Reilun viikon päästä on arkeologian perusopintojen viimeinen tentti. Kurssina Suomen arkeologian perusteet, mikä on kieltämättä ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus kurssina. Kurssiin kuuluneilla luennoilla on ollut huomattavasti vähemmän ihmisiä, kuin joskus syksyllä opintoja aloittaessani ja ehkä tästä johtuen kurssilla on ollut enemmän keskustelua. Tosin pitää tunnustaa, että suurin osa keskusteluista ja kysymyksistä on noin kolmen ihmisen aikaansaannosta. Enkä laske tähän luennoitsijaa mukaan, sillä hänen hommansa on olla äänessä joka tapauksessa.
Olen pitänyt ehkä eniten juuri noista luentomateriaalin herättämistä kysymyksistä ja niihin saaduista vastauksista, sillä koko oppimiskokemus on ollut niiden ansiosta eläväisempi. Samalla olen saanut kysyttyä myös paljon asioita, joita olen joskus miettinyt tai aineisto on vain pakottanut reagoimaan sillä hetkellä.
Luentomateriaali sinällään on ollut hieman haastavaa. Se on hyvin luettelon omaista, enkä oikein missään vaiheessa ole päässyt kiinni siitä, millaisia asioita kurssista tentitään. Suuret linjat, joissa olen parhaimmillani, ovat jääneet hämäriksi. Vaikka pieniä yksityiskohtia ja valtava määrä uutta tietoa on tullut samaan aikaan selväksi.
Ehkä ongelmaan liittyy myös se, että en ole käynyt kopioimassa kurssiin kuulunutta monistemateriaalia. Sitä oli aluksi pitkälle päälle 400 sivua ja kurssin alussa siitä tiputettiin käytännössä puolet pois, eikä minulle ole vieläkään täysin selvää mikä puolisko lopulta jäi kopioitavaksi. Seurauksena, tuskin tulen materiaalia koskaan kopioimaan. Saati sitten lukemaan.
Itse asiassa tentti tulee olemaan ehkä se suurin yksittäinen oppimiskokemus tästä kurssista, sillä ehkä ymmärrän vasta siinä mitä luennoitsija on hakenut kurssin sisällöltä. Toinen suuri oppimiskokemus on se essee, joka kurssiin liittyy. Tosin sen palauttamispäivämäärä on hamassa tulevaisuudessa, mikä tietysti johtaa siihen etten ole edes aloittanut koko kirjoitusta. Olen miettinyt aloitusta, tehnyt muistiinpanot ja pyytämällä saanut yhden aiheeseen liittyvän artikkelin eräältä toiselta luennoitsijalta.
Tuossa on muuten yksi ero akateemisen ja kaupallisen ihmisen välillä. Akateeminen etsii itse lähdemateriaalin, kun kaupallinen ihminen kysyy henkilöltä, jonka tietää sen jo valmiiksi. Kysyn vain kumpi on fiksumpaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti