perjantai 25. lokakuuta 2013

Pieni paholainen sisälläni

Minulla on musta huumorintaju, likainen mielikuvitus ja suhteellisen riippumaton asema yhteiskunnassa. Olen yhdistänyt nuo kaikki ja sijoittanut summan kuoleman ja sairaiden maailmaan. Jokainen pieni aski Marlboroa tuottaa minulle pienen siivun dollareita. Ajatus huvittaa minua suunnattomasti, varsinkin kun en voi itse sietää koko savun hajua.

Onko tämä pieni takaisinmaksu niistä lukuisista savun sekaisista henkäyksistä, jotka olen tahtomattani joutunut hengittämään? Tupakoinut passiivisesti. Harrastus joka koskettaa meitä kaikkia, huolimatta siitä miten itse suhtaudumme tupakointiin. Minulle se on typerä ja luontaan työntävä harrastus, jota en itse ole koskaan kokeillut. Toisille se on tapa tienata elantonsa ja toisille osa nautintoa. Kullekin omalla kauhallaan; kaiketi, mutta laitonta se ei ole. Siksi en varsinaisesti näe ristiriitaa oman omistukseni ja vastenmielisyyteni välillä.

Meistä jokainen seisoo omien valintojensa takana ja elää niiden jälkimainingeissa. Minusta on samantekevää onko jonkin mielestä moraalitonta sijoittaa kuolemaan. Rasva, suola ja sokeri koukuttaa yhtä lailla, eikä meistä moni ole valmis vaihtamaan pehmeämpää vessapaperia sammaleeseen. Valitsin neljä kertaa vuodessa maksettavat osinkodollarit. Vuotuisesti kasvavan osingon ja mukavan hyvityksen sijoitetulle pääomalle.

Polttakaa, polttakaa, pieni paholainen sisälläni nauraa ja itkee samaan aikaan. Kuinka tyhmiä te olette.

Ei kommentteja: