Minun tekee pitkästä aikaa mieli ostaa kirjoja. Edellinen ostamani kirja on Bill Clintonin omaelämänkerta, Elämäni, joka on yllättävän hyvä. Olen päässyt noin puoleenväliin ja kirja on tähän mennessä aikalailla kahtia jakautunut. Clintonin nuoruutta kertova osa on lämpöisempi, elämäntäytteisempi kuin osa jossa ensimmäinen virkakausi on alkanut. Jälkimmäisessä kirjoitus on luettelomaisempaa, käydään lyhyesti läpi tapahtumia, saavutuksia ja ihmisiä, eikä mihinkään perehdytä erityisen syvällisesti. Kirja on kuitenkin mainio oppikirja politiikkaan, siihen kuinka kampanjaa tehdään ja ihmisten arvostus saavutetaan. Mikäli olisin pyrkimässä poliittiseen virkaan, lukisin ja opettelisin ulkoa.
Markkinoille on tullut muitakin hienoja elämänkertoja ja ensimmäisenä minua kiinnostaa Mike Tysonin Undisputed Truth: My Autobiography. Iron Mike on mielestäni yksi kiinnostavimmista ja parhaista nyrkkeilijöistä joita on elänyt. Kiehtova rikkinäinen persoona, joka herättää ajatuksia.
Toinen alansa kiistaton persoona joka on myös kirjoittanut tai noh.. ainakin sanellut on Usain Bolt. Mies joka kirii joulumarkkinoille omalla kertomuksellaan. Hieman huvittavaa, että mies kertoo tarinansa vaikka sen on vielä kesken. Tosin niinhän Zlatan teki myös. Kait he ovat elämää suurempia ihmisiä, niitä joiden koko tarina ei mahdu yksien kansien väliin.
Alex Fergusonin sen sijaan mahtui, mutta olen Roy kenain kanssa hieman samaa mieltä. On kohtuullisen pikkumaista haukkua entisiä alaisiaan ja joukkueen pelaajia, mutta menkööt. Kertoohan se myös jotain kummastakin. Näistä tämä on kirja joka minua ei sytytä kovinkaan paljoa. Tietysti luettava ja varmasti kiinnostava, mutta ei samalla tavalla kuin moni muu. Kirjastokirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti