Olen tutustunut erilaisiin vaalikoneisiin ja löytänyt oman ehdokkaani. Olen itse asiassa ollut aika varma seuraan poliittisen valintani suunnasta jo pidemmän aikaa, varsinainen ehdokas on vain ollut kadoksissa.
Huomaan kulkevani valtavirran mukana useammin kuin haluan ja näissäkin vaaleissa kuulun siihen suureen ryhmään, joka haluaa protestoida. Ainoa ongelma on vain siinä, että protestin toteuttamisen kannalta vaihtoehdot ovat kohtuullisen rajatut. Suurimmissa puolueissa ei yksinkertaisesti ole realistisia vaihtoehtoja, jos haluaa äänensä kuuluviin. Sillä niiden strategia lepää hitauden ja jatkuvuuden harteilla. Samat naamat ovat päättämässä vuodesta ja vaalikaudesta toiseen, mihin olen suoraan sanottuna saamarin kyllästynyt. Meillä on käsite ammattipoliitikko, minkä merkitystä suurin osa äänestäjistä ei taida oikein ymmärtää. Sen tarkoitus on siinä, että poliitikko tekee työkseen politiikkaa ja niin kauan kuin ammattipoliitikko on vallassa, hän ei rakenna muutosta. Sillä hän suojelee omaa työpaikkaansa, omaa perhettään ja elinkeinoaan. Ja ihmisen mielestä elämä on turvallista kun se on stabiilia.
En tiedä olenko suuruudenhullu, mutta haluaisin nähdä Suomen pyrkivän maksimoimaan oman asemansa Euroopassa. Se edellyttää sellaista, laaja-alaista näkemystä, jota kotimaisilta poliitikoilta suurimmaksi osaksi näyttää puuttuvan. Tuntuu kuin meistä olisi tullut yksi nukkuva jäsen, joita tavalliset taloyhtiöt ovat pullollaan. Napistaan kun ollaan vailla näkemystä siitä, kuinka oma asema voidaan hyödyntää suurempien tavoitteiden saavuttamiseksi. En halua asua Suomessa joka seuraa tapahtumien kehittymistä sivusta, vaan haluan olla kehittämässä tapahtumia meitä hyödyttävään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti