maanantai 30. toukokuuta 2011

HJK vs. JJK 29.5.2011

Eilen päättynyt viikonloppu oli varsinaista jalkapalloilun juhlaa. Lauantaina nähtiin telkkarista ehkä jalkapallohistorian ylivertaisin joukkue, niin helpoa ja vaivatonta oli FC Barcelonan pelaaminen Manchester Unitedia vastaan. Minä kumarran syvään ja osoitan kunnioitusta, uskomatonta pelaamista.

Sunnuntaina oli kotimaisen sarjan kärkiottelu, sillä HJK isännöi Jyväskylän ylpeyttä eli JJK:ta, jota siis minäkin kannatan. Lopputulema oli 6-2 kotijoukkueen hyväksi, mikä on kyllä aivan eri lajista peräisin oleva maalimäärä. Aivan uskomatonta tykitystä. Ottelu oli eritätin viihdyttävä, enkä usko itse pelin jättäneen ketään kylmäksi.

Ottelupaikka tietysti osoitti taas olevansa maineensa veroinen. Pelkäsin ennen ottelua, että kaksi pitkähihaista ja takki olisivat olleet liikaa näin lähes kesäkuussa, mutta toisin kävi. Toisen puoliajan aikana meinasin paleltua tai no, ainakin vähän tuli vilu. Tuulisin areena Suomessa.

Ei vieraissa saa päästää kuutta maalia, oli vastassa sitten kuka tahansa. Toisaalta en ole ottelun nähneenä kovin huolissani. Pallollinen pelaaminen oli kuitenkin vierasjoukkueelta ajoittain, jopa aivan ylivertaista. Nättiä, siistiä ja tehokasta pallon siirtelyä mieheltä toiselle ja vaaralliseen laukaukseen päättyviä hyökkäyksiä. Niitäkin nähtiin. Se missä oltiin jäljessä ja paljon, oli puolustaminen. Ehkä paremmin jopa koko puolustuspelaamisessa. Pallon menettämisen jälkeen oltiin liian usein tilanteessa, jossa HJK pääsi vapaasti hyökkäämään puolustusta vastaan. Mielestäni varsinkin Viren ei pärjännyt yksinään kotijoukkueen laitahyökkääjiä vastaan, seurauksena kaksi maalia.

Pakkaan lisätään vielä kokematon ja hidas keskuspuolustus, niin oltiin ongelmissa. Toisaalta niin kauan kuin pallo pysyy omilla, on JJK vahvoilla ja pelaa todella vaarallista futista. Ehdottoman jännittävä kausi tulossa ja joukkue tulee pelaamaan mitaleista, tuskin aivan kärkisijasta, mutta hyvin lähelle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

3M™ Taskuprojektori MP160 - Pikatunnelmat

Laitetaanpa pieni raportti lyhyestä käyttötestistä. Minulla on hyvin vähän kokemusta projektoreista, siitäkin huolimatta, että ala-asteella olin luokan diaprojektorin hoitaja. Jokaiselle luokan oppiaalle jaettiin jokin työtehtävä lukukauden ajaksi ja minä nappasin ehkä sen kaikista parhaimman. Miksi, siksi että diaprojektoria käytettiin lukuvuoden aikana ehkä korkeintaan kaksi kertaa.

Tuossa vieressäni työpöydällä on 3M™ Taskuprojektori MP160. Sellainen pieni digitaalinen projektori, jonka todellinen käyttötarkoitus on kulkea matkassa mukana. Nimitys tasskuprojektori on hieman yliampuva, sillä minulla ainakaan ei ole sellaisia housuja, joissa on tuolle riittävän suuret taskut. Ehkäpä 3M:n kavereilla on useammin reisitaskuhousut kuin minulla, sillä sellaiseen tuo mahtuu kyllä hyvin. Valmistajan ilmoittamat mitat ovat: 150mm x 65mm x 30.5mm, enkä lähde tuota uudestaan mittaamaan. Vaikuttaa nimittäin ihan oikeilta ulkomitoilta.

Kokeilin tuota lyhyesti eilen illalla ennen Mestareiden liigan finaalia (Upea Barcelona!!), katsomalla mm. Youtubesta Hyvät, Pahat ja Rumat elokuvan finaalin. Tiukka lähes yhdeksän minuuttia kestävä pätkä, joka näytti epätasaiseksi rapatulta sisäseinältä oikein hyvältä. Olen maksanut usean oluttuopin katsoessani huonompaa projektorikuvaa sporttibaarissa.


Eihän tuo kuitenkaan vastannut mitään elokuvateatteria, mutta olen yllättynyt kuinka hyvälaatuinen kuva tuosta lopulta irtosi. Etäisyyttä seinälle oli hieman yli kolme metriä ja kuva oli suurin piirtein 1,8 X 1,8 metriä, noin silmämääräisesti arvioituna.

Huone ei ollut mitenkään täysin pimeä ja pimeämmässä huoneessa kuva olisi todennäköisesti kirkkaampi. Valmistaja ilmoittaa kirkkaudeksi 30 ANSI lumenia, josta en ole aivan varma mitä se tarkoittaa. Minun silmääni kuva oli kirkas, mutta kuten mainitsin, ei kyse taida olla ihan täysiverinen elokuvaprojektori.

Itse asiassa olen saamarin yllättynyt kuinka hyvä kuva on saatu ahdettua noin pieneen projektoriin. Kyllä tuon ottaa mielellään käyttöön ja katsoo liikkuvaa kuvaa. Toki luonnollisempaa olisi pitää kalvosulkeiset jossakin siihen varatussa tilassa, mutta minä en tuota siihen käytä.



Työkäyttöön myyjille tai muille esityksien pitäjille aivan mahtava. Akku kestää pari tuntia ja on todella laukussa kannettava malli. Mahtuu varmasti kenen tahansa läppärilaukkuun, kaiken muun härpäkkeen vierelle.

Koko: 150mm x 65mm x 30.5mm
Paino: 300 grammaa
Akun kesto: 120 minuuttia, kirkas -toiminto
Akun tyyppi: ladattava 3-kennoinen Litium-Ioni polymeeriakku
Kirkkaus: 30 ANSI lumenia (tyypillinen)
Resoluutio: Aito resoluutio : 800 x 600 SVGA
Tukee seuraavia resoluutioita : WXGA (1280 x 800) saakka

Takuu: 1 vuosi, vaihtotakuu
Kaiuttimet:Stereo 0.75w kaiuttimet

Liitännät sisään: VGA-AV
Liitännät tuetut: VGA Komposiittivideo, Komponenttivideo, Audio Apple®-tuotteet (tarvikekaapelin kautta, lisävaruste)
Liitännät ulos: 3.5 mm stereo audio

lauantai 28. toukokuuta 2011

Iso kala vai pieni kala?

Tulin miettineeksi, että olisikohan Heikki Kovalaisesta Ferrarin kakkoskuljettajaksi?

Onhan kaveri tällä hetkellä Lotus Racing tallin ykköskuski, mutta kyseinen tiimi ei taida pystyä taistelemaan edes keskisarjan sijoista. Ferrarilla pystyy sen sijaan käytännössä aina taistelemaan voittosijoista.

Mistäpä sitä tietää. Onhan siinä tietysti oma viehätyksensä olla suuri kala pienessä lammikossa kuin pieni kala suuressa lammikossa.

Demokraattinen tapa vaurastua

Olen pääosin osinkosijoittaja, näin ainakin väitän itselleni. Samalla pitää muistaa, että merkittävä osuus sijoitussalkustani on kiinni sekä Nokiassa että Talvivaarassa. Näistä ensimmäinen maksaa kyllä hyvää osinkoa, mutta kurssikehitystä se ei riitä korvaamaan. Talvivaara sen sijaan ei maksa osinkoa vielä ainakaan vuoteen tai kahteen.

Sen sijaan Fiskars, Sampo ja Fortum olivat turvallisia osinko-osakkeita tänäkin vuonna. Hyvä niin. Varsinkin Fiskars oli mahtava yllätys. Tosin pitää muistaa, että ylimääräinen EUR 1,30 / osake oli melkoinen kertajytky. Itse asiassa sen ansiosta allekirjoittaneen osinkotuotto ostohintaan verrattuna oli pitkälti yli 20%, mikä on aika massiivinen. Muutamassa vuodessa olen saanut pelkkinä osinkoina, lähes kolmasosan alkuperäisestä sijoituksesta yritykseen. On selvää etten minä käytä tässä elämässä enää mitään muuta kuin Fiskarsin saksia.

Muiden omistuksien osalta osinkotuotta oli myös todella hyvää. Olen pääpiirteittäin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Sampo ja Fortum ovat takoneet hyvin varallisuutta myös minun taskuuni. Asia jota kaikki vain eivät osaa ymmärtää, että tuo tasku voi olla kenen tahansa. Julkinen osakeyhtiö tarkoittaa juuri sitä, että kaikilla on mahdollisuus ostaa omistus yrityksessä. Silloin osinkotuotot kilahtavat omaan taskuun, kaikille omien kykyjensä mukaisesti.

Ainoastaan Nokia on melkoinen ongelma, ei sitä parane peitellä. Toisaalta rohkea raha sijoittaisi juuri tällä hetkellä Nokiaan. Rohkea siksi, että Nokialla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, joko onnistua tai hävitä täydellisesti. Minä veikkaan onnistumisen puolesta, mutta se nähdään vasta ensi vuoden aikana.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Posti toi Avaruuden

Tiesin kyllä, että mmitä vanhemmaksi elää sitä nopeammin aika kulkee. En kuitenkaan osannut odottaa, että se nopeutuu aivan näin nopeasti. Tämä kulunut viikko meni ohitse kuin aivastus, sellainen hyvä, miehekäs aivastus joka tärisyttää ikkunoita.

Vaikea asiasta on hirveästi valittaa, sillä tähänkin viikkoon on ehtinyt mahtua jo kaikenlaista ja lisää pitäisi vielä saada ympättyä. Huomenna on tarkoitus käydä keskustassa ja katsella farkkuja, housut ovat hieman ongelma tällä hetkellä enkä sitä paitsi ole omistanut kunnon farkkuja moneen aikaan. Klassiset 501:et houkuttelevat, mutta saa vielä nähdä.

Toinen juttu huomisessa on Mestareiden liigan finaali, missä FC Barcelona kohtaa Manchester Unitedin. Ei harmainta aavistusta kumpi voittaa, mutta taidan liputtaa katalaanien puolesta. On vain jotenkin vaikea kallistua ManU:a kohti, joten sekin tukee tätä päätöstä.

Eilen tehty pastakastike oli aika törkeän hyvää tänään. Sille kävi juuri niin kuin tomaattipohjaiselle ruualle normaalisti käy, se paranee toisella lämmityksellä. Saa nähdä mitä se on huomenna. Sunnuntaina voisi grillata.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Tänään vain tässä

Katselen silmät tyhjinä samoja maisemia metron ikkunasta. Aina yhtä suurella mielenkiinnolla; hei, tuohon puuhun on tullut lehtiä. Mainosliput on vaihdettu likaisen harmaista uusiin ja kirkkaisiin, sisältö ei ole siitä syventynyt. Mietin asioita ja pyörin samaa hiekkamäkeä alas ja ylös. Kaltevuuskulma vain vaihtelee, vaikka suunta ei muutu miksikään. Huomaan kuinka tuntemattomien kasvojen joukossa, on tutut tuntemattomat kasvot. Olen nähnyt ne ennenkin, enkä silti halua tunnistaa häntä. Oli kyseessä kuka tahansa.

Tässäkö kaikki mitä elämällä on minulle tarjottavana, tuntemattoman ihmisen tutut kasvot muiden maisemien joukossa.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Kuinka muutos tehdään

Kun on taas vuorokausi aikaa suunnitella elämää muuttavan rahasumman käyttöä, ajattelin laittaa tähän yhden asian jonka minä voisin haluta. En tosin tiedä kuinka todella, mutta ainakin kyseessä on aika mahtava juttu.

Meri on aina ollut minulle läheisempi elementti kuin vaikkapa moottoritie, metsäpolku tai taivaan sini. Siitä kuitenkin puuttuu se taivaan sinelle ominainen ulottuvuuksien vapaus. Merellä kun puhutaan vertikaalisesta liikkeestä, kyse on toivon mukaan vain hyvin lyhyestä välistä. Ilmailussa asia on kuitenkin aivan toinen. Siinä koko ajatus on olla ylhäällä maiseman yllä, mikä tuo koko asiaan aivan uuden ulottuvuuden. Kuvittelen, että voisin nauttia myös lentämisestä.



Kyseessä on Sherpa Aircraft Manufacturing, Inc yhtiön valmistama lentävä traktorin, harakan ja kasvihuoneen risteymä. Ruma kuin synti ja hassu kuin Dumbo, mutta on siinä jotain hemmetin kiehtovaa. Tuollaisen minä saattaisin tilata jos elämäni muuttuu toiseen suuntaan huomenna.

torstai 19. toukokuuta 2011

Kesäauto

Kesäauto olisi kiva, mutta epätodennäköinen. Ongelmaksi muodostuu hankaluus ja epäkäytännöllisyys, eikä niinkään mikään muu. Kesäautoksi pitäisi olla avoauto ja käytettynä sellainen irtoaisi kyllä aika kohtuullisella panostuksella. Itse asiassa verkkokaupassa on tälläkin hetkellä lähes 30 rättikattoista ruotsalaisihmettä. Eikä ajatus avomallin Saab 900 kuulosta ollenkaan hassulta, mutta kuten sanoin, epätodennäköiseltä.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Ostetut unelmat

Hieman erikoista huomata, että olen vaikuttanut useamman nuoren ihmisen ja perheen elämään paikoitellen jopa peruuttamattomasti. Olen konsultoinut ihmisten uravalintoja ja antanut näkökulmaa mihin suuntaan elämää on mahdollista kuljettaa. Tämä on tapahtunut osittain tietoisesti ja osittain huomaamatta, pehmeästi ohjaten ettei toinen välttämättä ole itse asiaan edes rekisteröinyt.

Toisaalta kyllähän minulla normaalisti on asiaan kuin asiaan mielipide ja niillä joilla sitä ei ole, tarttuvat helposti siihen mitä itsellään ei ole. Joten kaiketi luontevaa, että elämä rakentaa suuntaansa pala palalta.

Myönnän toki myös sen, että moni ihminen on vaikuttanut myös oman elämäni suuntaan, mutta vain muutaman kerran siihen on tullut todella merkittäviä muutoksia. Niitä on tässä turha pohtia syvällisemmin, mutta on hyvä tietää kuka lopulta ohjaa elämää. Tähän liittyen olisi hyvä blogin aihe kirjoittaa niistä kaupungeista, joissa olen käynyt ja kommentoida missä olen tuntenut oloni viihtyisäksi. Asiaa sivuttiin jo aikaisemmin päivällä ystävä V:n seurassa, mutta paneudun siihen toisella kertaa. Mikäli muistan.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Sikajuhlat

Eipä minulla ole tänään mitään lisättävää. Menen sohvalle katselemaan kuinka pilvet muuttavat muotoaa.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Joustava selkäranka

Olen kuullut, että jooga on hyvä keino pysyä kunnossa ja säilyttää nuoruuden notkeus myös vanhoina päivinä. Sen sijaan olen hieman ihmeissäni, miten mielipiteiden joustoa pitäisi harjoitella. Ilmeisesti siinä pitäisi soittaa Sinnemäen Annille ja kysyä harjoitteluvinkkejä.

Ohessa Vihreiden puheenjohtajan antama lausunto tulevan hallituksen muodostamiseen liittyen ennen vaaleja.

– Seuraavien vaalien jälkeen vihreiden on mahdollista tehdä hallitusyhteistyötä ainoastaan, jos kasvatamme kannatustamme vaaleissa ja painoarvomme on hallitusneuvotteluissa edellistä kertaa suurempi, hän linjasi Turussa lauantaina alkaneen puoluekokouksen avauspuheessa.

Ilmeisesti taikasana on tuo painoarvo, sillä vaaleissa kärsityn rökäletappion jälkeen, Vihreät ovat kiristämässä itselleen kokoaan suurempaa painoarvoa. Heidän yhdessä päättämät ehdot hallitukseen menemisestä ovat kovin suuret, enkä usko niiden läpimenoon.

Vihreät vaativat perusturvaan eli työttömyyspäivärahaan ja työmarkkinatukeen sadan euron kuukausikorotusta, ilmastolain uudistamista ja sitä, ettei uusia ydinvoimalupia myönnetä.

Olen samaa mieltä, että perusturva on lohduttoman pieni summa kuukaudessa, mutta kyllä sillä pystyy elämään. Ilmastolain muutos tuntuu kovin kaukaiselta, sillä tarkkaa kuvaa nykyisestäkään laista ei ole ainakaan minulla. Todennäköisesti kyse on päästötasojen kiristyksestä, mikä vaikuttaa ennen kaikkea energian muodostukseen. Turve- kivihiili- ja muut energiaa polttamalla tuottavat voimalat ovat todennäköisesti ensimmäisenä tulilinjalla.

Samassa kategoriassa on ydinvoimalupien myöntäminen. Niille vaaditaan ehdotonta stoppia, mikä on tietysti helppo vaatimus. Ongelma on vain siinä, että meillä on vanhoja ydinvoimaloita. Loviisassa on kaksi Fortumin ommistuksessa olevaa voimalaa, jotka on rakennettu kultaisella 70-luvulla. Siitä on jo aika pitkä aika. Samalla Suomen energian tarpeesta karvan yli neljäsosa tuotetaan ydinenergialla.

Kun ydinvoimalat otetaan lopullisesti pois energiantuotannosta, meillä on todennäköisesti aivan perkeleesti tuulivoimaloita. Tai sitten tuulihattuja.

torstai 12. toukokuuta 2011

Haulikkohäät

Mielenkiintoinen tulos näissä kotimaisissa hallitusmuodostajaisissa, Kokoomus, SDP, RKP, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. Ymmärrän kyllä painotuksen, sillä Kokoomus haluaa edes jollakin tavalla ideologisesti tasapuoliseet kaverit samaan hallitukseen. Kristillisdemokraatit ja RKP ovat ilmeisesti Kokoomuksen apupuolueet hallituksessa ja Vihreistä kaavaillaan eräänlaista heiluripuoluetta. Sen kannattajisto kun tuntuu koostuvan sekä vihreistä porvareista, että vihreistä vasureista. Mikä tekee puolueesta houkuttelevan vaihtoehdon molemmille päähallituspuolueelle.

Voidaan myös kysyä onko Vihreiden oikea paikka hallituksessa melkoisen rökäletappion jälkeen? Luin jostakin kommentista, että eikö viesti mennyt Vihreille perille kun edustajapaikoista hävisi puolet. Tähän tietysti se vanha kommentti, että oppositiossa ei voi vaikuttaa, mutta ylimieliseltä se vaikuttaa jos Vihreät todella menevät hallitukseen.

Suuret puolueet pääsevät varmasti yhteisymmärrykseen, mutta miten hallituksen apupuolueet tulevat toimeen keskenään? Kristilliset ja Vihreät tuntuvat kieltämättä hieman kaukaisilta kavereilta, vaikka kyllä kummankin suusta tullaan kuulemaan yhteisen ystävyyden julistuksia.

Tämä on pakkoavioliitto. En usko, että hallitus (jos se tuosta muodostuu) tulee istumaan täyttä kautta.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Väärin ymmärretty

Uusimmassa naistenlehdessä Katariina Souri kertoo suurena totuutena, että maailma olisi parempi paikka jos lihaa syötäisiin vähemmän. Katariina on oikeilla jäljillä, mutta väärässä. Ei maailma parannu lisäämällä kasvissyöntiä. Se paranee vähentämällä syöjien määrää. Seitsemän miljardia nälkäistä suuta on liikaa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Coca-Cola 125 vuotta!

Käsittääkseni tänään on äitienpäivän lisäksi myös toinen merkkipäivä, joskaan ei läheskään niin merkittävä kuin kaikkia maailman äitejä kunnioittava päivämäärä. Coca-Cola täyttää myös tänään tai ainakin näinä päivinä 125 vuotta, mikä on aika hyvä saavutus kun puhutaan pelkästä sokerijuomasta.


Toisaalta kyllähän kyseinen juoma on ainakin ollut maailman vaikutusvaltaisin juoma. Sillä on taisteltu ja voitettu sotia, juhlittu menestystä ja onpa joku tatuoinut merkin jopa ihoonsa.

Minulle juoma on juoma muiden joukossa. Se on hyvää, joskin ei pelkällä coca-colalla elä. En ainakaan minä. Ohessa kuitenkin oma tribuuttini tämän maailman kalleimman tavaramerkin kunniaksi.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Hyvien valintojen joukossa

Olen pohtinut osakeomistuksieni lisäämistä. Edellisestä kerrasta on kertynyt hieman aikaa, elämän tosiasioiden ja aina muuttuvien tarpeiden puristuksessa. Toisaalta nyt päättyvä osinkokausi on vastannut siihen huutoon mitä olen sille asettanut ja ylimääräistä rahaa tipahtelee sijoitustilille sopivassa määrin.

Salkku on tällä hetkellä Nokian ja Talvivaaran ansiosta melkoisen etupainotteinen. Tarkoittaa sitä, että niiden muodostama riski on suuri verrattuna koko salkun arvoon, enkä ole täysin varma kuinka tulen seuraavan ostokseni tekemään. Tai toisaalta olen minä hieman, Nokia olisi rohkean rijoittajan valinta, sillä se on tällä hetkellä "menesty tai muserru" osake. Mikäli Elopin uhkapeli kolmannen mobiiliekosysteemin kanssa onnistuu, Nokia tulee olemaan todella, todella vahvoilla. Mutta jos se epäonnistuu, musertuu meidän kaikkien toiveet ja unelmat. En ole valmis kasvattamaan Nokian osuutta omassa salkussani, en yksinkertaisesti ole niin rohkea.

Talvivaara on hieman samantyyppinen osake, joskaan ei aivan samassa mittakaavassa. Tosin heillä on ongelmia oman toimintansa käynnistämisessä, mutta käsittääkseni ei samassa mittakaavassa kuin Nokiassa. Periaatteessa olen kiinnostunut Talvivaaran ostamisesta, mutta sen osingonmaksu kyky on vielä kovin hauraassa kunnossa. Samaan aikaan en ole täysin varma, että Talvivaara on vielä oman osaamisensa globaalia huippua. Toisaalta mahdollisuus on houkutteleva.

Sampo olisi todennäköisesti viisaan rahan valinta. Siinä on omanlaista jännitystä, mutta samaan aikaan turvallisuutta ja raakaa osingonmaksukykyä. Toisaalta jos minä ostan Sampoa nyt, niin onko se yhtä hyvä ostos kolmen vuoden kuluttua kuin Talvivaaran ostaminen samalla summalla?

Fiskars oli ehdoton positiivinen yllättäjä tämän kevään osinkohuumassa. Kertaluonteinen lisäosinko nosti kertamaksun lähes kahteen euroon ja se on todella merkittävä summa. Lisäksi yhtiö on omalla tavallaan kovin sympaattinen ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että valitsin sen yhdeksi osakesalkkuni kivijaloista. Toisaalta olen kohtuullisen tyytyväinen Fiskarsin osuuteen, enkä ole varma haluanko kasvattaa sen määrää tällä kertaa.

Fortum on samanlainen kuin Fiskars, siinä mielessä etten halua tällä kertaa ostaa lisää energiaa. Ei siihen mitään järkiperäistä syytä ole, se ei vain nappaa tällä kertaa.

Heilun siis todennäköisesti Talvivaaran ja Sammon välillä, mutta en ole vielä kallistunut kumpaankaan suuntaan. En ainakaan lopullisesti, mutta katsellaan nyt asiaa vielä. Ensi vuoden aikana Sampo olisi todennäköisesti fiksumpi vaihtoehto, sillä se maksaa takuuvarmasti enemmän osinkoa kuin Talvivaara. Jälkimmäisen kurssi on sen sijaan todennäköisesti noussut enemmän.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Köyhä sika ja huono esimerkki lapsille

Minulla oli selvä ajatus kirjoittaa jotain, mutta se katosi samalla kun sain tämän avattua. Ihmeellistä.

Kävin katsomassa jalkapallopeliä livenä. Oli eräänlainen henkilökohtainen fanimatka tuonne Espooseen, sillä siellä paikallinen joukkue isännöin Purppurakettuja. Ottelu tuli minulle hieman yllättäen, sillä en ollenkaan seurannut kauden otteluaikataulun valmistumista. Oli kuitenkin hienoa päästä aloittamaan JJK:n ottelulla, sillä se on minulle se läheisin kotimainen joukkue.

Peli itsessään oli hauskaa, viihdyttävää ja yllättävän vauhdikasta. Kaikki tuo suhteutettuna siihen, että maaleja ei nähty. Erittäin hyviä maalipaikkoja oli sen sijaan reilut puolenkymmentä kummallekin joukkueelle. Maalivahdit olivat kuitenkin aivan liekeissä ja parhaan pelaajan palkinnot menivät kyllä molempiin kenttäpäätyihin.

Huonointa ottelussa oli se vieressä istunut espoolaisisä, joka ei maksanut vetoaan. Lyötiin ottelun alussa vetoa lopputuloksesta ja minä laitoin EUR 10,00 likoon tasapelin puolesta. Tämä espoolainen sankari saman summan kotivoiton puolesta. No tuloksen varmistuttua tämä lähti karkuun eikä suostunut kaivamaan kuvetta, mikä minusta on aika akkamaista. Miehet lyövät vetoa siten, että häviäjä maksaa häviönsä ja kättelee voittajan. Ei juokse karkuun.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Pikkuisen pallosta

Olenko minä itsekeskeinen jos en muista ihmisten nimiä? Saatan minä hieman ollakin, mutta toisaalta enkö minä ole oman elämäni tärkein ihminen.

Huomenna tulee jalkapalloa, eikä tuota jääkendoa mikä on vallannut television muutamaksi viikoksi. Itse asiassa minulla ei ole mitään jääkiekkoa vastaan, mutta jalkapallo tuntuu jollakin tavalla haastavammalta. Kiekon suurin ongelma on minun silmässä se, että en osaa lukea sitä peliä. Se on siihen hieman liian nopeaa, enkä siksi osaa hirveän hyvin erottaa niitä pelikuvioita toisistaan. Jalkapallossa asia on hieman toinen, sillä olen pikkuhiljaa päässyt sisään siihen miten pelataan ja miksi joitakin asioita tehdään.

Huomenna on Real Madrid vs. FC Barcelona, vai oliko se päin vastoin. Joka tapauksessa erittäin kuuma peli ja minusta tuntuu, että Madrid on edellisen ottelun tuloksesta huolimatta hienoinen suosikki. Uskon ja luotan Mourinhon osaamiseen hieman enemmän kuin vastapari Guardiolan osaamiseen.

Kotimainen jalkapallokausi alkoi muuten myös virallisesti tänään, IFK Mariehamn voitti vieraspelissä MYPA:n 0-2. Kova tulos joukkueelta joka pupelsi viime vuonna aika railakkaasti. Oma mielenkiinto kohdistuu JJK:n suoritukseen, sillä joukkue on suuren kysymysmerkin varjostama. Talvikaudella joukkue on kadottanut usean maalin johtoaseman ties kuinka monta kertaa, aivan kuten kävi nyt edellisessä ottelussa divarijoukkue Lahtea vastaan.

Samaan aikaan seuran talous ottaa melkoista osumaa. Kaksi edellistä kautta on raportoitu aika helkkarin heikoiksi tuloksen osalta. Ainakin 2009 tuli tappiota EUR 221.000, eikä viime kaudelle ainakaan kovin paljoa parempaa kerrottu. Minua hirvittäisi tuollainen rahan katoaminen vuodesta toiseen, varsinkin kun kyse on kotimaisesta jalkapallosta. Siinä parin sadantuhannen tappiot ovat käsittämättömän suuria lukuja.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Parvekebongauksen huomioita

Talvi on se aika vuodesta kun luonto maksaa veronsa. Ilmeisesti kaksi kovaa talvea on ollut rankkaa aikaa, sillä pihapiirin eläimet ovat vähentyneet. Runsas, lähes 200 yksilön varisparvi on kutistunut, eikä siinä ole enää kuin runsas 50 lintua. Tosin variksia kyllä riittää, joten en tiedä onko tuo niin suuri menetys.

Vielä viime keväänä pihapiiriä hallinnut suuri fasaanikukko sen sijaan ei ole enää äänessä. Vuosi sitten kukko oli mahtava ja toitotti omaa suuruuttaan kevät aamuisin, aivan tuossa ikkunani alapuolella. Ei ole enää kuulunut.

Sepelkyyhkyt ovat sen sijaan palanneet. Ehkä niitäkään ei ole aivan yhtä monta kuin vielä viime syksynä, mutta kumea huhuilu on täyttänyt puiden latvat. Onpa niitä muutaman kerran tullut nähtyäkin ja kovin tutulta nekin vaikuttavat.

Paljon puhuttuja citykaneja en ole nähnyt, rusakko on kuitenkin osunut näköpiiriin muutaman kerran. Ovat ilmeisen tottuneita ihmiseen, sillä paniikinomaista pakoa ei ole tarvinnut tehdä. Riittää kun hyppelee hieman kauemmas tai aivan näkösuojaan asti kun ihminen kävelee rauhallisesti ohitse.

Oravat sen sijaan ovat tähän vuodenaikaan yllättävän rohkeita. Niiden mieleen ei mahdu ajatus siitä, että nekin ovat riistaeläimiä. Riittää kun kiertää vähän puun toiselle puolelle tai pysyy hiljaa paikoillaan. Mikäpä siinä, sillä eihän niiden turkkia taida enää kukaan käyttää.