Tyttöjä

Sunnuntaina oli viimeinen päivä sarjakuvafestareita, joista minä en olisi tiennyt mitään ilman onnekasta viestiä eräälle kaverille. Hyvä niin, sillä tapahtuma oli hauska pistäytymisen paikka. Muuten sunnuntai oli varattu sivistyneelle tiedusteluretkelle Lauttasaareen, jossa en ole aikaisemmin ihan vain kävellyt. Sinne on aina menty tekemään jotain.

Viehättävä paikka asua, mutta en tiedä olisiko se minua varten. Ainakaan ennen mittavaa varallisuutta, sillä kaikki hyvät palvelut sieltä tuntuivat puuttuvan. Kaupassa pitäisi aina käydä jossain ja kauppareissu bussilla olisi minusta tylsää ja kamalaa, sellaista mihin en halua ryhtyä.

Metro saattaa muuttaa saarta, mutta tuskin kuitenkaan kovasti. Se on vain pysähdys matkalla mantereelta mantereelle.

Halusin ostaa festariteltasta jotain ja päädyin viehättävän myyjättären houkuttamana ostamaan Tiitu Takalon albumin vuodelta 2007. Kehä kertoo tytöistä, joka tietysti sopii tekijälleen, joka kuvailee kotisivuillaan ensiksi feministiksi.

Tarina oli söötti ja pehmeä. Hieman yllätyksiä sisällään pitävä ja silti herttaisen ennalta arvattava. Muutama ruutu oli todellisia helmiä, parhautta olivat ehkä henkilöiden ilmeet, joissa oli mukana todellista neroutta. En ole kovin yllättynyt, että albumi oli vuoden ehdokas sarjakuva Finlandian voittajaksi. Tosin Wikipedian mukaan jäi palkintoa vaille.

Suosittelen, joskaan en välttämättä kaikille. Selaa suosiolla albumi läpi ennen kuin teet päätöksen sen ostamisesta. Sillä ei se ihan kaikille ole. Albumin kansi on kuitenkin ensiluokkaista työtä ja sen näkisi missä tahansa näyttelyssä suurena julisteena.