käydä vuoden aikana vähintään 12 kertaa kulttuurimenossa. Mitenkään tarkemmin en ole tätä itselleni rajannut, sillä olen laskenut mukaan niin elokuva, teatteri, baletti, museo ja monia muitakin menoja. Ohessa on Museokortin sivuilta löytynyt listaus niistä kerroista kun olen Museokorttia käyttänyt.

MUSEOKÄYNNIT

---

HAM Helsingin taidemuseo

17-12-2016 12:12:05

---

Porvoon museo, Holmin talo

11-12-2016 13:42:51

---

Ateneumin taidemuseo

04-12-2016 12:58:08

---

Jyväskylän taidemuseo

06-11-2016 11:06:55

---

Ateneumin taidemuseo

01-10-2016 10:44:48

---

Suomen Rautatiemuseo

15-08-2016 11:20:28

---

Helsingin Taidehalli

24-07-2016 14:23:42

---

Suomen Ilmavoimamuseo

26-06-2016 15:08:08

---

Ateneumin taidemuseo

26-03-2016 10:09:06

---

Ateneumin taidemuseo

09-01-2016 10:05:24

---

HAM Helsingin taidemuseo

30-12-2015 16:32:26

---

Näyttelykeskus WeeGee

29-12-2015 11:33:02

Näyttää siis siltä, että olen käyttänyt korttia tasan 12 kertaa. Piikki käytössä on selkeästi nyt joulukuussa, jossa olen käynyt kolmessa eri museossa. Tästä tietysti puuttuu useita museokäyntejä niissä museoissa, joissa kortti ei ole käynyt. Mikään kokonainen lista kyseessä ei siis ole, mutta antaa kyllä hyvin kattavan kuvan omasta museokäyttäytymisestäni.

Taidetta ja tekniikkaa.

Olisinko voinut käyttää korttia vielä enemmän? Aivan varmasti. Minua harmittaa etten käynyt tuon enempää missään historiamuseossa, millä ehkä viittaan Kansallismuseoon, Turun linnaan tai muuhun vastaavaan.

Korttiin olen erittäin tyytyväinen. Se muutti jonkin verran käyttäytymistäni, sillä ainakin yksi tai kaksi Ateneumin visiittiä olivat ns. ranskalaisia. Piipahdin katsomaan sen mitä halusin ja lähdin pois. Aivan ennen kuulumatonta siihen, että ostin erikseen pääsylipun ja käytin sen viimeiseen sopukkaan asti.

Rahallisesti tämä on ollut mahtava sijoitus. Maksoin kortin käytännössä jo pelkillä Ateneum visiiteillä, jossa yksittäinen lippu maksaa EUR 15,00. Kävin siellä neljä kertaa.

Muistan jotain jokaisesta käynnistä, mutta suosikkini on ollut kaiketi Suomen ilmailumuseo, joka on aina upea kokemus. Tällä kertaa siitä teki erityisen seurueen nuorimmaiset, jotka ihastuivat retkeen täysin.

23.8.2016 New York, New York

Kellon päivyri sekoittaa erittäin mainiosti. Ilmeisesti nyt on kuitenkin 23 päivä. On joka tapauksessa tiistain ja olen MoMa:ssa. Tämäkin on vertaansa vailla oleva museo, joskaan pidin The MET:stä enemmän.

Ihmismäärään nähden täällä on liian intiimiä, joka aiheuttaa tunteen tungoksesta. Vaikka todellista tungosta täällä ei ole. On vain paljon ihmisiä, turisteja tai taiteesta kiinnostuneita, kuinka sen haluaa laskea.

En löydä Frida Kahlon töitä, mikä on pettymys. Vaikka en tiedä osaisinko nauttia niistä. Starry night oli pettymys jatkuvan valokuvauspiirin ympäröimänä. Sitä kuuluisuus kaiketi on. Koskapa sen kokonaan itselleen edes saisi. Mitä nämä kaikki ihmiset ajattelevat?

Olemme katsomassa kuvia, mutta jääkö niistä mitään mieleen? Onko se ylipäätään niiden tarkoitus. Haluaisin kysyä mikä on taidetta, mutta en tiedä vastausta. Onko sitä edes olemassa?

Minulle tämä jättää päällimmäisenä tiedon, ja sen myötä tunteen, siitä, että olen käynyt täällä. Kokenut jotain mitä ihminen tai ihmiskunta kollektiivisesti on merkinnyt arvokkaaksi. Sen takana on tietysti ilo siitä, mitä on päässyt näkemään omin silmin.

Ei saisi tottua näin korkealaatuiseen taiteeseen.

Onko se edes mahdollista?

-

Istun MoMan sisäpihalla ja kuuntelen kaupungin hengitystä. Kaikki äänet yhdessä kertovat elämästä.

Uusi ylväs todellisuus - käsi joka takertuu kuolemaan

Uusi, ylväs todellisuus: kylmäsota 2 tai ensimmäinen kybermaailmansota. Obama sanoi ääneen todellisuuden jonka jokainen tietää todeksi. Venäjä on alueellinen valta, joka ei tuota yhtään mitään, jota kukaan muu haluaisi oikeasti ostaa. Sen ainoat vientituotteet ovat aseet, energia ja pelko.

Vaikea kuvitella, että kukaan tällä hetkellä on ylpeä siitä millä tavalla Putin ajaa omaa mahtavuuden tunnettaan Aleppossa. Siellä tapetaan ihmisiä vain siksi, ettei kukaan uskalla lyödä kepillä sormille miestä joka voi aivan hyvin painaa ydinasenappia. Tekisikö Putin sen todella? No ei tietenkään, mutta mitä hittoa sitä tekee miehelle, jolla se nappi kuitenkin on käytössä. Hullu mies kynttilän kanssa ilotulitetehtaassa.



Pelko on ainoa asia joka Putinilla todella on käytössä. Maailma tulee varasin hyvin toimeen ilman Venäjän panosta globaaliin talouteen. Siellä pelattiin pitkään Euroopan energiariippuvuuden varaan, mutta lieskeöljyn ja vaihtoehtoisten energiamuotojen rynnistys teki siitä liian heikon aseen. Mitä muuta Putinille jäi kuin pelko ja sotiminen? Ei siitä voi miestä syyttää.

Se mistä Venäjän presidenttiä voi syyttää on näköalattomuus ja tahto jäädä mieheksi, joka pönkitti Neuvostoliiton mahdon vielä kertaalleen pystyyn. Pitkällä juoksulla ei Venäjällä ole muuta mahdollisuutta kuin liittyä globaaliin yhteiskuntaan. Ei siksi, että sen pitäisi kilpailla USA:ta vastaan, vaan siksi, että se on ainoa tapa estää Venäjän pysähtyneisyys.

Maailmalla ajetaan autoilla jotka ajavat itse itseään, suunnitellaan vakavasti miehitettyä lentoa Marsiin ja Venäjällä keskitytään pelkäämään homoja ja omaan napaan tuijottamiseen. Kumpi häviää sen tuijotuskilpailun?

Me olemme globaalin yhteiskunnan kynnyksellä. Nämä ovat kasvukipuja siirryttäessä kansojen kulttuurista ihmisen kulttuuriin. Me poltamme planeettamme ja ainoa keino estää se on olla ihmisiä - yhdessä.

Voyager 1 vai avaruuden diskopallo

Mitenköhän kauan siihen menee, että ihmisen lähettämä alus tai luotain ohittaa Voyager 1 luotaimen, joka on ihmisen pisimmälle ehtinyt rakennelma. Kyseessä on siis ensimmäinen luotain, joka on poistunut aurinkokunnasta ja matkustaa tällä hetkellä tähtienvälisessä avaruudessa.

Voyager 1 lähetettiin matkaan syyskuussa 1977 ja se matkaa tällä hetkellä 17,2 km/s pois päin maasta ja on päässyt meistä 137 AU:n etäisyydelle. Käytännössä siis 2,05 x 10^10 km maasta Voyageriin. En minäkään sitä täysin käsitä, mutta tosi kaukana se on.

Ilmeisesti viimeisin "realistinen" ajatus uudesta tähtialuksesta on diskopallo. Kyseessä on pallon muotoinen, heijastavasta materiaalista valmistettu aurinkopurje, joka saisi liike-energiansa maasta ammuttavista lasersäteistä.



Vaikea nähdä, että tuo olisi aivan ensi vuoden projekti, mutta teoriassa tuo on aika yksinkertainen ja kaunis ajatus. Perinteinen neliskanttinen purje on käsittääkseni vaikea saada levitettyä oikein, puhumattakaan siitä miten se pidettäisiin kiihdytyksen ajan lasersäteen keskellä. Pallossa on se hieno ominaisuus, että se ei vajoa kovin helposti kasaan ja se saadaan ilmeisesti saadaan helpommin pysymään säteen keskellä.

The beam used would be weakest at its centre and strongest at its outer edges. That way, whenever the probe moved slightly off track, the increase in laser strength would stabilise its motion.

“The idea is that the probe will automatically self-correct. If it sways slightly to the left, the shape of the beam and the sail will force it slightly back to the right,”

Joka tapauksessa taitaa mennä vielä aika pitkään ennen kuin Voyager 1 menettää kärkisijansa minkään sortin avaruusmatkailun kestävyyskilpailussa. Hauska ajatus joka tapauksessa, avaruuden diskopallo.

Patria AMV:n voittokulku ilmeisesti jatkuu

Huomasin uutisen, jota en ole vielä lukenut kotimaisesta medista. Ilmeisesti Irak on harkitsemassa / ostamassa (?) satoja Patria AMV 8X8 panssariajoneuvoja. Uutisen mukaan hankintalistalla on 'satoja uusia ajoneuvoja', joka Wikipedian lukujen perusteella olisi erittäin suuri yksittäinen kauppa. Puolan ollessa suurin yksittäinen käyttäjä 690:llä AMV:llä.

Mahdollisen kaupan hintaa on vieläkin vaikeampi arvioida, mutta todennäköisesti yksikkökustannus olisi jotain 1,5 - 3,2 miljoonan euron välissä. Tähän väliin näyttää osuneen kaikki AMV:n myyntihinnat. Voisin olettaa, että Irak ostaa valmiita ajoneuvoja, eikä valmista niitä itse kuten Puola. joten yksikköhinta on todennäköisesti lähempänä kolmea miljoonaa.

Kyseessä olisi erittäin suuri ja merkittävä yksittäinen kauppa kotimaisessa puolustusvälineteollisuudessa. Ymmärrän kyllä hyvin miksi asia ei ole noussut vielä esille, sillä Irak ei taida olla kovin mediaseksikäs ulkomaankaupan kohde. Varsinkaan sotateollisuudelle.

Arkipäivän valmistautumista

Tänään oli hyvä esimerkki tilanteesta johon 'valmistautuminen' on mainio tapa. Kojelaudan merkkivaloista yksi ylimääräinen syttyi palamaan heti autoa käynnistettäessä. Moottorissa oli liian vähän öljyä.

Muistin, että minulla on autossa taskulamppu, öljyä ja rätti.

Lisäsin hieman lisää moottoriöljyä ja lähdin matkaan.

Sen pituinen se.

Vegas Golden Knights - Boooring..

Las Vegas was granted a new NHL team and the name has now finally been reveled. Vegas Golden Knights, vegas golden knights.. Does it roll on your tongue like Toronto Maple Leafs, Boston Bruins or New York Rangers. It dosn't. Not atleast on my tongue. Vegas Golden Knights.

I mean it't not the worst there is, but it's definitely not my favorite name for a hockey franchise.

I've never been to Las Vegas, but the whole city is built on good times, fun and laughter. What's the fun in knights? Those steel suited men riding horses and killing peasants. I'm sorry, but it's not making me laugh or feeling good.

Of course, I'm not the target group, but you could have seriously been more fun and exciting. When was fun written in steel grey, gold, red and black? Steel grey.. seriously, when was fun steel grey?

Meren muinaisia helmiä

Itämeri on kaunis ja hyvin jännittävä meri. Siinä on jotain hyvin samaa kuin Mustassa meressä ja tarkoitan tämän nyt konkreettisesti. Kummassakin on vähintäänkin erinomaiset ominaisuuden vanhoille haaksirikoille.

Bulgarian aluevesiä on nyt ilmeisesti kammattu jo jonkin aikaa ja löydöt ovat olleet upeita. Southamptonin Yliopiston meriarkeologian keskuksen johtama tutkimus on löytänyt jo yli 40 ennen tuntematonta hylkyä. Vanhimmat ajoittuvan Bysantin ajoille eli hyvinkin syvälle keskiaikaan.

Minua tietysti kiinnostaa kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, mitkä tuollaisten laivojen purjehdusominaisuudet ovat, miten nopeita ja minkälaisia määriä rahtia nuo pystyvät kuljettamaan. Toiseksi mitä tuollaisilla on kuljetettu ja minkälaisia matkoja.

Olisi jännittävä päästä pohtimaan mikä tuollaisen laivan taloudellinen merkitys on ollut. Miten pitkälle sen kaupallinen vaikutus on ulottunut? Tarkoitan, että miltä maantieteelliselta alueelta kaikki laivaan ja sen rahtiin liittyvät asiat on kasattu yhteen. Puut toisaalta, köydet ja purjeet jostain muualta jne.

Hienoja kuvia. Harmi vain ettei niitä ole juuri enempää. Kuvien oikeudet: EEF/Black Sea MAP