maanantai 31. maaliskuuta 2008

Ajatuksia.

Huomenna pitäisi lähteä Göteborgiin, Ruotsiin. En ole kovin innostunut tilanteesta, mutta minkäs teet. Tuleepa ainakin päivärahat vaikka ei niiden varaan suuria suunnitelmia kannata rakentaa. Parikymppiä ylimääräistä, siinä ne.

Onko sitten keväinen aurinko vaikuutanut minuun toisellakin tavalla, sillä on pientä väsymystä ilmassa. Sellaista ettei oikein mitään viitsi tehdä. Siitä kait tuo ylempänäkin ollut avautuminen johtuu. Mikäli olisi pystymisestä kiinni niin olisin jossain muualla, mutta silti kodin tuntuisessa paikassa tekemässä ei yhtään mitään. Muualla siksi, että Helsingin varhaiskevät ei ole oikein mistään kotoisin, katupölyä on liikaa ja kaikki on kamalan näköistä. Aivan kuin DDR:läinen lännenelokuva. Keskipäivällä valo on niin luonnotonta, ettei sitä voi uskoa todeksi vaikka sama aurinko on vielä aamulla värittänyt taivaan kauniin kuulaaseen ja raikkaaseen sävyyn. Omituista, mutta kyllä se tästä vielä paranee. Kunnon kevät on vasta tulossa.

Katsoin viikonloppuna TV:stä jääkiekkoa. Ensiksi Suomi-sarjan finaalisarjaa ja sen jälkeen SM-liigan semifinaaliottelua ja on myönnettävä, että oli se erilaista kuin jalkapallo. Viimeisen vuoden olen katsonut pääasiassa tuota pallon potkimista ja siihen verrattuna jääkiekko näytti kaoottiselta ja tavattoman vauhdikkaalta. Meni muutama hetki ennen kuin pääsin taas kiekkoon kiinni silmilläni, että pahin kaaos hävisi. En vain enää jaksa kiinnostua samalla tavalla jääkiekosta. On kuin olisi kasvanut irti jostain nuoruuden ihastuksesta ja siirtynyt johonkin kehittyneempään ja aikuisempaan lajiin. Sillä se ero jääkiekossa ja jalkapallossa kyllä on, että jälkimmäinen on taktisempi laji. Ainakin sitä pystyy pelaamaan paljon taktisemmin kuin jääkiekkoa. Kiekossa vauhti ja tilan ahtaus tekevät pakostakin pelistä huomattavan suoraviivaista ja päästä päähän sinkoilevaa. Sama pätee kaiketi muihinkin lajeihin joita pelataan pienellä kentällä useamman ihmisen toimesta: koripallo, lentopallo ja salibandy noin esimerkkeinä.

Eräs blogi, jota luen kertoo San Franciscolaisesta purjehtijasta. Hän on päättänyt purjehtia Hawaijille. Pääsisinpä minäkin. Osa pitää listaa blogeista joita seuraa, en tiedä onko minulla siihen kiinnostusta.

torstai 27. maaliskuuta 2008

Matti S. Vanhanen

En ymmärrä miksi Matti haluaa profiloitua pääministeriksi, jonka tärkein huolenaihe on vahtia sitä, mitä lehdistö saa kirjoittaa. Tämä on perhana demokratia ja lehdistön vapaus on vapaan demokratian peruskivi. Ei se ole poliitikkojen paikka ryhtyä vaalimaan mistä kirjoitetaan. Me emme ole Kiinassa.

En voisi kuvitella äänestäväni puoluetta, jota johtaa sananvapautta vastustava mies. Sitä paitsi mitä pahaa siinä on, että pahimmassa loukossa olevien kansalaisten ongelmista keskustellaan julkisesti? Poissa silmistä, poissa mielestä?

On totta, että suurimmalla osalla kansalaisista sujuu paremmin kuin koskaan, mutta ei Vanhanen voi kieltää sitä tosiasiaa, että tuloerot ovat kasvaneet. Tavallisella palkansaajalla ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa omaa asuntoa Helsingissä. Hämmentävää tarinaa valtakunnan vaikutusvaltaisimmalta päättäjältä.

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Can she be the perfect mother, if she doesn't take it up the ass?

Tuntuu ettei viime aikoina ole saanut yhtään järkevää kokonaisuutta aikaiseksi tänne sivulle. Kaikki ajatukset on enemmän tai vähemmän keskenkutoisia ja epäselviä. On hankala sanoa mistä se oikeasti johtuu, mutta ehkä yksi syy on siinä etten ole kovin paljoa keskittynyt näihin kirjoituksiin. En itse asiassa taida tehdä sitä tarpeeksi nytkään.

Toisina päivinä mielessä käy useitakin asioita joita haluaisin kommentoida täällä, mutta aina kun pääsen koneen äärelle ne vain katoavat. Pitäisi varmasti kirjoittaa niitä ylös jollekin lappuselle, mutta olisiko siinäkään mitään järkeä. Tuskinpa sentään. Se ainakin veisi impulsiivisuuden näistä kirjoituksista, vaikka juuri kirjoitin kuinka se häiritsee kirjoittamistani. Onko kyse sitten siitä etten jaksa kirjoittaa tätä? Tuskinpa, sillä tämä on oikeastaan ihan hauskaa. Hauskaa siinä mielessä, että on jotain tekemistä ja keino osoittaa olevansa yhä olemassa.

Olen viime viikkoina pistänyt merkille useampiakin kohtuullisen merkittävää uutista. Niille kaikille yhteistä on ollut se, että ne liittyvät avaruuteen ja itse asiassa vain yksi liittyy suoraan Maahan. Joitakin kuukausia sitten Perussa maahan törmäsi outo meteoriitti. Outoa siinä oli se, että vaikka kyse oli ilmeisen pehmeästä kappaleesta se silti osui ja muodosti kraaterin. Kyse on viimeisimmän tiedon mukaan niin outo tapaus, että se pakottaa miettimään asteroideja uudestaan. Erityisesti kyseisiä pehmeitä asteroideja, sillä perinteisesti on ajateltu niiden yksinkertaisesti vain tuhoutuvan ilmakehässä. Tämä Perun meteoriitti kuitenkin syöksyi Maahan niin suudella nopeudella, että pelkkä nopeus riitti estämään materian tuhoutumisen ilmakehässä. Kohtuullisen kiehtova uutinen kun sitä ajattelee.

Toinen ja itse asiassa merkittävämpi uutinen on se, että ensimmäistä kertaa exoplaneetan ilmakehästä on tunnistettu orgaanisiä yhdisteitä. Niin.. orgaanisia, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa metaanikaasua. Metaaniahan muodostuu joko bakteerien tai vulkaanisen toiminnan kautta. Sitä uutinen ei tietenkään kerro mistä tuo metaani lopulta planeetalle muodostuu. Kyseessä on kuitenkin jättiläismäinen kaasuplaneetta joka kiertää aurinkoaan niin lähellä, että planeetan pinnalla hopea yksinkertaisesti sulaisi. Todennäköisesti kyse on vain jostain oudosta kemiallisesta reaktiosta, mutta pistää se silti miettimään. Varsinkin kun muistaa uutisen Marsista, jossa kerrottiin suurista suoloesiintymistä.

Kyseiset esiintymät ovat muodostuneet veden haihduttua, samalla tavalla kuin täälläkin syntyy merisuolaa. Suola on siitä kiehtova, että se on erittäin hyvä kandidaatti kun etsitään paikkoja joihin muinaisesta elämästä on voinut jäädä jälkiä. Suolapatsaaksi jähmettyneitä marsilaisia. Hämmentävä ajatus, tuo Maan ulkopuolinen elämä. Asia joka tietysti on vielä tällä hetkellä puhdasta spekulaatiota, mutta kiehtova yhtä lailla. Miten se vaikuttaa uskontoihin ja elämänkatsomukseemme? Onko kaikki vain sattumaa?

Ensi lauantaina Amos Andersonin museoon katsomaan muinaisten roomalaisten seinämaalauksia.

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Linnustuksesta

En ole täysin varma miksi olen ajatellut nyt viime viikot metsästystä, tarkemmin sanottuna linnustusta. Vaikka mielessä on käynyt kaikenlaista aina villisianmetsästyksestä lähtien. Olen viimeksi käynyt metsästämässä joskus vuosia sitten, itse asiassa koko puuhasta on kulunut nyt jo yli kymmenen vuotta. Useita vuosia jopa täysin ilman voimassa olevaa metsästyskorttia.

Vuosi sitten sain kuitenkin siirrettyä metsästys kortin suoraveloitukseen ja se omalla tavallaan nosti kiinnostusta. Aina kun on kausi käynnissä, minulla on voimassa oleva lupa. Niin, lupa tappaa. En minä koe metsästystä mitenkään noin dramaatisena lajina vaikka sitähän se loppujen lopuksi on. Toiselta eläimeltä riistetään henki, että se saadaan syötäväksi. Kuulostaa kovin raa'alta puuhalta, mutta miten se eroaa jokapäiväisestä liharuuasta, ei mitenkään. Ero on vain siinä, että on sosiaalisesti hyväksyttyä syödä lihaa jos sen alkuperää ei tule ajatelleeksi. Metsästyksessä koko prossi on niin paljon konkreettisempi, että sitä on helpompi vihata.

Käytin kyllä metsästystä yhtenä perusteena niiden viiden maastopuvun takin ostamiselle, mutta en usko niiden olleen todellinen syy näille ajatuksille. Kyse oli enemmänkin varustautumisesta. Pidemmän aikaa olen harmitellut sitä, että minulla oikeastaan ole sellaisia vaatteita joilla voi mennä ulos "rymyämään". Vaatteita jotka ovat käytännölliset ja niiden perään ei tarvitse kauheasti surkutella. Tietysti ne mahdollistavat tämän metsästyksen myös käytännössä, mutta puuttuvia osia on vielä yksinkertaisesti aivan liikaa.

Asun Helsingissä, eikä minulla ole omaa maata. En kuulu mihinkään metsästysseuraan, eikä minulla ole edes venettä. Kaikki asioita jotka haittaavat metsästystä. Kaikkein paras tilanne olisi tietysti se, että omistaisin maata, sillä maanomistaja saa metsästää omalla maallaan niin kauan kuin läheisyydessä ei ole asuntoja. Lisäksi koska minulla ei ole venettä niin en pysty harrastamaan merilinnustusta. Oikeastaan se ainoa laji jonka osaan sen verran hyvin, että uskaltaisin hyvällä omalla tunnolla lähteä metsälle vaikka yksin.

Metsäkanalintuja olen käynyt metsästämässä vain yhden ainoan kerran ja siitäkin on jo aikaa. En tuntisi itseäni niin luontevaksi, että lähtisin liikenteeseen ilman kokeneempaa toveria. Merilinnustus on siinä mielessä erilaista, että kyse on loppujen lopuksi vain kärsivällisyydestä. Koko metsästyksen ajatuksena on ns. kyttäys.

Ensiksi tiedustellaan päivää tai paria ennen missä haahkoja, sorsia tms. on liikkeellä ja tämän perusteella valitaan kyttäyspaikka. Suosituimmissa paikoissa on irtokivistä rakannettuja suojamuureja joiden suojissa odotellaan lintujen lentoa. Merilinnuilla on päivässä kaksi aktiivisempaa aikaa, aamu- ja iltalennot joiden aikana suurin osa on lennossa ja hakee yöpymis- tai ruokailupaikkaa. Tätä tietoa käytetään hyväksi asettelemalla kyttäyspaikkojen eteen kaaveita eli houkutuskuvia. Kyseisen lintulajin näköisiä yleensä muovisia kuvia joiden tarkoituksena on houkutella linnut ampumaetäisyydelle.

Vaikka metsästys kyttäämällä kuulostaakin kohtuullisen yksinkertaiselta puuhalta ei se ole tylsää. Kauden alussa linnut saattavat lentää ja laskeutua suoraan kuville, mutta kauden edetessä lintujen käytös muuttuu. Enää ei laskeuduta kuville vaan useimmiten kauemmas hyvän näköyhteyden päähän. Yleensä hyvän matkaa haulikon kantaman ulkopuolelle, mikä taas vaatii hyviä hermoja ja kärsivällisyyttä. Metsästäjän on pysyttävä paikoillaan, liikkumatta ja odotettava linnun liikkeitä. Varovainen haahka saattaa uida muutaman sadan metrin matkaa tunninkin ajan. Saalista tahtovan metsästäjän on siis pysyttävä näkymättömissä ja kytättävä tilaisuuttaan. Useimmiten tämä tapahtuu syksyisellä kallioluodolla, tuulen ja meren armoilla.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Kirjoja tai jotain

Kirjoja joita olen lukenut tai ostanut viime aikoina:

The Royal Navy Officer's Pocket-Book 1944
Risto Rytin päiväkirjat 1940 - 1944
Läpimurtoja, 90 suomalaista menestystarinaa
Band of Brothers
Exploration of the Valley of the Amazon

Aika tylsiä omalla tavallaan.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

From Ilford, UK

I have very mixed up feelings when thinking of London. The company training course that I went there was absolutely horrible. It was the single most idiotic course that I have ever been on. The subject itself was actually pretty interesting and would have enjoyed learning about it more but the problem was time management. The days were just plainly stupid. I mean we were waking up at 7.00 in the morning and usually the course started around 8.00 and lasted for the whole day.

Can you imagine how it feels to sit in a small crouded classroom for nine hours and having an intense teaching in a foreign language, with no real brakes? The problem was that there simply were too much in a too short time. The whole course would have been ok if the material had been spread over for like five days, but the whole thing in just three was murder. I hate when things are done the stupid way and not the right way.

What else can I write.. My english isn't perfect and I am accepting that, so I don't enjoy having been constantly reminded about the subject by a persons who have no other knowledge about any other language than their own. It dosn't make me an idiot even when I don't speak fluent english.

Summa summarum:
- course was allright as an idea, but implementation was idiotic
- for some it's not possible to see further than your own language
- East London is pretty horrible
- the British don't seem to drink anything during meals
- beer is more popular than water
- there is a difference between a taxi and a cap
- it's easy to wake up early when your body is two hours ahead of the local time
- the Queen is at home when the flag is hoisted in Buckingham Palace
- it's early spring in London at this time of the year
- the City is absolutely marvelous
- 600 euros / month is pretty decent in Croatia
- it's cheaper to buy whisky at Schiphol than London City Airport
- the water tastes funny in London
- Petrol is the same as bensiini
- go back when you have a holiday

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Tarpeeseen hankittua

On tämäkin.. sorruin sitten ostamaan kerralla monta kun oli niin pahuksen halpaa. Ei en ole ostanut viittä lentolaukkua, mutta ostin viisi Saksan armeijan maastokuvioitua kenttäpuseroa. Siis sellaisia mitä kotimaisessakin armeijassa käytetään, kuvio on toki eri ajatuksen pysyessä samana.

Miksi minä niitä halusin itselleni niin monta? Lähtökohtana on se, että kunnollisia maastokuvioituja vaatteita ei yleensä saa ihan ilmaiseksi. Tällä kertaa sain viisi viidellä eurolla eli päätähuimaavaan yhden euron kappalehintaan. Taka-ajatuksena minulla oli se, että kun seuraavan kerran menen linnustamaan niin minulla on kerrankin maastokuvioitu vaate ylläni. Sorsalinnuilla kun on silmät ja ne eivät tahdo tulla ammutuiksi. On siis parempi yrittää hämätä ja piiloutua maastoon.

Metsästystakeiksi minä ne pääasiassa hankin ja koska niitä on nyt kerralla useampi niin ne todennäköisesti kestävät aika monta vuotta. Huolimatta siitä käynkö niiden kanssa kalassa tai muuten vain maastoutumassa. Sillä käytettyinäkin ne on tehty kestämään. Sitä paitsi eihän sitä koskaan tiedä milloin maastokuvioitua kenttäpuseroa saattaa tarvita.

torstai 13. maaliskuuta 2008

A Fuckbuddy

What's the point of having a fuckbuddy, if you have to leave some room for emotions? A fuckbuddy is something you just have sex with. A good fuckbuddy is someone, who you enjoy even when she is speaking. A bad one thinks how she is feeling.

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Luovutaan panssareista

Hyvä veli Kainulainen kirjoittaa omassa blogissaan varsin terävällä kynällä kilpailija Niinistöstä. En tiedä onko kyse kenen kampanjasta ja millä tavoitteella, mutta vähän tuo kirjoitus hymyilytti. Harvoin näkee kirjoitusta joka on kirjoitettu yhtä terhakkaalla sävyllä.

Autot herättävät aina suuria tunteita ja niin se tuntuu olevan tuolla Arkadianmäelläkin. Pitää ensiksi ostaa isolle miehelle iso auto, että varmasti ollaan edustavia. Eihän panssaroituja autoja taida juuri olla kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Korjatkaa jos olen väärässä. Tämän panssarimersun tilalle on nyt sitten hankittu uusi limousine. Hyvä niin sanon minä. Olisiko ollut parempi jos tämä limousine olisi ollut vähän käytetty, mielellään Saksasta tuotu? Sieltä kait niitä saa vieläkin hieman halvemmalla kuin Suomesta ostettuna. Tai sitten tämä Fiat Punto.. Hyvä auto varmasti, en ole koskaan kokeillut niin en pysty tarkemmin kommentoimaan, mutta emmehän me ole Italiassa.

Sitä paitsi jos muistan oikein niin kyse ei ollut "populistisesta Fiat Punto -vaalilupauksesta". Kyseessä oli mainos, jossa todettiin muistaakseni sanatarkasti Niinistön tulleen paikalle Fiat Puntolla. Tuosta on käsittääkseni vielä pitkä matka siihen, että Suomen valtion edustusautoksi hankitaan Fiat.

Panssareista luovutaan, hyvä niin. Olisi jännittävä nähdä vertailu "panssarimersun" ja uuden karhean viimeistä huutoa olevan edustusauton ympäristöpäästöistä näinä vihreinä aikoina. Paljonko tuollainen panssari tuottaa hiilidioksidia päivittäisessä käytössä verrattuna uudempaan autoon? Kuvittelisin, että ero on huomattava. Mutta no joo.. ei tätä voida ympäristöasioilla perustella, uusi auto syö aina ympäristöä. Polkupyörä kun olisi niin paljon ympäristöystävällisempi.

Sen sijaan jos käynnissä olevalla presidentinvaalikampanjalla on tarkoitus viitata eduskunnan kulujen leikkaukseen, niin sen kampanjan puolesta liputan ja hyvillä mielin. Ei mikään organisaatio voi toimia tavalla, jossa yksi ihminen tietää varmasti oman asemansa organisaatiossa. Ei se riitä, että pääsihteeri Tiitinen tietää, että eduskunnassa kaikki ovat hänen alaisiaan.

Minun rahoillani pitää saada parempaa hallintotapaa.

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Dreams

I saw dreams last night as I always do. This time I was Dr. House and I felt the pain he had in his leg. It wasn't pretty or a tiny ouch. In my second dream there was a uprising or a battle. That one I saw two times, just like playback. Weird but nice.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Going to London, GBR

Bloody hell.. I'm really going to the UK, all expenses paid trip with pay and everything. Sleeping in a good hotel and mandatory dinner at the first night. Sounds pretty nice dosn't it?

It's not all fun and joy as it's a trip related to work. I will have some training there and that means, not a lot of free time. I suppose I will have the nights to myself so I can still explore the town a bit, but not as much as I would like to. The only good thing is that I will have the 21st mostly for myself as the training ends at 20th and my plane leaves around 16.00 on the 21st. Then I will have few hours for myself to explore few places. Haven't really decided what or where to go, but I'm sure that something will come up.

My collegues promised to give me a good welcome but lets wait and see what does that mean. The best case scenario would be that I'd make few new friends, but I'm not really counting on that. But nevertheless I'm excited as an snowman waiting in que at the gates of Hell.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Hurrey for free, democratic elections

I haven't writen about the state of Russia in a while now. Maybe becouse it is not as easy to read as the current presidential election in the the USA. Russia is like a bear. It is kind of nice that a magnificent creature lives just in your neighbour but you fear the day when the creature wakes up on the wrong foot. Also you kind of think you understand it as it is your neighbour, but at the same time you can't forget the thing that it's a bear and you can't speak bears language. You can tell it when it's angry and whent it wants for honey but pretty much everything else is language that you just can't understand.

Putin - Medvedev or Medvedev - Putin. Are they the two same persons in disguise or actually two different presidents with two objections? I can't really tell as I don't know anything about the new guy. Other than the glimse that I saw in the morning news. He needs assistance with his voice. His voice isn't suitable for a public speaking or atleast it needs some guidence. Not that Putin was a great speaker, but he knew how to use his voice. Medvedev still has some learning to do but I'm sure they will get his voice sorted out.

What will happen for the Russia? Most likely is that it will continue to grow in power. Putin obviously loved the idea that the new Russia would be as strong as the Soviet Union was at it's best. Meaning that the new Russia could and would have a huge voice in the international politics. Maybe even greater as it is a "western democracy". Who knows.. Russia has energy and great reserves of other natural resources. So does umm..Canda, but it's not a huge political power. Who are you going to listen then one with bag full of iron ore or the guy with a big stick?

I think that Russia will continue to strenghten it's military muscle. I think that the closest posibility is Kosovo. I hope I'm wrong.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Kalliolinnantie 14

En oikein osaa päättää kuinka suhtautua kotimuseoihin. Kyseessä on kuitenkin toisen ihmisen koti ja minut on opetettu siihen ettei toisen kotiin mennä kevyin perustein. Mieluiten kutsuttuna tai ainakin toivottuna vieraana. Kuinka sitten suhtautua ihmisen kotiin josta on tehty museo. Paikka johon on yleisöllä mahdollisuus tutustua, vaikka talon isäntä on usein jo lähtenyt tästä maailmasta. Onko sitä toivottu vieras vai tunkeilija?

Kiehtovia ne tietysti ovat, kurkistus historiallisen ihmisen persoonaan tämän kodin silmin. Onko vieraalla oikeus pitää näkemästään tai olla pitämättä? Koti jossa kävin oli kaunis ja hyvin harkittu. Kaikki oli suunniteltu ja ihailtavassa harmoniassa toisiinsa nähden.

En tiedä muuttiko tämä vierailu arvostustani kyseistä miestä kohtaan, mutta kyllä se kieltämättä avasi uuden ja aavistuksen erilaisen näkökulman kuin aikaisemmin. Kiehtova ihminen.

Sivuten toista asiaa, joka liittyy edellä mainittuun henkilöön; mielipiteitä saa ja pitääkin olla. Se kuinka ne esittää kertoo kyllä enemmän mielipiteen haltijasta kuin mielipiteen kohteesta.