Brexitin jälkeen

Brexitin puolesta äänestettiin enemmän kuin EU:ssa pysymisen, vaikka nyt jälkeenpäin ainakin ulkomaan medioissa suurinta meteliä ovat puhuneet EU jäsenyyden kannattajat. Brittien sisäistä mediaa en ole erityisemmin seurannut, mutta käsittääkseni Brexitin voitto oli suuri järkytys kaikille.

Huono sanoa, etten ole kovin yllättynyt EU vastaisuuden voitosta, mutta en ole. Viitasin jo aikaisemmin brittien pitkään historiaan, joka on varmasti jättänyt kansalliseen tajuntaan merkkinsä. Siellä osataan olla brittejä.

David Cameron on uhkapeluri joka hävisi. Hän pelasi korttinsa väärin ja lähti ajamaan asiaa, jonka ei halunnut toteutuvan. Tai ainakaan tavalla, jolla se toteutui. Kuvittelisin hänen pyrkineen tilanteeseen, jossa britit olisivat sanoneen "haluamme kuulua EU:hun, mutta näillä ehdoilla". Näin ei käynyt.

Eropuheessaan Cameron muistaakseni mainitsi, että artikla 50:n käynnistäminen on nyt parlamentin käsissä. Tämä on kaiketi se takaportti, jonka hän jossain vaiheessa huomasi. Kansan tahto tulee toteutumaan myös sikäläisen parlamentarismin kautta.

Oma veikkaukseni on, että konservatiivipuolue käy sisäisen taistelun, jossa EU myönteinen siipi nousee voittajaksi. Tämän jälkeen lähdetään turvaamaan oma poliittinen pääoma, jonka jälkeen pidetään parlamenttivaalit. Ne ovat vaalit, joissa lopulta ratkaistaan miten brexitin kanssa lopulta käy.

Suosiokilpailu kun osallistujat ovat epäsuosittuja

Kukapa kissan häntää nostaisi jos ei kissa itse. Kerroin jo lokakuun lopulla samaa asiaa kuin New York Times kertoo vasta tänään, eli Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton. Itse asiassa kumpikin on niin poliittisesti äärilaidalla, että ovat molemmat "villin epäsuosittuja".

Nämä vaalit tulevat ratkeamaan edelleen sillä, joka pystyy kääntämään oman äärilaitansa suosion kantamaan myös poliittisessa keskustassa. Trump on vieroittanut itsestään niin latinalaiset, naiset, alle 30-vuotiaat ja korkeastikoulutetut äänestäjät. Clinton on käsittääkseni "vain" yleisen epäsuosittu eli mikään kokonainen äänestäjäryhmä ei ole häntä tyrmännyt.

Demokraattinen politiikka eroaa liike-elämästä yhdessä suuressa muodossa, siinä pitää pystyä toimimaan koko markkinan alueella. Tämä siis jos kansakunnasta puhutaan poliittisena kenttänä. Erotus korostuu erityisesti presidentinvaaleissa, jossa markkinaosuuden on oltava yli 50%, jotta voitto on ylipäätänsä mahdollinen. Liike-elämässä yritys voi olla suunnattoman menestyvä, myös huomattavan paljon pienemmillä markkinaosuuksilla. Itse asiassa tämä tulee todennäköisesti olemaan Trumpin sokea kohta, sillä hänen viestinsä on suunnattu aivan liian pienelle asiakassegmentille. Tämä riittää ilmeisen hyvin republikaanisen puolueen ehdokkuuteen, mutta ei riitä todelliseen kilpailuun.

Clintonin suurin ero Sandersiin ja Trumpiin tulee siitä, että hän ei ole maalannut itseään vain tietyn äänestäjäkunnan ehdokkaaksi. Hän selkeästi yrittää pelata kokonaisvoittoa, eikä ainoastaan osallistujatittelistä.

Tosielämän lahjakori

Demokraattien tilanne alkaa olla jo selvä. Tietysti äärettömässä universumissa on ääretön määrä eri mahdollisuuksia, mutta minä oletan Hillary Clintonin voittavan demokraattisen puolueen ehdokkuuden. Ehkä jopa yllättävän suurella enemmistöllä. Vaikka kyllä Bernie on ollut aito kisaaja.

Tilanne tällä hetkellä kaikista valitsijamiehistä:

Clinton: 1065 / 2383
Sanders: 434 / 2383

Republikaaneilla tilanne on vielä hmm.. sekavampi, mutta eiköhän sielläkin päästä eteenpäin ja lopulta maaliin. Onko se sitten todellinen maali, sillä käsittääkseni koko puolue taitaa olla aika kauhuissaan Trumpin ehdokkuudesta. Oli miten oli, tilanne tällä hetkellä kaikista valitsijamiehistä:

Trump: 338 / 2472
Cruz: 236 / 2472
Rubio: 112 / 2472
Kasich: 27 / 2472

Voisin kuvitella, että Rubiolla on aika kiva asema tällä hetkellä. Hän on todennäköisesti tämän kisan ainoa voittaja norsupuolueessa, sillä hänen äänestäjänsä tulevat määrittelemään kuka voittaa ehdokkuuden. Mikäli House of Cards on edes etäisesti todenmukainen sarja, niin Rubion postilaatikko on täynnä toinen toistaan komeampia lahjakoreja.

Because it's Super Thuesday

Very funny and sad.

Demokraattien tilanne ennen supertiistaita

Taitaa olla aika selvä, että Hillary Clinton on demokraattien suurin voittaja tällä hetkellä. Ohessa yhteenveto jo annetuista demokraattien valitsijamiehistä:

- Iowa:

• Clinton: 29
• Sanders: 21

- New Hampshire:

• Clinton: 15
• Sanders: 15

- Nevada:

• Clinton: 22
• Sanders: 16
• Sitoutumaton: 4

- South Carolina:

• Clinton; 43
• Sanders: 14

Tiivistettynä Clintonilla 109 ja Sandersilla 66.

Nämä luvut löytyvät Politico.com tulossivulta, joka tuntuu olevan kohtuullisen pätevä sivu näitä vaaleja seuraaville. 

Esivaalit Amerikassa - miten pitkälle puhumisella voikaan päästä

Alkaako peli olla selvä? Jeb Bush on nyt luovuttanut, vaikka tämän piti olla hänen voittokulkuaan alusta loppuun. Tämä ajatus oli pinnalla, todennäköisesti joskus pari vuotta sitten kun kisa ei ollut vielä edes kunnolla alkanut. Tarkoitan siis tietysti jenkkien presidentinvaaleja, joissa askelmerkit alkavat osumaan kohdalleen.

Olisi tosi kurja olla tällä hetkellä Jeb Bush. Menestyvän poliittisen imperiumin se nuorempi poika, joka on aina hävinnyt. Tosin Floridassa kaverilla oli ilmeisen mukavaa, mutta kun isä ja isoveli ovat olleet presidenttejä, niin eläkeläisten pomomiehen rooli on aika pehmoinen. Hassua miten se maailma toimii ja kääntyy.

Olen häpeämättömästi ottanut kuvankaappauksen BBC:n sivuilta, joka on lainannut yllä olevan kaavion AP:n puolelta. Se näyttää valitsijamiestilanteen tätä kirjoittaessani. On toki totta, että nyt on annettu äänet vasta vain muutamassa osavaltiossa, mutta jotain selkeää tuosta alkaa jo löytyä. Clinton on vahva, samoin kuin Trump, joskaan ei aivan yhtä selvästi.

Hillary Clinton oli ongelmissa Bernie Sandersin kanssa, sillä Bernie on puhunut nuorille äänestäjille tavalla jota Hillary ei ole osannut odottaa. Tai jos onkin, niin ei ole pystynyt reagoimaan. Bernie on idealisti ja idealismi puhuttelee nuoria sieluja; tämä on ollut hänen vahvuutensa. Ongelma vain saattaa olla siinä, että valta osa äänestäjistä on kyynikkoja, eikä heitä kiinnosta ilmainen opiskelu. Suuret ikäluokat ovat jo opiskelleet, eikä heillä ole halvaannuttavaa opintolainaa, kuten heidän lapsillaan.

Ihminen on itsekäs äänestyskopissa.

Trump on edelleen jotain ennen näkemätöntä ja ihailtavaa. Ihailtavaa siis siinä, kuinka kaveri pystyy pelkällä puhumisella nousemaan todelliseksi ehdokkaaksi maailman mahtavimpaan virkaan. Suomessa olisi vähän sama jos Harry Harkimo haastaisi Sauli Niinistön seuraavissa presidentinvaaleissa ja puhuisi niin paljon sontaa, että johtaisi vaaligallupeissa.

Oma veikkaukseni on, että Trump on super tiistain jälkeen edelleen johtava ehdokas, mutta ei ylivoimaisessa johdossa. Kuitenkin niin vahvassa asemassa, että todellista epäselvyyttä ei voittajasta enää ole. Tämä oikeastaan siksi, että mies joka pystyy haastamaan riitaa paavin kanssa ja silti voittaa, on kohtuullisen luodinkestävä. Vaikea kuvitella minkälainen skandaali riittäisi pudottamaan hänet tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Kun kerran veikkauksista puhutaan, niin ohessa kertauksen vuoksi oma ennustukseni viime lokakuulta:

Ennustuksia:

• Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
• Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
• Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
• Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton

Kyse on edelleen siitä kuka voittaa ensiksi toisen äärilaidan ja pystyy sen jälkeen kääntämään itsensä keskustan ehdokkaaksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Trump ja Sanders ovat kumpikin pikkuisen liian ääriehdokkaita voittaakseen. Clinton on sitä myös, mutta hänessä on kuitenkin ominaisuuksia, jotka ovat hyväksyttäviä myös republikaanien äänestäjille. Kolmikon muut kaverit eivät pysty puhumaan toistensa kannattajille.

Esivaalit New Hampshiressa

Hieman yli 12 tuntia ja 30 minuuttia siihen kun äänestys New Hamshiressa alkaa ja kiinnostavinta on demokraattien puolella. Internet sukupolven parissa Bernie on herttainen vanha setä, jonka jokainen haluaisi sukulaisekseen. Hillary on se perheen ulkopuolinen täti, josta kukaan ei oikein pidä.

Vaikea sanoa kumpi on oikeassa ihan oikeasti, mutta on selvää, että Hillaryn suurin ongelma on Hillary itse. Hän ei ole lämmin ihminen ainakaan julkisuuskuvansa perusteella ja ihmisten on vaikea tuntea yhtenäisyyttä hänen kanssaan. Ilmeisesti hän tuntuu kaksinaamaiselta kun Bernie julistaa olevansa sanojensa mittainen mies. Demokraatteja puhuttelevat asiat ovat sellaisia joiden puolesta hän on taistellut jo kauan tai siis ilmeisesti on. En tiedä.

Mikäli New Hamshiressä ei tule totaalista yllätystä, on Clintonin asema tukala. Todennäköisesti kukaan hänen taustaryhmästään ei osannut reagoida tai edes ajatella, että Sanders olisi todellinen kilpailija. Tilanne jonka kaikki strategiapeleistä pitävät tietävät ja osaavat nauttia kun se sattuu omalle kohdalle. Mikä onkaan parempaa kuin vastustajan pelin sekoittaminen ja pakottaminen reagointiin. Bernie Sanders on tällä hetkellä jo voittaja. Kävi hänen kampanjassaa lopulta miten tahansa, on mies asettanut oman jälkensa jenkkien poliittiseen historiaan. Hillary Clintonin ajatus Clinton-Sanders ehdokkuudesta republikaaneja vastaan, kertoo jo kuinka peloissaan siellä ollaan.

Mitä tapahtuu jos Clinton häviää? Todellisuudessa ei vielä mitään todellista. Kisa jatkuu eteenpäin normaalisti, mutta se heikentää Clintonia. Hän joutuu budjetoimaan huomattavan paljon enemmän kampanjabudjetista siihen osaan kampajaa, jonka ei pitänyt olla kovin kallis. Sanders sen sijaan tulee vain vahvistumaan, mutta miten paljon? Vaikea kuvitella, että vielä mitenkään ratkaisevasti, sillä hän on edelleen aivan liian altavastaaja ollakseen todellinen valtademokraattien lipunkantaja.



Kisan lopullinen maali on kuitenkin vasta kaukana tulevaisuudessa. Tämä esivaalikierros on vasta ensimmäinen kierros, eikä tästä jaeta vielä pisteitä. Tämä on todennäköisesti republikaaneille vain hyvä, sillä siellä sulat ovat vielä sen verran sekaisin, ettei se lintu lennä vielä pitkään aikaan.

Oma veikkaukseni on edelleen se, että Clinton voittaa. Sanders tulee hyvänä kakkosena, sillä vahva kampanja jättää aina jälkensa poliitikkojen mieliin.

Kuka löytää tiensä äärilaidalta keskelle?

Ensi vuoden presidentinvaalit ovat mielestäni, jälleen kerran, vapaan maailman kiinnostavin poliittinen tapahtuma. Toki kansalliset vaalit ovat jännittäviä, niihin kun pääsen itsekin osallistumaan, mutta mikään muu yksittäinen vaali ei vaikuta koko maailman tapahtumiin niin paljoa kuin jenkkien presidentinvaali. Amerikan yhdysvallat ovat kiistatta ainoa globaali supervalta tällä planeetalla.

Olen seurannut jenkkien vaaleja käytännössä täysin median eri kanavien kautta, en ole katsonut virallisia väittelyitä kuin korkeintaan muutamia minuutteja ja koen silti olevani suhteellisen hyvin kartalla. Norsupuolueessa (republikaanit) sekaannus on ilmeisen valtava, sillä puolueen suosikki Jeb Bush ei pärjää kuten alkujaan odotettiin ja joutuu selittelemään, ettei peli ole vielä menetetty. Jep, se on aina varma merkki siitä, että suurin osa asioista menee päin honkia.

Donald Trump tekee sen mitä parhaiten osaa, viihdyttää ja pysyy otsikoissa. Miehen mediasilmää on ihailtava, sillä tekee / sanoo kaveri mitä tahansa, suuri osa republikaaneista hurraa ja kannustaa. Tässä vaiheessa en olisi yhtään yllättynyt, vaikka norsupuolue alkaisi miettimään miten se parhaiten asemoituu Trumpin taakse. Mies on kuitenkin tällä hetkellä niin vahvasti yhden äärilaidan ehdokas, ettei sellaisenaan tule voittamaan vaaleja.

Mielessäni onkin, että luottaako Trump niin vahvasti mediaan ja siihen, että kansakunnan enemmistö on niin täysin vietävissä, että nousee vielä koko kisan voittajaksi. Ensimmäinen puoliaika pelataan niin vahvasti syvän amerikkalaisen yksisilmäisyyden pelkoja, että sillä voitetaan ehdokkuus. Toiselle puoliajalle pelikirja käännetään, jos ei nyt 180 niin ainakin 90 astetta, ja hurmataan entiseltä aasipuolueelta riittävästi ääniä voiton varmistamiseksi.

Trumpin vahvuus on ennen kaikkea media ja se kuinka hän pystyy käyttämään sitä oman etunsa tavoitteluun. Se on kortti joka on tällä hetkellä uskomattoman voimakas resurssi, ja Trumpin menestys on puhtaasti sen ansiota. Hän pystyy tiivistämään vaikeita asioita  niin yksinkertaisiksi "totuuksiksi", että ne on helppo omaksua ja muuttaa omiksi ajatuksikseen. Hän käyttää toistuvasti samaa kieltä ja samoja "totuuksia", kuin tavallinen maailman monimutkaisuutta pelkäävä kansalainen. Vaikeiden asioiden yksinkertaistaja, pääsee pitkälle näin monimutkaisessa maailmassa.

Demokraattisen puolueen kisa on kahden ehdokkaan kilpajuoksu, joskin toisella on niin pitkä etumatka, että kisa on hädin tuskin kiinnostava. Hillary Clinton on piinkova poliitikko ja se on hänen suurin heikkoutensa. Häntä ei enää nähdä ihmisenä, vaan ainoastaan poliitikkona, eikä kukaan oikeasti pidä poliitikoista. Bill Clinton oli ensiksi poliitikko ja toiseksi ihminen, mutta oli niin taitava poliitikko, että sai ihmiset uskomaan päinvastaista. Hillaryn ongelma on se, ettei hän ole sharmikas, lämmin ihminen. Kukaan ei tosissaan kiistä hänen ammattimaisuuttaan, joka on todennäköisesti korkein koko porukasta, mutta äänestäjät haluavat pitää ehdokkaastaan. Kuka oikeasti pitää Hillary Clintonista?

Bernie Sanders on puolestaan kuin se viisas isoisä, jonka jokainen haluaisi itselleen. Ihminen joka puhuu hirvittävän monimutkaisia asioita, mutta tavalla joka ei saa kuuntelijaa tuntemaan itseään tyhmäksi. Hänen puhuu mehukkaasta hampurilaisesta, vaikka tietää, että lehmä on itse asiassa vielä laitumella syömässä ruohoa.

Ennustuksia:

• Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
• Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
• Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
• Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton

Lopputulema on kuitenkin suuressa mittakaavassa edelleen sama. Amerikkalainen yhdyskunta on jakautunut kahteen poliittiseen leiriin, jotka eivät pysty yhteistyöhön. Tunnuslause "Make America great again" on tyhjää puhetta niin kauan kun toinen käsi on sidottuna selän taakse.

Donald Trup - That pig

I was reading Politico article  about the GOP presidential candidates. The article is mainly about Jeb Bush and Donald Trump and how one of the leading contestants should deal with Mr. Trup. Currently the no. 1 candidate according to Quinnipical Poll, that was quoted in the Time's website.

Donald Trup was clear number one with 20% support of Republicans, Scott Walker second with 13% and Jeb Bush 3rd at 10%. According to that poll 43% of Republicans would vote these three men and even though it's still really early to tell, but I'd be willing to assume the GOP presidential candidate will be one of these three men.

The main thing about Politico article seemed to be, that Mr. Trump is a pig and that is true. We all know Mr. Trump as a ungraceful powerhouse, with dirty, straight forward views - a pig in a political sense. Good to have around as back-up, but you wouldn't want to stand too close to a pig.

I'm not trying to disrespect Mr. Trump, as those are his strengths and he is the best player when branding yourself and making people think they know all about you. He has made the brand Trump and people are loving it.

The advise given to Jeb Bush is that, don't touch the pig, as it would mean you have to enter the pigsty. It's clever advise as it places Mr. Bush above Mr. Trump and communicating that he is more of a serious politician than his opponent. Confronting with Mr. Trump is a sure-fire way to get media publicity, but it's also a double edged sword. You will get 15 minutes in the light, but you have more to lose than the pig. Pig can do what ever he want's and people still love him, as that's how we expect from him.

"Never wrestle a pig, you get dirty, and besides, the pig loves it."

It will be very tricky situation for Jeb Bush. He will need to do some serious campaigning in order to win Donald Trump, especially if he is not going to engage him directly. I am not convinced that's even possible, as it might paint him as dodger.

If you want to win Mr. Trump, you need to hit him hard and fast. Confront him and make sure you win, without a shadow of a doubt. Sow the seed of doubt, are you willing to have a ignorant clown govern you.

Norsupuolueen ehdokastoiveikkaat

Harmi etten ole amerikkalainen, harmi etten ole republikaani ja harmi etten pääse äänestämään kyseisen puolueen presidenttiehdokkaasta. Kaikki tämä siksi, että kerrankin olisi valinnanvaraa.

Donald Trup julistautui juuri hetki sitten pyrkivänsä norsupuolueen presidenttiehdokkaaksi, joten esikarsintaan on nyt ilmoittautunut yhteensä 12 ehdokasta. Yksi nainen ja yksitoista miestä, joista jokainen uskoo olevansa parasta mitä vapaa maailma ansaitsee jenkkien seuraavalla presidenttikaudella.

Samaan aikaan aasipuolueen puolella, ehdokkaita on vain neljä, yksi nainen ja kolme miestä. Myös näistä, jokainen on luonnollisesti omasta mielestään parasta, mitä demokratialle voi antaa. Kansa valitsee aina oman kuvansa, joten hyvä ehdokas maistuu kaikille tai ainakin yksinkertaiselle enemmistölle.

Republikaaneilla on muuten oikeasti aika hauska tilanne, miten on mahdollista, että noinkin moni kuvittelee pääsevänsä maailman mahtavimpaan virkaan? Toki luonnollisesti tuolla suunnalla ehdokkuudella haetaan myös puhtaasti omien osakkeiden nostamista. Haetaan uskottavuutta ja näkyvyyttä omien kannattajien keskuudessa. Uskoisin, että noista kahdestatoista suurin osa, on liikkeellä edellä mainituista syistä.

Ulkopuolisen ja asiaa paremmin tuntemattoman silmin katsottuna, joukossa on todellisuudessa vain kaksi tai kolme aitoa ehdokasta. Sen verran mitä olen asiaa seurannut, vaaleissa merkitsee kolme asiaa: uskottavuus, resurssit ja voitontahto. Ihmiset ovat mielellään voittajan puolella, mutta kannustavat altavastaajaa. Tosipaikan tullen kuitenkin resurssit on se voimavara, jolla pystytään tavoittamaan kaikki mahdolliset äänestäjät. Kukaan ei voi äänestää tuntematonta ehdokasta, ei vaikka tämä olisi muita parempi.

Mielestäni republikaanien 12 ehdokasta voidaan jakaa neljään ryhmään, sen mukaan miten heillä on edellä mainitut kolme ominaisuutta. D-luokan ehdokkaat ovat niitä, joilla ei ole yhtään edellä mainituista ominaisuuksista ja heitäkin on tuossa joukossa neljä.

D-ryhmä (ei mitään):

• Ben Carson: ainoa tummaihoinen ehdokas, mutta pyrkii todennäköisesti senaattiin
• Lindsay Graham: pyrkii säilyttämään paikkansa senaatissa
• George Pataki: New Yorkin kuvernööriksi vai senaattiin?
• Marco Rubio: hakee asemia tulevaisuuden vaaleihin

C-ryhmä (yksi ominaisuus):

• Ted Cruz: miehellä on nimi ja teekutsuliikkeen tuki. Ei riitä koko puolueen ehdokkaaksi
• Carly Fiorina: ainoa nainen ja todennäköisesti resursseja, mutta pyrkii senaattiin

B-ryhmä (kaksi ominaisuutta):

• Mike Huckabee: nimi ja uskottavuus. onko kuitenkaan resursseja?
• Rand Paul: nimi ja uskottavuus, mutta riittääkö teeliikkeen resurssit kahteen ehdokkaaseen?

A-ryhmä (kolme ominaisuutta):

• Jeb Bush: Bushin klaanin kolmas presidenttiehdokas. Todennäköisesti kärkiehdokas
• Rick Perry: todennäköisesti liian äärimmäisyyksien ihminen ollakseen koko puolueen ääni
• Rick Santorum: vahva ehdokas 2012, eikä liiaksi oikein mitään
• Donald Trump: todennäköisesti tunnetuin ehdokas ja pystyy maksamaan koko kampanjan omasta taskustaan

Kuvittelisin, että lopullinen kisa käydään Jeb Bushin ja Rick Santorumin välillä. Trump on varmasti mukana kisassa, mutta on luultavasti liian itsenäinen ehdokas puolueelle. Toisaalta kyllä Trump on minusta pari astetta kovempi luu kuin Ross Perot.

Yhdessä hallitukseen.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä olen kohtuullisen varma, että Perussuomalaiset ovat seuraavassa hallituksessa. Minulle tulee mieleen, että koko hallituskyselykohu on kahden puheenjohtajan välinen diili.

Perussuomalaiselle perusäänestäjälle pitää osoittaa, että se perussuomalaisten peruslinja ei sellaisenaan vedä tai riitä hallitukseen. Nyt sitä pöllytetään koko valtakunnan median toimesta ja peruspersu säikähtää hallituspaikan menevän taas ohi suun. Astuvat yhdessä pari askelta taaksepäin, tekevät poliittisen käännöksen.

Keskusta lupaa heille jotain muuta ja Perussuomalaiset perääntyy tahdikkaasti. Yhdessä hallitukseen.

Tulokset ja ennakointia tulevasta

Nyt kun äänet on laskettu ensimmäisen kerran on voittajia tällä kertaa vain kaksi: Keskusta ja Vihreät.

Keskustan menestys oli ennakoitua ja olin itsekin veikannut heidät suurimmaksi puolueeksi. Olen ehkä aavistuksen yllättynyt, ettei voittomarginaali ollut tuota suurempi. Pääministeripuolue siitäkin huolimatta, ettei citykeskustalaisia ole vieläkään oikeasti olemassa.

Vihreät nauttivat ilmeisesti suurinta edustajamäärää kautta koko historiansa, joten voin helposti kuvitella sen onnen tunteen, jota Fredrikinkadulla tunnetaan. Epäilen hieman onko heistä samaan hallitukseen Keskustan kanssa, mutta sitä tuskin tietää kovin moni muukaan. Halua sinne kuitenkin tuntuu Niinistöllä olevan.

RKP oli tasaisen vahva. Ihmettelen kuitenkin sitä, että Carl Haglundin positiivisesta esiintymisestä huolimatta kannatus kavoi vain 0,6 prosenttiyksikköä. Tätä varmasti ihmetellään myös Simonkadulla. Varmasti hallituskelpoinen puolue, mutta mikä on suhde Perussuomalaisten kanssa. Riittääkö kummallakin avointa mieltä toisiaan kohtaan? Todennäköisesti jos hallituspaikka on siitä kiinni.

Kristillisdemokraatit menettivät kokonaisuudessaan 13,431 ääntä, mutta säilyttivät silti edustajamäärän samana kuin edelliselläkin kerralla. Eduskunnan pienin puolue jos Ahvenanmaata ei lasketa mukaan. Taipuu kyllä hallitukseen ja saattaa hyvinkin löytää yhteisiä arvoja niin Keskustan, Perussuomalaisten kuin Kokoomuksenkin kanssa.

Suomalaisessa politiikassa voitot ja tappiot ovat pieniä, mutta silti selviä. Vasemmistoliitto hävisi kaksi paikkaa ja lunasti eduskunnan kolmanneksi pienimmän puolueen aseman. Ei asiaa hallitukseen.

Perussuomalaiset hävisivät, mutta hävisivät vähemmän kuin muut. Itse asiassa onnistuivat nousemaan eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja markkinoivat tulosta jatkojytkynä. Politiikan taitoa se tuokin tietysti on, mutta paikat on jaettu ja niitä on Espoon miehellä toiseksi eniten. Varma hallituspuolue. Sijoitus oli se mitä minä sille viime viikolla veikkasin.

Kokoomus oli myös puolue, joka osasi asettua sille paikalle mihin sen ennakolta asetin. Tulos on kuitenkin parempi mitä osasin heille odottaa. Kuvittelin, että ero demareihin olisi ollut pienempi, mutta ehkä parempi näin. Uskoisin, että lähtevät kyllä mielellään hallituksen kolmanneksi pyöräksi tukemaan Keskustaa.

SDP oli sitten se joka sai maijan käteensä, eniten paikkamenetyksiä ja melkoinen itsetutkiskelun paikka. Rinne ei pystynyt lopettamaan kannatuksen vuotoa Perussuomalaisiin ja samaan aikaan hän menetti Urpilaisen lanseeraamat citydemarit. Jutta näki todennäköisesti aivan liian varhain mikä on demareiden ongelma, mutta ei osannut kääntää sitä voitokseen. Tässä kävin vähän niin, että vene karkasi alta, juuri sillä hetkellä kun kippari oli astumassa laiturilta kannelle. Oppositioon miettimään mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä.

Poliittisen tähtikartan tulkintaa

Kohta on äänestyssunnuntai ja kansa pääsee taas osoittamaan tahtonsa. Haluaako se lisää velkaa, vähemmän velkaa, NATO jäsenyyttä, pienempää autoveroa vai jotain muuta. Suuri osa tahtoo lopettaa valtion velkaantumisen joka on omastakin mielestäni järkevä ajatus. Eihän tuo vielä ole hälyttävän suuri, mutta kuten vanha kansa tietää. Velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Varsinkin kun nykyinen matala korkotaso on suhteellisen keinotekoisesti ylläpidetty ja vähintäänkin väliaikainen tilanne.

Ajatuksena oli kuitenkin spekuloida vaalien tuloksella. Kuka voittaa ja minkä verran. Ohessa on YLE:n sivuilta lainattu puolueiden kannatuskaavio. Tasaista on. On kuitenkin selvää, että Keskusta tulee voittamaan vaalit. Ainut este sille on Sipilän uskottavuuden täydellinen katoaminen, eikä sellaista skandaalia ole tulossa. Niin tylsä mies ei voi olla niin ryvettynyt.


Kiinnostavinta on kuitenkin K-P-S linjalla, jossa kaikki kisaavat toiseksi suurimmasta hunajamaljasta.

En muista oliko se Unto Hämäläinen, vai joku muu viisaan oloinen politiikan kommentoija, joka kertoi, että näin lähellä maaliviivaa ainoastaan trendi on merkittävä tekijä. Olen asiasta kohtuullisen paljon samaa mieltä ja siksi uskallan sanoa, että kolme suurinta puoluetta ovat järjestyksessä Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus.

Demareitten kannatus kääntyi laskuun vuoden alussa, eikä sen kääntäminen onnistu enää yhdessä pitkässä viikonlopussa. SDP:n ongelma on todennäköisesti ollut liian suuri kunnianhimo. Sivusta seuraajalle, puolue on edelleen omasta mielestään koko kansan puolue ja siksi kampanjoinnista on puuttunut fokus. Kun koko kansa yritetään puristaa omaa rintaa vasten, ei siitä osaa nauttia oikein kukaan.

Kokoomus on yrittänyt sitä samaa suuren puolueen strategiaa, mutta on kuitenkin osannut tulkinnut tähtien asennon oikein. Siellä lopulta tajuttiin, että tällä hetkellä kokoomuslaisen ainoa ystävä on toinen kokoomuslainen. Viestiä terävöitettiin ja ryhdyttiin puhumaan ainoastaan omalle perusjoukolle. Kokoomus luki peliä paremmin kuin demarit ja ryhtyi minimoimaan tappioita hetkellä kun demarit luottivat vielä korttipakkaan. Sijoituksena kolmas sija pienellä marginaalilla demareihin.

Perussuomalaiset tulevat olemaan vaalien suurin voittaja. He puhuvat tällä hetkellä sitä kieltä joka puree sekä SDP:n että Keskustan kannattajiin. Autovero on käsittämättömän suuri asia miehelle, jonka ainoa tunne vapaudesta, tulee siitä kun omalla autolla saa ajaa hieman nopeusrajoitusta kovempaa. Kahdeksan miestä kymmenestä olisi heti valmis vaihtamaan autonsa kuusi vuotta nuorempaan jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista (ja niille kahdelle muulle se oli mahdollista jo aikaisemmin). Sitä paitsi, uskon edelleen Perussuomalaisten piilokannatukseen joka ei näy mielipidekyselyissä. Toinen sija reilun prosentin erolla kokkareihin.

Keskusta, suuri ja vihreä. Puolue joka tulee täräyttämään tavalla, jota ei etelän pellet osaa vielä edes kuvitella. Vanhanen, Pekkarinen, Väyrynen, Kiviniemi, Jäätteenmäki, Rehn, Kääriäinen ja monta muuta menneisyyden poliittista jättiläistä, jotka ovat yhä edelleen poliittisesti viriilejä. Keskusta alkoi menettää kannatustaan viime vuoden lopulla ja on siitä lähtien taistellut oman kannatuksensa ylläpitämisestä. Tämä on tarkoittanut, että Sipilä on omalla persoonallaan kannatellut koko puolueen suosiota, eikä siihen ole todellisia mielipiteitä tarvinnut sanoa. Omasta mielestäni Keskusta on päästetty aina liian helpolla, mutta ymmärtäähän sen, ettei lehdistö halua heti ensitöikseen suututtaa seuraavan vaalikauden kiistatonta kuningasta.

Keskusta on kukkulan kingi hieman yli 23 % kannatuksella.

Pienempiä voittajia on todennäköisesti ainoastaan yksi. Juniorisankari (koska on nuorin) Carl Haglund on osoittanut olevansa mies, joka uskaltaa nousta suurten ikäluokkien venäjänpelkoa vastaan ja sanoa kuten asia on. Suomi, muiden Pohjoismaiden ohessa kokee tarpeelliseksi tiivistää puolustusta Venäjän agressiivisen ulkopolitiikan edessä. Se ei voi olla alakerran asukkaan vika jos yläkerran bileitä joudutaan poliisin toimesta hiljentämään. Sanokaa mitä sanotte, mutta RKP on taas seuraavassa hallituksessa yhtenä harvoista puolueista, joka on nostanut kannatustaan.

Vallasta, demokratiasta ja viemäröinnistä

Suomessa äänestetään ja kansa hakee päättäjiä joukostaan, mikä on tietysti hieno ja kaunis asia. Ihmettelen vain kuinka tyytyväisiä suomalaiset ovat nykyisiin päättäjiinsä, sillä yhtään uutta puoluetta ei ole perustettu tai ne eivät ainakaan pidä ääntä itsestään.

Mielestäni tämä olisi ollut kultainen tilaisuus takoa poliittista karttaa ja hakea siihen jonkin uusi lähetymiskulma. Ajatuksella ettei vanhoilla palikoilla voi rakentaa uutta Suomea. Sen sijaan tulemme äänestämään päättäjiksi samat kaverit kuin ne jotka ovat olleet johdossa siitä lähtien kun tämä sekasotku saatiin aikaiseksi. Toki voi sanoa, että Keskusta on "uusi" vaihtoehto, mutta samat vanhat naamat siellä on heti Sipilän selän takana kärkkymässä.

Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt siihen tarinointiin millä suomalaisia kosiskellaan. Puolueet "uskovat, pyrkivät, toivovat ja hakevat" parempaa Suomea. Olisin äänestäjänä ja veronmaksajana mieluummin kuunnellut konkretiaa siitä miten lainsäädäntö tulee muuttumaan jos heidät valitaan virkaan. Noh.. ehkä ajattelen liikaa, enkä vain tyydy antamaan avointa valtakirjaa elämästäni päättämiseen.



Miten kasnasta tulee tyhmä? Uskon vahvasti, että yksilöt ovat enimmäkseen fiksuja, rationaalisia ihmisiä. Siitä huolimatta kansasta tulee jotenkin vähän vajaa. Onko kansa liian abstrakti käsite etteivät yksilöt pysty ymmärtämään päätöksiensä vaikutusta siinä? Oliko se Churchill kun puhui kolmen tuuman viemäriputkesta. Sen verran ihmismieli pystyy omaksumaan, mutta kaikki muu valuu iloisesti ohi ja ylitse.

Jenkkien ensimmäinen nainen?

Mahtaako Hillary Clinton olla seuraava jenkkien presidentti? En äkkiä keksi kuka olisi yhtä suuren profiilin ehdokas demokraattien puolelta. Toisaalta en kyllä keksi ketään muutakaan ehdokasta koska en asiaa niin paljoa pohdi, mutta aika jännä ajatus.

Republikaanien puolella tilanne taitaa olla omituisempi. Siellä on ilmeisen sekava tilanne, eikä minulle tule mieleen yhtään todella korkean profiilin poliitikkoa. Tai tulee, mutta ne alkavat olla jo kovin vanhoja ukkoja. Potenttiaalisia naisia sieltäkin suunnalta toki löytyy Sarah Palin, Michele Bachmann ja vaikkapa Condoleezza Rice. Tosin näistä kukaan ei taida olla oikein kansakuntaa yhdistävä ehdokas. Rice ehkä eniten, mutta mahtaako olla edes kiinnostunut.

Urbaani keskustapuolue

Presidentin vaalit ovat tuoneet esille erityisesti kahden puolueen sisäiset ongelmakohdat jotka kaipaavat pientä pohdintaa. Näistä mielenkiintoisempi tilanne on Keskustapuolueessa, jossa puolueen sisäinen kartta on hyvin jakautunut. Seuraan tilannetta puhtaasti median avulla, enkä siksi tiedä olenko kartalla vai aivan sen ulkopuolella. Asia mistä en loppujen lopuksi ole edes kovin huolissani.

Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.

Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.

Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.

En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.

Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.

**

Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.

Vaalimainos, mutta olkoon kun on niin hieno

Harmi etten ollut livenä paikalla.

Minä, minä ja minä

Kuuntelen toisella korvalla presidentinvaalien toisen kierroksen ja huomaan kuinka korvissani soi, siellä soi persoonapromonimin ensimmäinen muoto. Täysin ymmärrettävää, sillä tässä vaiheessa yritetään vaikuttaa ja kertoa kuinka minä olen paras.

Katselin aikaisemmin tänään Rillit huurussa sarjan neljättä kautta. Sitä on vielä yksi DVD katsomatta, mutta minusta tuntuu, että tämä on sarjan paras kausi. Tässä on enemmän henkilöitä ja oma suosikkini Amy Farrah Fowler, joka on aivan upea rooli. Samaan kauteen taitaa mahtua myös muutama muu herkullinen hetki ja roolisuoritus.

Olen aivan lääpälläni tähän sarjaan, mikä on minusta hauskaa.

Edes hieman jälkiviisautta

Useista demarilähteistä on kerrottu, että Lipponen kärsi kisan aikana ikärasismista, äänestäjien kommentoidessa hänen olevan liian vanha presidentin tehtäviin. Uskoisin kuitenkin, että tässä on nyt kyse perustavaa laatua olevasta tulkintavirheestä. Väitän ettei Lipposen ikä sinällään ole kenellekään mikään ongelma, kyse on enemmänkin siitä, miten hänen ikänsä näkyi miehen esiintymisessä.

Paavo Lipponen ei ole poliittisen historiansa aikana, koskaan tullut kuuluisaksi nopeudestaan, mutta kyllä 70 vuotiaana mies oli koko kampanjan aikana hidas. Ajatuksen luominen oli kovin, kovin verkkaista ja se sai hänet näyttämään parasta ennen päiväyksensä ohittaneelta mieheltä. Ajatus sinällään on edelleen terävä eikä häpeä muiden ehdokkaiden rinnalla, mutta vaikutelma oli vanhan ja väsyneen miehen vaikutelma.

Paavon ongelma oli myös se, että oli jo hyvissä ajoin kertonut ettei tehtävä kiinnosta. Tällä kansalla on pitkä poliittinen muisti.

Muuten vaalit menivät aika lailla odotukseni mukaisesti. Suurin yllätys minulle oli Haaviston ja Väyrysen sijoitukset. En uskonut, että Haavisto voittaa toisen kierroksen paikkaa, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi. Onnittelut Pekalle ja kiitos Paavolle.

EHDOKKAIDEN TOTEUTUNEET ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 37,0
PAAVO LIPPONEN 6,7
TIMO SOINI 9,4
PAAVO VÄYRYNEN 17,5
PAAVO ARHINMÄKI 5,5
PEKKA HAAVISTO 18,8
EVA BIAUDET 2,7
SARI ESSAYAH 2,5

YHTEENSÄ 100 prosenttia.

Naiset pärjäsivät heikommin kuin osasin odottaa, kertooko se enemmän ehdokkaista vai äänestäjistä, tiedä häntä. Arhis pärjäsi jotakuinkin juuri niin kuin arvuuttelin. Kertoo kait vasemmiston tilasta. Timo Soini oli vain hieman parempi kuin veikkasin, perustin arvaukseni siihen, että äänestäjistä vain 8-10% ovat todellisia perussuomalaisia. Muuten heidän kannatuksensa tulee liikkuvista äänestäjistä, jotka liikkuvat kohtuullisen helposti siihen suuntaan, mistä sillä kertaa eniten houkutellaan.

Sauli Niinistö on mielenkiintoinen tuote, se perustuu mielikuviin eikä varsinaisesti siihen, mitä hän on todella tehnyt tai sanonut. Mitä ovat Niinistön "suomalaiset teot"? Todennäköisesti näemme ja kuulemme niistä nyt kahden viikon aikana, sillä kampanja on rakennettu näitä viikkoja varten. Todennäköisesti tulemme joutumaan melkoiseen niinistörumputuleen ja sillä testataan äänestäjien tahdonvoimaa.

***

Muita hienoja asioita:
Suomen aikaan 6.2.2012 pelataan unelmien Super Bowl. Toivoin mutta en uskonut odottaa, että vastakkain pelaavat New England Patriots ja New York Giants.

Go Giants! I AM ALL IN!!

Vaalivalvojaiset - Presidentti 2012

Kohta mennään. Tai siis onhan tässä menty jo hyvän aikaa, sillä presidentinvaalit ovat käynnissä täyttä höyryä ja touhotusta. Virallinen tuloslähetys alkaa klo. 19:30, mutta tunnelma alkaa jo nousemaan. Kuuntelen hyvää musiikkia ja valmistelen.

Oma epävirallisen virallinen tulosveikkaukseni on ohessa.

EHDOKKAIDEN ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 38,1
PAAVO LIPPONEN 9,6
TIMO SOINI 8,7
PAAVO VÄYRYNEN 16,4
PAAVO ARHINMÄKI 5,2
PEKKA HAAVISTO 15,3
EVA BIAUDET 3,1
SARI ESSAYAH 3,6

YHTEENSÄ 100 prosenttia.



Uskon, että Niinistön trendi on pitänyt edelleen laskevan suuntansa. Sen sijaan luulen demareiden heräävän galluppeja kovempaan tulokseen, mutta vain hieman. Väyrysen ja Haaviston luvut perustelen sillä, että perinteisesti gallupit eivät ole osanneet ennustaa maakuntia ja pääkaupunkiseutua oikein. Tämä on korostunut erityisesti juuri Vihreiden ja Keskustan kohdalla, minkä uskon toteutuvan tälläkin kertaa. Haaviston kannatuksessa on hieman liikaa ilmaa.