Olen pohtinut sitä
esseetä, joka minun pitäisi kirjoittaa, mutta en ole vielä varsinaisesti edes aloittanut koko kirjoitusta. Yhden A5 sivun verran olen kuitenkin jo kerännyt ajatuksia aiheeseen liittyen ja yksi niistä liittyi uskontoon ja jumalille uhraamiseen.
Monissa vanhemmissa uskonnoissa uhraamisella oli merkittävä rooli seremoniakäyttäytymistä, itse asiassa moni uskonto jopa perustui jumalille uhraamiselle. Näin olen antanut itseni ymmärtää, enkä viitsi etsiä tähän varsinaisia viitteitä. Mainitsen vain aztekit, kreikkalaiset ja roomalaiset. Oli miten oli, koska olen kiinnostunut kaupankäynnistä ja mieleni myös toimii sen mukaisesti. Tulin ajatelleeksi, että uhraamisessa on kyse kaupasta. Jumalille tarjotaan jotain arvokasta, sellaista mitä he tarvitsevat, heiltä saatavan vastapalveluksen toivossa. Kyse on siis puhtaasta vaihdannasta, minä raaputan sinun selkää ja sinä raaputat minun selkää.
Koska kuulun tähän luterilaiseen kulttuuriin, minä muistan hyvin senkin kertomuksen, jossa Jeesus riehaantui Jerusalemin temppeliaukiolla. Tapahtuma joka oikeastaan taitaa olla paljon merkittävämpi, kuin olen ajatellutkaan. Kyseessä on ihmisen alistamista kristinuskon jumalan tahdon alaisuuteen, sillä siinä katkaistaan ikiaikainen perinne ihmisen ja jumalan välisestä kaupasta. Tapahtuman seurauksena ihminen alennetaan pyytäjän rooliin, samalla kun jumala asettuu alamaistenta yläpuolelle herraksi ja hallitsijaksi. Hän ei enää tarvitse uhrauksia, sillä hän on luonut ja omistaa kaiken. Sekä jakaa lahjojaan kun katsoo sen aiheelliseksi. Tutkimaton on hänen tahtonsa, eikä se enää toimi kaupankäynnin kautta. Tavalla jossa kaksi tasavertaista osapuolta neuvottelee sopivasta kauppahinnasta.
Onko siis niin, että kristinusko perustuukin rakkauden ja armon sijasta valtaan ja alamaisuuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti