Kuuntelin loppuun Kyösti Pietiläisen elämänkerran: Legioonalainen Peters - Suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Kirjana elämänkerta olisi todennäköisesti jäänyt lukematta, mutta kuunneltuna se oli mielenkiintoinen.
Siinä mielessä erikoinen tarina, että suurilta osin olin vaarassa unohtaa sen olevan elämänkerta, eikä huono seikkailutarina. Sillä romaanina tuo ei ole kovinkaan erikoinen. Jäin käsitykseen, että Petri Pietiläinen joka selvästi on kirjoittanut Kyöstin raakatekstin udestaan, tavoitteli Hemingwayn tyylistä kerrontaa. Jotain lyhyttä, ytimekästä ja hyvin maskuliinista. Siitä kuitenkin puuttuu se suuruuden siemen, joka Ernestillä oli.
Kuten sanoin, romaanina teos ei ole kovin kaksinen. Sen sijaan suomalaisena elämänkertana se on erittäin mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Harvoin, jos koskaan, on saanut niin suoraa kurkistusreikää Ranskan Muukalaislegioonan lähihistoriaan. Kuinka maailman parhaat ammattisotilaat muuttuvat tappajien armeijasta, moderneiksi rauhaan pakottajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti