Sain lopulta luettua Anthony Beevorin kirjoittaman Normandia 1944 kirjan loppuun. Se kertoo nimensä mukaisesti Normandia maihinnoususta ja on melkoinen tiiliskivi. Kokonaisuudessaan hieman yli 600 sivua tekstiä, joista tosin itse tarinaa on vain 540 sivua, loppujen ollessa viitteitä ja lähteitä ja muita selvennyksiä. Varsin asiallinen paketti ja olen hyvilläni, että sen tulin kirjastosta noukkineeksi.
En ole hirveästi syventynyt Normandian maihinnoususta kirjoitettuihin kirjoihin, ehkä syvällisin aiheeseen liittyvä kirja on Kenraali Pattonin oma sotapäiväkirja War As I Knew It. Vertasinkin mielessäni lukemaani juuri tuohon Pattonin kirjaan, mutta palaan siihen hieman tuonnempana.
Normandia 1944 on ehdottomasti laajin kirja jonka olen aiheesta lukenut. Sen lukeminen on hämmentävä kokemus, sillä kirjan takana oleva tautatyö paista rivien lävitse kuin majakan valokeila. Toisinaan näköpiiristä katoavana, mutta heti kohta kirkkaana kuin päivänvalo, eikä tieto sen olemassaolosta katoa mielestä.
Beevor värittää kirjaansa lukuisilla yksityiskohdilla ja nostaa esille sodan yksittäisiä taistelijoita. Korpraali Spiekerkötter saapuu kovia kokeneella Citröenillään Chartresiin ja löytää hämmästyttävän aarrekammion. Hylätyn, mutta täysin koskemattoman varikon täynnä ruokaa, sähköparranajokoneita, mokkanahkaisia taisteluhansikkaita ja muita satumaisia aarteita. Aarteita joita fosforikranaatteja, tykkitulta ja vihollisen läpäisemätöntä ilmaherruutta pelkäävä sotilas ei koskaan ollut nähnyt palveluksensa aikana.
Kirjan suurin ongelma liittyy varmasti myös omalla tavallaan kirjailijan uppoutumiseen ja sokeutumisesta omaan asiaansa. Satoja sivuja värittävät ranskalaisten maalaiskylien nimet ja kuinka 745. panssaripataljoonan Shermannit eteveät hyökkäykseen, kohti uusia tavoitteita. Minä en ole koskaan käynyt Ranskassa, eikä minulla ole riittävää käsitystä hahmottaa taistelun etenemistä pelkistä paikannimistä. Kirjassa on aivan liian vähän karttoja, yhteensä 17 karttaa ei yksinkertaisesti riitä tuollaiseen kirjaan. Puhumattakaan siitä, että olemassa olevat kartat ovat huonoja. Niistä yksinkertaisesti puuttuu osa paikoista, joita tekstissä mainitaan. On hemmetin turhauttavaa lukea hyökkäyksestä Saint-Lôhon 11-12. heinäkuuta kun tekstissä mainittuja kohteita ei löydä kartasta.
Toinen karttoihin liittyvä ongelma on kunnollisten yleiskarttojen puute. Yksittäisiä karttalehtiä on mahdoton sijoittaa mihinkään suurempaan kokonaisuuteen. Tuntuu kuin kirjaa pitäisi lukea suuren karttakirjan kanssa, josta voisi aina tarkistaa tilanne, missä tällä kertaa ollaan menossa. Se aiheuttaa ongelman kokonaisuuksien hahmottamisessa, eikä koko operaation etenemistä pysty kunnolla seuraamaan. Ei ainakaan jos aihepiiri ei ole aikaisemmin tuttu.
En muista kärsineeni samasta ongelmasta Pattonin kirjaa lukiessani. Tietysti hänen kirjansa on puolueellinen ja osa sodan tapahtumista muistetaan todellisuutta paremmassa valossa, mutta lukija on paremmin huomioitu. Karttoja on enemmän ja ne ovat selkeitä. Lisäksi Patton pitää erittäin tarkkaa ja selkeää kirjaa sodan todellisista kustannuksista, tappioista eli kuolleista ja haavoittuneista sotilaista. Beevorin kirjassa luvut ovat myös mukana, mutta ne tiputetaan lukijan silmille odottamatta ja tekstin sisään kirjoitettuna. Toisaalta Normandia 1944 kertoo sodan todellisuutta ehkä parhaalla tavalla mitä olen lukenut. Voin hyvin kuvitella sen kauheuden ja mielettömyyden jonka mätänevät ruumiit ja rikki ammutut rakennukset edustavat. Osaa kuvauksista ei kannata kuvitella mielensä silmin, sillä kuvat ovat kauheita.
Kirja on puutteistaan huolimatta hyvä ja ansaitsee lukemisen, varsinkin jos aihepiiri kiinnostaa. Toisaalta uskaltaisin väittää, että kirjan perusteella koko operaation etenemistä on liian vaikea käsittää jos se ei ole ennalta tuttu. Täysin ummikolle en siksi kirjaa uskalla suositella, ellei ole valmis seuraamaan tapahtumia oikean karttakirjan avulla.
Kuriositeettina laitan linkin Hesarin arvosteluun samasta kirjasta. Se on kohtuullisen asiallinen ja olen pitkälti samaa mieltä kirjan saksalaisia kuvaavista kohdista.
Keskisuomalaisen arvostelu samasta kirjasta löytyy myös helposti netistä, mutta en viitsi liittää sitä tähän. Se paljastaa hieman liikaa itse kirjan suurista oivalluksista, enkä halua paljastaa niitä vielä tässä. Sillä mukavin tapa ne on löytää itse kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti