maanantai 20. kesäkuuta 2016

Onko Ruotsi realisti ja Suomi idealisti?

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kertoi ettei Ruotsi ole etenemässä sotilasliittoon ja tämä on tulkittu Suomessa toppuutteluksi sotilasliitosta maittemme välille. En tiedä onko tämä suoraan tarkoitettu Suomelle, mutta se toppuuttelu Suomen ja Ruotsin välisestä sotilasliitosta on järkevää.

En näe mitään todellista hyötyä siinä, että Ruotsi ja Suomi solmisivat kahdenkeskisen sotilasliiton. Siitä ei olisi pitkään aikaan Suomelle mitään muuta kuin haittaa. Olemme taistelleen 700 vuotta Ruotsin sotia, enkä ymmärrä miksi meillä on halua palata tähän samaan.

Ruotsin sotilaallinen voima on tällä hetkellä minimaalinen. Sillä on sukellusveneitä, jotka olen kateellinen, mutta muuten Ruotsi on kaikin tasoin heikompi kuin Suomi. Mikäli Wikipedian luvut pitävät paikkansa, Ruotsissa on tällä hetkellä reservissä 12,000 henkilö. Suomessa 900,000, josta 230,000 on sodan ajan vahvuus.

Haaveilu jostakin suuresta Suomi-Ruotsi:n yhteisestä puolustusvoimasta on itsensä pettämistä. Sellaista ei ole olemassa, eikä sellaista ole tulossa. Jos kovaan tilanteeseen halutaan ylipäätänsä varautua, on siihen järkevää varautua kunnolla. Valita kumppaniksi joku josta on hyötyä, eikä joku joka lämmittää mieltä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Voittoon puolustuksen tai hyökkäyksen kautta - EM2016

Vaikuttaa siltä, että jalkapallon EM-kisoissa on kahdenlaisia joukkueita tai siis kolmenlaisia, jos lasketaan mukaan myös epäonnistujat. Onnistuminen on mielestäni jakautunut joukkueille, joiden strategia on koko joukkueen puolustus tai sitten koko joukkueen hyökkäys.

Islanti on mielestäni maaliesimerkki joukkueesta, jonka koko idea perustuu tiiviiseen puolustukseen ja pisteiden hakemiseen joko tasapelien tai sitten yhden maalin tekemmiseen. Pääasia on kuitenkin se, ettei omissa soi kertaakaan. Tämä on luonnollisesti helpompi tapa menestyä, vaikka ei se mielestäni ole kovinkaan kaunista jalkapalloa. Italia on vienyt tämän aina taiteeksi asti ja tulee olemaan finaalijoukkue.

Toinen esimerkki on joukkue joiden koko ajatus pyörii hyökkäämisen ympärillä ja strategiana on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Espanja tai vaikkapa Kroatia ovat joukkueita, jotka mielestäni ovat tämän ryhmän edustajia. Erittäin vaativa tapa pelata tällä tasolla, sillä hyvin organisoitu puolus pystyy lähes aina estämään kunnolliset maalipaikat.

Ranskan kisojen epäonnistujia ovat olleet joukkueet, jotka seilaavat jossain näiden kahden ääripään välimaastossa. Venäjällä, Belgialla tai vaikkapa Portugalilla on kaikilla heikkouksia, joita he eivät ole onnistuneet peittämään. Belgia ja Portugali ovat molemmat erittäin hyökkäysorientoituneita joukkueita, mutta ehkäpä taktinen osaaminen ei ole riittävää?



Yksi huomion arvoinen asia on joukkueet, joilla on yksi tai kaksi tähtipelaajaa. Ruotsi pyörii täysin Zlatanin ympärillä, eikä kykene ratkaisuihin jos Zlatan pelataan ulos. Portugali on hieman sama tarina ja jossain määrin myös Wales.

Haluaisin nähdä seuraavat ottelut:

Espanja - Saksa
Italia - Englanti
Kroatia - Belgia
Portugali - Puola

Brexit - entä sitten?

Mikäli Britannia päättää kansanäänestyksessä erota EU:sta, kertoo se mielestäni ennen kaikkea siitä, ettei EU ole onnistunut. Se ei tarkoita sitä, että EU olisi epäonnistunut, sillä sitä se mielestäni ei missään nimessä ole. Euroopan Unioni on saavuttanut ennen näkemättömän solidaarisuuden vanhalla mantereella, jossa historia on täynnä sotaa, kurjuutta veristä kilpailua. Kaiken tuon EU on onnistunut muokkaamaan sisäpoliittiseksi riitelyksi.

Me emme ole nähneet Euroopan suurten valtioiden välisiä sotia, eikä niitä taida aivan helpolla enää olla tulemassa. Vaikea kuvitella, että Ranska ja Saksa olisivat sodassa keskenään. Tämä on mielestäni merkittävin saavutus, jossa EU on onnistunut.

Se on lisäksi tuonut kokonaisen mantereen väestön tutuksi toisilleen tavalla, joka vielä ennen Euroopan yhdentymistä ei ollut mahdollista. Schengen alue on ongelmineen upea sopimus.

Suuressa mittakaavassa en usko, että Britannian ero Euroopan unionista on maailmanloppu. Maiden välisiä liittoja, unioneita ja sopimuksia on ollut ennenkin, eikä niiden päättyminen ole koskaan estänyt ihmisen ja talouden voittokulkua. Näin ei tule tapahtumaan tälläkään kertaa.

Tämän hetkinen tilanne tietysti tulee murenemaan ja se aiheuttaa ihmisille kurjuutta ja epävarmuutta, mutta 10 vuoden kuluttua tilanne on jo täysin toinen. Mitä se tulee olemaan, en osaa sanoa.

Iso-Britannia on aina ollut kanaalin verran erillään muista eurooppalaisista. He ovat ennen kaikkea englantilaisia, walesilaisia, skotteja joka tuo puskuria eurooppalaisuuden eteen. Me olemme suomalaisia ja sitten eurooppalaisia. Samoin kuin Itävaltalaiset, Saksalaiset tai vaikkapa virolaiset.

On muistettava, että Briteillä on aidosti ollut oma imperiumminsa, he ovat olleet maailman valtiaita, joten usko omaan selviytymiseen on vahva. Sillä se perustuu pitkään ja menestyksekkääseen historiaan, omilla jaloilla seisomiseen.

Ihminen on kekseliäs ja talous on elinvoimainen. Tapahtui mitä tahansa, niin tästäkin selvitään. Ehkä on jopa hyvä osoittaa Euroopan byrokraateille, että heidän pitää työskennellä kansalaisille, eikä EU koneistolle.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Luovuin Netflixistä

Irtisanoin Netflix palvelun pääasiassa kahdesta syystä, jotka ovat sisältö ja käyttöliittymä. Molemmat ovat toki suurempia kokonaisuuksia, mutta näihin ne kärjistyvät. Palvelu ei mielestäni ole kovin kallis, eikä se vaikuttanut päätökseeni. Joskin olen kyllä tyytyväinen siitä, että säästän vuodessa hieman yli sata euroa. Summa joka sinällään on jo kohtalainen kasa euron kolikoita.

En ole tyytyväinen Netflixin päätökseen siirtää tarjontaansa sarjojen suuntaan. Olen nauttinut pääasiassa elokuvista ja koen niiden tarjonnan olevan häkellyttävän pieni. Tiedossani on myös minkälainen ero sisällön määrässä on Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, mikä ei myöskään innosta minua jatkamaan.

Käyttöliittymä on heikko. Katselukerrasta toiseen minulle tarjotaan ohjelmia jotka olen joko jo katsonut tai en halua niitä edes nähdä. Tämä saa minulle vaikutelman, että rajallinen valikoima on todellistakin rajallisempi. Kaipaan mahdollisuutta merkitä myös ne, joista en ole kiinnostunut. Puhumattakaan siitä, ettei niitä tarvitse merkinnän jälkeen enää tyrkyttää minulle.

Idea ja toteutus on mielestäni kohtuullisen ja hyvän välimaastossa. Tällä hetkellä en vain halua siitä enää maksaa. Tulen mainiosti toimeen ilmankin.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Selväsanainen varoitus ja syöttövuoro Kiinalle

Kiinan ja Yhdysvaltojen suhde tulee määrittelemään meidän elämäämme yhä enemmän seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä kisa alkoi jo vuosia sitten, mutta maratonia ei ratkaista ensimmäisten satojen metrien aikana.

Kiina on nouseva supervalta, jonka vuosituhansien historia on täynnä erilaisia dynastioita, jotka ovat kaikki olleet aikansa kehittyneimpiä valtoja. Tätä taustaa vasten katsottuna, viimeisten parin sadan vuoden jälkeenjääneisyys on vain pientä tilastoharhaa.

Yhdysvaltoja on usein verrattu Rooman imperiumiin, mutta mielestäni se on varsin vahvaa liioittelua. Rooman imperiumi kesti yli tuhat vuotta ja Yhdysvallat ovat olleet merkittävä valtio vasta joitakin satoja vuosia.

Menen liiankin syvälliseksi, sillä tarkoitukseni oli vain yksinkertaisesti nostaa esille erittäin mielenkiintoisen lausunnon, joka linjaa Yhdysvaltojen ja Kiinan suhdetta vielä pitkään.

“The United States will remain the most powerful military and main underwriter of security in the region for decades to come – and there should be no doubt about that.”


Kyseinen lausunto on Yhdysvaltojen puolustusministeri Ash Carterin suulla kerrottu valtion virallinen kanta. Sen on tarkoitus paaluttaa heidän vaikutusvalta Aasian tyynellä merellä. Selvennettynä se tarkoittaa, että se missä Kiinan vaikutusalue kasvaa, se vähenee Yhdysvaltojen vaikutusvallasta.

Tiettyyn rajaan asti tuollainen "tontinvaltaus ja rajakivien siirto" on mahdollista, mutta nyt Kiina on lähestymässä sitä rajaa, jota Yhdysvallat eivät enää hyväksy. Klassisen diplomatian mukaan huomautusta seuraa varoitus, varoitusta ultimaatumi ja lopulta tekoja. Yhdysvallat on nyt varoittanut hyvin selväsanaisesti, tavalla, jota ei voi tulkita väärin.

Pallo on Kiinan kulmassa.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Maailma tärähteli - Muhammad Ali

Maailman suurin nyrkkeilijä on poissa, eikä maailma ole enää samanlainen. Muuttuuko se paljon, tuskinpa, mutta vähän kuitenkin. Muhammad Ali muutti maailmaa tavalla johon yksikään toinen urheilija ei ole pystynyt. Hän sai ihmiset reagoimaan, ajattelemaan ja muuttamaan näkemyksiään.

Muhammad Ali halusi elää omana itsenään, eikä suostunut muottiin jonka oman aikansa yhteiskunta hänelle asetti. Hän rikkoi muotin ja vapautti ihmiset ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan paremmin kuin kukaan aikaisemmin.

Mies ei ollut runoilija, taiteilija tai suuri ajattelija titteliltään, mutta nyrkkeilyn raskaan sarjan kiistaton mestari oli kaikkea tuota. Hän tavoitti tavallisen ihmisen tavalla, johon kukaan muu ennen häntä ei ollut pystynyt ja tämä on todennäköisesti hänen suurin saavutuksensa. Ainoastaan urheilusivuja lukeva ei ajattele tasa-arvoa tai yksilönvapautta. Hän herää niihin vain kun niistä kirjoitetaan myös urheilusivuilla.

  • I am the greatest! 
  • I knew I had him in the first round
  • The man who views the world at 50 the same as he did at 20 has wasted 30 years of his life
  • Once we realize we are all members of humanity, we will want to compete in the spirit of love