Eilinen urheiluilta oli maittava kokemus, makeaa tuli masun täydeltä. Ensiksi lapsuuden suosikkini voitti jääkendossa länsirannikon joukkueen, puhtaasti 5-2 ja sen jälkeen ilta jatkui toisenlaisen kamppailulajin merkeissä. Robert Helenius oli pahempi painajainen ja tyrmäsi Samuel Peterin yhdeksännessä erässä, nyrkkeilyn raskaansarjan titteliottelussa.
Kirjoitin ajatuksiani ennen ottelua ja olen kohtuullisen tyytyväinen siihen, kuinka ennakoin tapahtumia. Peter ei pyrkinyt aivan yhtä rajusti ja määrätietoisesti lähikontaktiin kuin ajattelin, mutta muuten ottelu vastasi hyvin ennakointiani. Robert Helenius nyrkkeili fiksusti, joskin kovin hieman liiankin harkitsevasti. Oli selvää ettei hänen tarvinnut laittaa kaikkea peliin, sillä nigerian edustaja väsyi nopeasti, eikä pystynyt tarjoamaan todellista vaaraa.
Nyt on mahdotonta sanoa kuinka Ulli Wegner oli ajatellut oteltavaksi viimeiset kaksi erää, sillä niitä ei tarvittu. Olin erityisen vakuuttunut suomalaisen vasemmasta kädestä, se oli todella tarkka ja onnistui tuomaan vahinkoa vastustajan vartaloon. Teräviä jabeja sekä musertavia koukkuja vartaloon.
Ilta jatkui vielä toisella ottelulla, sillä katsoin germaanien kielisen lähetyksen cruiserweight painoluokan ottelusta. Siinä 26 vuotias saksalainen Marco "Captain" Huck leikitteli voiton israelilaisesta Ran Nakashista.
Ottelu oli täydet 12 erää puhdasta iskemistä. Siinä ainakin minun silmissäni puhdas lähiottelija Nakash painoi päälle kuin piikkisika. Jatkuva myrsky lyöntejä, joista suurin osa kilpistyi kuitenkin Huckin suojaukseen. Ehkä vain kahden ensimmäisen erän ajan, haastaja Nakash pystyi yllättämään mestarin. Huck oli selvästi yllättynyt ja epämukava tuon tyylin kanssa, mutta yksinkertaisesti puhdas taito ja lahjakkuus toivat hänelle puhtaan voiton. Hyvin erilainen ottelu aikaisempaan Heleniuksen ja Peterin kohtaamiseen verrattuna, mutta yhtä lailla, hyvin kiinnostava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti