Kaksi uutta Karhua

Oli hyvä aika siirtää vanhat Reebokit syrjään ja hankkia jalkaan laitettavaksi uusi pari lenkkareita. Tällä kertaa kotimaiset(?) Karhut ja olen niihin ainakin tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Väri ainakin on pirteä brasilia, joten kait niillä pystyy ihan kevyesti askelehtimaan. Sambaa en tosin ajatellut niillä tanssia.


Kyseessä on kaiketi ihan täysiveriset juoksukengät. Netissä kehuttiin niiden ylivertaista rullausta ja kenkien brosyyri kertoi niiden olevan 5% tehokkaammat kuin jotkut toiset. Minä en tiedä. En ole niitä vielä kokeillut.

Kesä on muutenkin minulle hieman hankalaa aikaa ulkoilun kannalta. Olen rääkännyt itseäni juoksemalla ihan kaikkein kuumimpaan aikaan, mutta ei se ole yhtään kivaa. Näitäkin kenkiä tulen testaamaan vasta nyt illalla kun ilma on edes jonkin verran viilentynyt. Hankaluus tulee siis siitä, että on kovin kuuma. Mieluiten lenkkeilen syksyllä, sillä silloin ilma on parhaimmillaan. Kosteaa, vailla siitepölyä ja helppoa hengitettävää.

Peilin kautta ajateltuna

Yllätyksiä ja muutoksia joiden seurauksena on muuttuneet kesäsuunnitelmat. Kyseessä on hieman harmittava muutos vallinneeseen olotilaan, mutta vastapuolena on tietysti omat hyvät puolensa. En niihin mene tässä kuitenkaan syvällisemmin, sillä tämä on liian julkinen foorumi tällä kertaa.

Itse asiassa tämä blogi on tavallaan menettänyt sitä alkuperäistä ajatustaan joka minulla oli. Tiedän, että tätä seuraa nyt muutama ihminen, jotka oikeasti tuntevat minut ja siksi valikoin välillä aiheita joista kirjoitan. Edellinen kappale on hyvä esimerkki. En osaa selittää syytä moiseen salailuun, mutta kait siinä on jotain tarvetta kertoa asioita "kasvotusten", eikä vain ilmoittaa näin julkisesti. Toisaalta koen joskus tarvetta pompotella ajatuksia kirjoituksen muodossa ennen kuin tuon ne julki ja siihen tarkoitukseen tämä blogi ei enää ole tarkoituksen mukainen.

Tuollainen minä kaiketi olen. Hieman hankalasti ymmärrettävä, mutta minkäs teet. Sitä on luonteensa vanki ja olen tottunut siihen, että olen usein hieman erilläni. Jos en fyysisesti niin jollakin muulla tavalla. Väärin kytketty kaiketi.

Mystinen katoaminen Titanissa

Mielenkiintoinen uutinen toisesta maailmasta tai paremminkin toisesta kuusta. Tähdet ja Avaruus välitti NASA:n uutisen vedyn ja asetyleenin mystisestä katoamisesta Titanin pinnalta.

Uutisessa spekuloidaan sillä mahdollisuudella, että kumpikin sopii hyvin kuvaan Titanin mahdolliselle elämälle. Sitähän ei tietenkään pysty sanomaan perustuuko häviäminen todella biologisesta prosessista tai vain puhtaasti kemialliselle prosessille. Tosin tälläistä kemiallista prosessia ei vielä tunneta, joten ovi on täysin auki kumpaankin suuntaan. Se on kuitenkin aika lailla todistettu, että Titanin pinnalta häviää vetyä, eikä siellä ole ollenkaan asetyleeniä mitä esiintyy Titanin ilmakehässä.

Ohessa linkki NASA:n uutiseen asiasta.

Huomioita kerjäläisistä

Olen miettinyt usein, että kirjoitan jotain nokkelaa ja älykästä Helsinkiä kansoittavista kerjäläisistä. Se on kuitenkin jäänyt tekemättä, sillä aihe on kiperä ja vaikeasti tartuttava. Joten kierrän ongelman kertomalla lyhyesti havaintoja, joita olen tehnyt näistä pääosin ulkomaisista kerjäläisistä.

Kielojen kukkiessa ilmestyivät muutamaksi viikoksi paljon pienet kukkaniput, joista veloitettiin muutaman euron maksua. En ole täysin varma onko kielon poimiminen laillista, tuskinpa sentään, mutta myrkyllinen se kuitenkin on. Ainakin pienille lapsille ja kotieläimille. Oli miten oli, mutta miksi niitä pitää poimia maasta ja kapitella ohikulkijoille?

Ateneumin ja Makkaratalon vieressä päivystää yksi apaattisin ihminen, jonka olen koskaan nähnyt. Vanhempi mies istuu kupin ääressä ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Surkean oloinen tapaus, mutta hänelläkin on tarkka työrytmi. Aamulla yhdeksöltä mies tulee metrolla Kalasatamasta keskustaan ja lähtee illalla kello viisi hän lähtee taas pois. Ylitöitä mies ei ole vielä tehnyt.

Apaattisen miehen vieressä pitää majaansa silmäpuoli saksofonisti, jonka en ole kuullut koskaan soittavan kokonaista kappaletta. Hänen repertuaarinsa rajoittuu muutamaan tutun kuuloiseen teemaan, joita elävöitetään puhtaasti improvisoiduilla törähdyksillä. Soitanto muistuttaa etäisesti musiikkia kun miehen ohitse kävelee, mutta ei se sitä oikeasti ole. Satunnaista törähtelyä ja luritusta.

Saksofonimiehen kaverina on aina joskus haitarinsoittaja jonka musiikillisista lahjoista en ole päässyt perille. Tunnelma on kuitenkin korkealla kun miehet lurittavat kahdestaan, vaikka sävelmää ei vieläkään erota improvisoinnin keskeltä.

Tänään näin ensimmäisen roskisdyykkarin. Poika oli varustautunut sinisellä työhansikkaalla ja mustalla muovisäkillä. Hänen päivätyönsä oli ilmeisesti työntää käsi roskapöntön sisälle ja kalastaa sieltä sopivaa saalista. Muistan samoja sankareita Istanbulin syrjäkujilta.

Naiset liikkuvat useimmiten pienissä ryhmissä, huiveihin ja värikkäisiin mekkoihin pukeutuneina. Heitä kaikkia yhdistää Pauligin kahvikuppi. Sellainen jossa kahvia ostetaan kioskilta mukaan kun ei ole aikaa pysähtyä. Kupin pohjalla on usein muutama pieni kolikko, ikään kuin rohkaisuksi, muutkin ovat antaneet. Olen nähnyt kuinka päivystyksensä aloittava kerjäläinen asettaa itse ensimmäiset kolikot kuppinsa pohjalle.

Kaduilla kulkee erilaisia nuoria miehiä pyytämässä rahaa tai ojentamassa Pauligin kahvikuppia. Usein sama kaveri tulee vastaan samassa paikassa jos kävelet siitä hetken päästä uudestaan.

Paikallaan päivystävien kerjäläisten välimatka toisistaan on noin 100 - 150 metriä. Se voi olla vähemmänkin, mutta merkillepantavaa on se, että suoraa näköyhteyttä kahden päivystäjän välillä ei ole. Keskustan tietyillä kadun kulmilla on aina kerjäläinen.

Viime kesänä metrossa yleistyi tapa pitää konsertteja. Kaksi musikanttia ilmestyi metrovaunuun ja alkoi soittamaan jotain intrumenttia. Usein kyseessä oli pelkkä syntetisaattori ja solisti. Toinen alkoi kiertämään vaunua ojennetun hatun tai jonkun muun pussukan kanssa rahastaakseen matkustajia kahden minuutin konsertista. Seuraavalla pysäkillä seurue siirtyi vaunujonossa eteenpäin.

Kaksi kertaa minulta on kerjätty rahaa kotimaisen kerjäläisen toimesta. Kummallakin kerralla on kyseessä ollut alkoholisoitunut ihminen, mies ja nainen. Nainen kutsui minua herraksi ja mies pummasi kolikkoa.

Fram myynnissä

Nyt on pala meikäläisen nuoruutta myynnissä. Alfons Håkans Oy:n hinaaja Fram on myynnissä. Se miten se on osa meikäläisen historiaa, johtuu peruskoulun yhdeksännen luokan työhön tutustumisen jaksosta. Kävin pyörimässä viikon verran hinaajilla, keskellä kauneinta kevättä ja tulin mm. maalanneeksi Framin konehuoneen uudestaan. Ensiksi se tietysti piti pestä tolulla ja siinä touhussa tuhoutui varmasti 15 ÄO-pistettä.

Fram ei minulle ole koskaan ollut mitenkään erityinen alus, onpahan hinaaja siinä missä muutkin. Tosin se on edelleen se ainut alus, jonka konehuonetta meikäläinen on ollut maalaamassa. Sellaiseksi se todennäköisesti tulee jäämäänkin, sillä ei ole ihan näköpiirissä, että ryhtyisin taas pyörimään hinaajien ympärillä.

Päätöksen tekeminen pelon ilmapiirissä

Melkoista myllerrystä.

Olen seurannut pörssin liikkeitä nyt kohtuullisen aktiivisesti, sillä pörssin nettisivua on helppo ja hauska pitää taustalla auki. Se on kertonut pelosta ja orastavasta toivosta, sillä kurssit ovat heiluneet päivästä toiseen ja laidasta laitaan. Tuntuu, että yhden nousupäivän jälkeen on aina tullut romahdus ja sen jälkeen taas uusi nousupäivä. Tämä on tarkoittanut sitä, että kurssit ovat pysyneet loppujen lopuksi suurin piirtein samassa. Tosin pitää muistaa, että kuukauden aikana on tapahtunut kohtuullisen merkittävä korjausliike. Suomeksi sanottuna OMX Helsinki indeksi tipahti noin tuhat pisteestä ja tämä näkyy myös allekirjoittaneen sijoituksissa. Alas on tultu huippuluvuista.


Nyt pohdintaa on siltä osalta, että mitä pitäisi tehdä. Leikittelin ajatuksella, että käyn kassan kautta ja rahastan osakkeeni käteiseksi. Tulin kuitenkin hylänneeksi sen, sillä minulla on yhä projekti kesken. Kyse voi olla tyhmyydestä, se nähdään lähitulevaisuudessa, mutta minusta on parasta katsoa tämä alusta loppuun.

Mitä sitten tehdä ylimääräisellä käteisellä, jota on taas pikkuhiljaa kertynyt tilille? Olen pohtinut pitääkö tehdä lisäostoja vai odottaa. Odottaa mitä? Kurssinousua vai laskua, en osaa itsekkään sanoa varmaksi. Yksi viisaus on tietysti siinä, että pitää olla rohkea silloin kun muut pelkäävät ja nyt on tilanne, jossa kaikki muut pelkäävät. En vain osaa sanoa, että pelätäänkö maailmanloppua vai maailmanlopun mahdollisuutta.

Omaa sijoituspäätöstäni en ole vielä tehnyt, mutta se pitäisi tehdä ensi viikon aikana. Suuntaan tai toiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että minun neljän osakkeen lista on edelleen hyvin defenssiivinen, enkä ole missään nimessä kasvattamassa sen riskiä. Ostokohteena ovat siis joku seuraavista: Fiskars, Fortum tai Sampo. Talvivaara ei tuohon listaan tällä kertaa lisää, sillä en ole vielä valmis kasvattamaan sen osuutta sijoitussalkussani.

Hengitystä melkein pidätellen

Enää kaksi viikkoa ja päivä jalkapallon MM-kisojen alkuun! Neljän vuoden odotus on taas ohitse maailman parhaasta pelistä saa nauttia kuukauden päivät. Kolme ottelua päivässä ja kaikki vielä sellaiseen aikaan telkkarista, että periaatteessa jokainen peli on katsottavissa telkkarista. Etukäteen en kyllä uskalla sanoa, pystynkö viemään koko maratonin läpi, mutta yritetään.

Urakka lähtee vähintäänkin hyvin käyntiin, sillä ystävä M ilmoitti tulevansa katsomaan tänne jalkapalloa. Tietää siis hyvää syötävää, juotavaa ja tiukkaa analyysiä mikä joukkue tulee pärjäämään kisoissa. Tällä hetkellä suosikkeja on vielä vaikea arvioida, mutta Euroopasta Espanja tulee olemaan vahva, Afrikasta Norsunluurannikko, Aasiasta Pohjois-Korea voi olla kova yllätys ja Amerikoista USA ja Brasilia. Muita ehdokkaita läytyy varmasti lisää, mutta tällä kertaa heitin nuo nimet ilmoille.