Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.

Museot ovat yhteiskunnan keuhkot

Museot tuntuvat olevan yksi tämän päivän puheenaiheista ja koska pidän itseäni museoiden asiantuntijana, kirjoitan tähän aiheesta mielipiteen omasta näkökulmastani.

Mielipiteeni on kävijän ja yleisön vinkkelistä, sillä olen ahkera museoiden kuluttaja. Vaikka harvoin museovierailu varsinaisesti museota kuluttaa, vaikka hieman siiheen suuntaan kallellaan olevia kommentteja on myös kirjoitettu. Kulluuko tai rapistuuko museo, jos sen sisältöä muokataan ja samalla kosiskellaan suurta yleisöä?

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa museoinstituutti pysähtyisi, unohtuisi aikaan ja museoisi itse itsensä. Vaikka onhan siinä myös oma, hullunkurinen logiikkansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että museoiden tulee muuttua sisällön säilyttäjistä, sisällön tuottajiksi. Mitä lisäarvoa ihmiskunnalle on museosta, joka on vain tavaroiden varasto? Tällä hetkellä Euroopan museoissa on arviolta 20 miljardia esinettä. Tietysti me puhumme ihmiskunnan aarteista, historiasta ja oman sivistyksemme peruskivistä, mutta pelkkä varastointi ei tuota mitään.

Huippuvuorilla on siemenholvi jonka tehtävä on toimia varastona, mutta sellaisena sillä on itseisarvo. Siellä säilytetään kasvien siemenistöä, siltä varalta, että poltamme koko maapallon ja tarvitaan ekosysteemin uudelleen käynnistys. Ihmisen kulttuuri ei toimi sillä tavalla. Kulttuurin perusolemus on uuden luominen, uuden jotka pohjautuvat vanhalle. Mutta toisin kuin syväjäädytetyt siemenet, kulttuuri voi hyvin myös silloin kun sen muisti on lyhyt. Luomme koko ajan uutta kulttuuria täysin ilman, että se on riippuvainen museossa säilötystä aikaisemmasta näytteestä.

Ainoa miten voimme luoda uutta ja menneeseen perustuvaa kulttuuria on vuorovaikutus menneen ja tulevan välillä. Ihmisten täytyy päästä kosketuksiin kivikauden kivikirveiden kanssa, jotta se voi sisällyttää menneen kulttuurin omaan nykyisyyteensä. Ei pelkkä kuva kirjassa, riitä kertomaan miksi Fiskarsin kirves on terästä eikä piikiveä. Taistelevat metsot eivät välity jos niitä ei pääse oikeasti katsomaan.

Minusta on ihanaa, että rakastuneet ihmiset haluavat mennä naimisiin museossa. Sitoa kaiken sen museon sisältämän tiedon ja kulttuurin osaksi omaa parisuhdettaan ja siten taas yhden uuden yhteiskunnallisen yksikön kulttuuria.

Minusta museot ovat yhteiskunnan keuhkot. Ne tuovat ihmisiä yhteiskunnan sisään, pyörittävät heitä sen kaikissa eri sopukoissa ja puhaltavat sitten taas eteenpäin. Aivan kuten keuhkojenkin, ei museoiden tule pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Me tarvitsemme vuorovaikutusta menneen ja nykyisyyden välillä, jotta voimme luoda tulevaisuutta.

America first.

Mitä Amerikka on? Mitä se on ollut ja mitä siitä on tuleva? Se on manner, kokonainen manner täynnä ihmisiä, ideoita, haaveita ja pelkoja - ja valtio joka on jotain meille kaikille.

Se on jotain suurta.

Mitä pieni ihminen tekee jonkin suuren äärellä? Hän yrittää suhteuttaa sen johonkin mitä hän ymmärtää, pystyy ottamaan käteensä ja koskettamaan. Mitä minä näen, sen minä ymmärrän. Tämä on ihmisen virhe ja heikkous. Riittämätön kyky nähdä syitä ja seurauksia. Mitä tapahtuu kun tuo tapahtuu. Siksi minä uskon, että Trump voitti. Hänestä tuli ihmisten presidentti.

Minulle Amerikassa on ollut hienointa se, että se on ollut ensimmäinen askel kohti globaalia ihmistä. Sellaista, joka on kotonaan kaikkialla maailmassa, tulee toimeen ihmisten kanssa ja pystyy viemään eteenpäin koko lajin kannalta tärkeitä asioita.

Kuka sai ihmisen Kuuhun?

Kenen toimesta tavallisella ihmisellä oli mahdollisuus omaan autoon ja sen tuomaan vapauteen?

Mikä mahdollistaa kommunikoinnin ympäri koko tämän planeetan?

Ei Amerikka ole mitenkään täydellinen, valmis maisema tulevaisuudesta. Suurimmaksi osin jopa kaukana siitä, mutta siellä on silti ollut avarakatseisuutta nähdä suuria asioita. Tavoitella tähtiä kirjaimellisesti ja vertauskuvauksellisesti.

He ovat vieneet tätä apinalajia eteenpäin tavalla, joka on ollut käsittämättömän ihmeellistä. Me olemme kävelleet Kuussa, Me ajamme ja siirrymme paikasta, maasta ja mantereelta toiselle. Me kirjoitamme, videoimme ja puhumme ympäri tätä planeettaa ja silti, olemme oman kotimme tuomassa turvassa.

"From this day forward, it's going to be only America first, America first. Every decision on trade, on taxes, on immigration, on foreign affairs will be made to benefit American workers and American families. We must protect our borders from the ravages of other countries making our product, stealing our companies and destroying our jobs."

Mitä tuo tarkoittaa meille kaikille? Miten me voimme hyödyttää Amerikkaa, jotta voimme odottaa heidän myötätuntoa ja tukea omalle asiallemme, olemassa olollemme. Onko kaikki kaupan ja jos on, niin mihin hintaan?

Mihin maan pitää suostua, jotta se säilyttää rajansa, eikä niitä muuteta sen mielen mukaan, jolla on syvemmät taskut? Riittääkö se mielenrauhaksi jos musiikki soi niin kovaa, ettei paloauton sireeni kuulu kadulta sisälle?


America first.

America first.

Maailma ei lakkaa pyörimästä vaikka keskittyisi katsomaan vain omaan napaansa.


America first.

Propaganda

Huolimatta siitä, että vuosi on vasta 12 päivää vanha tai tätä kirjoittaessani ei edes sitäkään, on vuoden sana ehdottomasti valeuutinen. Se on kummitellut käsitteenä ihmisten mielissä jo pidemmän aikaa, mutta ilmeisesti sana on vielä uusi ja tuore.

Valeuutinen.

Uutiset ovat tietysti aina olleet valheellisia, osa tahallaan ja osa vahingossa. Ihminen on erehtyväinen ja lähes poikkeuksetta värittää totuutta oman näkökulmansa ja havaintojensa perusteella. Maaliskuun suuri uutinen vuonna 1943 oli, että Kristoffer Kolumbus on purjehtinut Kiinaan. Joka tietysti oli sillä hetkellä järisyttävä uutinen ja täyttä totta.

Uutisten luonne on olla uusien asioiden esille tuomista. Uutinen itsessään ei ota kantaa siihen, onko se valheellinen vai oikeaa totuutta. Ne ovat toteamuksia ajasta, Saksa on hyökännyt Puolaan, Dow Jones indeksi on romahtanut tai Saimaan jää ohentunut 25 cm sadassa vuodessa.

Uutistyö tai uutisten toimittaminen on kuitenkin jotain erilaista. Se on toki myös pelkkää uutisten raportointia, mutta ennen kaikkea se on vuoropuhelua yleisön ja toimituskunnan välillä. Toimitus valitsee ja muokkaa uutiskokonaisuuden siihen muotoon, josta suuri yleisö on eniten kiinnostunut. Tämä on valtamedioiden rooli, sillä heidän tehtävä on palvella suurta kansaa, yleisöä ja olla tiedon jakajana.

Journalistien velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tämä on se kultainen rivi, joka journalistien ohjeissa lukee. Kolumbus pyrki totuuden mukaiseen tiedonvälitykseen, mutta ei vahingokseen tiennyt Amerikan olemassa olosta. Hallussaan olevien tietojen perusteella hän päätyi Aasiaan, vaikka todellisuudessa olikin Karibialla.

Valeuutinen on kuitenkin tiedonvälitystä jossa ei pyritä totuudenmukaiseen viestintään. Se on tarinointia, mielipiteiden vaikuttamista valheellisin tiedoin ja siten propagandaa.

Suomen tunnetuin esimerkki valeuutisista on MV lehti, joka julkaisee keksittyjä uutisia, huhuja, huijauksia ja salaliittoteorioita sekoittavia artikkeleja. En tiedä mikä on julkaisijan motivaatio, mutta käytössä olevat keinot kertovat mielipiteiden muokkaamisesta.

Ihminen on siitä vekkuli eläin, että se alkaa uskomaan asiaan kun sen omin silmin näkee ja korvillaan kuulee. Ei tietenkään heti ensimmäisellä kerralla, mutta kun metsästä kuuluu pyyn vihellys riittävän monta kertaa, on metsässä pakko olla pyylintu. Kuka olisi niin hölmä, että menisi metsään soittamaan pilliä vain kuulostaakseen linnulta?

Demokratia rakentuu mielipiteille. Suomessa kansalaiset kerääntyvät säännöllisesti vaaliuurnille ja äänestävät, mikä on sen hetken suosituin mielipide ja sen mukaan koko valtakunta muuttaa näkemystään. Näin demokraattinen valtio toimii ja hitaasti muuttaa suuntaansa.

Tähän suunnan muutokseen pyrkivät kaikki tiedon ja mielipiteiden välittäjät jollakin tavalla vaikuttamaan. Siihen kuuluvat niin valtamediat kuin MV lehti, mutta erotuksena näillä on tuo kultainen rivi. Pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Toiselle se on koko toiminnan ohjenuora kun toiselle sillä ei ole niin väliä.

Uusi ylväs todellisuus - käsi joka takertuu kuolemaan

Uusi, ylväs todellisuus: kylmäsota 2 tai ensimmäinen kybermaailmansota. Obama sanoi ääneen todellisuuden jonka jokainen tietää todeksi. Venäjä on alueellinen valta, joka ei tuota yhtään mitään, jota kukaan muu haluaisi oikeasti ostaa. Sen ainoat vientituotteet ovat aseet, energia ja pelko.

Vaikea kuvitella, että kukaan tällä hetkellä on ylpeä siitä millä tavalla Putin ajaa omaa mahtavuuden tunnettaan Aleppossa. Siellä tapetaan ihmisiä vain siksi, ettei kukaan uskalla lyödä kepillä sormille miestä joka voi aivan hyvin painaa ydinasenappia. Tekisikö Putin sen todella? No ei tietenkään, mutta mitä hittoa sitä tekee miehelle, jolla se nappi kuitenkin on käytössä. Hullu mies kynttilän kanssa ilotulitetehtaassa.



Pelko on ainoa asia joka Putinilla todella on käytössä. Maailma tulee varasin hyvin toimeen ilman Venäjän panosta globaaliin talouteen. Siellä pelattiin pitkään Euroopan energiariippuvuuden varaan, mutta lieskeöljyn ja vaihtoehtoisten energiamuotojen rynnistys teki siitä liian heikon aseen. Mitä muuta Putinille jäi kuin pelko ja sotiminen? Ei siitä voi miestä syyttää.

Se mistä Venäjän presidenttiä voi syyttää on näköalattomuus ja tahto jäädä mieheksi, joka pönkitti Neuvostoliiton mahdon vielä kertaalleen pystyyn. Pitkällä juoksulla ei Venäjällä ole muuta mahdollisuutta kuin liittyä globaaliin yhteiskuntaan. Ei siksi, että sen pitäisi kilpailla USA:ta vastaan, vaan siksi, että se on ainoa tapa estää Venäjän pysähtyneisyys.

Maailmalla ajetaan autoilla jotka ajavat itse itseään, suunnitellaan vakavasti miehitettyä lentoa Marsiin ja Venäjällä keskitytään pelkäämään homoja ja omaan napaan tuijottamiseen. Kumpi häviää sen tuijotuskilpailun?

Me olemme globaalin yhteiskunnan kynnyksellä. Nämä ovat kasvukipuja siirryttäessä kansojen kulttuurista ihmisen kulttuuriin. Me poltamme planeettamme ja ainoa keino estää se on olla ihmisiä - yhdessä.

Voyager 1 vai avaruuden diskopallo

Mitenköhän kauan siihen menee, että ihmisen lähettämä alus tai luotain ohittaa Voyager 1 luotaimen, joka on ihmisen pisimmälle ehtinyt rakennelma. Kyseessä on siis ensimmäinen luotain, joka on poistunut aurinkokunnasta ja matkustaa tällä hetkellä tähtienvälisessä avaruudessa.

Voyager 1 lähetettiin matkaan syyskuussa 1977 ja se matkaa tällä hetkellä 17,2 km/s pois päin maasta ja on päässyt meistä 137 AU:n etäisyydelle. Käytännössä siis 2,05 x 10^10 km maasta Voyageriin. En minäkään sitä täysin käsitä, mutta tosi kaukana se on.

Ilmeisesti viimeisin "realistinen" ajatus uudesta tähtialuksesta on diskopallo. Kyseessä on pallon muotoinen, heijastavasta materiaalista valmistettu aurinkopurje, joka saisi liike-energiansa maasta ammuttavista lasersäteistä.



Vaikea nähdä, että tuo olisi aivan ensi vuoden projekti, mutta teoriassa tuo on aika yksinkertainen ja kaunis ajatus. Perinteinen neliskanttinen purje on käsittääkseni vaikea saada levitettyä oikein, puhumattakaan siitä miten se pidettäisiin kiihdytyksen ajan lasersäteen keskellä. Pallossa on se hieno ominaisuus, että se ei vajoa kovin helposti kasaan ja se saadaan ilmeisesti saadaan helpommin pysymään säteen keskellä.

The beam used would be weakest at its centre and strongest at its outer edges. That way, whenever the probe moved slightly off track, the increase in laser strength would stabilise its motion.

“The idea is that the probe will automatically self-correct. If it sways slightly to the left, the shape of the beam and the sail will force it slightly back to the right,”

Joka tapauksessa taitaa mennä vielä aika pitkään ennen kuin Voyager 1 menettää kärkisijansa minkään sortin avaruusmatkailun kestävyyskilpailussa. Hauska ajatus joka tapauksessa, avaruuden diskopallo.

Patria AMV:n voittokulku ilmeisesti jatkuu

Huomasin uutisen, jota en ole vielä lukenut kotimaisesta medista. Ilmeisesti Irak on harkitsemassa / ostamassa (?) satoja Patria AMV 8X8 panssariajoneuvoja. Uutisen mukaan hankintalistalla on 'satoja uusia ajoneuvoja', joka Wikipedian lukujen perusteella olisi erittäin suuri yksittäinen kauppa. Puolan ollessa suurin yksittäinen käyttäjä 690:llä AMV:llä.

Mahdollisen kaupan hintaa on vieläkin vaikeampi arvioida, mutta todennäköisesti yksikkökustannus olisi jotain 1,5 - 3,2 miljoonan euron välissä. Tähän väliin näyttää osuneen kaikki AMV:n myyntihinnat. Voisin olettaa, että Irak ostaa valmiita ajoneuvoja, eikä valmista niitä itse kuten Puola. joten yksikköhinta on todennäköisesti lähempänä kolmea miljoonaa.

Kyseessä olisi erittäin suuri ja merkittävä yksittäinen kauppa kotimaisessa puolustusvälineteollisuudessa. Ymmärrän kyllä hyvin miksi asia ei ole noussut vielä esille, sillä Irak ei taida olla kovin mediaseksikäs ulkomaankaupan kohde. Varsinkaan sotateollisuudelle.

Politiikan kieli

Yritän välttää kirosanoja, sillä se kertoo mielestäni mielikuvituksettomuudesta. Siitä ettei keksi mitään muuta keinoa ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan kuin ajan ja käytön kuluttama kirosana. Vaikka kyllä niillekin paikkansa ja aikansa on. Perkele, ei mene koskaan vanhaksi.

SDP kuvasi jokin aika sitten hallitusta kolmen iloisen rosvon joukoksi. Poliittiseen keskusteluun kuuluu toisten päälle puhuminen ja puhuminen sanoilla joista joudutaan asettamaan syytteeseen.

Minua iljettää tuollainen kauniin ja monipuolisen kielen köyhä käyttö. Ennen kaikkea se, että miten tuo porukka voi kuvitella tekevänsä missään aitoa yhteistyötä?

Vertailun vuoksi, jos minä puhuisin kilpailijoista tai kolleegoista samalla sävyllä, joutuisin todennäköisesti suuriin ongelmiin. Mielestäni vielä ennen kaikkea aiheesta. Toisen haukkuminen, nollaaminen tai nälviminen kertoo ennen kaikkea minun ajatuksenjuoksusta. Se kertoo etten ole yhteistyökykyinen ja niin pikkumainen, etten pysty pitämään asioita ja ihmisiä erillään.

Sen minkä suustaan päästää, ei sinne enää takaisin saa.

Onko Venäjä tekemässä suurta strategista virhettä?

Olen leikitellyt ajatuksella onko Venäjän nykyinen ulkopoliittinen ärhentely lopulta suuri vain strateginen virhe. Ymmärrän heidän tavoitteensa, joka on jonkinlaista "hullu ja pommi" taktiikkaa. Jatkuva riehuminen globaalilla kentällä pakottaa muiden pelaajien (=USA) miettimään omien tekojensa seuraamuksia. Tämä on kaiketi sitä miten Neuvostoliitto käsitti ulkopoliittisen vallan. Pitäisi tutkia aihetta hieman enemmän, mutta tämä tuntuu loogiselta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yhdysvallat sai tehdä globaalilla kentällä käytännössä mitä parhaaksi katsoivat. Tämä johti muutamaan sotaan ja entisten Varsovanliiton maan siirtymiseen vihollisen leiriin. Putin on useampaan otteeseen tuonut ilmi, että häntä nämä vituttavat aika raskaasti. Pohjimmiltaan ilmeisesti siis se, ettei heiltä kysytty mitään. Asia joka tuntuu kieltämättä hieman erikoiselta kun kuitenkin kyseessä on itsenäiset valtiot, joiden olisi siis pitänyt ennalta kysyä lupa, mitä he tekevät.

Hullu ja pommi taktiikka ajaa Venäjän samaan aikaan globaalin valtapolitiikan kentälle, mutta myös eristää sen lähes täysin läntisestä yhteisöstä. Tämä voi lopulta johtaa täysin eristyneeseen Venäjään, johonkin samankaltaiseen kuin Neuvostoliitto lopulta oli. Me kaikki tiedämme mihin se tie lopulta johti.

Minua hirvittäisi olla venäläinen ja asua Venäjällä. Samaan aikaan kun rakennetaan venäläistä kulttuuria, katkotaan siteitä globaaliin maailmaan ja käperrytään johonkin menneeseen. Se tarkoittaa lopulta sitä, että muun maailman siirtyessä koko ajan eteenpäin, Venäjän takamatka vain kasvaa.

Pitää pohtia asiaa hieman lisää.

Maailma Venäjän panttivankina

Luin lauantaina aikani kuluksi Ulkopoliittisen Instituutin raportin Venäjän sotilasdoktriinit vertailussa: Nykyinen versio viritettiin kriisiajan taajuudella, joka oli hyvinkin kiintoisa ja edelleen ajankohtainen.

Venäjä, Venäjä, Venäjä oli joitakin vuosia sitten klassikoksi nostettu analyysi Suomen ulkopoliittisista haasteista. Kohu tuosta tietysti syntyi, mutta oli hyvä sanoa ääneen mistä suunnasta ulkopoliittiset haasteet tänne tulevat.

Siinä missä Venäjä ilmoitti pyrkivänsä vielä 2000-luvun alussa länsimaisen demokratian tielle, on mieli muuttunut jo vuosia sitten. Joku voisi väittää, että Georgian sota vuonna 2008 oli konkreettinen testi miten länsimaat reagoivat Venäjän pyrkimyksiin suojata etujaan sotilaallisesti. Reaktiot olivat heikkoja ja vuonna 2014 Venäjä miehitti Krimin.

Raportin keskeisin johtopäätös on se, että Venäjä varautuu kriisiajan tarpeisiin. Tähän tähtäävät niin nopeat, ennalta ilmoittamattomat sotaharjoitukset kuin pyrkimys modernisoida asevoimat vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksia. Raporttia lukiessa saa sen käsityksen, että kaikki valtiolliset toimet Venäjällä on valjastettu sotilaallisen voiman kasvattamiseksi. Tämä on tietysi omaa tulkintaani kyseisestä raportista.

Neuvostoliiton supervalta aseman menettäminen tuntuu selkeästi olevan valtava trauma, jonka korjaamiseksi käytetään koko valtion voimavarat. Onko kyse globaalin valtapolitiikan tarpeista, jossa pyritään nousemaan tasavertaiseksi pelaajaksi Yhdysvaltojen kanssa?

Mieleeni tulee ajatus siitä, että Putin on tehnyt johtopäätöksen, että ainoa tapa, jolla Venäjä voi nousta takaisin globaaliksi supervallaksi on sotilaallinen voima. Taloudellista voimaa idässä ei edelleenkään ole, ei ainakaan läheskään riittävässä määrin. Energiasta ei ollut samanlaiseksi keppihevoseksi kuin joskus vuosia sitten kuviteltiin. Kuitenkin Venäjä on mielestään ainoa valta maailmassa, joka pystyy 30 minuutissa tuhoamaan Yhdysvallat.

Putin on rakentanut tilanteen, jossa hänen seuraavaa liikettään ei pystytä ennalta arvaamaan. Samaan aikaan Venäjä ilmoittaa suojelevansa jokaista venäläistä, missä tahansa maailmassa ja rakentaa sotavoimia uhkauksen tueksi. Tämä luo väistämättä tilanteen, joka on elokuvista tuttu.

Oma arvioni on, että Venäjä pyrii ottamaan koko maailman panttivangikseen. Pakottaa muut ajattelemaan, miten jokin teko vaikuttaa ja ennen kaikkea tulkitaan Venäjällä. Voidaanko se tulkita uhaksi, jota vastaan idässä on jo vuosikausia valmistauduttu.

Todennäköisesti kyse on bluffauksesta, yhdistetty todelliseen voimaan. Johonkin sellaiseen, jossa testaamisesta tulee niin riskialtista, ettei siihen uskalla kukaan ryhtyä. Varsinkin kun testaaminen voi johtaa sotilaalliseen voimankäyttöön.

Georgia, Krim ja nyt Syyria ovat "turvallisia" kohteita näyttää omaa valmiutta sotilaalliseen voimankäyttöön  ja ennen kaikkea testata globaalin yhteiskunnan reaktioita. "Tuo hullu on saatana tosissaan!", vaikka todennäköisesti ei sitä oikeasti edes ole.

Puolustus voi toimia myös hyökkäyksenä

Venäjä otti käyttöön Pietarissa uusia ja huippumoderni IT-ohjusjärjestelmää, kyseessä on S-400 pitkän matkan ilmapuolustusjärjestelmä. On mielestäni luonnollista, että Venäjä suojaa toiseksi tärkeintä kaupunkiaan uusimmalla raudalla. Varsinkin kun naapurissa on NATO maita.

Luin kommentin, jossa liikettä kuvattiin puolustukselliseksi, jota se tietysti myös onkin, mutta samalla sillä voidaan kontrolloida lähes koko Etelä-Suomen ilmatilaa. Mikäli pystytään estämään toisen valtion tehokas ilmapuolustus, on se luonnollisesti myös offensiivinen toimi.

Toisessa maailmansodassa Tirpiz esti suuren osan Englannin laivaston operaatioista pelkällä olemassaolollaan Pohjois-Norjassa. Tämä pelkkä paikoillaan olo oli siis myös offensiivinen toimi, sillä sitomalla vastustajan voima, sen kimppuun voidaan käydä muualla ja toisin keinoin.

T-14 Armata palvelukseen 2019

Veli venäläinen ilmoitti tuovansa uuden sukupolven T-14 Armata (vasemmalla) taistelupanssarivaunut palvelukseen jo 2019. Kyseessä on "vain" 100 kpl:n pilottitilaus, josta 70 vaunua toimitetaan 2019. Venäjän ilmoittama kokonaistarve uusista vaunuista on 2300 kpl, joten loput toimitetaan todennäköisesti vuoteen 2025 mennessä.

Suomen puolustusvoimat osti 100 kpl käytettyjä Leopard 2A6 (oikealla) panssarivaunuja Hollannista vuonna 2014. Näiden lisäksi Suomella on 100 kpl vanhempaa Leopard 2A4 (vasemmalla) panssarivaunua, jotka kumpikin ovat kehitysversioita kolmannen sukupolven panssarivaunuista.

Venäjän uusi T-14 Armata on neljännen sukupolven vaunu, joka eroaa aikaisemmista sukupolvista mm. miehittämättömän tornin osalta. Ominaisuus joka lähtökohtaisesti lisää vaunun miehistön turvallisuutta taistelutilanteessa.

Oman mausteensa tähän tilanteeseen lisää toinen tämän päivän uutinen, jossa puolustusministeri Niinistö, kertoo Suomen maavoimien suurimpien puutteiden olevan tykistössä, ilma- ja ennen kaikkea panssarintorjunnassa. Varsinkin kaksi jälkimmäistä ovat panssarisodankäynnissä kovin ikäviä puutteita.

Pyykkini ovat matkustaneet enemmän kuin minä

Palasin kotiin kesälomamatkaltani New Yorkiin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Olen nyt tehnyt matkan jälkeisiä tehtäviä, purkanut laukkua, nukkunut, käynyt kaupassa ja pessyt pyykkiä. Jälkimmäisä tehdessäni aloin kiinnittämään huomiota vaatteitteni valmistusmaihin ja tajusin suurimman osan matkustaneen pidempään kuin minä.

Olen toki ennenkin tiennyt vaatekaappini sisällön olevan kansainvälistä sakkia, mutta jotenkin se iski silmille vasta nyt. Tein New Jerseyn ostosparatiisissa jo alustavia huomioita, jotka tein nyt loppuun. Ohessa on lista niiden vaatteiden alkuperämaista joita pyykkäsin tänään:

• Bangladesh, (USD 1,287)
• Oman, (USD 15,233)
• Kiina, (USD 7,990)
• Honduras, (USD 2,407)
• Pakistan, (USD 1,450)
• Intia, (USD 1,617)
• Portugali, (USD 19,122)
• Turkki, (USD 9,437)

Mukana saattoi olla vielä muitakin, mutta niistä oli joko alkuperämaa hävinnyt tai sitten en tullut sitä katsoneeksi. Listaus on joka tapauksessa hyvin laaja kun kuitenkin on kyse vain yksi pesukoneellinen vaatteita. Maan perässä oleva luku kertoo kyseisen maan bruttokansantuotteen henkeä kohden, joka mielestäni oli kiinnostava luku tässä listauksessa. Varsinkin kun Suomessa vastaava on USD 41,974.

Pyykkikorini perusteella voisi sanoa, etten ole kovin isänmaallinen ihminen kun valitsen itselleni vaatteita. Vastauksena voisin heittää kommentin, ettei yksikään suomalainen yritys ole onnistunut tekemään sellaisia vaatteita, joita olisin halunnut ostaa. Tai korjataan toki sen verran, että joukossa on kotimaisten yritysten teettämiä vaatteita. Yhdessäkään ei ole valmistusmaana Suomi.

Suomen Ilmailumuseo Tikkakoskella

Koska olet viimeksi käynyt ilmailumuseossa? Koskettamassa taivasta ja nauttimassa siitä riemun tunteesta, joka lento saa ihmisessä aikaan. Voisin kuvitella, että se on yksi suurimmista vapauden tunteista, joita ihminen voi saavuttaa.

Juhannuksena halusin toteuttaa jo muutaman vuotta kehitellyn seikkailun, viemällä siskon tytöt katsomaan lentokoneita. Olen hienovaraisesti asiasta aina maininnut ja nyt sitten seikkailu alkoi. 

Suomen Ilmailumuseo Tikkakoskella on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Sijaintina se on kieltämättä keskellä lähes ei mitään, mutta paikkana museo on upea. Kyseessä on 20 kilometrin ajomatka Jyväskylästä kiinteistöön joka näyttää vanhalta teollisuusrakennukselta. Pihalla odottaa suuri asfalttipiha, tutkatorneja, itoblockin hävittäjiä ja valtavaa koppakuoriaista muistuttava vihreä helikopteri. Paikasta ei voi erehtyä.

Muuten museo ei paljasta aarteitaan ja siksi sisälle on päästävä.

Sisätiloissa tajuntaan rävähtää epäusko ja ihmetys, miten näin valtava määrä aitoja, suuria lentokoneita on saati mahtumaan näin pieneen tilaan? Tuossa oikeassa nurkassa on maailman ainoa jäljellä oleva originaali Bristol Blenheim on tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa. Vaikka kyseessä on kuitenkin täysiverinen toisen maailmansodan aikainen pommikone. Pommikone!

Katossa ja hieman kauempana on DC-3 ja sen edessä Iljushin IL-28R suihkupommittaja, jonka veli venäläinen Suomeen toimitti vaikka pommikoneet oli Pariisin rauhansopimuksessa kielletty. 

Museo on hieno ja monipuolinen kokemus kun kokemus rajataan ilmailun alalle. Ja ehkä vielä hieman tarkemmin sotilasilmailun puolelle, sillä kyllä suuri osa näistä koneista on joko tehty tai edes nähnyt sotaa. Tosin tämä tuo rauhan aikana syntyneelle oman jännityksensä, jota ei muuten voi saavuttaa.

Suosittelen ehdottomasti, sillä onhan siellä myös aito mersu (Bf-109), Fokker (D XXI) ja Brewster (F2A Buffalo) joka sekin on ainoa laatuaan maailmassa.

Onko Ruotsi realisti ja Suomi idealisti?

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kertoi ettei Ruotsi ole etenemässä sotilasliittoon ja tämä on tulkittu Suomessa toppuutteluksi sotilasliitosta maittemme välille. En tiedä onko tämä suoraan tarkoitettu Suomelle, mutta se toppuuttelu Suomen ja Ruotsin välisestä sotilasliitosta on järkevää.

En näe mitään todellista hyötyä siinä, että Ruotsi ja Suomi solmisivat kahdenkeskisen sotilasliiton. Siitä ei olisi pitkään aikaan Suomelle mitään muuta kuin haittaa. Olemme taistelleen 700 vuotta Ruotsin sotia, enkä ymmärrä miksi meillä on halua palata tähän samaan.

Ruotsin sotilaallinen voima on tällä hetkellä minimaalinen. Sillä on sukellusveneitä, jotka olen kateellinen, mutta muuten Ruotsi on kaikin tasoin heikompi kuin Suomi. Mikäli Wikipedian luvut pitävät paikkansa, Ruotsissa on tällä hetkellä reservissä 12,000 henkilö. Suomessa 900,000, josta 230,000 on sodan ajan vahvuus.

Haaveilu jostakin suuresta Suomi-Ruotsi:n yhteisestä puolustusvoimasta on itsensä pettämistä. Sellaista ei ole olemassa, eikä sellaista ole tulossa. Jos kovaan tilanteeseen halutaan ylipäätänsä varautua, on siihen järkevää varautua kunnolla. Valita kumppaniksi joku josta on hyötyä, eikä joku joka lämmittää mieltä.

Brexit - entä sitten?

Mikäli Britannia päättää kansanäänestyksessä erota EU:sta, kertoo se mielestäni ennen kaikkea siitä, ettei EU ole onnistunut. Se ei tarkoita sitä, että EU olisi epäonnistunut, sillä sitä se mielestäni ei missään nimessä ole. Euroopan Unioni on saavuttanut ennen näkemättömän solidaarisuuden vanhalla mantereella, jossa historia on täynnä sotaa, kurjuutta veristä kilpailua. Kaiken tuon EU on onnistunut muokkaamaan sisäpoliittiseksi riitelyksi.

Me emme ole nähneet Euroopan suurten valtioiden välisiä sotia, eikä niitä taida aivan helpolla enää olla tulemassa. Vaikea kuvitella, että Ranska ja Saksa olisivat sodassa keskenään. Tämä on mielestäni merkittävin saavutus, jossa EU on onnistunut.

Se on lisäksi tuonut kokonaisen mantereen väestön tutuksi toisilleen tavalla, joka vielä ennen Euroopan yhdentymistä ei ollut mahdollista. Schengen alue on ongelmineen upea sopimus.

Suuressa mittakaavassa en usko, että Britannian ero Euroopan unionista on maailmanloppu. Maiden välisiä liittoja, unioneita ja sopimuksia on ollut ennenkin, eikä niiden päättyminen ole koskaan estänyt ihmisen ja talouden voittokulkua. Näin ei tule tapahtumaan tälläkään kertaa.

Tämän hetkinen tilanne tietysti tulee murenemaan ja se aiheuttaa ihmisille kurjuutta ja epävarmuutta, mutta 10 vuoden kuluttua tilanne on jo täysin toinen. Mitä se tulee olemaan, en osaa sanoa.

Iso-Britannia on aina ollut kanaalin verran erillään muista eurooppalaisista. He ovat ennen kaikkea englantilaisia, walesilaisia, skotteja joka tuo puskuria eurooppalaisuuden eteen. Me olemme suomalaisia ja sitten eurooppalaisia. Samoin kuin Itävaltalaiset, Saksalaiset tai vaikkapa virolaiset.

On muistettava, että Briteillä on aidosti ollut oma imperiumminsa, he ovat olleet maailman valtiaita, joten usko omaan selviytymiseen on vahva. Sillä se perustuu pitkään ja menestyksekkääseen historiaan, omilla jaloilla seisomiseen.

Ihminen on kekseliäs ja talous on elinvoimainen. Tapahtui mitä tahansa, niin tästäkin selvitään. Ehkä on jopa hyvä osoittaa Euroopan byrokraateille, että heidän pitää työskennellä kansalaisille, eikä EU koneistolle.

Selväsanainen varoitus ja syöttövuoro Kiinalle

Kiinan ja Yhdysvaltojen suhde tulee määrittelemään meidän elämäämme yhä enemmän seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä kisa alkoi jo vuosia sitten, mutta maratonia ei ratkaista ensimmäisten satojen metrien aikana.

Kiina on nouseva supervalta, jonka vuosituhansien historia on täynnä erilaisia dynastioita, jotka ovat kaikki olleet aikansa kehittyneimpiä valtoja. Tätä taustaa vasten katsottuna, viimeisten parin sadan vuoden jälkeenjääneisyys on vain pientä tilastoharhaa.

Yhdysvaltoja on usein verrattu Rooman imperiumiin, mutta mielestäni se on varsin vahvaa liioittelua. Rooman imperiumi kesti yli tuhat vuotta ja Yhdysvallat ovat olleet merkittävä valtio vasta joitakin satoja vuosia.

Menen liiankin syvälliseksi, sillä tarkoitukseni oli vain yksinkertaisesti nostaa esille erittäin mielenkiintoisen lausunnon, joka linjaa Yhdysvaltojen ja Kiinan suhdetta vielä pitkään.

“The United States will remain the most powerful military and main underwriter of security in the region for decades to come – and there should be no doubt about that.”

Kyseinen lausunto on Yhdysvaltojen puolustusministeri Ash Carterin suulla kerrottu valtion virallinen kanta. Sen on tarkoitus paaluttaa heidän vaikutusvalta Aasian tyynellä merellä. Selvennettynä se tarkoittaa, että se missä Kiinan vaikutusalue kasvaa, se vähenee Yhdysvaltojen vaikutusvallasta.

Tiettyyn rajaan asti tuollainen "tontinvaltaus ja rajakivien siirto" on mahdollista, mutta nyt Kiina on lähestymässä sitä rajaa, jota Yhdysvallat eivät enää hyväksy. Klassisen diplomatian mukaan huomautusta seuraa varoitus, varoitusta ultimaatumi ja lopulta tekoja. Yhdysvallat on nyt varoittanut hyvin selväsanaisesti, tavalla, jota ei voi tulkita väärin.

Pallo on Kiinan kulmassa.

Olisi edes yksi.. (Euroviisut)

Suomen edustaja ei taaskaan päässyt Euroviisujen semifinaaleista jatkoon. Huolimatta siitä, että kaunis tyttö oli pukeutunut siniseksi angrybirds hahmoksi. Lauloi epävireisesti ja mielestäni hieman ilmeilikin kuin vihainen pikkulintu. Pisteet kuitenkin osallistummisesta ja hienosta lomareissusta, joka käsittääkseni on hänelle nyt alkanut.

Katkera en osaa olla, sillä suhtaudun Euroviisuihin hieman ylenkatsovalla huumorilla. Arvostan toki aidosti sitä, että tämä sotien runtelema manner yhdistyy kerran vuodessa noin valtavan tyhjänpäiväisen, mutta upean shown äärelle. Pidän Euroviisuista ja siitä mitä se edustaa. Rauhaa, rakkautta ja hauskanpitoa. Täydet 12 pistettä!

Mistä minä olen myös aidosti hieman ihmeissäni ja ehkäpä jopa pettynyt, on UMK:n taso. En minä sitäkään seurannut, mutta miten on mahdollista, että tämän mittavan formaatin kautta saadaan valittua edustajiksi aina vain häviäjiä? Eikö tästä maasta oikeasti löydy sellaista ammattilaista, joka olisi edes sen verran kartalla eurooppalaisesta musiikkiskenestä, että päästäisiin edes finaaliin?

Lentokentän viereen muuttajat

Sairaanhoitajat vaativat kolmen tonnin palkkaa kansalaisadressin voimin. Ilmeisesti suurin perustelu tuntuu olevan se, että vaatimuksen tekijät ovat kyllästyneet odottamaan kovempaa palkkaa.

Kukaan ei kiellä etteikö sairaanhoitajan työ ole vaativaa, raskasta ja huonosti palkattua. Samaan aikaan minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen ne ihmiset, jotka muuttavat lentokentän viereen ja alkavat sen jälkeen valittamaan lentomelusta.

Onko se tullut jotenkin yllätyksenä, että sairaanhoitajan tehtävä on heikosti palkattua? Mikäli työstä olisi halunnut enemmän palkkaa, niin miksi ei alkujaan kouluttautunut sellaiseen tehtävään, jossa palkkataso on korkea?

Stubb ei taida olla puutarhuri

On myönnettävä, että olen ollut väärässä Alexander Stubbin osalta. Keskustelimme hänen valinnastaan Kokoomuksen johtoon ja olin muistaakseni sitä mieltä, että hän voi parhaimmillaan olla parasta mitä heille on viime vuosina tapahtunut. Hän on kuitenkin hyvin näkyvä persoona, joka varmasti herättää tunteita ja kohtaa ihmisiä eri tavalla kuin moni muu sen hetkisistä ehdokkaista. Nyt alkaa kaiketi olla selvää ettei hänestä tullut Kokoomuksen pelastajaa, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Stubb on profiloitunut viime vuosina enemmänkin mieheksi joka keskittyy epäoleellisiin asioihin. Samaan aikaan kun maa on syvimmässä kriisissa sotien(?) jälkeen, on miestä seurannut kohu kohun jälkeen. Ensiksi lyhyt pätkä pääministerinä, jolta käsittääkseni jäi käteen kohu polvihousuista ja avoin tunnustus pohdinnasta, että pitäisikö hajoittaa hallitus. Nyt valtionvarainministerinä hopeinen luoti maan ongelmiin on hallintarekisteri, jota käsittääkseni ei oikein kukaan todella halua. Nyt viimeisin älynväläys oli pohjoiskorealaistyylinen kirje, jossa vannotettiin rakkautta suurta johtajaa kohtaan.

Mielestäni on täysin luonnollista korjata mielipidettään uusien tietojen perusteella, joten teen sen nyt omalta osaltani tässä. Stubb on erittäin ammattitaitoinen ihminen, jonka karisma on erittäin poikkeuksellista suomalaiselle poliitikolle. Samaan aikaan hän vaikuttaa ihmiseltä, jolla on suuria haasteita syiden ja niiden seurausten arvioimisessa. Hän ei vaikuta kovin harkitsevalta ihmiseltä ja on vaikea nähdä miestä tehtävässä, jonka hedelmät kypsyvät vasta vuosien jälkeen.