Kolmesta aiheesta lyhyesti

Olipa harvinaisen huono keksintö nukkua torstain ja perjantain välinen yö parvekkeen ovi auki. Nukuin toki yön oikein makeasti, mutta aamulla herätessä oli kurkku karhea. Lauantaina tilanne oli sitten sellainen, että heti aamulla herättyäni päätin perua kaikki aikaisemmat suunnitelmat ja olla koko viikonlopun neljän seinän sisällä. Ihan fiksu päätös, sillä nukuin lauantaina yhteensä neljä tuntia keskellä päivää. Enkä minä normaalisti nuku päivällä koskaan. Ainoastaan silloin kun olen sairas, joten vanha sääntö tuli taas vahvistettua.

Tänään on jo selvästi parempi fiilis, itse asiassa tuntuu melkein normaalilta paitsi, että hengittäessäni nenän kautta kuuluu hassu ääni. Nenä on siis tukossa, eikä mikään maistu oikein miltään. Harmi sinällään, sillä minulla oli Mestareiden Liigan finaalin ajaksi oikein hyviä voileipiä. Peli itsessään ei ollut mitään rieumuisaa ilotulitusta, mutta näytös erittäin ammattimaisesta voittamisen kulttuurista. José Mourinho osoitti olevansa juuri niin kova kuin esittää olevansa. Ei mitään vastaväitteitä etteikö Inter olisi ollut parempi kuin Bayern München.

Tilasin toissa viikolla suurennoksen yhdestä suosikkivalokuvistani. Kävin hakemassa sen perjantaina postista ja olen tulokseen erittäin tyytyväinen. En lähde tässä mainostamaan palvelun tarjoajaa, mutta kerron sen kyllä kysyttäessä. Hinta 50x50 senttiselle suurennokselle ei ollut paha ja laatu on mielestäni erittäin hyvä. Nyt pitäisi vielä saada kuvalle kehykset ja seinälle sopiva koukku.

Siitepölystä ja suunnitelmista

Nukuin eilen parvekkeen ovi auki, eikä se olisi kannattanut. Kurkku on ollut koko päivän hieman huonon tuntuinen, orastavaa kurkkukipua, mutta toivon sen menevän ohitse huomiseen mennessä. Harmi juttu joka tapauksessa. Muutenkin tämä on ollut aika tympeä viikko, sillä allergia on vaivannut enemmän kuin viime vuosina. Koivun siitepöly on se suurin syyllinen, sillä paju taisi mennä jo ohitse.

Koivun siitepölyn suuresta määrästä en ole mitenkään yllättynyt, sillä tämä reilun viikon kestänyt hellejakso osui sen kannalta pahimpaan aikaan. Toisaalta jos tästä selvittäisiin nyt lyhyemmän aikataulun mukaan, sillä helteet tulivat niin odottamatta ja intensiivisinä. Kuvittelisin, että koivun pölytys tapahtuu nyt kerralla hyvin lyhyessä ajassa, eikä tapahdu tipottain kuten kylmemmän kevään aikana.

Sain tehtyä omat hommani hyvissä ajoin ja lähdin viikonlopun viettoon jo kahden maissa iltapäivällä. Ensi viikon aikataulu on myös siinä mallissa ettei sen kanssa tarvitse enää taistella. Hyvä niin, sillä tämä viikko oli lievä pettymys. Jo varmistuneita asioita ei sitten tapahtunut, vaan siirtyivät lähiviikoille. Tosin mistä sitä tietää, toteutuvatko sittenkään. Tuollainen siirtyminen ei koskaan ole hyvä merkki.

Katson viikonlopun tekemisiäni uudestaan aamulla kun selviää mikä tilanne tämän kurkun kanssa on. Olenko kotona vai enkö ole.

Pohjoinen kivenheittäjä

Mielenkiintoinen tilanne kehkeytymässä tuon uponneen Etelä-Korealaisen korvetin tiimoilta. Etelä-Korea syytti virallisesti sotalaivansa upottamisesta Pohjois-Koreaa ja hakee nyt rangaistusta kansainvälisen yhteisön välityksellä. Asiasta kirjoittaa New York Times, jonka välityksellä minäkin olen tilannetta pääasiassa seurannut. Kotimainen media ei ainakaan kovin terhakkaasti ole pureutunut asiaan, sillä se on todennäköisesti liian vaikea asia kiteyttää muutaman minuutin uutiseksi.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Soul lähtee pakotteita YK:lta, mutta niiden läpiviemiseksi tarvitaan Kiinan tuki. Eikä siitä ole mitään takeita, sillä Kiina on pohjoisen ainoa todellinen tuki ulkomaailman joukoissa. Muutenhan kyseessä on lähes täysin eristäytynyt valtio, jonka diplomatia perustuu pääasiassa naapureidensa kivittämiseen ja uhkailuun.

Enpä tiedä.. on vaikea arvata miten tuo homma etenee, mutta yksikään suvereeni valtio ei purematta niele sitä, että naapuri upottaa sotalaivan ja surmaa 46 merisotilasta.

John Adams telkkarissa

Kait se on myönnettävä julkisesti, että minulla on jonkin sortin fiksaatio jenkkeihin. Kyseessä on minusta ihan hieno maa ja yhteiskunta vaikka en omista asiassa ensikäden tietoa. Käytännössä kaikki perustuu median muodostamaan mielikuvaan, mikä tietysti on usein aika ohut tapa tutustua toiseen valtioon. Medialla tarkoitan nyt niin fiktio kuin faktapohjaista aineistoa, sillä kumpaakin tulee tuutin täydeltä joka ikinen päivä.

Viikko sitten tiistaina alkoi YLE:n ykköskanavalla HBO:n dramatisoitu sarja John Adamsin elämästä. Kyseessähän on yksi historian kiistattomista merkkihenkilöistä ja on ehdottomasti ansainnut oman tv-sarjan. Olkoonkin kyseessä vain seitsemän jakson minisarja. Koko sarjan alku meinasi mennä minulta täysin ohitse, eikä sitä ole minusta muutenkaan mainostettu kovin ahkerasti. Sääli, sillä kyseessä on taas hieno tilaisuus laajentaa yleissivistystään.

Niille joilta sarjan alku meni vielä pahemmin ohitse kuin minulta, sen pystyy katsomaan jälkikäteen YLE Areenasta. Tätä kirjoittaessani näyttöaikaa on voimassa yhdeksän päivää, joten liikaa ei kannata viivytellä.

Pääskysen lento

Näin tänään pääskysiä. Niillä on tapana lennellä tuossa olohuoneeni ikkunan edessä ja niiden taituruutta on mukava seurata. Hienoa, että ovat taas saapuneet.

Saksankielistä formulaa ja vodkaa

Sunnuntai oli ihan hauska päivä, vaikka näin jälkikäteen siitä kirjoitan. Kutsuin kaverin käymään ja hän tuli minuutilleen oikeaan aikaan. Kutsun tekosyynä oli nimittäin saksankielinen formula 1 lähetys, jossa startti alkoi käytännössä minuutti sen jälkeen kun kaveri S oli saanut kengät jalastaan. Oikeasti kyseessä oli enemmänkin vain sunnuntain viettoa, grillatun makkaran ja vodkan merkeissä. Puolustuksekseni voin kertoa, että makkara oli minun idea ja kaveri toi vodkan.

Täytyy tunnustaa, että minun pitäisi juoda enemmän viinaa. Tällä hetkellä minulla on jääkaapissa erikoinen lajitelma erilaisia vodkapulloja, joista lähes kaikki on juuri ja juuri korkattu. Mukaan mahtuu perinteistä Finlandiaa, ruotsalaista Absoluttia ja nyt Venäjän suosituinta eli Putinkaa. Pitäisi alkaa ryyppäämään ihan rajusti, että saisi ne tuhottua.

Parvekkeen ohi lensi juuri hetki sitten sorsa.

Idiootilla ilmaiset

Jatkan edelleen pieneksi harrastukseksi muodostunutta, tapaani tutustua netissä huutokauppojen myyntiluetteloja. Tänään bongasin netistä Hagelstamin suuren keväthuutokaupan luettelon ja kävin sen pikaisesti läpi. Tietysti sieltä löytyi vaikka mitä upeaa ja hienoa, hintaluokka on vain sellainen missä en ole valmis liikkumaan. Jäävät siis hankkimatta, mutta kyllähän se kaivelee kun seinälle ei saa Hugo Simperin Luutamummoja. On muuten aika upea työ!

Todennäköisesti teen taas vanhan käytännön mukaisesti ja käyn pyörähtämässä näytön läpi. Ihan vain katsomassa taidetta, sillä sisäänpääsy on ilmainen ja käytännössä kaikki kohteet menevät yksityiskoteihin. Eikä niitä enää sen jälkeen pääse toista kertaa ihailemaan. Eikö se sanonta mene, että hullulla on halvat huvit...