Turhautumista ja läntisen maailman kulta-aika

Minua ei huvittaisi tehdä mitään. Tiskasin tänään taikinakulhon, tehdäkseni siinä teeleipiä. Leipomisen jälkeen sama kulho oli taas tiskattava. Koko touhu tuntuu niin helvetin turhauttavalta, eikä se etene loppua kohden. Kyse kun ei mistään ole kertakäyttökulhosta. Itse asiassa kyse on kestävän kehityksen kulhosta, sillä kulholla on ikää jo varmasti yli kaksikymmentä vuotta. Muovia jota ei enää tehdä.

Viikonloppuna olin varustautunut tekemään mustikkahilloa ja mustikkapiirakkaa, mutta kaupassa ei myyty mustikoita. Ostin M&M karkkeja, joista minun pitäisi vieroittaa itseni taas pois. Hemmetin pahoja karkkeja kun niitä oikein pysähtyy maistelemaan.

Tuntuu etten ole kirjoittanut tänne mitään lukemisen arvoista pitkään aikaan. Toisaalta tämä on mukavaa puuhaa kun sen turhautuneen tunnelman ylitse pääsee, puurtaa päin ja lävitse kuin yöperhonen aamu-usvasta.

Olen ajatellut globaalia velkakriisiä ja varallisuuden uusjakoa. Oliko 1900-luvun läntisen maailman kulta-aika ja jos oli, niin onko se nyt ohitse?

**

Kuva ei ole minun, mutta olen flirttailut hänen kanssaan.