Erään blogin pitäjä on ilmeisesti käynyt luennolla, opiskelemassa sodan historiaa. En tuollaista kurssia ole mistään bongannut, mutta toisaalta enpä ole hirveästi edes katsellut. Jotenkin tuntuu, että opiskelu tältä alkavalta syksyltä rajoittuu aivan muihin aiheisiin. Jos niihinkään.
Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja olisin voinut tarttua pariinkin kohtaan, mutta tartun tähän. Mikä on nuorten miesten sotaan osallistumisen päättävä syy, miksi yhteiskunnan tulevaisuus uhraa potenttiaalisesti oman henkensä sen säilymisen puolesta?
Minun on vaikea hyväksyä käsitystä, että nuoret miehet ovat yhteiskunnan hyödyttömin osa, mutta en näe tuota ratkaisevana syynä sotaan osallistumisessa. Taistelussa ihmisjoukot ovat pohjimmiltaan tasavertaisia, yksilöt ovat erilaisia, mutta suuressa joukossa erot tasoittuvat. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää kun ajatellaan sodankäyntiä, sillä sodassa voittaminen perustuu käytännössä lähes aina johonkin vastustajasta saavutettuun etulyöntiasemaan.
Lähitaistelussa 20 nuorta ja tervettä miestä ovat perusolettamuksena nopeampia, ketterämpiä ja kestävämpiä kuin ryhmä 40 vuotiaita miehiä. Älykkyydestä ja kokemuksen tuomasta edusta on tietysti hyötyä, mutta pitkässä juoksussa nämäkin tasoittuvat. Se kumpi lyö ensimmäisenä, voittaa todennäköisesti taistelun. Lähitaistelussa nämä erot kutistuvat millisekuntteihin ja niissä uskon nuoren miehen olevan ylivertaisessa asemassa varttuneempaan mieheen verratessa.
Joten yhteisön etua puolustavat sen parhaimmat voimat. Näin on käynyt aina sodankäynnin historiassa. Kun kehityksessä on tapahtunut edistysaskel, ihminen on koekäyttänyt sitä sodankäynnissä. Me haluamme voittaa vastustajamme ja siihen tarvitaan yleensä aina se pieni ylivoiman tuoma etu.
Tietysti samaan soppaan kuuluu muitakin aineksia, mutta tämän uskoon olevan ehkä se perimmäinen syy. Ei se ainakaan ole käsitys siitä, että nuoret miehet olisivat yhteisölleen kaikista tarpeettomin hyödyke.
2 kommenttia:
Kiitos linkityksestä ja mielenkiintoiseksi luokittelusta.
Ilmeisesti. Noudatat ihailtavaa lähdekritiikkiä. En verkon yli, enkä muutenkaan, voi aukottomasti todistaa paikallaoloani. Voisin esitellä käsin kirjoittamani muistiinpanot, mutta nehän olisin voinut kopioida tai lainata sellaisinaan toiselta henkilöltä. Voisin saada todistajalausunnon tutulta, joka oli samalla luennolla, mutta silminnäkijälausunnot ovat lähtökohtaisesti epäluotettavia ja mies voisi myös valehdella huvikseen. Kuten minäkin.
Äkkiseltään ajateltuna kurssin olemassaolon voisi todistaa linkittämällä Avoin Yliopisto -kurssiselaimeen. Mutta vaikka sivu läpäisisi ulkoisen lähdekritiikin kriteerit, se ei kuitenkaan voisi osoittaa kuin kurssin pitämisen intention.
Oletan sinun tarttuneen kirjoittaamani kohtaan "ilmeisesti käynyt". Tarkoitukseni ei ollut epäillä käymistäsi luennolla, vaan enemmänkin kuvata omaa olettamustani asiasta.
Mutta kuten kirjoitat, kaikki nettiin kirjoitettavat asiat eivät ole totta. Logiikkasi on pettämätön.
Lähetä kommentti