Moni aikaisemmin lukemani blogi on siirtynyt suljettuun muotoon, siirtynyt salasanan taakse. Eikä syystä tai toisesta lukemiseen tarvittava salasana ole minulla tiedossa. Enkä oikein tiedä mitä ajatella näistä blogeista, vaikka osa on ihmisiltä jotka selvästi tunnen tavalla tai toisella. Vaikea hahmottaa mikä on tuollaisen liikkeen takana, mutta kaiketi siihen on syynsä. Enkä minä kirjoita asiasta avautuakseni, kukin tyylillään.
Olen pohtinut asiaa enemmänkin oman blogini kautta ja sen tyyliä. Tämä on julkinen blogi ja tiedän osan lukijoista tiedostavan täysin kuka minä olen ja mitä minä teen. Ehkä siksi haluan pitää tämän julkisena, sillä pidän tätä tapana tuoda esille millaisia ajatuksia minulla päässäni liikkuu. Osa on dramatisoituja, liioiteltuja ja toisinaan suoraan kirjoitettu ärsyttääkseen, mutta yhtä kaikki minun aivoitusten tulosta. Tässä muuten kannattaa mainita, että kaikki varmasti lukuisat kirjoitusvirheet tai kummallisuudet ovat vahinkoja. Ehkä vain 20% kirjoituksistani on oikoluettuja ja tarkemmin korjattuja.
Kirjoitustyylini on toisinaan hivuttautumassa siihen suuntaan, että jätän tarkoituksella osan ajatuksesta kirjoittamatta. Usein se on pelkkä selventävä sivulause, toisinaan itse lauseen todellinen ajatus. En tiedä miksi olen kääntymässä siihen suuntaan, mutta pidän sitä kiehtovana.
Pidän muutenkin mielessäni kirjaa siitä tyylistä jota satun useimmiten kirjoittamaan. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella hyvin kiihkeä ja syvällinen vaihe Hemingwayn kirjojen parissa. Keräsin kirjahyllyyni lähes kaikki suomennetut teokset, itse asiassa kaikki romaanit jos muistan asian oikein. Huomasin vaikutuksen myös kirjoituksessani, sillä pyrin osin tahtomattani lyhyeen ja ytimekkääseen tekstiin. Sellaiseen mikä herättää lukijan.
Takana oli selvästi pyristelyä yhtä helmasyntiäni vastaan. Lukuisiin, pitkiin ja polveileviin lauserakenteisiin. Hämmästyin usein itsekin kuinka kirjoittamani lause jatkui, tuntui järjettömältä ja paljastui lopulta täysin loogiseksi. Aloitin korjaamaan lausetta paremmaksi, huomatakseni vain, ettei se kaivannut muutosta. Toisaalta en osaa pitää pitkiä ja polveilevia lauseita kovinkaan älykkäinä, ne vaikuttavat mielestäni harkitsemattomilta. Kuin puhdasta ajatusta paperille piirrettynä. Lyhyet lauseet ovat harkitumpia, niistä on jätetty kaikki turha pois.
Ehkä olen siirtymässä äärimmäisyyksiin. Alan kirjoittamaan lauseita, ajatuksia, joista jätän pois puolet kaikesta tarpeellisesta.
En näe tarvetta siirtää tätä blogia salasanan taakse, enkä tule niin tekemään. Myöskään en tule kertomaan yhtään enempää kuin olen tähänkään asti kertonut, tämä on rakentanut oman muotonsa. Eikä sitä tarvitse muuttaa suuntaan tai toiseen. Tämä palvelee puhtaasti itsekkäitä tarkoituksia ja toivotan jalomielisesti kaikki ne, joille se ei sovi, kuuttoman yön kävelylle La Brean tervahaudoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti