Tiikerin raidoissa on totuus

Minulla polttelee takataskussa sellainen sievoinen summa valuuttaa, jolle pitäisi keksiä jotain tekemistä. Asia olisi muuten niin perin yksinkertaista, ellei samalla summalla saisi tehtyä niin monta erilaista hankintaa. Olen puhunut siitä kameran hankkimisesta jo pidemmän aikaa, mutta kun se ei ole listalla ainoa mieliteko. Samaan hintaluokkaan kun todellakin mahtuu niin erilaisia asioita ja tavaroita, ettei niistä aina pysty pitämään edes lukua.

Kameran on tietysti sellainen jota tulisi käytettyä ehkä eniten. Se on kestävä hankinta ja puolustaa ehdottomasti asemaansa. Toisaalta onko se ylipäätänsä järkevää laittaa parhaimmillaan nelinumeroista summaa kiinni laitteeseen, jonka ominaisuudet ovat eilisen ominaisuuksia jo vuoden päästä?

Miten olisi polkupyörä? Ehdottomasti järkevä hankinta. Kaikki mikä kehittää fyysistä kuntoa on positiivisia asioita. En vain osaa kuvitella, että ostaisin uuden kun entinen kaipaa vain remonttia. Toki se vaatii perusteellista remonttia, mutta silti. Jään vielä harkitsemaan asiaa, sillä siihen liittyy muutama kiperä ongelma, joita en lähde tässä erittelemään. Eikä tämä tarkoita, että pyöräni olisi missään muodossa kuuma.

Entäpä sitten tappoväline? Siis sellainen millä pystyy ottamaan hengiltä toisen elävän olennon. Käytännössä siis uusi kivääri. Ensimmäinen ase jonka olisin itse ostamassa odottaa yhä itseään, mutta sellainen olisi nyt näköpiirissä. Käytetty tosin, mutta myyjältä johon ehdottomasti luotan. Hmm.. olisihan se komeaa ja taatusti sellainen, joka kestää minun käytöllä isältä pojalle. Edellyttäen, että sellaista tarvetta ilmenee..

Mitäs muuta.. Kaikenlaista. Säästöön ja sijoituksiin voisi tietysti laittaa vaikka kuinka paljon, mutta mitä sitä keräämään jos kokoelmasta ei koskaan pääse nauttimaan?

Nyt kuitenkin maistuu Tiikeri, kippis!

Buona Sera Signorina

Ei syvällisempää tällä kertaa. Paitsi, että Hapag-Lloyd saattaa upota.

Omistavan yhteiskuntaluokan jäsen

Hip hei, vapaa markkinatalous!

Siirryin kertaheitolla taas siihen omistavaan yhteiskuntaluokkaan, sillä olen pannut käytäntöön kolmannen osan pitkäaikaisessa sijoitusstrategiassani. Olen jo pidempään miettinyt omaa taloudellista tilannettani ja tehnyt yhteenvedon nykyisen tilanteen pohjalta. Mikäli haluan oikeasti hankkia omaisuutta, on minun tehtävä myös konkreettisia toimenpiteitä. Enkä tässä tarkoita sitä joka viikkoista lottokuponkia (huom, yksi ruutu).

Olen jo pidemmän aikaa säästänyt rahaa korkeakorkoiselle säästötilille. Käytännössähän tuo on hieman naurettava nimi, sillä tämän hetkinen korkotaso on selvästi alle 2%. Korkotasoa, jota on vaikea kutsua korkeaksi koroksi. Se on kuitenkin turvallinen tapa toimia ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokasta. Palkkapäivänä tulee automaattisesti siirrettyä sopiva summa syrjään, odottamaan aikaa parempaa. Tuo on ollut strategiani ensimmäinen vaihe. Toinen vaihe käynnistyi vuoden alussa, sijoittaessani kertasumman joukkovelkakirjaan. Sille korkotuotto on huomattavasti parempi, mutta ongelmana on sen määräaikaisuus. Sijoitettu pääoma (ja tuotto) on käytössä vasta kahden vuoden kuluttua. Hyvä niin, mutta vaatii suunnittelua.

Kolmas vaihe käynnistyi tänään, sillä tein suoran osakesijoituksen. Olen varannut tähän summan, joka vastaa noin 20% kokonaisvarallisuudestani. Suurempaa osuutta en halua käyttää, sillä osakkeiden riski on kuitenkin huomattava. Verratessa varsinkin säästötiliin ja joukkovelkakirjaan, joiden riski on käytännössä olematon.

Tekemälläni osakesijoituksella, minusta tuli osa omistavaa yhteiskuntaluokkaa ja pääsen nauttimaan sen tuomista osingoista. Siis siitä tuotosta, jonka yritys jakaa omistajilleen. Käytännössähän ei puhuta mistään suurista summista, mutta tuotto tulee täysin ilman omaa työtä. Ei yhtään hullummin, jos vain on hermoja seurata pörssikurssien kehitystä.

Omistan tällä hetkellä häviävän pienen osuuden kolmesta eri julkisesta osakeyhtiöstä. Osuudet ovat tietysti pieniä, mutta tuovat elämään jännitystä ja omanlaistaan tyydytystä. Nyt on mahdollisuus elvistellä, että tuokin yritys on osaksi minun. Kyseessä olevat yritykset aakkosjärjestyksessä:

- Fiskars
- Fortum
- Sampo

Tarkoitukseni on pitää sijoituksistani kiinni ainakin seuraavat neljä vuotta. En odotan sen aikana tapahtuvan mitään suurempaa, mutta se neljä vuotta on vain jäänyt jostain mieleen. Ajanjaksoa voi perustella ehkä sillä, että reaalitalous on todennäköisesti neljässä vuodessa selättänyt tämän nykyisen laman ja kurssit ovat kääntyneet nousuun. Vaikka mistä sen sitten lopulta tietää. Onhan se täysin mahdollista, että esimerkiksi Fiskars ajautuu selvitystilaan kahden ja puolen vuoden kuluttua tästä päivästä. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.

En lupaa, että pidän täällä mitään erityistä seurantaa kurssien kehityksestä, mutta saatan niin myös tehdä. Todennäköisemmin siinä tapauksessa, että kurssit lähtevät nousuun. Onhan positiivista uutisista aina hauskempi elämöidä kuin neatiivisista. Sitä paitsi, asiasta kiinnostuneet voivat aivan yhtä hyvin laittaa päivämäärän, kurssin ja yritysten nimet ylös omaan kalenteriinsa.

Pieni katsaus kirjoihin

Nyt löytyi jotain käsittämättömän kaunista. Vaikka luonteeseeni ei juuri kuulu kateutta, niin olen harmissani ettei ole samanlaista kokoelmaa omasta takaa. Tarkoitan tällä kuvia, vaikka edes yksi tuollainen vene olisi upea. Viimeksi olen nähnyt mastottoman hain ja sekin oli jotain sykähdyttävää. Sivulta siis löytyy kuvia kotimaisista kaunottarista. Suosittelen!

Mikäli heräsi kiinnostus aiheeseen tai muuten vain kotimaisen venesuunnittelun helmet puhutteleva, suosittelen Leino, Klippi ja Aromaan yhteistyön hedelmää. Purjehtivat klassikot on hienoa luettavaa ja kuuluu kattavan kirjaston varustukseen.

Tällä hetkellä minulla on kesken seuraavat kirjat:
- Herodotus, Histories
- Hedin, Transhimalaya

Viimeksi luettu:
- Linna, Sotaromaani

Kesäviikonloppu

Kaikenlaista.. tämä viikonloppu on ollut kiistatta kesän paran yksittäinen viikonloppu. Tietysti mukaan mahtuu pari muutakin hyvää kahden päivän jaksoa, mutta tämä vetoaa minuun jostain syystä tavallista enemmän.

Lauantaina toki jouduin heräämään hyvinkin paljon tavallista aikaisemmin, itse asiassa jo ennen kello viittä. Olin lupautunut heittämään autottoman kaverin äidin lentokentäll, sillä julkisilla sinne ei olisi ehtinyt. Harmitti tietysti tavallaan aika vietävästi nukkua vain kuuden tunnin yöunet, mutta minkäs teet. Aamupäivästä tuli joka tapauksessa aivan mainio. Ei sillä, että olisin tehnyt oikeastaan yhtään mitään, en nimittäin tehnyt. Asetin kansituolin letkeimpään asentoon ja jäin torkkumaan moneksi tunniksi. Samalla sain tietysti kauan kaivattua aurinkoa pintaan ja uskoisin tuon punerruksen muuttuvan rusketuksen eri sävyiksi.

Tietysti olisi juuri sellainen päivä, että parhaat paikat löytyisivät jostain Klockskärbådanin tietämiltä. Ei minua kuitenkaan haittaa, sillä tämän viikonlopun ajan, parveke on ajanut asiaa täydellisesti.

Sunnuntaina on tietysti hieman tuulta, mutta minkäs sille mahtaa. Grillasin juuri hetki sitten hampurilaispihvejä, tosin ilman hampurilaisia, mutta se vain kuulostaa hauskemmalta kuin jauhelihapihvi. Hyviä niistä tuli ja nälkä lähti. Varsinkin kun mukana oli tuoreita perunoita ja kanttarellikastiketta.

Muistaako muuten kukaan, että neljäkymmentä vuotta sitten kolme amerikkalaista oli matkalla kohti Kuuta? Heinäkuun 20 päivä pitäisi olla merkittynä punakynällä jokaisen kalenteriin, sillä silloin ihminen käveli vieraan taivaankappaleen kamaralla. Aika kova saavutus, eikä siihen varmasti kovin moni luolassa kyyhöttänyt esi-isä osannut varautua.

Niin arkipäivää kuin miehitetyt avaruuslennot tänäpäivänä ovat, on minun sukupolveltani silti ryövätty kuulentojen synnyttävä jännitys. En osaa kuvitella, miltä tuntuu kyyhöttää oman sohvan pehmeydessä kun televisiosta voi seurava suoraa lähetystä Kuun tai vaikkapa Marsin kamaralta. Tietysti tulevaisuudessa on mahdolisesti siihen mahdollisuus, mikäli Barak Obama ei ryhdy sotkemaan edeltäjänsä Constellation ohjelmaa. Toisaalta tietäähän sen, miten todennäköistä tuon projektin rahoituksen jatko on tässä ajassa. Kuulema elokuussa selviää..

Jimi Hendrix - Johnny B. Goode

I challenge you to come up with a better cover song. I doubt that you will succeed, as in my humble oppinion Johnny B Goode by Jimi Hendrix is the best cover song ever made. Of course there are others and several of them are actually really good, but this is the best. Please enjoy.

Jääpalan katoamistemppu

Erikoista, että mikään suurempi media ei tarttunut NASA:n alkuperäiseen uutiseen pohjoisnavan jääpeitteen dramaattisesta ohenemisesta. Toki en minäkään sitä sieltä bongannut, en muista koska olen viimeksi NASA:n sivuilla käynyt, mutta löysin sen täältä. Kyseessä on tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n julkaisu, joka keskittyy avaruuden uutisiin.

Minulla on selaimessani yhdeksän pikalinkkiä valitsemilleni nettisivuilla ja tuo Tähdet ja avaruus lehti on yksi suosituimmista. Tulen käyneeksi lähes päivittäin katsomassa, mistä kotimaisen tähtitieteen piirissä puhutaan ja tuolta se löytyy parhaiten. Ainakin minun kokemukseni perusteella, sivulle päivitetään joka päivä aina uusi lyhyt uutinen ja usein sieltä löytyy ensimmäisenä tähtitieteen skuupit. Onpa käynyt monta kertaa niinkin, että suuret mediat raportoivat kiinnostavia tapahtumia monta päivää myöhässä ja paljon suppeammin kuin ne löytyy tuolta. Harmi sinällään, sillä eilisen uutinen pohjoisnavan jääpeitteestä on merkittävä.

Pohjoisnavan jääpeitteen keskimääräinen paksuus on ohentunut 17 senttimetriä vuodessa, vuosien 2004 ja 2008 välisenä aikana. Siis koko pohjoisnavan jääpeitteen paksuus. Voiko selvempää merkkiä olla ilmaston lämpenemisestä? Onhan se selvää, että jääpala sulaa jos on lämpöä on enemmän kuin pakkasta.

Sinun ja minun elämäntapavalinnoilla on todennäköisesti suuri merkitys tuohon lämpenemiseen, vaikka ei se tietenkään ole ainut tekijä. Toisaalta se kyllä pistää miettimään, että tarvitsenkä minä oikeasti pakasteille sen ilmaisen muovipussin, mitä kaupan kassoilla jaetaan. Henkilökohtaisesti olisin täysin valmis Hong Kongin muovipussiveron kaltaiseen ratkaisuun.

Mitä tuosta pohjoisen jääkerroksen sulamisesta sitten seuraa? No tietysti väistämättä se kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Toiseksi se tulee lyhentämään Kauko-Idän meren kulun transit aikaa keskimäärin kahdella viikolla. Edellyttäen tietysti, että joku oikeasti uskaltaa avata säännöllisen reitityksen http://fi.wikipedia.org/wiki/Koillisväylälle. Ei tule tapahtumaan ihan ensi viikolla, mutta ehkä viiden vuoden kuluttua...

Kunnia kuvasta ja sen omistusoikeudet: Ron Kwok, NASA/JPL

The route of my fathers

So.. I've now read some more about that DNA-project that previously wrote about. Seems that there are two possible choises, eighter my fathers have taken a detour via Southern China to Finland or they have taken the shorter route directly throught the modern day Kazakhstan. Who know.. Personately I think that the Southern China might be a bit far fetched, but I'm not qualified to analyse anchient DNA markers.

I took part with this project becouse I'm curious about these sort of things. It gives me some direct feedback about my own roots and in a way helps me to understand my place in the human history. With this information, it's very obvious that none of my blood relatives have ruled Anchient Egypt. Or that I have long lost relatives in modern day France. But it does mean that my deep roots are from the East. Maybe not from Japan, but some where in between.

One thing that I found pretty common was that all of my fathers must have been hunters. Maybe not all of the of course, but my Y-chromosomes come from areas that are not related to farming. Actually I think that "family" has lived in Northern Scandinavia ever since the last Ice Age. That would almost certainly mean, that farming is very recent activity among the male decendents that share the same DNA markers that I have.

Anyways.. I'm really glad that I took part in this research. Of course it's not anything as precise than you get from a genealogy study, but it fills out the big picture. I now know that I'm related to people living in Africa, Middle-East, Pamir region, Siperia and Finland.

Am I more connected with those regions? Maybe a bit, but still it needs to remembered that we are talking about a timespan of 60,000 and 10,000 years. That is over 1000 generations.


Näytä DNA-Route suuremmalla kartalla

World through Chinese eyes

Just found out that based on my paternal DNA, I'm partly Chinese. My deep ancestors have been living in southern China, around 35,000 years ago. Suppose that is the reason why I don't have Asian eyes, but it's still curious to know about sort of connection. I took part in National Geographic Society's The Genographic Project and got the results today. Have not yet looked the results with more concentration, but that Chinese part made me smile.

Nimi hukassa

En tiedä millä nimellä tämän sunnuntain ruokaani voisi kutsua, mutta odotukset ovat korkealla. Sillä olen tehnyt samantyyppistä ruokaa ennenkin ja se on aina osunut kohdalleen. Minulla on tuoreita tämän kevään/kesän kasviksia, perunoita ja niiden seuraksi jotain muuta, foliossa. Teen niistä tiiviin nyytin ja laitan ne uuniin 175C asteeseen noin 45 minuutiksi.

Tällä kertaa olen laittanut samaan nyyttiin perunoita, parsakaalia sekä yhden valkosipulin kynnen. Maustoin suolalla, mustapippurilla, muskotilla ja reilulla tillillä. Mukaan nokare voita ja nyytti kiinni. Nyytti avataan sitten kun perunat ovat kypsiä ja ruoka on valmis syötäväksi.

Sen sijaan, että menisi puhtaasti kasviksien puolelle, olen ajatellut paistaa pekonia. Uskoisin, että käsillä on hyvät ainekset todelliseen herkutteluun ja tunnenkin itseni tavallistakin nälkäisemmäksi. Maltan tuskin odottaa.

Elämän realiteetit ja uudet suunnitelmat

Heräsin tosiasiaan, että joudun todennäköisesti aloittamaan eräänlaisen metsästyksen. Olen asunut kohtuullisen edullisesti vuokratussa yksiössä johon on suunnitteilla putkiremontti. En ole täysin selvillä missä vaiheessa työt on tarkoitus aloittaa, mutta ei minua ainakaan huvitä jäädä tänne siksi ajaksi. Joten se tarkoittaa lähes suoraan uuden asunnon etsimistä.

Tämän ikäisenä ja tarpeeksi muiden asuntoja maksaneena, on ehkä syytä hankkiutua omaan asuntoon. Siis käytännössä sellaiseen, joka on iloisessa yhteisomistuksessa rahoitusyhtiön ja allekirjoittaneen välillä. Tilanne josta en ole mahdottoman kiinnostunut, sillä nautin suunnattomasti nykyisestä sitoutumattomuudestani. Tuollainen yhteisomistus ei kuulosta kovin houkuttelevalta, varsinkin kun sen tietää ettei se ole aivan lyhyt aikainen kumppanuus.

Olen kohtuullisen selvillä siitä, mitä haluan ja vielä paremmin mihin minulla on realistiset mahdollisuudet. Onneksi ne kohtaavat suhteellisen helposti ja todennäköisesti en joudu tekemään suuria kompromisseja. En tietenkään voi haaveilla uskottavasti Katajanokasta tai edes Kruunuhaasta, mutta muitakin hyviä vaihtoehtoja on olemassa. Ainakin tällä hetkellä haluan vielä pitää kiinni siitä Helsingistä, sillä siinä on minun korvassani enemmän hohtoa kuin Vantaassa. Järkisyillä sitä on vaikea perustella, mutta ei kaiken tarvitse aina perustua puhtaasti järkeen.

Katsotaan nyt miten tämä tästä ihan oikeasti etenee. Kuten kirjoitin, en ole hirveän innostunut koko asiasta. Tämä hetki ei mielestäni ole vielä se oikea aika hankkiutua korviaan myöten velkoihin.