Sunnuntaina oli taas kulttuuria, sillä Wanhassa Satamassa oli jonkin sortin myyntinäyttely. En ole täysin perillä, että millä meriiteillä sinne oli taiteilijoita valittu, mutta skaala oli laaja. Kotimaista modernia kuvataidetta, grafiikkaa ja veistoksia. Tosin oli mukana ainakin muutama vierasperäinenkin taitaja, mutta ilmeisesti heilläkin oli vahva sidos tähän lumen ja jään maahan.
Kyse oli siis myyntinäyttelystä, josta valitun työn sai heti mukaansa kun oli sen maksanut tai sopinut maksuaikataulusta. Ehkä siitä syystä näyttelyn anti oli jo sunnuntaina menettänyt parhaan teränsä, sillä se ei missään nimessä ollut enää kovin viiltävä katsaus. Itse asiassa olen hämmästynyt kuinka keskinkertaiselta tuo näyttely vaikutti. Suurin osa töistä vahvisti sitä haaleaa käsitystä kotimaisen nykytaiteen tilasta, joka minulle on muodostunut viime vuosina.
Modernin taiteen suurin ansio on ideoissa, jotka ovat välillä aivan loistavia oivalluksia. Hienoja näkökulmia uusiin asioihin ja terävää pohdintaa päivän tapahtumiin. Ongelmaksi vain muodostuu käytännön toteutus, joka aivan liian usein saa työn näyttämään yläasteen kuvaamataidon tuherrukselta. Samaan aikaan työssä on satojen tai jopa tuhansien eurojen hintalappu.
Tiedän tarkastelevani taidetta kaupallisesta näkökulmasta, mutta jos ihminen listaa ammatikseen taiteilija, niin silloin pitäisi välillä myös myydä jotain. Minun on hyvin vaikea perustella itselleni tarvetta ostaa jotain kun suurimman osan pystyisin itsekin toteuttaa jos vain viitsisin. Katsokaas kun minullakin on ideoita ja toisinaan jopa puhtaita oivalluksia. Näistä ainakin pieni osa on vähintäänkin yhtä hyviä kuin tuolla oli myytävänä, mutta en minä silti kutsu itseäni taiteilijaksi.
Toinen annos oli lyhyt piipahdus Sanomatalon alakerrassa, jossa oli toisenlainen galleria ja huomattavasti valmiimpia töitä. En vain muista mikä oli gallerian nimi, eikä taiteilijakaan ole enää selvillä. Viimeisteltyjä ja ajatuksen kanssa tehtyjä tauluja, joista suurin osa oli kuitenkin pelkkiä sisustustauluja. Tiedättehän, sellaisia mitkä tarjoavat väriläiskän, muuten niin tylsään sisustukseen.
1 kommentti:
galleria anhava mutta taiteilijasta ei ole hajuakaan...
Lähetä kommentti