Virheet löytyvät minusta

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa klassikko elokuvan Easy Rider. Olen toki nähnyt sen aikaisemminkin, mutta tuo oli ensimmäinen kerta kun oikeasti katsoin sen. Niin, että siitä jäi mielikuvia ja ajatuksia, eikä ollut vain yksi elokuva muiden elokuvien joukossa. En usko, että tälläkään kertaa täysin ymmärsin mikä elokuvan todellinen merkitys yhteiskunnallemme oli, mutta hieno se silti oli.

Elokuvan jälkeen jäin seuraamaan dokumenttia Hollywoodin pelastajat. En kuitenkaan jaksanut seurata sitä loppuun, mutta minulle jäi mieleen siitä lause, jossa kerrottiin elokuvateollisuuden kadottaneen katsojakuntansa 60-luvun loppupuolella. Siis käytännössä siihen aikaan, jolloin areenalle astuivat Coppola, Lucas, Spielberg ja muut nykypäivän suuret nimet. He löysivät uuden yleisön nuorista ja osasivat rakentaa oman menestyksensä uuden elokuvan pohjalle. Se kuulosti jollakin tavalla tutulta, sillä koen kadottaneeni yhteyden moniin tämän päivän suuriin elokuviin. Ne ovat aivan liian yksinkertaisia, pinnallisia ja vailla kunnollista tarinaa. Helppoja elokuvia, sellaisia joita voi nauttia popcornin ja colan kanssa leppoisina lauantaipäivinä.

Enpä tiedä.. toisinaan tuntuu, että Hollywood on kadottanut kosketuksensa yleisöönsä. Tai sitten yksinkertaisesti minä en kuulu siihen yleisöön, jonka kanssa Hollywood on kosketuksissa. Todennäköisesti jälkimmäinen todellisuutta, sillä minustahan ne virheet yleensä löytyvät.

Pieni hetki sinistä lauantaita

Vaihdoin sohvan paikkaa joitakin viikkoja takaperin ja muutos on ollut hyvään suuntaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sohvalla ollessa voi katsoa pilviä. Olen muutaman kerran vain loikoillut sohvalla ja seurannut pilvien liitoa taivaalla, ollut paikoillani pitkän aikaa. Hyvin rauhoittavaa ja oikeasti mukavaa puuhaa.

Olen myös palauttanut mieleeni erästä suunnitelmaani ja nauttinut ennakolta sen toteutuksesta. Tämä on kuitenkin niitä ajatuksia joita minä en kerro sinulle. Se on minun omani ja toteutus odottaa vielä itseään, mutta päämäärä on asetettu jo vuosia sitten.

Järjestin muuten itselleni tekemistä ainakin yhden kesäviikonlopun ajaksi. Varasin itselleni huoneen Turusta ja menen sinne leikkimään turistia. Sellainen on vielä kokeilematta, vaikka Turussa olen käynyt piipahtamassa ainakin puolenkymmentä kertaa. Tarkoitus on käydä katsomassa Turun linnaa ja piipahtaa jossain muuallakin, perinteistä reissutoimintaa odotettavissa. Tarkoittaa sitä, että annan jalkojen kuljettaa seuraavan kulman taakse.

Erikoisin risteilyalus jonka olen koskaan nähnyt.

Valuuttavarantoni

Eurooppalaisen talouskriisin innoittamana, kävin läpi vanhaan konvehtirasiaan piilotettua valuuttavarantoani. Muistin kyllä, että se on laaja, mutta todellista laajutta en tajunnut ennen kuin tänään. Sieltä löytyi kolikoita Euroopan kaikilta kolkilta ja ihme kyllä myös kaksi kolikkoa Amerikan Yhdysvalloista. One Cent vuodelta 1976 ja One Dime vuodelta 1970. Vanhin yksittäinen kolikko taisi olla kotimainen, yhden pennin kolikko vuodelta 1900.

Ohessa lista niistä maista joiden kolikkoja vanhasta konvehtirasiasta löytyi:

- Espanja
- Israel
- Italia
- Kreikka
- Neuvostoliitto
- Norja
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- Suomi
- Tanska
- Turkki
- USA
- Yhdistyneet Kuningaskunnat

Nyt koko listalta pystyisi ottamaan pois seitsemän eri valtiota ja korvata ne yhdellä. Tosin Kreikan ja sen valuutan kohtaloa ei tällä hetkellä taida julkisesti tietää vielä kukaan.

Kesän suunnitelmista

Kesä olisi tulossa eikä minulla ole sen varalle ensimmäistäkään suurta suunnitelmaa. Tilanne johtuu pääasiassa kyllä vallitsevista olosuhteista, jotka estävät suuret suunnitelmat. Tosin ne tarjoavat mahdollisuuden monille pienemmille.

Turussa en ole koskaan tullut käyneeksi ihan turistin ominaisuudessa. Olen pistäytynyt siellä puolenkymmentä kertaa, mutta ne kaikki ovat korkeintaan muutaman tunnin pyrähdyksiä. Edellisin taitaa olla joskus pari vuotta sitten kun kävin katsomassa jalkapalloa. Sikäläinen FC Inter pelasi jotain toista joukkuetta vastaan, minkä nimeä en enää muista. Tämä oli kuitenkin sitä aikaa kun käytössä oli vielä yrityksen auto ja bensakortti. Hitto minä kaipaan sitä yhdistelmää! Kyseessä oli kuitenkin joku kauden viimeisistä peleistä, sillä koko ottelun ajan satoi jäätävän kylmää vettä. Pelikään ei ollut märän kentän ansiosta mitään balettia, mutta paikallinen joukkue voitti.

Olen ajatellut, että tulevan kesän aikana menisin viikonlopputuristiksi Turkuun. Ottaisin hotellista huoneen ja pällistelisin nähtävyyksiä kaikkien muiden turistien kanssa samassa laumassa. Turun linna pitäisi ainakin nähdä ja tietysti se uusin nähtävyys, Turun roikkuva silta. Jalkapalloa olisi tietysti hyvä käydä myös katsomassa.

Hangossa olisi tietysti hyvä käydä uimassa, mutta miten? Ehkä keksin siihenkin jotain ratkaisua vielä ennen uimakauden aloitusta. Itseni tuntien, keksin varmasti.

Kolmas ajatus on vuokrata kajakki viikonlopuksi ja meloa sillä telttailemaan johonkin naapurisaareen. En osaa ajatella, että se olisi kovinkaan vaikeaa toteuttaa. Itse asiassa ehkä toteutuskelpoisin keksimistäni ideoista.

Meidän kykymme unohtaa

Pahoittelut siitä, että tämä blogi on viime aikoina rakentunut lähes yksinomaan videoista, mutta ne herättävät ajatuksia. Enkä minä jaksa aina kirjoittaa, mitä minä ajattelen niitä katsoessani. Oheisen videon aihe on hyvin tuttu, sillä National Geographic lehti julkaisi artikkelin samasta aiheesta joitakin kuukausia takaperin. Kyseessä on yksinkertaisesti meidän rakentama ongelma, kuinka me ihmiset heitämme rojua mereen ja unohdamme. Emme osaa ajatella, että sillä voisi olla seurauksia, mutta kun sillä ihan oikeasti on. Meri vain on niin valtavan suuri ekosysteemi, että kun jokin ongelma alkaa näkyä, on se ehtinyt kasvaa jo niin suureksi ettei sitä pysty pysäyttämään. Vaikea uskoa, että mereen kipattua muovin määrää saadaan enää koskaan kerättyä sieltä pois.

Ei mitään merkittävää

Yritin kirjoittaa siitä, että Suomessa on vain yksi valtakunnallisesti merkittävä sanomalehti ja kuinka sille olisi hienoa saada vastavoima. Siis toinen valtakunnallinen lehti, joka pakottaisi paikalleen jämähtäneen jättiläisen liikkumaan ja vetristymään. Tekisi hyvää koko tämän maan ilmapiirille, mutta mistäpä sinä sellaisen repäiset. Et yhtään mistään.

Vappu oli ja meni, minulla oli lottovoitto hyvin lähellä. Melkein neljä oikein, mikä on tietysti parempi kuin viime viikolla, mutta silti ei yhtään mitään. Ehkä ensi viikolla on parempi tuuri. Tosin sen takia ei kannata hengitystään pidättää.

Alkavalle viikolla ei ole suuria suunnitelmia tai jos on, en mene niihin syvällisemmin tässä. Listasin huvikseni kotimaisen pörssin yhtiöitä, joista olen kiinnostunut. Yritin pitää listan järkvän kokoisena ja pääsin kahdeksaan yhtiöön, eikä niissä ole mukana tämän hetken omistuksia. Samaan aikaan tein pari harjoitusta Steel Panthersin puitteissa. Ei mitää hirveän eksoottista, mutta jotain jännittävää. Pitää yrittää saada joku vastapeluri listalta, että voin kokeilla ideaani.

Lady Gagalla

Seriously weird.. but curiously entertaining.