Eilen oteltiin helsingin yössä nyrkkeilyn jalossa taidossa ja yksi kotimainen nyrkkeilylegenda sai uransa päätökseen. Amin Asikainen tyrmättiin vasta 11. erässä mikä tietysti kertoo, ottelun olleen kohtuullisen tasainen. Tosin en sitä nähnyt, eikä minulla ole todellista käsitystä kuinka siellä on lyöty.
En halunnut kirjoittaa asiasta etukäteen, mutta olisin yllättynyt enemmän jos Amin olisi ottelun voittanut. Sen verran laskusuuntainen miehen otteluhistoria on ollut viime vuosina, että lopullinen tappio oli vain ajan kysymys. Nostan kuitenkin hattua miehelle siitä, että hän halusi vielä yrittää. Toisaalta jään myös miettimään, että mitä muuta Amin osaa tehdä kuin nyrkkeillä.
En koskaan nähnyt Asikaisen ottelua livenä, mutta muutaman ottelun näin ruudulta, joista ehkä tärkein oli tuo Asikaisen ja Sylvesterin jälkimmäinen ottelu. Muistikuvia minulla ottelusta on se, että Sylvester ottelu huomattavasti fiksummin kuin Asikainen. Suojaus oli koko ottelun ajan parempi ja taktiikkana oli nopeat vastalyönnit, mihin Amin ei löytänyt lääkkeitä. Muistan kuinka ihmettelin miksei suomalainen pystynyt reagoimaan vastustajan taktiikkaan, vaan jatkoi saksalaisen syojauksen takomista. Ottelu tietysti kääntyi Sebastian Sylvesterin niskalyönnistä, mistä Amin Asikainen ei toipunut koko ottelun aikana. Ehkä voisi sanoa, ettei edes koko uransa aikana.
Mitä nyrkkeilyurasta jäi käteen? En tiedä, mutta toivottavasti sen verran tuloja, että niistä riittää aina hautaan saakka. Toisaalta eräänlaisen kuolemattomuuden Amin myös saavutti, hän on yksi harvoista suomalaisista nyrkkeilyn mestareista.
Mestaruuden ratkeaminen.
Uran käännekohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti