Katselen silmät tyhjinä samoja maisemia metron ikkunasta. Aina yhtä suurella mielenkiinnolla; hei, tuohon puuhun on tullut lehtiä. Mainosliput on vaihdettu likaisen harmaista uusiin ja kirkkaisiin, sisältö ei ole siitä syventynyt. Mietin asioita ja pyörin samaa hiekkamäkeä alas ja ylös. Kaltevuuskulma vain vaihtelee, vaikka suunta ei muutu miksikään. Huomaan kuinka tuntemattomien kasvojen joukossa, on tutut tuntemattomat kasvot. Olen nähnyt ne ennenkin, enkä silti halua tunnistaa häntä. Oli kyseessä kuka tahansa.
Tässäkö kaikki mitä elämällä on minulle tarjottavana, tuntemattoman ihmisen tutut kasvot muiden maisemien joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti