sunnuntai 21. elokuuta 2011

Keltareunaiset aarteet

En tiedä mitä tekisin vanhoilla National Geographic lehdillä. Olen ollut jäsen jo muutaman vuoden ajan ja suurin osa lehdistä on luettuna ja pinottuna tuossa huoneen nurkassa. Tuntuu jotenkin hullulta pitää niitä edelleen kuin arvopapereita säilössä, mutta samaan aikaan en tule heittäneeksi niitä menemään.

Eihän säilömisessä ole mitään järkeä, mutta olen ymmärtänyt ettei ongelma oli harvinainen. Lehden tilaajat käsittävän lehden olevan jotain erilaista kuin tavallinen aikakausilehti. Jotain sellaista jonka pariin voi palata tulevaisuudessa ja lukea artikkelin uudestaan. Oikeastaan tuo on hyvin loogista, sillä suuri osa artikkeleista saa syvyyttä ajan kanssa ja niihin pystyy lisäämään mielessään uusia näkökulmia.

Vaikka tiedän kyllä kuinka paperin ohuella pohjalla tuon väittämän logiikka oikeasti on. Se minkä ihmiinen lukee, katoaa joko päästä tai siirtyy pitkäaikaiseen muistiin, josta jalostuu uusiksi ajatuksiksi. Ei siinä auta pölyä keräävä kasa keltareunaisia lehtiä.

Periaatteessa olisi varmasti parasta vapauttaa ne luontoon, kiertoon tai ihan vain päästää menemään.

3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Jos sun paikkakunnalla on kirjastoissa kierrätysvaunu, niin sieltä lehdet ainakin päätyisivät hyvään kotiin. Koska kuka sellainen ne ottaisi, jota ei oikeasti kiinnosta?

jenni kirjoitti...

kiertoon vaan. itse ostan niitä divasrista. laita hyvä kiertämään, olet saanut sen mitä tarvitset ja jos haluat niin voit palata asiaan internetissä.

Seppó kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Kiertoon laittamisessa olisi tietysti monta hyvää puolta, joista osa tulikin jo mainittua. Eniten minua kiinnostaa tuo kirjaston kierrätysvaunu, sillä divariin en jaksa uskoa. Kyllä ne kaupaksi menevät, mutta saatu hyöty suhteessa vaivaan saattaa jäädä aika pieneksi.

Pohdin vielä asiaa. Sitä paitsi, pölyä ne vain keräävät.