Käytiin eilen keskiviikkona ex-työkavereiden kanssa ulkona syömässä, ensimmäistä kertaa ihan ravintolassa. Tapahtumadiktaattorina käytin vaikutusvaltaani ja varasin pöydän helsinkiläisestä Grotesk ravintolasta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin Michelin oppaan rekisteröimässä ruokalassa, sillä kyseinen paikka on merkattu Bib Gourmand tittelillä. Kyse on kaiketi hyvän hinta-laatu suhteen ravintoloista ja voin hyvin mielelläni allekirjoittaa tuon maininnan.
Otimme listalta kolmen ruokalajin yllätysmenun, mikä osoittautui hyvin hienostuneeksi ja mainioksi valinnaksi. Startterina oli vaahdotettu purjo-peruna keitto, missä oli pala siankylkeä mausteena. Keitto oli pehmeää, hyvin maukasta. Pehmeän samettinen tekstuuri, mikä sai suun hyvälle mielelle. Sian kylkipala sen sijaan oli hieman kaksipiippuinen juttu. Se oli ehkä parasta porsasta mitä olen koskaan syönyt, mutta pala oli hyvin hankala syötävä. Se oli liian suuri yhdeksi suupalaksi, mutta lusikalla lähes mahdoton pilkottavaksi. Mielenkiintoinen ajatus.
Pääruokana kevyesti savun makuista, mutta parilalla paistettua nieriää. Lisukkeena rapuvaahtoa, basilikaa, tomaattia ja ilmeisesti perunapyreetä. Tosin tuosta jälkimmäisestä en ole täysin 100-varma, sillä siinä oli todennäköisesti mukana jotain muutakin. Kala oli erittäin hyvää, ehkä aavistuksen ylikypsää, mutta todella korkealaatuisen makuista.
Illan finaalissa oli vadelmahyydyke, jota kaveerasi kirpeän raikas sorbetti. Pala mehukasta piirakkaa ja pienen pieni viiru kinuskin makuista kastiketta. Hyvin tasapainoinen ja viehättävä kokonaisuus. Vadelman maku oli vahva, mutta liiallinen makeus oli häivytetty jonnekin taka-alalle. Hyvin jännittävä kokemus, sillä annoksen terävyys tuli siitä sorbetista, maku vadelmasta ja pehmeys siitä neljäntenä komponenttina olleesta valkosuklaasta.
Kokemuksena koko illallinen oli upea. Ensimmäinen todella korkean luokan ravintolakokemus, josta voin olla ylpeä pitkälle tulevaisuuteen. Ilta oli yllätyksien ilta, sillä en varmasti muista koko menun yksittäisiä komponentteja oikein. Tarjoilija mainitsi luonnollisesti kaiken mitä lautasella oli, mutta en tavoittanut niitä kaikkia, muuten kuin makujen tasolla. Leipä oli hyvää, joskaan ei mitenkään maata järisyttävää. Jokaista ruokalajia edeltävä varmistava kysymys viinien tarjoilusta, taiteili kiusallisen ja huvittavan välimaastossa. Varsinkin kun teimme illan alussa selväksi, että viiniä emme sinä iltana joisi.
Miellyttävä ja vahva kokonaisuus. Ravintola osaa selvästi asiansa ja on varmasti ehjin ja hienostunein kokonaisuus, minkä olen ravintolassa koskaan saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti