maanantai 22. lokakuuta 2012

Tyrmäys ja kirjallisuudesta

Robert Heleniuksen otteluvastustajaksi on ilmoitettu Sherman "The Tank" Williams, mies joka on joskus kolkutellut maailmanmestaruusottelun portteja, mutta ei sinne koskaan ole päässyt. Varmasti aikoinaan kova kaveri, mutta mistään huipputapahtumasta tässä ei ole kyse. Mies tuodaan Helsinkiin saamaan turpaansa. Helenius saa ottelutuntumaa ja todistettua itselleen / yleisölle, että osaa vielä nyrkkeillä. Ensi vuonna sitten jotain urheilullisesti jännittävämpää.

Minulla on kirjahyllyssä tasan 60 kirjaa, nämä siis hyllyssä, muualla enemmän. Yritin miettiä mitkä niistä ovat sellaisia, jotka jokaisen olisi hyvä lukea jossain vaiheessa elämäänsä. Pohdinnan pohjalta keksin oheisen listan:

- The Times Atlas of the World (taskukirjaversio)
- Sinclair Lewis, Babbitt
- Ernest Hemingway, Kenelle kellot soivat
- Ernest Hemingway, Vanhus ja meri
- Mika Waltari, Turms kuolematon
- Henri Charriere, Vanki nimeltä Papillon
- William Shakespeare, Romeo ja Julia
- Veikko Huovinen, Hamsterit
- Dante, Jumalainen näytelmä
- Vicktor Klemperer, Haluan todistaa


Luottelo ei ole mikään kattava maailman parhaista kirjoista, mutta tuollaiset ihmisen olisi syytä lukea jos valikoima rajoittuu minun kirjahyllyyn. Tai siis edes osaan siitä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kävely koivikossa Kalevankadulla

Kirjoitan hieman yli viikon takaiselta kävelyltä koivumetsässä. Tämä tapahtui Kalevankadulla numero 17:ssa eli siis keskellä Helsinkiä. Kyseessä oli A21 Dining ravintola ja viiden ruokalajin tarina.

Ravintola on jatkoa kokeilulle, joka perustuu hienoille ja tyylikkäille cocktail juomille. A21 on helsinkiläinen cocktail lounge, joka perustettiin muutama vuosi sitten, kannattamaan ja kehittämään kotimaista cocktail kulttuuria. Teko jota arvostan.

Ravintolan konsepti on erikoinen, ehkäpä jopa niin ainutlaatuinen kuin ravintolan omistaja meille kertoi ja esitteli. Hänen mukaansa kukaan ei yhdistä ruokaa ja cocktaileja, joka kuulostaa hämmentävältä ja todella yllättävältä. Kaksi niinkin hienoa ja yksinkertaista asiaa eivät siis kohtaa maailmassa, joka on viinin dominoima.

Ruokalista on tarina, se on matka kotimaisiin ja ajankohtaisiin makuihin, mikä näin syksyllä tarkoitti syksyn satoa ja sen hedelmiä. Mind dining. Kävelyretken pystyy tekemään sokkona ja ilman karttaa, kuten minä sen kokeilin, mutta retkelle on tarjolla myös reittiopas. Ohessa tämä reittiopas, joka kannattaa jättää lukematta jos haluaa kokea sen sokkona. Söimme viiden ruokalajin menun, yhdistettynä ruokalajien mukaan tehtyihin drinkkeihin.

Birch forest - Amongst the birch trees
Home made smoked cheese, birch flavour and black fennel pyre
Cocktail to pair this dish: The morning mist of the birch leaves

Meadow - Refreshing summer meadow
Meadow herbs, basil-camomile granité and pickled flavours of the forest
Cocktail to pair this dish: The refreshing taste of the meadow

Small forest lake - Pure and untouched lake view
Pure northern pike, black crowberry vinigrette and refreshing borecole
Cocktail to pair this dish: Taste of the forest apple

In the woods - The heart of the forest
Deer fillet with rich juniper berry sauce and forest vegetables
Cocktail to pair this dish: Full bodied forest crowberry and blackcurrant

Berry grove - A forest treasure
Fresh berries in different ways, raspberry cheese cake and basil sorbet
Cocktail to pair this dish: Soft vanilla

Kokemus oli ainutlaatuinen ja pitkään muistissa pysyvä. Oli harvinaista kohdata niin kekseliäästi rakennettu tarina, saada upeaa palvelua ja asiantunteva ja intohimoinen kertomus siitä, mitä ravintolassa halutaan saada aikaiseksi. Ruoka oli juuri niin visuaalisesti upeaa kuin se oli herkullistakin. Upea paikka!

Ravintola on merkitty Michelin oppaan bib gourmand merkillä, mutta tulee varmasti saamaan tähden muutaman vuoden sisällä. Tästä olen aivan vakuuttunut.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Peruskiven asettaminen

Siitä on oma aikansa kun olen peruskoulua käynyt, enkä ole aivan perillä mitä siellä nykyisin opetetaan. Sen mitä olen kuitenkin yhteiskuntaa ja sen elämää seurannut, olen huolissani nykykansalaisen taloustietämyksestä. Puhtaasti siitä kuinka oman talouden ylläpito tulisi toimia. Eräskin pankki mainostaa nuorella pariskunnalla joka antaa positiivisen kuvan siitä, etteivät he oikeasti ole perillä oman perheensä taloudesta. Ajatuskin puistattaa.

Toivoisin, että peruskouluissa otettaisiin oppiaineeksi oman talouden perusteet. Oppiaine mikä olisi hyvin käytännönläheinen, kuinka kesätöistä tulevien rahojan sosiaalimaksut toimivat. Mitä eroa on osamaksulla ja käteiskaupalla. Miten omat rahat saadaan riittämään kuukaudeksi tai ainakin seuraavaksi viikkorahapäiväksi.

En minä paljoa halua, ainoastaan sen, että jokainen kansalainen ymmärtää rahan kierron ja mikä rooli sillä on hänen omassa pienessä taloudessaa. Syy ja seuraus.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

David Haye vs. Dereck Chisora - Licensed to Thrill

Illan hullunmylly on kertakaikkiaan houkutteleva, toisiaan solvanneet nyrkkisankarit kohtaavat herrasmiesmäisesti kehässä ja ratkaisevat paremuutensa. Kehitys on huimaa, sillä edellisessä kohtaamisessa David "Hayemaker" Haye iski ja murskasi Dereck "Dell boy" Chisoran päähän lasipullon. Seurauksena Dell boy uhkasi ampua, raiskata ja tappaa entisen maailmanmestarin.

Sanat ovat halpoja, mutta ne herättävät kiinnostusta. Siksi tämä ottelu on todella jännittävä ja suurta kohua herättävä tapahtuma. Moni asiantuntija on kauhuissaan tapahtuman järjestämisestä, mutta minusta tuollaisessa mennään jonkin verran jeesustelun puolelle. Nyrkkeily on urheilua, mutta se on myös kaksi aivan erilaista lajia. Olympialaisissa nähdään aitoa urheilua, jossa ottelijoiden paremmuus ratkaistaan pisteillä ja parempi saa kiiltävän mitalin. Amatöörinyrkkeily on usein myös portti ammattilaisuuteen, siihen, että nyrkkeilijä elättää itsensä nyrkkeilyllä ja asettaa itsensä avoimeksi loukkaantumiselle, jopa kuolemalle.

Raha muuttaa pelin ja siksi tämä ottelu on mielestäni täysin hyväksyttävä tapahtuma, ehkä jopa täydellinen ammattilaisnyrkkeilyn ottelu. Ihmiset haluavat katsoa kun kaksi huippuunsa treenattua soturia kohtaa toisensa tasaisella kentällä ja taistelevat. Niin kauan kun molemmat ovat pelissä mukana omasta vapaasta tahdostaan ja tienaavat ottelusta rahaa, olen tämän kannalla. Urheilua tämä on, mutta enemmän viihdeurheilua kun puhdasta jaloa kilpaa.

Haye on ottelun suuri suosikki, mutta mielestäni selvästi yliarvostettu. Chisora ei ole tyrmääjä, mutta kestävä taistelija, joka pystyy tuomaan ottelun Hayemakerin iholle ja herättämään miehessä epätoivoa. Veikkaan kahta mahdollisuutta, joko ottelu päättyy erissä 1 - 4 David Hayen tyrmäykseen tai pisteillä Chisoralle. Toivon jälkimmäistä.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tyyni valtameri - USA:n sisämeri

Tyyni valtameri on maailman suurin meri, se yhdistää toisiinsa 30 eri valtiota, jotka kattavat melkolailla koko ihmiskunnan kirjon. On pahimmanlaatuista diktatoriaa Pohjois-Koreassa, kivikauden ihmisiä Papua-Uudessa-Guineassa ja länsimaisia teollisuusvaltioita kuten Yhdysvallat. Kolme valtioista on globaaleja supervaltoja, Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat ja Australian ja Kanadan tapaisia alueellisia supervaltoja. Kyseessä on merkittävä meri, ehkä merkittävin kaikista, huolimatta siitä, että kaikkein vilkkain meriväylä on Kiinan ja Euroopan välillä.

Tyynimeri on melkolailla USA:n oma meri, sillä tälläkin hetkellä 50% amerikkalaisesta laivastosta on sijoitettuna tuolle alueelle ja määrä on kasvamassa. Puolustusministeri Leon Panetta kertoi, kuinka alueelle siirretään lisää kalustoa, aina 60% sikäläisen laivaston kokonaismäärästä.

En osaa nähdä tuota mitenkään hirveän suurena yllätyksenä. Vuosikymmenen kestäneet sotatoimet Lähi-Idässä ovat vähenemässä ja niihin sidottu laivastokapasiteetti pitää sijoittaa jonnekin. Tietysti mukana on myös viestintää, että "me olemme yhä maailman merien valtias", muuten koko ilmoitusta tuskin olisi tehty. Yhtälailla viestin on tarkoitettu Kiinalle kuin meillekin. Sitä paitsi, kannattaa muistaa ettei Kiinalla ole vielä mitään mahdollisuuksia vastata USA:n laivastolle.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Hangon rintamamuseo

Hangon rintama on hieman pienemmälle huomiolle jäänyt rintama toisen maailmansodan aikana. Se oli kuitenkin selvä raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja vaikka suurimittaisia operaatioita siellä ei käyty, oli sen merkitys kuitenkin huomattava. Enimmillään Hankoniemeä asutti lähes 30,000 neuvostosotilasta sekä yli 22,000 suomalaista puolustajaa sekä ruotsalaisia vapaaehtoisia.

Taistelut rajoittuivat pääasiassa tykistötaisteluihin, mutta myös verisiä tiedusteluretkiä tehtiin molemmin puolin. Neuvostosotilaat kunnostautuivat erityisesti saaristosodankäynnissä, jossa taisteltiin Hangon saariston saarien hallinnasta. Erityisen verisiä näistä olivat Bengtsärin taistelu, Horsön taistelu sekä Hästön taistelu.

Horsön taisteluun osallistui 91 suomalaista eli puolitoista kk-joukkuetta, yksi krh-ryhmä ja kaksi pst-ryhmää. Heitä vastaan hyökkäsi 250 neuvostosotilasta ja matruusia eli JR 270:n jalkaväkijoukkue sekä miehiä 8. Erillisestä rautatiepataljoonasta ja hangon tukikohdan muista joukko-osastoista. Taistelu kesti kaksi aamuyön tuntia, sitten suomalaisten puolustajien oli vetäydyttävä maihinnousijoiden tieltä. Suomalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina lähes puolet saaren puolustajista. Taistelu käytiin 11.7.41, mutta siihen liittyviä taisteluita käytiin myös myöhemmin elokuussa, syyskuussa ja lokkuussa. Taisteluiden verisyys johtuu usein saarien maastosta, joka on lähes poikkeuksetta puhdasta graniittia, joka peittyy paikoitellen mäntymetsikköön. Suojaa ei juuri ole.

Hangon Lappohjassa on Rintamamuseo, joka on kokemut sukupolven vaihdoksen. Museon perustanut ja sitä pitkään johtanut Stig Häggstöm menehtyi helmikuussa ja museon johtoon on siirtynyt hänen poikansa Ralf Häggström. Museo jatkaa toimintaansa ja on avannut toimintansa taas uudeksi kesäkaudeksi. Asiasta kertoo Hangonlehti verkkosivuillaan. Museo itsessään on hyvin tyypillinen "pienen rahan" sotilasmuseo. Siellä on runsaasti erilaista vanhaa sotakalustoa, kenttälinnoituksia ja pieni näyttelytila, jossa muistini mukaan toimii myös kahvio.

Yksinään museo ei houkuttele tutustumaan, mutta mikäli aihepiiri kiinnostaa, on se pysähtymisen arvoinen. Minä kyllä yhdistäisin museoretken vierailuun myös Hangossa, sillä kauniina kesäpäivänä on hyvät mahdollisuudet upeaan kesäretkeen suomen etelässä.

Positiivista ja negatiivista kurssilaskua

Kurssilasku on kirpaissut ja tuntuu ikävältä katsoa osakesalkun markkina-arvoa, sillä se on pienentynyt tuntuvasti. Suurimmat syylliset tähän tietysti ovat Talvivaara ja Nokia, mutta niistäkin minua ainoastaan jälkimmäinen todella harmittaa. Nokian osakkeet jättäisin ostamatta, mikäli se olisi enää mahdollista. Talvivaara sen sijaan on pitkän aikavälin sijoitus, enkä ole suoranaisesti siitä huolissani.

Kurssilasku on toisaalta myös positiivinen asia. Olen käytännössä tuplaamassa omistukseni Fortumissa ja se on mielestäni hyvä asia. Odotan sille sijoitukselle yli 6% osinkotuottoa taas ensi keväänä ja se on huima luku. Lisäksi mikäli tuo avoimena oleva toimeksianto Fortumista menee ensi viikolla läpi, olen myös uudelleensijoittanut tämän vuoden osingot. Ainoastaan Fiskarsin syksyllä irtoava lisäosinko, jää odottamaan  uudelleen sijoitusta. Toisaalta tässä on vielä monta kuukautta välissä, ennen kuin se edes irtoaa ja maksetaan tilille.

Mikäli hieman otan ennakkoa, on Fiskars ollut minulle todella hyvä sijoitus. Se on pärjännyt kurssin osalta parhaiten ja olen saanut tililleni, syksyn lisäosinko mukaan laskettuna, EUR 3,79 kylmää riihikuivaa rahaa, jokaiselle omistamalleni Fiskarsin osakkeelle. Kyseessä on siis minun osuuteni niistä kaikista Fiskarsin saksista, joita maailmalla on myyty ja ostettu parin viime vuoden aikana.

Minun on edelleen vaikea ymmärtää miksi omistaminen, sijoittaminen ja pörssi ovat joidenkin kielenkäytössä negatiivisia asioita. Olen aivan yhtä pöllämystynyt, tavallinen kansalainen kuin kuka tahansa. Ainoa ero tulee siitä, että olen käyttänyt hyödykseni niitä mahdollisuuksia mitä meillä vapaassa yhteiskunnassa ja markkinataloudessa on. Raha työskentelee minun hyväkseni, aivan itsekseen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Ennen NHL oli parempi

Olen jo niin varttunut, että voin sanoa huoletta, että ennen vanhaan kaikki oli paremmin. No joka tapauksessa NHL:ssä kaikki oli paremmin, pelaajat olivat todellisia legendoja, eivätkä tämän päivän piparkakkupoikia. Pitäisi hakea jostain vanhat lätkäkortit ja hieman fiilistellä, sieltä löytyisi suuria nimiä.

Pavel Bure, Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Brett Hull, Jaromir Jagr, Patrick Roy, Curtis Joseph, Eric Lindros, Dominik Hasek, Al MacInnis, Paul Kariya, Mark Messier, Sergei Fedorov, Patrick Roy, Ed Belfour, Felix "The Cat" Potvin, Martin Brodeur jne, jne..

Se oli hienoa aikaa. Taidan oikeasti kaivaa ne lätkäkortit jostain esille.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Miehet jotka muuttivat historiaa

Didier Drogba on kuin panssarivaunu, ei sellainen hidas ja kömpelö vaan moderni, nopea ja ketterä, ja ennen kaikkea voimakas ja tuhovoimainen. Mies alkaa olla jalkapalloilijaksi jo vanha, mutta ei vielä missään nimessä väsynyt. Upea uurastus ja kylmänviileä viimeistely rangaistuspotkuun, joka takaa hänen asemansa jalkapalloilun historiassa. Mies on legenda.



Siitä hetkestä kun Chelsea tasoitti ottelut 1-1, olin taipuvainen uskomaan, että mestaruus lähtee Lontooseen. Kun Cech torjui Arjen Robbenin rangaistuslaukauksen, olin varma Chelsean voitosta. Se vain tuntui oikealta.

En koe olevani Chelsean kannattaja, mutta olen aidosti tyytyväinen, että Roman Abramovich sai Mestareiden Liigan mestaruutensa. Mies muutti jalkapalloilun Englannissa ja lopulta myös muualla Euroopassa. Ei sillä, mitä teki jalkapallokentällä vaan sillä, miten mestaruuksia ja menestystä saavutetaan omistajan aitiosta. Kaikkea hyvää hänelle ja hänen jalkapallojoukkueelleen.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Five Minutes With: Dita Von Teese

Sääli ettei itse videota taida saada tuotua tähän, mutta oheisen linkin takana on viiden minuutin haastattelu Dita Von Teesen BBC:n Matthew Stadlenin toimittamana.

Dita on kiehtova nainen ja todennäköisesti lähes yksin vastuussa burleskin noususta uudelleen taiteenmuodoksi.  Siitähän tuossa on kyse, ihmisen viihdyttämisestä ja siitä kuinka se tehdään taidokkaasti ja hienostuneesti. Taidetta.



Ihailen vahvoja persoonia, niitä jotka osaavat herättää huomiota omalla ammattitaidollaan. Taidokkuus vetää minua aina puoleensa.

SMU Women's Rowing 2012 Call Me, Maybe Cover



Hauska ja leppoinen.

*tykkään*

perjantai 18. toukokuuta 2012

Lähitaistelumerkki

Ihminen on turhamainen, mutta vailla luontaisia kyvykkyyden ja mahtavuuden merkkejä, meillä ei ole punaisia silmänympäryksiä tai harmaan hopeista karvaa selkämyksessämme osoittamassa kuinka mahtavia olemme. Onneksi olemme kekseliäitä ja kunniastamme kiinnipitäviä, siksi olemme saaneet kunnia- ja ansiomerkit, osoittamaan kiitollisuutta, hienoutta ja kyvykkyyttä.

Toisessa maailmansodassa jaettiin, keksittiin ja ansaittiin lukuisia merkkejä, mitaleja ja ansioristejä. Niistä on tullut monelle kateuden ja keräilyn kohteita, kuten minullekin. Tosin minulla tuo on painottunut kyllä enemmän keräilyn puolelle, joskin sekin on viime vuosina rajoittunut pelkäksi omistamiseksi. Kunniamerkkejä ei enää tahdo löytää mistään, sillä ne on kerätty visusti talteen jo aikaa sitten. Viimeisimmät kirpputorilöydöt olen tehnyt 90-luvulla, enkä sen jälkeen ole löytänyt enää mitään. Ei ensimmäistäkään merkkiä. Ohessa kuitenkin yksi hienoimmista.



Kyseessä on toisen maailmansodan aikainen saksalainen lähitaistelusolki. En ole hirveän paljoa perehtynyt näihin, mutta olen kohtuullisen varma, että kyseessä on hopeinen versio. Kyseistä solkea jaettiin kolmessa eri luokassa, pronssisesta hopeisen kautta kultaiseen. Wikipedia tietää kertoa, että hopeista jaettiin 9500 kappaletta, joten kyseessä on kohtuullisen harvinainen merkki.


Merkitseekö se minulle mitään erityistä? Ei, sillä se on keräilykohde, jonka olen joskus löytänyt / halvalla ostanut. Sillä ei ole omakohtaista historiaa, eikä siksi liity minuun millään tavalla. Itse asiassa en ole täysin varma, onko solki edes aito, mutta hieno kopio se joka tapauksessa olisi. Tosin käsittääkseni mitään ei ole niin paljoa kopioitu kuin toisen maailmansodan aikaisia saksalaisia mitaleja.

Saatan laittaa muitakin merkkejä näkyville, mutta en vielä tällä kertaa. Tämä saa riittää maistiaisiksi tällä kertaa.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hullut koirat

Olen kuullut sanonan "hullut koirat ja englantilaiset", mikä kertoo siitä kuinka keskipäivän aurinkoon ei ole syytä mennä, ellei ole hullu koira tai englantilainen. Tällä kertaa tuo kuvastaa nyrkkeilyä ja ihmisiä - massoja ja sitä kuinka rahaa tehdään.

Chisora hävisi Vitalille ja taisteli David Hayen kanssa ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. No tilanteesta seurasi meteli, hämminki ja tietysti suuri suuttumus. Näillä tehdään rahaa.




Kesästä 2012 on muutenkin tulossa urheilun superkesä, sellainen mitä ei ole aikoihin nähty, jos koskaan. Nyt siihen lisätään vielä Dereck Chisoran ja David Hayen välinen nyrkkeilyottelu Lontoossa, Luxemburgin nyrkkeilyliiton hyväksymänä otteluna. En lähde arvuuttelemaan onko tapahtumassa nyrkkeilyn sisäisiä ristiriitoja, todennäköisesti, mutta kyseessä on todennäköisesti hieno show.

Siitä tässä on kyse, puhtaasta viihteestä joka puree suuriin massoihin. Niihin joille perunalastut, olut ja urheilu ovat normaali tapa nauttia elämästä. Kyllä se puree minuunkin ja haluan tuon ottelun nähdä, taatusti, mutta en lähde kuvittelemaan, että kyseessä on urheilutapahtuma. Kansalle verta ja hikipisaroita, sitä se haluaa, niin kauan kuin on jonkun toisen hiki ja veripisara.

Viihde on hienoa. Nyrkkeily on hienoa, mutta todellisuus on joskus yksinkertaista.

Photo: ACTION IMAGES

Oma veikkaukseni on, että Chisora tulee voittamaan tuon ottelun. Hän on aktiivinen ammattilainen, eikä ole osoittanut samaa mielenheikkoutta kuin David Haye - eläkeläinen.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kevätretki

Huomenna käydään melkein ulkomailla kun lähden vuorokauden ja rapiat kevätretkelle. Nukun ensiksi pitkään, suuntaan keskustaan ja pistäydyn Stockmannilla. Tarkoitus on hakea sieltä muutama lehti, ainakin uusin The Ring ja ehkä jotain muuta maskuliinista. Kaliiperi saattaa olla vaihtoehto, mutta riippuu kannnesta.

Hieno ja hauska viikonloppu tulossa, huolimatta siitä säästä mikä on vissiin aika kostea. Toisaalta ainahan minä olen jalkapalloa katsonut Turussa sateessa, joten miksi muuttaa perinteitä. Luvassa tietysti muutakin, mutta näillä nyt mennään aluksi.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kaikkea hyvää, eikä sitä aina ehdi

Aina ei viitsi mennä vaikka kokemus olisi uusi ja varmasti mielenkiintoinen. Olin saanut, hieman yllättäen, kutsun Helen Leskisen taidenäyttelyn avajaisiin, mutta jätin menemättä. Näyttely on Bulevardi 14:sta ja saatan piipahtaa siellä jossakin vaiheessa.

Leskisen aiheena tuntuu olevan meri, minkä kuvaajana hän on ilmeisen taitava. Olen nähnyt muutaman taulun livenä ja hieman useampia erilaisina printteinä. En usko, että kyseessä on mitään elämää suurempaa taidetta, ei ainakaan sen näkemäni perusteella, mutta arvostan aina taiteilijoita, jotka myyvät töitään. Siinä Leskinen on ilmeisen ansioitunut.

Se itkee suolavettä!

Tämän huomasin kun leikkasin viipaletta uusimmasta ostoksestani. ÅCA valmistaa ahvenanmaalaista juustoa ja heidän 12 kk Prostens juusto on mainiota. Sellainen erikoinen yhdistelmä pehmeyttä ja hyvin voimakasta terävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta pidän tästä juustosta. Siinä on jotain ainutlaatuista ja hyvää. En tiedä onko tämä kyseinen juusto voittanut mitään palkintoja, mutta saman juustolan muut juustot ovat niittäneet mainetta.


perjantai 4. toukokuuta 2012

Talvivaara, Guggenheim yms.

Minun tekee mieli kommentoida viime viikkojen Talvivaarakohua, Guggenheim-museon äänestystä ja kaikkea muuta vastaavaa meteliä.

Kuinka tästä maasta on tullut niin pienien ihmisten koti?

*****

J.K:

Talvivaaran työntekijöiden avoin kirje: ”Jatkuva haukku satuttaa”
Kaivosyhtiö Talvivaara on julkisuudessa esiintynyt viime aikoina enemmän tai vähemmän negatiivisissa yhteyksissä.

Yhtiön eri työntekijäryhmien luottamushenkilöt työsuojeluvaltuutetut ovatkin lähettäneet medialle mielipidekirjoituksen, jossa kertovat haluavansa saada työrauhan.

– Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa, kirjoituksessa kerrotaan.

Kirjoituksen mukaan Talvivaara ei ole pelkästään yhtiön johto tai hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä.

– Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.

Kirjoituksessa todetaan, että ilman Talvivaaraa Kainuun menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1 800 työpaikkaa.

Me talvivaaralaiset haluamme työrauhan

Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa.

Talvivaara ei ole vain yhtiön johto tai Pekka Perä. Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.

Olemme omin käsin ja aivoin rakentaneet ennätyslyhyessä ajassa Euroopan suurimman ja maailman mitassakin noin kymmenen kärjessä olevan nikkelikaivoksen. Eikä se ole pelkkä kaivos, vaan kemiantehdas, jonka ”ajaminen” vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta. Meillä on kymmeniä toimintavuosia edessä, vasta kolme kunnollista takana. Talvivaara ei ole mikään koekenttä, vaan parin sukupolven ikäinen työpaikka. Meillä on ammattitaitoa ja se karttuu koko ajan niin tuotantoon kuin ympäristökuormituksen hoitoon.

Mitä jos meitä ei olisi? Kainuu menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1800 työpaikkaa. Mitä on ympäristöministeri Ville Niinistöllä tarjota meille tilalle, mikä on suunnitelma B?

Monella muulla alalla porukkaa potkitaan pois, mutta meillä uusia tekijöitä palkataan lisää koko ajan. Lisäksi tarjoamme joka kesä opiskelijoille tärkeitä kaivosalan työharjoittelupaikkoja useita kymmeniä.

Olemme tavallisia asuntovelkaisia tai vuokralla asuvia ihmisiä tavoitteena hankkia elanto mielekkäässä työssä. Ei tunnu hyvältä, että esimerkiksi ympäristöministeri on toistuvasti pelotellut työpaikan sulkemisella. Koko Suomen sylkykuppina oleminen vaikuttaa jo perheissämme ja lapsissamme. Koemme, että median luoma kuva Talvivaarasta ja talvivaaralaisista on yksipuolinen ja loukkaava. Suhteeton ja perusteeton pelonlietsonta Talvivaaran ympärillä voi vaikuttaa myös muihin lähialueiden elinkeinoihin.

Talvivaara on kuormittanut ympäristöä, mutta sellaista teollisuutta ei olekaan, jolla ei olisi ympäristövaikutuksia. Olemme oppineet virheistä. Kovalla työllä etenkin vuodenvaihteen 2010-2011 sulfaattipulssi on saatu jo siedettävälle tasolle, yhdeksäsosaan vuoden takaisesta ja se työ jatkuu yhä.

Meistä talvivaaralaisista 83 prosenttia on Kainuusta ja eniten työntekijöitä asuu Kajaanissa ja Sotkamossa. Käypä moni Pohjois-Savostakin ja Pohjois-Karjalasta. Myös pääosa kumppaneiden työntekijöistä on paikallisia ja yhtiön osakeomistus on 80-prosenttisesti Suomessa. Nämä tiedot löytyvät helposti ”googlettamalla”, mutta niin vaan perättömät huhut kiertävät vaikkapa työntekijöiden alkuperästä, työoloista ja yhtiön omistuksesta. Tulemme joka päivä kaivokselle, eikä täällä näy mitään ”helvetin esikartanoa”, kuten jotkut kirjoittavat. Olemme tyytyväisiä työpaikkaamme.

Meistä iso osa harrastaa luontoa: metsästystä, kalastusta, vaeltamista ja sienestämistä. Emme me halua sotkea omaa kotiamme tai takapihaamme. Käytämme samoja metsäpolkuja, marjamaastoja sekä uima- ja kalastuspaikkoja kuin meitä kritisoivatkin.

Haluamme asiallista keskustelua, jos ja kun Talvivaarasta keskustellaan. Ei muuta, kiitos.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hauska idea ja hieno toteutus

Minua on laiskottanut tämän blogin kanssa jo pidemmän aikaa, enkä ole varma teenkö asian suhteen muutoksia. Tämä tuntuu tällä hetkellä oikein mainiolta. Ohessa joka tapauksessa aika hienoja kuvia.

Natsumi Hayashi kuvaa levitoivia ihmisiä tai no, ehkä vain yhtä, mutta silti levitoivaa. Efekti on hieno ja täysin odottamaton. Pidän ajatuksesta ja teknisestä toteutuksesta, mutta menevät minulla kategoriaan kivoja kuvia. Rahalla en ostaisi, mutta seinälle saattaisin laittaa jos niillä olisi jotain arvoa.





Hauskoja. Eikö totta?

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Laadun tunnistaa aina

Ystäväni V kysyi aikaisemmin minulta, mikä teki John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhlasta mestariteoksen, enkä minä kertonut mitään todellista. Pyörittelin ajatuksia, sanoja, ja vertasin Hemingwayn tekstiin. En osannut siinä tilanteessa kertoa mikä sen ero on, enkä ole täysin varma osaanko sitä eritellä tälläkään kertaan.

Todennäköisesti kyse on pienistä asioista, joilla on monumentaalinen vaikutus. Siitä kuinka teksti soljuu eteenpäin, miten henkilöt muuttuvat lihaksi ja luuksi. Kuinka pilkku, herättää lauseen tyhjyydestä, ja nostaa sen esille. Heikkouksien puute. Sitä kaiketi todellinen taidokkuus on, kun huomio ei kiinnity mihinkään muuhun kuin itse tarinaan joka kannattelee mielikuvitusta ja saa mielen janoamaan lisää kuin kuivaksi käpertynyt taulusieni.

Katselin ensimmäisen jakson Mad Men sarjaa ja olen tyytyväinen. Se on juuri niin hyvä kuin olen nämä vuodet ajatellut sen olevan, ihmetellyt kuinka se jäi minulta aikoinaan katsomatta. Tai tiedänhän minä. Alkujaan sarja tuli niin älyvapaaseen aikaan, ettei sitä katsonut kukaan. Ehkä kyse oli tupakoinnista tai telaketjufeministin päähänpinttymästä.

Sarja on ajasta jota ei enää ole. Se on menneen aikakauden lämmin hehku, joka siloittelee todellisuutta ja saa romanttisen mielen näkemään kauheat asiat mukavan, lämpöisen pehmeyden ympäröiminä. Todellisuus ei ollut tuollaista, eihän se ollut, eihän. Eikä se tietenkään ollut, sillä mieli saa muistot muuttumaan tavalla, josta on taiteilijat ovat ammentaneet elantonsa jo vuosisatojen ajan.

Kirjoitan tyhjänpäiväisyyksiä, mutta en välitä siitä. Mielestäni tämä on hyvää tekstiä, vaikka en tule lukemaan sitä läpi, sillä se on ollut yksi peruskivistä tämän blogin aikana. Kirjoitan kun siltä tuntuu ja en välitä kuinka aitoa taidokasta tai huonoa tämä teksti on. Nobelia näistä ei kuitenkaan jaeta. Hyvä niin, uskottavuuden takia.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

The World is Sick and We are the Doctors!

Vaihdoin ilmaisen illallisen elokuvaan ja menin katsomaan kotimaisen suurtuotannon - Iron Sky. Elokuva joka on herättänyt keskustelua, ihmetystä ja ällistystä. Onko ylipäätänsä sallittua tehdä elokuvaa natseista ja tehdä rankkaa pilaa supervalloista. Tietenkin on ja siinä Iron Sky onnistuu mainiosti. Kyseessä on mainio komedia, sci-fi:ä ja historiaa kierteellä, mutta tarkalla kädellä heitettynä. Kyseessä ei ole hyvä elokuva, mutta se on hauska elokuva. Tämä on mielestäni puhtaasti B-luokan elokuvaa, mutta rehellisemmällä ja tuoreemmalla otteella kuin vaikkapa Quentin Tarantinon elokuvat. Tai noh.. ei ehkä tuoreemmalla, mutta rehellisempi B-luokan elokuva tämä on kuin vaikkapa Kunniattomat paskiaiset. Ote on lempeän humoristinen, mikä vaatii katsojaltaan yllättävän paljon. Vaatimuksena on aikaisemman historian, logiikan ja järjenkäytön unohtaminen. Tässä elokuvassa ei niille ole juuri käyttöä, ne enemmänkin haittaavat kokemusta. Kuitenkin jos onnistuu tässä tehtävässä ja heittäytyy upeiden maisemien vietäväksi, on kokemus hieno.

Visuaalinen ilme on ammattimaista ja huolella viimeisteltyä, se on kuin karamellin punainen Corvette, jossa hienostuneisuus on korvattu raa'alla voimalla. Tekijät saavat seistä leuka pystyssä elokuvansa ääressä, sillä se näyttää komealta. Kun vierelle laittaa uusimman supersankarielokuvan, ero tulee kuitenkin esille, mutta kengännauhabudjetti on saatu riittämään todella pitkälle.

Tarinaa ja käsikirjoitusta on monen viisaan ihmisen toimesta haukutta ja aiheesta, mutta silloin katsoja on unohtanut ajattelemaan aivoillaan elokuvan aikana. Se ei ole suotavaa, sillä silloin heikkoudet paljastuvat. Ei niitä ole tosin yritettykään peitellä, mutta häiritseviä ne ovat vasta sitten kun elokuvan taikuudelle ei anna mahdollisuutta ihastuttaa. Samaan aikaan monelta on unohtunut, että moni tarinan älyttömyyksistä heijastelee todellista elämää. Me olemme ahneita paskiaisia, emmekä ajattele kuin omaa napaamme.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Istanbul - kaupunkini

Minulle Istanbul on ennen kaikkea Istanbul, ei entinen Konstantinopoli. Jotain eksoottista, kaoottista ja urbaania tavalla, jota ei pienessä nousukkaassa ole löydettävissä. Kyse on kaupungista.

Miksi kirjoitan Bosborinsalmea ympäröivästä kaupungista? Siksi, että huomasin kaipaavani sinne tavalla, joka ei ole minulle tuttua. Olen aina viihtynyt - enemmän tai vähemmän - siinä paikassa, missä olen kullakin hetkellä ollut. Tämä kaiho paikkaa kohtaan, jossa olen joskus käynyt on erikoinen tuntemus.

Kultainen sarvi. Topkapi ja unelmien maisema. Metelin, kaaoksen ja kuhinan keskellä oleva rauhallinen keidas. Suihkulähteen musiikki, sekoitettuna lasten nauruun ja naisten juoruamiseen. Linnut.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Perhesurmat - itsekyyden huippu?

Kieltämättä Suomessa on vallalla järkyttävä ja pelottava trendi, jossa koko perhe kuolee. Tekijä surmaa ensiksi perheensä ja riistää sitten myös oman henkensä tai ainakin yrittää sitä. En ymmärrä tuota, mutta mielessä pyörii ajatus itsekyyden huipusta. Koska minulla on paha olo, niin ei muidenkaan pitäisi elää?

Luin jostain otsikon / kommentin, että Suomessa saa apua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niin.. kyllä kait tuo pitää paikkansa tai en tiedä. Ei ole kokemusta, onneksi.

Onko se itsekkyyttä kun surmaa läheisensä pahan olonsa päättämiseksi? Kostoa vai jotain muuta, en tiedä. Pelkoa ja määrätietoisuuden puutetta? Halutaan joutua tilanteeseen, josta ei ole enää takaisin kääntymistä?

Haluan sen vain loppuvan. Ei sellaiseen ole kenelläkään oikeutta.
Aika mielenkiintoinen testileikki italialaiselta taiteilijalta Anna Utopia Giordanolta. Hän on photoshopannut uusiksi klassisten maalauksien alastomia naisia ja jälki on mielenkiintoista.


Anna Utopia maalasi taulujen naiset tämän päivän vartalomuodin mukaisiksi ja kyllähän täydellinen nainen on muuttunut 500 vuodessa. Suunnasta en ole täysin varma, mutta muutos on dramaattinen, ainakin mieskatsojan silmään. Nykypäivän naisilla rinnat ja takamus korostuvat aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Vartalon pehmeä pyöreys on kadonnut voimakkaiden ja korostettujen kurvien tieltä. Toisin sanoen vartalon vararavinto on syöty pois.

Oikeastaan nainen taitaa olla modernin yhteiskunnan uhri siinä missä mieskin. Tänään ei ole järkeä kantaa ylimääräistä energiaa varastoituna vartaloonsa, sillä ravinnon saanti on täysin turvattua. Elämme yhteiskunnassa jossa seuraava ateria on varma ja säännöllinen; lajina elämme ensimmäistä kertaa yltäkylläisyyden keskellä. On kaiketi luonnollista, että se näkyy myös vartalomuodissa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Siivet eivät kanna ja jalat painavat liikaa

Herttaista, hemmetin herttaista. Kieltämättä vituttaa, mutta eihän sille mitään voi kun rahaa palaa. Nokia julkaisi tulosvaroituksen ja siitä tietenkin seurari melkoinen syöksy. Tätä kirjoittaessani kurssi on noin 15% miinuksella eilisestä, mikä taisi sekin olla laskupäivä.

Puolitoista viikko sitten lisäsin Nokia osuutta salkussani ja se olisi nyt jälkiviisaasti pitänyt jättää tekemättä. Eihän minulla onneksi ole kyseessä mitkään suuret rahat, mutta sen verran kuitenkin, että harmittaa.

Ongelma on ilmeinen, uudet tuotteet eivät kanna ja vanhat jäävät hyllyyn. Saa nähdä miten tässä tulee vielä käymään.



Kyllähän tämä on se aika kun pitää katsoa peiliin ja miettiä miten tästä eteenpäin.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Yksilön aikakausi

Olen miettinyt ajatusta teollisen aikakauden päättymisestä ja informaatioaikakauden alkamisesta, siis jotain sellaista mitä tullaan käyttämään joskus tulevaisuuden historiankirjoituksessa. Edellyttäen tietysti, että joku on joskus asioista vielä kirjoittamassa. Uskaltaisin kuvitella, että tuollainen aikakauden murros on tapahtunut tässä meidän elinaikana. Olemme sitä sukupolvea joka on elänyt vielä täysin analogisen aikakauden loppua ja siirtynyt digitaaliseen aikaan. Mekaaninen on vaihtunut tietoon ja sähköiseen.

Suuria ympyröitä voi tietysti piirtää niin paljon kuin haluaa, sillä niiden todentaminen on aina vaikeaa. Siksi minäkin uskallan miettiä ääneen, että onko tämä nykyaikakauden murheellinen todellisuus, jotenkin sidoksissa tuohon murrokseen. Muistelen 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumia, jotka liittyivät teollisuuden ja tuottavuuden kasvuun. Onhan noita vastaavia tapahtunut tietysti muinakin aikoina, ihminen kehittyy ja luonteensa mukaisesti sopeutuu uusiin lainalaisuuksiin.

Tavallisen yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki tämä on tapahtunut rajattoman kommunikaation mahdollistamina ja se on aiheuttanut reaktioita kaikkialla maailmassa. Afrikassa torilla myytävän kalan hinta pystytään kysymään tekstiviestillä ja siten hyödyntämään kysynnän ja tarjonnan lakeja. Länsimaisissa demokratioissa yksilöt ovat nousseet viihteen ja ajankulun kuninkaiksi, tavalla jota ei ole aikaisemmin voitu kuvitella. Kuinka suomalainen beatbox taitaja saa kymmeniä miljoonia kuulijoita kun vielä seitsemän vuotta sitten, se oli täysin mahdotonta.

Elämme yksilön aikakautta. Yhden ihmisen ajatus voi muuttaa koko maailmaa tavalla, joka on ennenkuulumatonta. Tarkoitan tavallista kansalaista, enkä Tšingis-kaani tai ketään muutakaan suurpersoonaa. Mohamed Bouazizi sytytti Arabikevään, tavallinen katukauppias, jonka viesti tavoitti miljoonat yksilöt.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Nyt kävi näin Nokian kanssa kulkiessa

Sijoituksista en ole kirjoittanut oikeastaan mitään järkevää, en ainakaan ihan vähään aikaan. Suurin syy siihen on ollut se, että kaikki irtonainen raha on mennyt muualle kuin osakkeisiin. Tähän on syynsä, mutta tämä en ole foorumi lähteä selvittämään niitä, eikä siitä siksi enempää.

Kevät on kuitenkin minulle perinteistä osakeaikaa, sillä osingot irtoavat ja tipahtelevat tilille. Olen yleensä sijoittanut ne takaisin pörssiin ja niin päätin tehdä myös tällä kertaa. Ajankohta on kuitenkin hieman etupainoinen, sillä suurin osa tulee maksuun vasta kuukauden sisällä.

Ostin kuitenkin Nokiaa, mikä on ehkä yksi riskialtiimmista osakkeista tällä hetkellä koko teknomaailmassa. Katsontasuunnasta toki riippuen, sillä yhtiön lihoiksi laittamisesta saisi käsittääkseni suurin piirtein nykyisen kurssin verran rahaa. Minulla on kolme syytä joiden pohjalta tein ostopäätöksen.

Ensisijaisesti halusin pienentää nykyisen osakepottini keskihintaa, joka on korkeampi kuin nykyinen arvostustaso. Tämä onnistui, vaikka itse lukuihin en lähde. Yksinkertaisemmin sanottuna, nyt pienempi arvonnousu riittää nostamaan minut plussan puolelle.

Toiseksi uskon edelleen siihen, että Nokialla on tilanne, jossa sen on pakko voittaa. Sillä ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistumiseen. Olen siis ostanut lauseet, joiden mukaan Lumia 900 julkistus on jotain ennalta näkemätöntä. Toivottavasti, mutta yhä enemmän toivon, että se onnistuu. Ainakin Suomessa Lumia 800 on myyntitilastojen kärjessä. Toisaalta Google trends kertoo karua kieltä siitä kuinka paljon Lumiaa maailmalla haetaan.

Kolmanneksi ehdin vielä hyvin mukaan Nokian osinkojen irtoamiseen, tämä tapahtuu vasta 4.5.2012, joten tätä kirjoittaessani saan ostokselleni noin 5,00 % osinkotuoton. Tämä ei varsinaisesti minua hetkauttanut painaessani ostonappia, mutta on tietysti mukava pikku lisä tilanteeseen.

Olisinko sijoittanut Nokiaan, jos minulla ei olisi aikaisempia ostoja? En olisi. Se vaatii tällä hetkellä niin paljon rohkeutta, ettei minulla sitä normaali tilanteessa olisi ollut. Nokia on mielestäni suuri riski, mutta samalla pitää muistaa vanha totuus, jonka mukaan osakkeita pitää ostaa silloin kun kaikki muut ovat pelokkaita. Myydä kun muut ovat rohkeita.

Luodaan katsaus tulevaan. Mitä tulen tekemään jos Nokian Lumia on menestys globaalilla tasolla? Todennäköisesti istun ja nautin matkasta, mutta en osaa sanoa miten pitkään. Mitään todella polttavaa tarvetta minulla ei ole myydä osuuttani, mutta ainakin osittaista realisointia pitää harkita kun ja jos kurssi nousee kannaltani positiiviseksi.

Mielipiteeni on, että Nokialla on nyt kaksi tai kolme kriittistä asiaa tämän vuoden aikana. Ensimmäinen on sunnuntaina julkaistava Lumia 900, joka tulee näyttämään suuntaa nykyiselle strategialle. Floppi, niin huutoa tulee ja paljon. Tosin niin taitaa tulla siinäkin tapauksessa, jos se on menestys.

Toinen tulee olemaan Windows 8 taulutietokone, jonka oletan tulevan joulumarkkinoille. Markkinat haluavt sellaista ja siksi sellaisen on tultava.

Kolmanneksi odotan mielenkiinnolla mitä muita puhelimia on tulossa vuoden loppupuolella. Varsinkin tuo uusi kamerateknologia Pureview tulee varmasti siirtymään Lumia laitteisiin ja se saattaa olla kova juttu.

Jänniä aikoja.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lyhyesti väkivallasta

Nyt on maksettu katsonta-aikaa tuonne TV-kanavalle ja odottelua olisi enää tunti ja kymmenen minuuttia. Sen jälkeen pitäisi alkaa kotimainen nyrkkeilyilta, joka huipentuu Eva Wahlströmin EM-titteliotteluun. Se on toinen ottelu jota odotan, toisen ollessa se Tatlin ottelu, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Kysyin erästä kaveriksi tuota ottelutapahtumaa katsomaan, mutta hän ei halunnut nähdä kun kaksi naista lyö toisiansa. Niin eihän se kovin perinteistä ole, mutta en osaa suhtautua asiaan kovin kiihkeästi. Kyseessä on kuitenkin urheilulaji ja molemmille maksetaan tuosta ottelusta palkkaa. He ovat siellä vapaaehtoisesti ja kumpikin ilmeisesti vieläpä nauttii tekemisestään. Ei sellaista voi kieltää aikuisilta ihmisiltä.

Nyrkkeily ei ole minulle mitenkään läheinen laji, en ole sitä koskaan harrastanut ja livenäkin olen nähnyt vain sen yhden ottelutapahtuman. Siinä on jotain alkukantaista kun katsoo toisen ihmisen satuttavan toista, mutta en silti osaa yhdistää sitä väkivaltaan.

"Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä."

Avainsana ovat tuossa loukkaava, joka edellyttää rajojen luvatonta ylittämistä. Nyrkkeilyssä nuo rajat on yhteisellä sopimuksella unohdettu, mutta silloinkin tuomarin ja kongin valvomissa puitteissa. Kyse on siis yhteisestä sopimuksesta, jossa sitoudutaan toimimaan tiettyjen rajojen sisällä ilman sääntöjä. Tosin tuokaa ei pidä täysin paikkaansa, sillä nyrkkeilyssä on lukuisia kiellettyjä asioita, joista tuomitaan erilaisia rangaistuksia.

Ajatuksena tuo on minusta hyvin kiehtova ja sivistynyt. Siinä tunnustetaan, että ihmisluontoon kuuluu väkivalta ja sitä ei unohdeta. Sen sijaan se sidotaan reunaehtojen sisälle ja haetaan paremmuutta kahden yksilön välillä, hyvin fyysisellä ja brutaalilla tavalla. Ehkäpä juuri tuo on se aspekti, mikä minua tuossa lajissa on kiehtonut. Sekoitus jotain hyvin alkukantaista, mutta sammalla erittäin sivistynyttä, järjestäytynyttä ja kurinalaista.

Ihmisestä on moneksi ja tärkeää on säilyttää ennakkoluulottomuus ja kyky olla tuomistematta toista, ilman tutkintaa ja toisen tarkoitusperien punnitsemista. Onko meistä siihen? Tuskin, sillä se on vaikeaa ja usein inhimillisistä syistä mahdotonta. Tarkkailijan rooli on vaikea, mutta myös helppo.

Mikä meistä on tehnyt näin väkivaltaisen lajin? Luonteenomaista se tietysti on myös monille muillekin lajeille, eikä itse asiassa elämää olisi ilman väkivaltaa. Elämä pohjautuu kuolemalle. Siksi minusta on tekopyhää kieltäytyä lihan syönnistä, aivan kuin kasviravinto olisi jotenkin vapaa kuolemasta. Erona on vain se, että pinaatilla ei ole silmiä.

Aamun halonäytös

Oli hieno herätä ja huomata parvekkeelta upea luonnon valonäytös, siellä oli ehkäpä elämäni hienoin haloilmiö. Ehdinkin jo harmitella, että tänä talvena jäi halosaldo yhteen sivuaurinkoon junan ikkunasta, mutta tämä korjasi tilanteen. Laatu korvaa määrän. Oli sen huomannut moni muukin ja URSA:n Taivaanvahtiin on alkanut ilmestyä upeita kuvia.
Toisinaan kannattaa vilkaista ylöspäin. Siellä voi olla jotain katsomisen arvoista. Halot sinällään eivät ole kovin harvinaisia, joskin niitä pitää vain osata katsoa ja etsiä. Parhaat olosuhteet siihen ovat talvella, kirkkaissa säissä, jolloin ilmassa on kevyttä jäähilettä. Temppu on siis auringon tekemä kun valo kimpoilee jääkiteistä ja muodostaa heijastuman. Aivan kuin sateenkaari tai näin ainakin uskon, sillä en ole aivan perillä siitä mistä kirjoitan.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

YLE Puhe - jääkiekkokierros

Minä pidän tästä uudesta järjestyksestä jossa jääkiekkokierros tai jokin muu urheilukierros on siirtynyt YLE Puhe kanavalle. On paljon hauskempi kuunnella jääkendoa kun ei tarvitse pelätä legendaarista merisäätä. Sitä on kirottu ja naurettu useita kertoja kun hekumallinen tilanne keskeytyi ja väliin kuunneltiin säätä meriasemilta.

Muutenhan tämä formaatti on aika hoopo. Kierretään aina pari sekunttia paikkakunnalla ja kerrataan tapahtumia. Mihinkään ei varsinaisesti keskitytä ja silti pysytään sivulla siitä, mitä missäkin on tapahtumassa. Olen muutaman kerran kuunnellut yhteen otteluun keskittynyttä selostusta ja onhan se hienompaa. Siis omalla tavallaan.

Oli miten oli, tämä nykyinen on kuitenkin ihan kiva.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Boxing night lauantai

Lauantaina on nyrkkeilyilta, mutta taidan katsoa sen kotoa. Iltamat ovat tällä kertaa Espoossa, mikä on kannaltani huono paikka. Sieltä on kovin hankala lähteä tulemaa tänne suuntaan keskellä yötä ja siksi jätän nämä kemut väliin, ainakin livenä.

Ilta on titteli-ilta, sillä Eva Wahlström nyrkkeilee EM-tittelistä Unkarin Agota Ilkoa vastaan. Vierailijan rekordi on kohtuullisen hyvä, 7 voittoa (3 KO) ja yksi tappio. Wahlströmin vastaava on 7 voittoa (3 KO) ja yksi tasatulos. En osaa sanoa mitään tästä ottelusta, mutta viimeksi naisten nyrkkeily oli mielestäni viihdyttävää. Ei samanlaista kuin mmiesten, mutta kyllä sitä mielikseen katsoi. Odotan jännittävää ottelua.

Eniten illasta odotan Edis Tatli vs. Sarfo Tyson ottelua. Edis teki minuun vaikutuksen joulukuussa, vaikka ei vielä vakuuttanut iskujen voimakkuudella. Haluan nähdä mitä sille on saatu aikaiseksi, sillä mikäli Tatli saa todella lisää iskuvoimaa, on kyseessä upea nyrkkeilijä. Valmentaja Pekka Mäellä on käsissään aikamoinen helmi ja uskon, että miehessä on aineksia suurempiin ympyröihin.

Jännittävä viikonloppu tulossa, varsinkin kun en ole aikaisemmin katsonut otteluita televisiokanavan nettitelkkarista. Ohessa illan ohjelma:

Jarkko Putkonen vs. Imre Simon (Serbia), 6 erää, kevyt välisarja
Niko Jokinen vs. Mohammed Akrong (Ghana), 8 erää, ylempi keskisarja
Jaakko Myllylä vs. Iban Gallardo (Espanja), 8 erää, kevyt välisarja
Eemeli Katajisto vs. Robert Halas (Serbia), 4 erää, raskas keskisarja
Edis Tatli vs. Sarfo Tyson (Ghana), 10 erää, kevytsarja
Eva Wahlström vs. Agota Ilko (Unkari), 10-eräinen Euroopan mestaruusottelu, ylempi höyhensarja
(muutokset mahdollisia)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Aseet, sijoitus ja urheilusta vähän enemmän

Mikäli haluaisin kirjoituksilleni suosiota, kirjoittaisin lähes yksinomaan urheilusta, sijoittamisesta ja aseista. Ne ovat kaikki ilmeisen suosittuja, sillä suurin osa lukijoista päätyy tänne aiheeseen liittyvillä hakusanoilla. Mikäpä siinä, olen toki niistä itsekin kiinnostunut ja joskus pohtinut ääneen aseblogin aloittamista. Se ei ole kuitenkaan vielä materialisoitunut, enkä usko sen olevan kovin ajankohtaista. En ole aivan varma olisiko minulla aiheeseen riittävästi sanottavaa. Kirjoitetaan tällä kertaa kuitenkin urheilusta.

Yksi kaikkien aikojen suomalaishyökkääjistä on avoimesti kalastelemassa pelipaikkaa kotimaisesta jalkapalloliigasta, näin minä tulkitsen Mikael Forssellin lausunnon FUTIS+ ohjelmassa. Ymmärrän hyvin miehen tilanteen, sillä se on ollut heikko jo vuosia. Luin jostain, että "miklulla" on nyt kolmas kausi menossa, jossa peliminuutteja tulee alle 300. Se on kovin vähän 31-vuotiaalle maajoukkuehyökkääjälle. Itse asiassa niin paljon, että ottajia ei oikeasti taida olla missään muualla kuin Suomessa. Vai onko täälläkään?

HJK on ainoa todellinen vaihtoehto, sillä se tulee pelaamaan europelejä myös alkavalla kaudella. Itse asiassa se taitaa olla ainoa joukkue, jolla on realistisia mahdollisuuksia ylipäätänsä menestyä niissä edes jollakin tavalla. Se on aina mahdollisuus joka houkuttaa jalkapalloilijoita, sillä europelit ovat näyteikkuna suurempiin ympyröihin. Joka kerta kun kotimainen jalkapallojoukkue on menestynyt edes jollakin tavalla, parhaat pelaajat on kyllä kupattu heti muualle.

Olisiko Mikael sitten vahvistus mestarijoukkueelle? Aivan varmasti. Kyseessä on kuitenkin rautainen ammattilainen, joka pystyy osoittamaan nuorelle joukkueelle, mitä eurooppalaiselta pelaajalta vaaditaan. Lisäksi kyseessä on kykynsä osoittanut maalintekijä, joka pystyy tekemään maalin kun siihen saa mahdollisuuden. Niitä meidän liigassa ei ole milloinkaan liikaa. Samalla satunnaisen lukijan kannattaa myös miettiä, että kuinka monta kotimaista jalkapalloilijaa hän tunnistaa nimeltä. Tuskinpa monta. Markkina-arvo on miehellä suurempi kuin monella kokonaisella jalkapallojoukkueella yhteensä.

En yllättyisi ollenkaan jos Miklu esiintyisi ensi kaudella klubin pelipaidassa. Saattaisi siinä tulla muutama maalikin aikaiseksi ja toivottavasti sopimus olisi ainakin kaksivuotinen.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Leikkikalumarkkinat (Old Toy Swap)

Piipahdin paikalla katsomassa ja etsimässä veturia sekä muutamaa vaunua junarataan, jonka olen saanut joskus lahjaksi. Olihan siellä niitäkin, mutta suurin osa esillä olevista leluista tuntui olevan autoja. Hienoja, upeita ja pieniä autoja. Sellaisia joiden kanssa tuli vietettyä enemmänkin aikaa silloin kauan sitten kun olin itsekin pieni ja vielä kovin nuori.

Messuista jäi sellainen puolilämmin mielikuva. Olen kovin iloinen, että tuollaisia tapahtumia ylipäätänsä järjestetään, mutta en pitänyt vallinneesta hintatasosta. Se oli keräilijöille tarkoitettu, eikä tälläinen satunnainen kulkija oikein ymmärrä EUR 60,00 leluautoa. Siis sellaista metallista ja hyvin, hyvin kulunutta. Tai ymmärrän minä tietysti tavallaan kun mietin asiaa keräilijän kannalta, joilloin se on varmasti sen oikea hinta.

Varsinainen myyntimarkkina tuo siis ei todellakaan ollut. Kaikella oli hintansa ja se oli minusta usein kohtuullisen suolainen. On vaikea perustella EUR 260,00 hintaista Märklin veturia, jolla on kuitenkin leikitty jo vuosikymmeniä. Sen verran vaikeaa se oli, että minä jäin lopulta ilman kaipaamaani veturia. Yritän etsiä sellaisen jostain muualta, edes hieman halvemmalla.
Sain kuitenkin kaipaamiani tavaravaunuja, minkä ansiosta minulla on nyt hieno kylmäjuna. Neljä valkoista kühlwagenia ja kaksi BP-säiliövaunua, mutta vielä minulta puuttuu se aiheeseen sopiva dieselveturi.

Muita löytöjä oli pitkäpiippuinen neuvostotykki ja muutama Star Wars figuuri, joista saatan vielä luopua, kunhan saan niistä sopivan tuntuisen tarjouksen. Tykki sen sijaan jää minulle BTR-60:n kaveriksi.

torstai 22. maaliskuuta 2012

30,000 ja rapiat roomalaisina kolikkoina

En omista metallinpaljastinta tai miinaharavaa, mutta sellainen olisi kiva. Tiedä sitte olisiko minulla riittävästi sisua ja kiinnostusta vaeltaa ympäri lähimetsiä haravoimassa metallinpaloja. Tuskinpa, mutta onneksi joillakin riittää aikaa ja energiaa siihenkin puuhaan.

Britanniassa on löydetty reilut 30,000 roomalaista kolikkoa tuollaisella paljastimella ja voin vain kuvitella sen riemun tunteen, mikä siitä on syntynyt. En ole tässä aivan varma, mutta muistaakseni briteissä löytäjälle maksetaan aivan tuntuva korvaus noista löydöistä. Suomessahan ne kuuluvat valtiolle ja siksi löytöpalkkion saaminen on enemmänkin lämmintä kättä ja kunniaa. Tiedä sitten kumpi on oikea tapa toimia, mutta se on ainakin selvää, että anglikaanisella tavalla löydetään huomattavasti enemmän arkeologisesti kiinnostavaa aineistoa. Onhan siellä sitä kyllä enemmänkin. Meidän metallilöydökset ovat pieniä ja kovin kovin harvinaisia. Asiaa kysyessäni nekin löydetyt ovat useimmiten sulatettu ja valettu yhä uudestaan ja uudestaan. Köyhä maa jne..

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kahisevat lehdet

Olo on ollut sininen ja päätin tehdä pieniä hankintoja. Kaiketi sitä kuuluisaa shoppailuterapiaa, mutta olkoon. En välitä. Olen ajatellut ostavani uuden African Business lehden, mutta olen jostain syystä säästänyt sen ostamista nyt melkein kuukauden päivät. Omia erikoisuuksiani ja kärsin sen seuraukset omissa nahoissani. Tein tänään kuitenkin pienen pyrähdyksen tavaratalossa ja ostin lehden tai itse asiassa kaksi.

AB on minulle nyt kolmas numero, mutta en ole vielä edes avannut sitä. Hädin tuskin katsonut kantta ja se kertoo Afrikan kasvavasta kuluttajamarkkinasta - taas jotain sellaista mitä ei ole aikaisemmin kuullut. Olen muuten aivan varma, että me suomalaiset missaamme taas nämäkin markkinat. Aivan kuten olemme missanneet Kiinan ja tuon suuren ja mahtavan tuossa vieressä. Me emme vain ole kauppiaskansa vaikka maailma on kaupantekijöiden maailma. En tiedä olenko itsekään ja siitä tuskin saadaan koskaan selvyyttä, pääoma kun ei kasva puissa.

Toinen lehti oli raamattu - The Ring - nyrkkeilyn raamatuksi nimetty lehti. Tuttu julkaisu, mutta pelkästään nimeltä. Se on kallis lehdeksi, enkä ole sitä raaskinut kertaakaan aikaisemmin ostaa itselleni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että sen verran voin hemmotella itseäni aina kuukausittain. Ei saa olla liiaksi hankala, edes itseään kohtaan. Vaikuttaa pätevältä julkaisulta ja kerää ainakin katseita puoleensa.

Sisäinen republikaani ja huutokaupan metsästäjät

Olenkohan sittenkin sisältäni republikaani, sillä olen huomannut viihtyväni tuolla nykyisellä SuomiTV kanavalla. Siitähän on tulossa FOX mikä tietysti kuuluu News Corporation yhtiöön. Siellä pitäisi olla yhteyksiä kyseiseen puolueeseen, mutta en viitsi mennä tässä syvemmälle. Tehkää oma tutkintanne.

SuomiTV:llä on ainakin yksi hauska sarja ja se on Huutokaupan metsästäjät. Simppeli idea, missä metsästetään arvokasta tavaraa hylätyistä varastoyksiköistä. Puhuttelee minua monella eri tasolla, mutta minä olenkin simppeli kaveri.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kevät on parasta aikaa osinkosäästäjälle

Kevättalvi on parasta aikaa osakesäästäjälle, varsinkin jos on keskittynyt osinkoyrityksiin, kuten minä olen. Tosin onhan minulla omat riskisijoitukseni Talvivaaran ja Nokian muodossa, mutta näistäkin jälkimmäinen maksaa sentään osinkoa.

Nokialla on ollut kamalat viime vuodet ja minua harmittaa, että menin noin vuosi sitten ostamaan osuuden Suomen ylpeydestä. Kuvittelin vahvasti, että sen aikainen taso olisi ollut ns. perustaso josta ei enää tultaisi alaspäin. Ei pitänyt paikkaansa ja Nokia on tällä hetkellä pahasti tappiolla. Toisaalt puhtasti osinkoja katsoessa sekin on ollut hyvä sijoitus. Valitettavasti kokonaiskuva ei ole yhtä ruusuinen ja tarvitsen melkoisia onnistumisia Elopin joukoilta.

Talvivaara on pitkän aikavälin sijoitus ja olen toki harmissani kurssin vajoamisesta, mutta haluaisin pitää tähtäimen ainakin 15 vuoden päässä. Itse asiassa olen käynyt jaakobinpainia jo useamman päivän ajan, otanko osani edullisimmista osakkeista. Saisin kasvatettua omistustani itse asiassa kohtuullisen merkittävään määrään (Huom. omassa mittakaavassa!). Muuten asia olisi selvä, mutta todennäköisesti tänä vuonna on muutakin rahan menoa.

Fiskars aloitti osingot tältä vuodelta ja puolentoista viikon perästä tilille napsahtaa EUR 0,62 / osake. Ei paha, ei ollenkaan paha. Itse asiassa Fiskars on ollut minulle ehdottomasti paras osake. Osinkoa olen saanyt yhtä osaketta kohden EUR 2,44, mikä minulle tekee enemmän kuin olen ikinä laittanut rahaa saksiin.

Fortumia odotellaan vielä reilun kuukauden verran ja sieltä on odotettavissa euron osinko yhdelle osakkeelle. Tähän sinäkin ehdit vielä mukaan. Minun sydäntäni lämmittää tieto siitä, että sähkö on tämän vuoden osalta minulle ilmaista. Saan osinkoja vuotuisen sähkölaskun verran ja vähän ylimääräistä vielä villasukkien ostoon.

Sampo maksaa osinkoa samoihin aikoihin Fortumin kanssa ja summa on EUR 1,20 / osake, tähänkin ehtii vielä mukaan jos siihen on älyä ja kiinnostusta. Halusin sijoittaa vakuutusyhtiöön ihan siitä syystä, että minulla käy niin vähän onnettomuuksia, että vakuutusmaksut tuntuisivat muuten aika turhilta. Sitä paitsi yritys on varmasti yksi parhaiten johdetuista koko Pohjoismaissa ja sen kyydissä on mukava olla.

Haluaisin tehdä lisäostoja, mutta en aivan uskalla. Pääsyyllisenä on oletettu rahantarve myöhemmin kuluvan vuoden aikana, ei niinkään pelko markkinoita kohtaan. Minun tähtäimeni on tuolla jossain tulevaisuudessa ja tämä nollakausi on periaatteessa vain hyvästä, jos vain uskaltaisi tehdä ostoja.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Luin joitakin päiviä sitten blogiuutisen uudesta israelilaisesta konekivääristä ja se on saanut minut ajattelemaan kuumaa terästä. Kyseessä on IWI:n julkaisema uusintapainos NEGEV NG7, joka siis on kevyt konekivääri. Käytännössä tarkoittaa konekivääriä, jota mies jaksaa kantaa ja pitää henkilökohtaisena aseenaan. Meillä vastaava on 7,62 KvKK 62 ja oma suosikkini PKM. Kumpikin ovat 60-luvun lapsia, kuten myös varusmiehen morsian, jota myös RK-62:ksi kutsutaan.

En tiedä kuinka paikkansa pitävä väite "the World's Only 7.62mm Caliber Light Machine Gun with Semi-Automatic Mode" pitää todella paikkansa, mutta ajatus on joka tapauksessa kiehtova. Huomaan nyt itsekin kaivanneeni puoliautomaattia kun konekiväärillä ammuttiin pistemaaleihin. Vielä kun aseessa olisi kohtuullinen optiikka, olisi kyseessä hieno ja kiinnostava vekotin. Tosin tuollainen on kyllä laitettu NEGEV NG7 esittelyvideoon ja siksi kyseessä on varmasti täysin toteutettavissa oleva idea.



Siihen mietintääni mistä aikaisemmin mainitsin. Rupesin miettimään vanhan ja nykyaikaisen konekiväärin eroja, joita kyllä on lukuisia. Kiinnitin kuitenkin eniten huomiota aseen jalustaan, siihen osaan, jonka varassa ase lepää ja on helpompi hallita. Nykyisin yleisin ratkaisu on kaiketi bi-pod jalusta, missä ase tukeutuu keskipisteensä etupuolelta, kahden erillään seisovan jalan varaan. Ratkaisu kiistatta tukee asetta, mutta myös rajoittaa sen liikettä sivuttaissuunnassa.

Pohdin vain, kuinka paljon käytännöllisempää olisi tuoda tukipiste lähemmäs aseen keskipistettä ja siten helpottaa liikettä oikealle ja vasemmalle. Todennäköisesti tätäkin on mietitty minua paljon viisaampien toimesta, huomattavasti kauemmin kuin olen tätä pohtinut. Siitä syystä ratkaisu kaiketi on se mikä se on, mutta ei se silti estä asiaa pohtimasta. Todennäköisesti kyse on vain siitä, että maailmalla, enemmän sotivissa maissa on käytössä molemmat ratkaisut. Meillä täällä pohjolan ihmekodossa, ei ole niin väliä saako varusmies uuden kohteen tähtäimeensä sekunnissa vai kahdessa.

Missäköhän vaiheessa meillä muuten ruvetaan vaihtamaan puolustusvoimien peruskalustoa, rynnäkkö- ja konekiväärejä? En tiedä olisiko hienoa olla se maa, jossa on palveluksessa maailman vanhimmat palvelusaseet.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Siivu hevosesta

Minulla olisi tilaisuus ostaa osuus ravihevosesta tai siis tarkemmin sanottuna amerikanravurin varsasta. Ravihevosten Ferrarista kait on kyse, sillä rotu on nopein mahdollinen ja niillä kisataan säännöllisesti ja usein. Olen itsekin voittanut muutaman euron sellaisella, vaikka aivan noviisi lajissa olenkin.

Hevoset ovat hienoja eläimiä ja niitä on mukava katsella. Sellaisen omistaminen tuntuu kuitenkin aavistuksen hassulta ja kaukaiselta. Saatan joutua katumaan päätöstäni, mutta näillä näkymin en ole ostamassa sitä osuutta. Kyseessä pitäisi nimittäin olla ihan oikea menestyjä, että se maksaisi edes omansa takaisin. En oikein pidä sitä todennäköisenä, vaikka mistäpä noita nyt sitten tietää.

Huiput tienaavat elämänsä aikana noin miljoonan, mutta hevosissa on kaiketi sama tilanne kuin muissakin urheilulajeissa. Vain huiput ovat todellisia tienaajia. Niitä joilla rikastuu. Menestyvä kaiketi tienaa omansa ja jonkin verran päälle, mutta valtaosa taitaa olla mukana harrastuksen ja kannatuksen vuoksi.

Olen käynyt raveissa elämäni aikana reilut kymmenkunta kertaa. Olen pelannut jokaisella kerralla ja kaiketi kokonaisuutta ajatellen olen plussan puolella. Kiitos yhtä hienoa kertaa, jossa todella onnistuin valitsemaan hyvän hevosen. En tiedä vielä täysin varmaksi onko tämä hevonen hyvä vai vähemmän hyvä ajatus.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Afraid Of Firearms - fxhummel1



Ei tuo nyt ihan yksiin mene ajatuksieni kanssa, mutta hieno kappale kuitenkin. On siinä myös ihan ideaakin taustalla.

Kun hinta nousee, mutta laatu pysyy samana

Olen ollut monta monituista vuotta Varustelekan asiakas, tosin huomattavan epäsäännöllisesti ja loppujen lopuksi aika harvoin. Pidän kuitenkin itseni kohtuullisen selvillä siitä, mitä siellä on myynnissä ja millä hinnalla.

Kyseessähän on armeijatavaraan erikoistunut kotimainen liike, josta saa kaikkea. Siellä on suklaata, kaasunaamareita ja hyviä vaatteita. Sellaista ajatonta muotia, jonka kanssa uskaltaa olla ihmisten ilmoilla. Tosin koska kyse on pääasiassa armeijavaatteista, vaatteiden koot ovat usein hieman rajoittuneet. Sillä tosin ei ole merkitystä, jos vartalo on vähänkin atleettinen. Valikoima on laadukas ja aikaisemmin se oli myös edullinen, usein jopa hyvin edullinen.

Viime aikoina olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että hintataso on noussut. Useat tavarat jotka olivat siellä aikaisemmin "aina" markkinoiden halvimpia, eivät sitä enää ole. Suuri osa tuntuu olevan ns. markkinatasoa tai jopa hieman sen ylitse. En osaa kommentoida onko kustannustaso noussut samassa suhteessa, mutta epäilen sitä kyllä hieman. On kuitenkin selvää, että yrityksen henkilöstömäärä ja liikevaihto on kasvanut rajusti vuodesta 2007. Samaan aikaan yritys on tehnyt keskimäärin EUR 125,000 voittoa vuodessa, mikä on kieltämättä mukava summa.

Minusta on hienoa, että hullu ajatus on jalostunut hienoksi ja tuottavaksi yritykseksi. Sellaisia tarvitaan ja niiden kehittymistä pitää kannustaa ja tukea. Kritisoin kuitenkin sitä, että liike, joka aikaisemmin oli tunnettu hyvästä hinta-laatu suhteestaa on nostanut hintaa, vaikka laatu on pysynyt samana.

***

JK. Aiheeseen liittyvää kommentointia kulutusjuhla.fi sivustolla.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Jalkapallon ilosanoma

Eilen oli pitkästä aikaa jalkapallopeli, jonka jaksoin katsoa alusta loppuun asti. Mestareiden liigan ottelut tulevat melko tasan tunnin liian aikaisin, sillä nyt ne loppuvat varttia vaille keskiyö ja se on pikkuisen liian myöhään arkipäivänä.

Benfica otti ansaitun voiton pietarin Zenitistä, ottelussa joka oli hyvin viihdyttävä, mutta ei kovin tyylikäs. Ensimmäinen puoliaika oli lähes täydellistä taistelupalloa, jossa kotijoukkue hyökkäsi ja Zenit puolusti ja rikkoi peliä. He halusivat pelta 0-0 pelin, sillä se olisi riittänyt pietarilaisille historialliseen jatkopaikkaan. Benfica on kuitenkin hyvä joukkue ja oli vain ajan kysymys milloin se tekee maalin. Se tuli aivan ensimmäisen puoliajan loppupuolella, joka muutti pelin täysin.

Toinen puoliaika meni pitkissä jaksoissa jopa täysin vierailijoiden komennossa, mutta maalia he eivät saaneet aikaiseksi. Peli joka tapauksessa muuttui täydellisesti ja se alkoi muistuttaa hyvää ja laadukasta jalkapalloa. Se tahtopallo oli jännittävää, sillä tahtotila oli hyvin aistittavissa, vaikka kaikki hienoudet itse pelistä olikin karsittu. Hawaii palloa.

Minusta on mukava nähdä Mestareiden liigassa otteluita, joissa vastakkain on ns. b-luokan joukkueita. Barcelona, ManU, AC Milan ja muut kumppanit valtaavat tv-ruudun melkein aina ja siksi vaihtelu on hyvästä. En ole varma olenko aikaisemmin edes nähnyt Zenitin peliä, mutta nyt sekin on nähty ja hyväksi havaittu. Olin otettu kuinka joukkue pystyi nostamaan pelin tasoa ja taktiikkaa toisella puoliajalle. Se oli osoitus henkisesti vahvasta ja hyvin valmennetusta joukkueesta. Sitä oli ilo katsoa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Colorado Avalanche ei ole Quepec Nordiques

Hitto kun Quebec Nordiques myytiin aikoinaan Coloradoon. Mitä NHL-seuraa minä nyt kannatan?

Seurahan toki myytiin jo 1995, mutta siitä lähtien olen ollut vailla omaa suosikkijoukkuetta. Sympatiseeraan Chigaco Blackhawksia ja jonkin verran Pitsburg Penguensia, mutta todellista suosikkia ei ole. Siksi koko sarjan seuraaminen on aika heikossa hapessa.

Siitä olen kuitenkin iloinen, että Winnipeg sai suihkuhävittäjänsä takaisin. Jets kuuluu Winnipegiin.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tasainen pelikenttä ja itsetehdyt esteet

Kirjoitetaanpa vielä politiikasta, koska se on hauskaa ja olen sitä viime päivinä miettinyt. Laskutavasta riippuen olemme talouskriisissä, joka alkoi 2008/2009, ajankohdasta josta on jo kolmisen vuotta. Se on pitkä aika odotella valoa tunnelin päästä, varsinkin kun sitä valoa ei ole vieläkään näkyvissä. Ainakin minua tämä alkaa jo kyllästyttää ja haluaisin asiaan muutosta.

Luin Voima-lehden nettisivulta Antti Alajan artikkelin, jossa ilmeisesti kritisoitiin Saksan talousmallia. Sitä kuinka siellä on leikattu työttömyysturvaa, helpotettu epätyypillisten työsuhteiden solmimista ja sanalla sanoen kiristetty työttömän elämää. Artikkelissa nostettiin esille kuinka edellä mainitut toimet ovat eriarvoistaneet kansaa, luoneet matalapalkkatyöpaikkoja ja nostaneet yhteiskuntaluokkien välistä kynnystä. Tämä on todennäköisesti aivan totta, eikä sitä voi kiistää. Samaan aikaan se on kuitenkin mahdollistanut sen, että yhä suurempi osa ihmisistä tekee työtä oman elämänsä eteen. He ansaitsevat omalla työllään, taidoillaan ja osaamisellaan palkkaa.

Elämme sivistysvaltiossa, jossa valtion tehtävänä on määritellä, mikä on minimitoimeentulon taso. Ketään ei jätetä heitteille, ei vaikka hän syrjäytyisi elämästä ja muodostuisi ns. taakaksi yhteiskunnalle. Se on ihmisten tehtävä, me huolehdimme heikoimmistamme.

Toisaalta minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että yhteiskunta on vastuussa ihmisten eriarvoistumisesta, jakautumisesta menestyjiin ja luusereihin. Suomi on maa, jossa kaikki saavat kattavan terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmämme on maailman paras. Se on ilmaista jokaiselle Suomen kansalaiselle ja se on jopa pakollista. Me annamme kaikille tasavertaisen mahdollisuuden opiskella ja kehittää omia lahjojansa siihen huippuun, joka kullekin on mahdollista saavuttaa. On upea lahja, että jokainen voi opiskella korkeimman oikeuden presidentiksi tai perustaa kaivoksen keskelle Kainuun korpea. Se on todellista tasa-arvoa.

Minusta on väärin sanoa, että yhteiskunta eriarvoistaa kansalaisia. Kansalaiset tekevät sen itse. On aivan turha nillittää jälkikäteen, kun ei käyttänyt hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja opiskellut siihen elämään ja asemaan mihin haluaa kuulua. Se ei saa olla yhteiskunnan tehtävä, huolehtia ihmisestä, joka ei halua ottaa vastaan hänelle tarjottua työtä. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että sillä tarjotulla työllä on mahdollista kustantaa oma elämänsä.

Tietenkin meillä syntyy eriarvoisuutta ja yhteiskunnassa tulee aina olemaan matalapalkkaisia työtehtäviä. Siihen yleensä on joku syy, miksi ihminen ottaa vastaan ns. paskaduunin, eikä se ole se, että joku ulkopuolinen hänet siihen pakottaa. Ruuvimeisselillä ei voi kiristää muttereita.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole esteitä yhteiskuntaluokkien välillä. Jokainen rakentaa omat esteensä itse.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

R.I.P. Davy Jones

Legendaarisen The Monkees yhtyeen laulaja Davy Jones on siirtynyt tästä ajasta ikuisuuteen. Hän kuoli karkauspäivänä, kotonaan Floridassa sydänkohtaukseen.

Muistan kuinka katsoin televisiosta The Monkees yhtyeen toilailuja pienempänä. En silloin ymmärtänyt, että kyse on lähes puhtaasta TV-sarjaan kirjoitetusta yhtyeestä, mutta pidin musiikista suunnattomasti. Se oli iloista, helppoa ja se toi aina mukanaan hyvän mielen.



Musiikin tehtävä on tuoda iloa ihmisen elämään ja siinä The Monkees onnistui täydellisesti. Jään kaipaamaan Davy Jonesia ja hänen yhtyettään. Kevyet mullat.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Hullu yhtälö ja puuttuvat miljardit.

Päivän politiikasta sen verran, että meidän pitää raapia kasaan aikamoinen kasa rahaa seuraavien vuosien aikana. Mikäli valtiosihteeri Raimo Sailasta on uskominen - ja miksei olisi - Suomi on joutunut hullun yhtälön äärelle.

Valtion kassasta puuttuu viisi miljardia euroa ja se pitäisi saada kaavittua kasaan jollakin tavalla. Helpointa olisi tietysti ottaa se lainaksi, mutta velkaa meillä alkaa kohta olla ongelmaksi asti. Itse asiassa ymmärrykseni mukaan tuo summa johtuu juuri siitä, että yritämme päästä velanotosta eroon. Tai jos ei kokonaan eroon, niin säilyttää ainakin AAA-luokitus, jolla me saamme halpaa rahaa. Ongelma on sinällään yksinkertainen, me kulutamme liikaa kuin ansaitsemme ja tämä erotus pitää tilkitä lainaksi saadulla rahalla.

En tiedä tarkkaan Suomen talouden lukuja, mutta se kait on kiistatta selvää, että suurin yksittäinen menoerä meille on sosiaali- ja terveysministeriö. Ei tietenkään varsinaisesti itse ministeriö, mutta sen edustamat palvelut:

- terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy
- sosiaali- ja terveyspalvelut
- lääkehuolto
- terveydensuojelu sekä säteilyhaittojen, kemikaalien ja geeniteknologian valvonta
- toimeentuloturva
- vakuutusmarkkinoiden toiminta
- työsuojelu
- naisten ja miesten välinen tasa-arvo


Yksinkertaistettuna me kansalaiset maksamme valtiollemme liikaa. Meillä ei ole varaa elättää itseämme valtion kassan kautta. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä joka ikisen työkykyisen ansiotöissä, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Perustana on yksinkertaisesti se, että meiltä kaikilta loppuu rahat kun yhä pienemmän osan, pitää elättää yhä suurempi osa kansalaisista.

Hirvittää hieman kun en tiedä minne muuallekaan muuttaisin.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Onko mikään muuttunut viidessä vuodessa?

Löysin netin suurimman internetissä pelattavan jalkapallomanageripelin Hattrickin taas uudestaan monen vuoden jälkeen. Olin saanut kutsun sähköpostiini, että voisin aloittaa uudestaan alkuperäisellä joukkueellani. No minä aloitin kun se ei maksa mitään.

Eilen oli ensimmäinen HT peli pitkästä, pitkästä aikaa ja olen hämmentynyt millaista kuraa pelin serverit ovat. Uskomatonta perseilyä pelien viivytyksissä, eikä sarjataulukko ole päivittynyt vieläkään eilisen pelin jälkeen.

Pelasin viimeksi viisi (5!) vuotta sitten ja olisin luullut, että tuossa ajassa olisi ratkaistu pelin ongelmat. Kuvittelin, että viivytyksistä olisi päästy eroon, peli rullaisi kuin unelma, mutta ei. Samaa tökkimistä kuin viisi(!!!) vuotta sitten.

Uskomatonta..

lauantai 25. helmikuuta 2012

African Business - lehti

Ostin tammikuussa puoliksi vahingossa bisneslehden, joka kertoo nimensä mukaisesti uutisia Afrikasta - African Business. En ole erityisemmin kiinnostunut Afrikan mantereen asioista, mutta olen kyllä pistänyt merkille kuinka uutiset sieltä ovat yleensä aina synkkiä. Minun on kuitenkin vaikea uskoa ja hyväksyä, että koko mantereen asiat ovat niin huonosti ja siksi toisenlaiset uutiset tekevät eetvarttia.

Uusinta numeroa en ole vielä ehtinyt kunnolla käydä läpi, ajattelin säästää sen metroon. Sen kuitenkin huomasin, että lehdessä on hyvin kiinnostava etusivuartikkeli kukista. Kukkien kasvattaminen Afrikassa on "suhteellisen" uutta toimintaa, mutta liiketoimintana kasvanut kuin voikukat nurmikentällä. Olenkin ymmärtänyt, että suuri osa Eurooppaan tuotavista kukista kasvatetaan juuri Afrikassa.

Sinällään täysin tervettä ja toivottavaa, että esimerkiksi Kenian ja Etiopian kansantalous saa uusia tukijalkoja, sillä niitä ei kaiketi ole liiaksi. Olen siinä mielessä kapitalisti, että uskon työpaikkojen lisäävän alueen hyvinvointia. Edellyttäen tietysti, että työstä saatava palkka on vähintään alueen keskitasoa. Kehittyvissä maissa mielellään jopa enemmän. Se tuo rahaa tavallisen kansalaisen taskuun, mikä lopulta pyörittää koko valtion kansantaloutta. Rikotaan köyhyyden perinne, sillä raha tulee rahan luokse.

Lehti on kohtuullisen ohut, mutta toisaalta se on hyvin edullinen. Kuukausittainen irtonumero kustantaa EUR 4,50 mikä ei missään mielessä ole liikaa. Varsinkin kun se avaa täysin uuden ikkunan maailmaan josta ei muuten kuule kuin kamalia uutisia. Uutisia joiden sokaisema en enää halua olla. Afrikka on nousussa, aivan varmasti se on!

torstai 23. helmikuuta 2012

Tähtien ainainen liike

Tekisi mieli käydä katsomassa tähtiä, on tehnyt jo pari vuotta. Ostin joitakin vuosia takaperin kaukoputken, sellaisen halvan ja laadukkaan, mikä oli tehty Galileo Galilein syntymän / kuoleman kunniaksi. En muista kumman. Se oli joka tapauksessa moderni kopio siitä kaukoputkesta, jolla ensimmäisen kerran todistettiin ettei kaikki kierrä Maapalloa. Emme ole keskipiste.

Se on hieno pieni vekotin. Erotan sillä kaikki neljä suurinta Jupiterin kuuta, tosin pieninä pisteinä, mutta silti kohtuullisen selvästi. Se täyttää minut aina suurella ihastuksella, sillä siinä on jotain taianomaista kun katsoo kaukaisia kohteita. Sellaisia, mitä ei normaalilla silmällä edes erota. Ajatus siitä, että jollakin toisellakin planeetalla on kiertolaisia on kiehtova.

Uutinen audioarkeologiasta ja Stonehengestä taisi jättää jonkin alitajuisen merkin, sillä huomasin miettiväni tähtitiedettä esihistorian näkökulmasta. Ei mitään syvällistä, enemmänkin hämmennystä ja ihastusta siitä kuinka ihminen on jo tuhansia vuosia katsonut ylös, ulos taivaisiin ja ihmetellyt omaa asemaansa maailmankaikkeudessa.

Mieleeni tulee erilaiset muinaiset planetaariot, niin Etelä-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta kuin Kiinastakin. Onhan niitä ilmeisesti meilläkin, mikäli on uskomista tähtitieteilijä Marianna Ridderstadia ja arkeologi Jari Okkosta ja miksi ei olisi uskominen. Olisi mukava tietää mitä tuolle heidän tutkimukselleen kuuluu, mutta en sitä tässä viitsi lähteä selvittämään. Itse artikkeli löytyy tämän linkin takaa, mutta en ole muuten sitäkään kunnolla lukenut. Ehkä säästän sen huomiselle ja luen sen metromatkalla.

Mitä avaruus on merkinnyt ihmisille? Kuinka paljon se on ollut puhtaasti henkinen kokemus ja missä vaiheessa taivaankappaleiden liikettä on ymmärretty tutkia rationaalisesti. Ihmisellä pitää olla aikaa ja kohtuullisen leppoinen elämä, että siitä jää aikaa ja mahdollisuus katsella ylöspäin. Yöllä liikkuvat saalistajat ja olon on täytynyt olla riittävän turvallinen moiseen puuhaan. Kuka ensimmäisenä tuli ajatelleeksi, että erilaisia tähtikuvioita voisi tunnistaa? Saati sitten huomasi kuinka vuodenaikojen tasauspäivät osuvat aina yksiin tiettyjen pinnanmuotojen kanssa. Tuollainen vaatii monivuotista tarkkailua, pohdintaa ja suunnittelua.

Hämmentävää, kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Huono paikka kaupalle

Olin menossa Verkkokauppa.comin uuteen liikkeeseen Jätkänsaaressa, mutta käännyin takaisin. Harvoin olen kääntynyt takaisin niin lähellä määränpäätä kuin tällä kertaa, mutta tulipa sekin tehtyä.

Uuden toimitilan sijainti on aivan kamala. Tällä hetkellä paikka on keskellä suurta ja likaista rakennustyömaata. Kuvittelin, että paikalle pääsee aivan viereen sporalla kuten edelliseenkin paikkaan, mutta eipä päässyt. Kävelin ensiksi väärään suuntaan kun en tiennyt kuinka sinne oikeasti edes pääsee. Lopulta keksin ja lähdin tarpomaan loskassa ja kurassa, mutta käännyin takaisin noin 150 metriä ennen rakennusta. En tiennyt kuinka sinne olisi päässyt sisälle. Tai olisin, mutta en viitsinyt enää mennä.

Myönnän kuitenkin, että alueesta tulee varmaan ihan hieno kun se saadaan valmiiksi. Nyt minä en kuitenkaan menisi paikalle kuin omalla autolla, enkä ole varma menisinkö sittenkään.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

It's a big show, the heaviest in the world.

Viime yön ottelu vahvisti sitä käsitystä mikä minulla molemmista ottelijoista on, mutta erityisesti Chisoran osalta. Kaveri on täysin pätevä nyrkkeilijä, joka tietää omat vahvuutensa, mutta osaa otella myös heikkouksiensa mukaisesti. Dell Boy ei ole mikään kova iskijä, se osoitettiin jo Helenius ottelussa. Vitali Klitschkoa vastaan käyty ottelu sen sijaan näytti sen, missä mies on vahva.

Olen kirjoittanut itselleni muistiin kuinka Chisora löi ottelun alkupuoliskolla toistuvasti Vitalin vartaloon, erityisesti vasemmalle puolelle, jonka tarkoitusta en täysin ymmärrä. Joku paremmin nyrkkeilyä osaava pystyy sen varmasti kertomaan, mutta uskoisin sen liittyvän liikkumisen ja erityisesti jabin estämiseen. Mielestäni Vitali tiputti ottelun kuluessa vasemman kätensä alemmas kuin se vielä alussa oli. Toinen asia mikä kiinnitti huomiotani oli erittäin hyvä pään suojaus joka brittiläisellä nyrkkeilijällä oli. Kovin montaa todella vahvaa osumaa ei mennyt perille. Lisäksi Dereck Chisora tuli koko ajan eteenpäin, eikä pysynyt sillä etäisyydellä mikä olisi sopinut vastustajalle. Kaveri ikäänkuin otti kaikki ne vahvimmat aseet pois Vitalilta, mitä hänellä arsenaalissaan on.

Tosin ottelun aikana oli täysin selvää ettei voittajasta tule olemaan epäselvyyttä. Vitali Klitschko oli rauhallinen, määrätietoinen ja täysin tietoinen mihin vastustajan häiriköinti tähtäsi. Ei noin viisasta miestä voida tempuilla ärsyttää. Ottelun toisella neljänneksellä mestari rupesi liikkumaan enemmän ja yritti pysyä oikealla etäisyydellä vastustajastaan, mutta ei siinä täysin onnistunut. Dell Boy työntyi eteenpäin kuin kilpikonna, mihin Klitschko myös lopulta tyytyi. Pistevoitosta kun ei ollut epäilystäkään.

Olen yllättynyt miten naivisti suurin osa lukemistani kommentoijista tyrmää ja räksyttää Dereck Chisoran tempuille. Se on juuri sitä mitä mies haluaa ja vain osoittaa ettei hän ole mikään hölmö pelle. Hän on ehkä pelle, mutta erittäin älykäs pelle ja tietää elävänsä juuri niitä vuosia elämästään, jolloin nyrkkeilijä rahansa tienaa. Hän hämmentää, ärsyttää ja herättää kiinnostusta. Veden sylkeminen Wladimir Klitschkon kasvoille oli oven avaus toiselle titteliottelulle. Ottelun jälkeinen rähinä David Hayen kanssa oli pyrkimys varmistaa erittäin rahakas ottelu entistä brittiläistä suuruutta vastaan. Itse asiassa olen varma, että mikäli tämä David Vs. Dereck show-toteutuu, niin voittaja tulee ehdottomasti olemaan Dell Boy. Mies joka nauraa kävellessään pankkiin sen ottelun jälkeen.



Mies joka tarttuu kameranjalustaan ja uhkaa lyödä, pelkää. Pelkää henkensä edestä, sillä tuollainen on primitiivinen reaktio, eikä sillä ole mitään yhteyttä logiikan kanssa.

Jännittävä tilanne kun isot miehet järjestävät show tapahtuman. Silloin sattuu ja tapahtuu, eikä katsojien elämä taatusti käy tylsäksi. En tiedä missä vaiheessa David "Murtunut Varvas" Haye nousee uudestaan kehään, mutta siitä tulee varmasti hauska ottelu. Varsinkin kun vastassa on tämän hetken jännittävin nyrkkeilijä Dereck Chisora. Ei paras, mutta kiistatta jännittävin.

JK.

Ohessa linkki Amin Asikaisen kommenttiin viime öisestä ottelusta ja sen jälkimainingeista. Periaatteessa aivan samat ajatukset kuin minullakin.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Iranin sotalaivoja Välimerelle

Uutinen kertoo, että Iran näyttää voimaansa ja lähettää sotalaivoja Välimerelle. Mielestäni tämä osoittaa täysin selvästi sitä, ettei edes Iran odota sotilasiskua lähitulevaisuudessa. Tuollainen siirto olisi siinä isossa myräkässä aivan puhdas itsemurhaseikkailu, sillä Välimeri on kuitenkin puhtaasti Amerikkalaisten meri.

Kyse on PR-tempauksesta, samalla tavalla osoitus siitä, että Iranin laivasto varustautuu nopealla aikataululla. Ohessa muutama uutinen siitä, että uusi hävittäjä on rakenteilla. Uusia sukellusveneitä on myös otettu palvelukseen ja niihin on myös saatu lisää ammuksia eli meritorjuntaohjuksia.

Siellä pyritään olemaan itsenäisiä ja vahvoja.

Arkeologiaa pelkän kuulon perusteella

Eilinen sanomalehden uutinen Stonehengen kivipaasien sijainnin perusteesta jäi soimaan päähäni. Siinä esitettiin, että Stonehenge on rakennettu kuulon ja akustiikan perusteella. Mielenkiintoinen ajatus kun otetaan huomioon Maya pyramidien akustiset ominaisuudet ja niihin perustuva teoria muutaman vuoden takaa.

Saattaa tuossa jotain perääkin tietysti olla, mutta minusta koko ajatus ääniarkeologiasta on hieman hullunkurista. Mistä hitosta me tiedämme mitä ja ennen kaikkea missä, esihistorian ihmiset ovat soittaneet ja laulaneet? Koko tutkimus perustuu olettamukseen, että siellä on voitu tehdä jotain mistä ei ole mitään konkreettisia todisteita. Menee minusta vähän samaan kategoriaan kuin UFO:en uintikilpailut Isolla Suolajärvellä. Eivät otolliset olosuhteet vielä tarkoita sitä, että niitä on aktiivisesti koskaan käytetty hyödyksi.

Koko audioarkeologia kuulostaa vähän siltä, että tutkitaan jotain sellaista mikä on ehkä ollut joskus mahdollista. Siis pahimmassa tapauksessa täysin kuvitteellista a olematonta. Tosin kuka minä olen päättämään mihin tarkoitukseen mikäkin määräraha käytetään. Sitä paitsi, onhan se varmasti hienoa elämää, istua nurmikolla Wiltshiren kreivikunnassa ja soittaa huilua.

perjantai 17. helmikuuta 2012

KlitschK.O. Vs. Dell Boy - Ihan vain huvin vuoksi

On myönnettävä, että pidän jollakin tasolla tuosta Dereck Chisorasta. Miehen pelleilyssä on jotain samaa kuin erään suuren mestarin tekemisissä, sillä se vaikuttaa täysin aidolta. Ei Dereck ole minusta mikään erikoinen iskijä, hän ei saanut edes yksikätistä miestä kanveesiin vaikka kuinka yritti. Tuollainen pistenyrkkeilijä, joka ei tunnu pystyvän raskaansarjan tyrmäyksiin.

Vitali Klitschko on kuitenkin äärimmäisen taitava ja kiistatta viime vuosien suurin raskassarjalainen. Miehen ollessa 40-vuotias ja silti hallitessa nyrkkeilyn kuninkuusluokkaa, ymmärtää kyllä millaisesta miehestä on kyse. Mikäli Vitali pystyy pitämään päänsä kasassa ja nyrkkeilee oman ottelun, en näe mitään mahdollisuuksia "Dell Boyn" voittoon.



Edellinen tiedetään kyllä brittien kulmauksessa, sillä punnituksessa tapahtunut läppäisy on puhdasta taktiikkaa. Se on likaista, halpamaista ja äärimmäisen tuomittavaa, mutta parhaassa tapauksessa puhdasta neroutta. Tarkoituksena on ärsyttää "Tohtori Rautanyrkki" raivoon ja unohtamaan oma ottelustrategiansa, mikä tuttuun tapaan perustuu jabeihin, väsyttämiseen ja viimeisten erien raivoisaan iskemiseen. Tuohon Chisora ei pysty vastaamaan, ei taatusti. Ärsytetty ja vihainen Vitali saattaa kuitenkin tarjota mahdollisuuksia aivan erilaiseen otteluun ja siinä on britin mahdollisuus.

Tuleeko ottelu olemaan tasainen? Tuskin. Tohtori Rautanyrkki on varmasti sen verran älykäs mies, että näkee tilanteen läpi ja näyttää kuinka raskaan sarjan nyrkkeilyä tulee otella. Viisaasti, mutta räjähtävällä voimalla. KlitschKOn kohdalla nimi on enne.

Niille jotka asiaa eivät tiedä, ottely näkyy saksankieliseltä RTL kanavalta lauantaina klo. 23.45 Suomen aikaa.

Kuvat ovat omiani tai Michael Probst/AP

maanantai 13. helmikuuta 2012

Viisi kirjaa hyllystä

Viisi sattumanvaraisesti otettua kirjaa hyllystäni:

- Mary Shelley, Frankenstein
- Heikki Ylikangas, Nuijasota
- Pirkko Kaarppi, Minä olen Make
- Bob Carruthers, German tanks at war
- Conn Iggulden, Valloittaja - Nuolten herrat

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vene12

Piipahdin toteamassa ensimmäisen varman kevään merkin, käydessäni messukeskuksessa katsomassa tämän vuoden Vene12 messut. Viime vuonna ne jäivät väliin enkä varsinaisesti koe menettäneeni yhtään mitään. Tällä kertaa halusin käydä katsomassa ja olen ihan tyytyväinen, että lähdin piipahtamaan.

Messut olivat kasvaneet tälle vuodelle Pohjois-Euroopan suurimmaksi ja kyllä todellisuus mielestäni myös tätä väitettä vastasi. En tosin ole käynyt muilla vastaavilla messuilla, mutta kiistatta nämä olivat suurimmat missä minä olen käynyt.

Messualueen ollessa 58 000 m² käveltävää kyllä riittää. Kävin tekemässä kohtuullisen nopean ja pintapuolisen retken, mutta silti käytin aikaa melkein kolme tuntia. Veneitä oli kerrakseen.

Minulle suurin juttu oli loppujen lopuksi ehkä ihan vain se, että kävin paikalla. Yhdistän venemessut mielessäni kevääseen ja siihen, että kovin kauaa tätä lunta ja pakkasta ei ole enää kestettävä. Toinen mukava yllätys oli se, että suuri osa minua kiinnostaneista veneistä olisi lähtenyt mukaani jos olisin halunnut. En tietenkään tarkoita mitään puolen miljoonan moottorijahteja, mutta käytännöllisiä pienveneitä joilla voi kalastaa ja käydä saaressa. Sellaista minä olen vailla, joskaan en kovin kiihkeästi.

Veneet eivät hirveästi säväyttäneet. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki kotimaisen XO Boats Oy:n valikoima.
Kyseessä on alumiinisia päiväveneitä tekevä yritys. Tarkoitan tuollaisia moottorilla liikkuvia huviveneitä, joilla liikutaan paikasta toiseen ja pidetään hauskaa. Niiden muotoilu oli modernia ja rohkeaa, kuitenkin tavalla jossa on jotain hyvin klassista. Suoria ja rohkeita pintoja. Tiedä sitten tulenko tuollaista koskaan hankkimaan.

Ihmettelen kuitenkin veneiden muotoilua. Tuntuu kuin liian pieneen tilaan olisi ahdettu liikaa komponentteja, siten ettei yhdellekään ole kunnolla tilaa. Keulassa on pieni makuukajuutta, jota ei käytetä juuri koskaan. Ohjaamo on keskellä, mikä on tietysti oleellista, mutta perässä on tilaa vain muutamalle istumapenkille ja hyvällä tuurilla pienelle pöydälle. Keulakansi on täysin turhaa tilaa, sillä siinä ei pysty olemaan oikeastaan missään vaiheessa veneilyä. Sama vaivaa usein myös kalastusveneitä, joissa tilaa ei useinkaan ole riittävästi.

Minun päiväristeilijässä tulisi olla hyttiohjaamo, mihin koko seurue mahtuu huonolla säällä. Pääpainon ollessa avoimella tilalla, jossa pitää olla riittävästi pehmeää tilaa, että siinä voi olla makuulla ja nauttia auringosta. Olisi siinä jotain muutakin, mutta olkoon.