tiistai 30. joulukuuta 2008

Minuutit täynnä odotusta

En ole asiasta aivan varma, mutta veikkaan tuon Falloutin vaikuttavan aivotoimintaani. Olen pelannut sitä taas muutaman päivän tauon jälkeen tavallista ahkerammin ja siitä on seurannut nukahtamisvaikeuksia. En tietenkään pysty varmalla kädellä vetämään viivaa näiden asioiden välille, mutta se kuulostaa uskottavalta. Ainakin hieman ja se riittää tähän vuorokauden aikaan.

Peli ei missään nimessä ole enää yhtä jännittävä kuin vielä ennen joulua, sillä olen päässyt metrotunneleista pois jo aikoja sitten, mutta siitä huolimatta käyn kierroksilla joka kerta kun peliä pelaan. En säpsähdä pelin jokaista ääntä, mutta se saa yhä uppoutumaan ja hermostumaan kun käsillä on tiukka paikka. Omalla tavallaan erinomainen piirre, mutta hyväksyn täysin pelin k-18 rajoituksen. En ikipäivän antaisi peliä sitä nuoremmalle juniorille.

Super Bowl XLIII pelataan 33 päivän, 23 tunnin ja 50 minuutin kuluttua. Vuoden ainoa NFL ottelu täällä pohjolan ilmaiskanavilla. Surullista, mutta todennäköisesti en kuitenkaan katsoisi otteluita, vaikka ne näkyisivätkin livenä. Jälkilähetys ihmisten aikaan olisi kuitenkin upeaa. Olen kirjoittanut asiasta jo aikaisemminkin ja muistaakseni laittanut jopa Urheilukanavalle ideaa asiasta - ilman tulosta. Minkäs teet, laji on todellista marginaalia täällä ja kyllä minä sen ymmärrän. Odotan kuitenkin todella sitä Super Bowl lähetystä, vaikka en oikeasti laske siihen minuutteja. Siihen minun ei tarvitse ryhtyä, sillä netissä on hieno Super Bowl sivu, jonka laskuri hoitaa ajanpitämisen minun puolesta. Kyllä amerikkalaiset osaa ja tästä asiasta olen kovin kiitollinen.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Kukkia Pohjois-Koreaan

Jotta älykäs ihminen saa riipumatonta tietoa pahan akselin kummaltakin puolelta, on syytä tarkistaa mistä päivän polttavat uutiset käy lukemassa. Olen tänään oppinut, että Pohjois-Korean nokkamies Kim Jong-il on saanut kukkakorin Venäjällä asuvalta Jong Il Simin perheeltä. Korin tervehdystekstissä toivotettiin Kimille hyvää terveyttä.

Miten on tulkittava, että tälläinen uutinen on ylipäätänsä julkaistu Pohjois-Korean virallisella kotisivulla. Onko kyseessä myönnytys sille, että Kim on oikeasti sairas ja on nyt tervehtymässä? Toisaalta kyseessä voi olla perinteinen ilmoitus, että ulkomaiden edustajat ovat yhteydessä Pohjois-Koreaan ja siten tunnustavat sen suvereenisuuden. Tiedä häntä, ihmeellinen uutinen tuo joka tapauksessa on. Pitäisi varmaan kokeilla syntymäpäiväkortin lähettämistä kyseiselle herralle. Ehkä minäkin saisin oman osuuteni julkisuudesta.

Niin ja siis tämä uutinen on sitten alkujaan Korea News Sercive:n (KNS) tuottama, enkä minä ihan oikeasti keksinyt sitä omasta päästäni.

perjantai 26. joulukuuta 2008

Kaikenlaista

Onko tänään perjantai? Uskon sen olevan ja huomenna pitää tehdä pizza, ainekset minulta siihen jo löytyykin. Mitä nyt limpparia voisi käydä ostamassa, jos viitsii. Olen hyvin varautunut maailmanloppuun ja ostin jouluksi niin hyvän varaston, ettei ole tarvinnut edes ajatella kaupassa käyntiä tänään. Ihan jees, sillä se alkuperäinen hatusta heitetty budjetti ylittyi kuten arvata saattoi. Hauskaa on kuitenkin ollut, eikä nälkää ole näkynyt.

Rooma on ollut juuri niin näyttävä kuin muistin ja sitä ymmärtää nyt huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Se Goldsworthyn kirjoittama Caesar oli opettavainen, ja osaan erottaa mikä on dramatisoitua ja mikä ei. Pari levyä siitä on vielä katsomatta, joten tekemisen puutetta ei ole.

Toteutin myös alkuperäisen uhkaukseni suklaakonvehdeista, ostin kahdesta eri liikkeestä useita eri makuja, enkä joutunut pettymään. En edes muista mitä makuja tulin ostaneeksi, mutta chilimustikka oli aika erikoista. Belgialaiset olivat tietysti helpompia, mutta sitä voi odottaa massatuotannolta. Niiden on miellytettävä suurta yleisöä kun kotimaiset, käsin tehdyt ovat enemmän yksilöitä.

Joulu toi myös jotain ennalta arvattua. Roy Hodson on juuri niin pätevä manageri kuin on osoittanut olevansa ja vierastasapeli Tottenhamia vastaan oli odotettu. Se toi mukanaan pienen palautuksen ja palautti uskoa vedonlyöntiin. Sen kanssa pitää oikeasti olla niin paljon tarkempi kuin olen tämän vuoden aikana ollut. Todennäköisesti tulen kuitenkin saamaan voittoa myös tältä kaudelta, sillä otteluita on jäljellä vielä vaikka kuinka. On vain osattava lukea merkkejä oikein.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulun toivotus

Ai niin, hauskaa joulua.

Antiikin kautta tulevaisuuteen

Mitäköhän Horatio Nelson tekisi tänä päivänä? Ei aavistustakaan, mutta olen laittanut porsasta uuniin ja odotan sen valmistumista. Katsotaan kuinka se onnistuu, toivottavasti on maukasta. En usko, että teen tänään blinejä. Niissä on liikaa työtä ja en edes jaksa syödä niin paljoa. Säästän niiden tekememisen huomiseksi, sillä eikö silloin ole itse juhlapäivä? Juhlitaan sitä sitten blineillä, muikunmädillä ja punasipulilla.

Katsoin äseken kolme ensimmäistä jaksoa Roomaa. On hienoa nähdä historiallinen sarja, jonka toteutukseen on oikeasti käytetty ajatusta. Harkintaan jää onko molemmat kaudet vielä ostettava, mutta mitään lopullista päätöstä en ole valmis tekemään. Uskoisin ettei sillä ole edes kiirettä, sillä sarja on omalla tavallaan merkkiteos ja tulee varmasti olemaan myynnissä vielä pitkään.

Olen harmissani Osuuspankin nettisivuista. Olen etsimällä etsinyt hintaa heidän arvopaperisäilytykselle, mutta sitä ei kovin helpolla löydy. Törmäsin siihen vahingossa kerran, mutta hävitin sen epähuomiossa. Olkoot, onhan noita toisiakin pankkeja joissa pystyn laskemaan muodostuvat kulut jo ennen varsinaista sijoitusta. Todennäköisesti valitsen kuitenkin pankin, jossa kulurakenne on minimissä ja sijoituksen tuotto on turvattu. Todennäköisesti joukkovelkakirja, sillä niissä ei ole kuluja ja tuotto on turvattu. Huomattavaa on tietysti se ettei tuotto ole mitään päätähuimaavaa, mutta näinä aikoina on arvostettava konservatismia. Varsinkin kun kyse on pääoman peruskivi.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Tiernapojat rox!

Olin sitten syömässä eräässä Suomen parhaista ravintoloista ja olen positiiviselle mielellä kokemuksen jälkeen. Seura oli mainiota ja ruoka samoin. Kyllä meiltä löytyy ihan oikeasti hienoja ruokaravintoloita, eikä ole mitään syytä häpeillä ruokakulttuuriamme. Maksa on aina parasta kun se vain osataan tehdä kunnolla! Nyt se osattiin ja oli todella hienoa.

Tällä kertaa pääruoka oli kyllä jonkin verran parempaa kuin jälkiruoka, mutta minkäs teet. Ruokaahan sinne joka tapauksessa mentiin syömään, eikä Philadelphian juustokakkua cocktail-lasista. On kuitenkin taas yksi ravintola käyty läpi ja varmasti menen toisenkin kerran kun tilaisuus sille sattuu. Karljohan oli arvionsa mukainen ja nostan punaviinilasin ilmaan ja kumarran sinne suuntaan.

Illan kruunasi kuitenkin tiernapojat. On vuosia siitä kun viimeksi olen päässyt seuraamaan tiernapoikia ja tämäkin oli hieman yllätys. Hieno sellainen joka tapauksessa ja pisteet kotiin sinne suunalle minne ne sitten meneekin. Harvinaisen upea esitys joka tapauksessa!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Arvontalaulu

Mestareiden liiga muuttui cup kilpailuksi ja otteluparit 16 parhaan eurooppalaisen jalkapallojoukkueen joukosta on nyt arvottu. Arvonta suoritettiin klo. 12.00 CET eli Keski-Euroopan aikaa. Suomessa kello löi samaan aikaan klo. 13.00, ja arvonta oli nähtävissä UEFA:n sivuilta löytyneestä videolinkistä. Aikani kuluksi tulin arvontaa seuranneeksi, vaikka sen dramatiikka ei varsinaisesti välittynyt minulle saakka. Asiantuntevasta selostuksesta huolimatta. Ohessa arvotut otteluparit:

CHAMPIONS LEAGUE DRAW

Chelsea v Juventus

Villarreal v Panathinaikos

Sporting Lisbon v Bayern Munich

Atletico Madrid v FC Porto

Lyon v Barcelona

Real Madrid v Liverpool

Arsenal v Roma

Inter Milan v Manchester United

Joukossa on monta kiinnostavaa ottelua, tietysti kun pelissä on Euroopan suurimmat joukkueet odottaa kansa upeita taisteluita. Olen yrittänyt miettiä mikä noista peleistä on se, jonka haluaisin nähdä televisiosta, mutta en ole vielä päässyt lopputulokseen. Villarreal v Panathinaikos olisi kiinnostava kilpa jo sen pohjalta, että kumpikin joukkue uskoo varmasti mahdollisuuksiinsa päästä jatkoon. Villareal on ehkä hienoinen suosikki, mutta ateenan sankarit tulevat varmasti taistelemaan todella raivoisasti, jos peli on vielä auki Ateenaan mentäessä. Ehkä toisen osaottelukierroksen kuumin peli?

Ensimmäisellä kierroksella Barchelonalla on mahdollisuus murskata Lyonin unelma, tuskin kukaan uskoo vierasvoiton mahdollisuuteen Camp Noulla. Ensimmäinen osaottelu ratkaisee pelin.

Rafael Benitez tulee nousemaan pääpuheenaiheeksi johdattaessaan joukkonsa Madridiin. Miestä on kalastettu Realin valmentajaksi jo ties kuinka monta vuotta, mutta on asettanut Liverpoolin aina etusijalle. Ymmärrettävää kun huomioi valmentajan mahdollisuudet rakentaa omaa dynastiaa kyseisissä seuroissa. On ehkä tunnustettava, että tämä peli kiinnostaa tällä hetkellä eniten. Joukkueet eivät ole kohdanneet sitten vuoden 1981 ja sitä minä en taatusti ole nähnyt. Rafan historia CL-peleissä lupaa mahdollisuuksia tässä pelissä. Voi muodostua todella kiinnostavaksi jos molemmat joukkueet uskaltavat pelata.

Inter Milan vs Manchester United = Jose Mourinho vs Alex Ferguson vai Cristiano Ronaldo vs Zlatan Ibrahimovic? Varmasti jokainen jalkapalloa seurannut muistaa näiden kahden sankarin huutelut toisilleen viime vuosilta ja sekin lupailee kiinnostavaa iltapuhdetta. Toinen mikä minua kiinnostaisi, olisi nähdä miten Zlatan pärjää brittiläistä joukkuetta vastaan. Ehdoton spertähden asema kun mieheltä vielä puuttuu ja hän jää väistämättä Cristiano Ronaldon varjoon, vaikka miehen ego ei ole sieltä pienimmästä päästä. Erittäin tasainen ottelupari tulossa.

Toivottavasti asiassa pääsee äänestämään YLE:n sivuilla.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Olen aavistuksen ihmeissäni, ostamani Fallout 3 on hyvä ja erittäin vaikuttava peli. Olen pelannut sitä nyt useamman tunnin, pienissä ja vähän pidemmissä jakoissa ja nyt on menossa vaihe, jossa juostaan metrotunneleissa. Vastaan tulee kaiken maailman säteilyn ruhjomia hirviöitä ja niitä pitää lahdata kiinalaisella rynnärillä. Ei sillä, on minulla muitakin aseita, mutta tuohon minulla on eniten panoksia.

Ei tuo peli pelkkää ammuskelua ole, mutta tuo jakso mitä nyt pelaan on käynyt hieman ahdistavaksi. Siis ihan oikeasti tulee pieni ahdistus kun ei tiedä mitä seuraavaksi tulee eteen ja miten siitä selviää. Koko tuo Falloutin maailma on upean karmiva, missään pelissä en ole nähnyt yhtä hienosti rakennettua maailmanlopun maisemaa. Itse asiassa en edes tiedä mihin tuon pelin rajat asettuu, mutta ainakin ydinsodan jälkeinen Washington DC on kamala. Säteilyn polttamia taloja ja ruhjoutuneita ajoneuvoja. Aivan parasta grafiikkaa mitä olen nähnyt.



Hämmentävää kuinka noin voi olla vaikutukselle altis, mutta kait se on todistus hienosta pelistä. Ei pelkkää nappulan vääntämistä vaan oikea elämys. Karmii vain ne pimeässä kuuluvat äänet ja säikähdän vieläkin potkaistuani tyhjän Nuke Cola pullon vierimään äänekkäästi.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Petits pois étuvés au beurre

Ystävä V tiedusteli mitä olen ajatellut tarjota jouluna ruuaksi ja vastasin kehitelleeni ideoita, mutta olevani vailla varsinaista suunnitelmaa. Totta, sillä ideoita oli vaikka kuinka, mutta todellinen ehdotus vaati vielä suunnittelua. Pohdin asiaa ja yritin ratkaista ongelman tavalla, joka miellyttää ennen kaikkea minua, vietänhän minä joulun täällä etelässä. En halua lähteä muualle muutamaksi päiväksi, ja voin aivan hyvin viettää iltaa täälläkin.

Koska kuitenkin valmistan ruokaa korkeintaan muutamalle ihmiselle, joudun pohtimaan paljon sitä, että ruoka ei ole ns. kertakäyttöistä. Jos jotain haluan tehdä, niin sen pitää olla uudelleen lämmitettävää, mutta silti jotain ei niin jouluista. En erityisemmin jaksa innostua laatikoista ja rosolleista, sillä niiden kanssa elämä on niin helppoa ja ennalta arvattavaa. Sitä paitsi, jouluruokia saa muutenkin aivan liikaa vaikka niitä kuinka yrittäisi väistellä. Seuraavassa ensimmäinen vedos joulun menusta:

1) Itse tehtyjä lihapiirakoita
- En osta lihapiirakoita oikeastaan koskaan, sillä ne ovat perinteen mukaisesti todella rasvaisia. Korjaan asian ja teen lihapiirakat tavalliseen pizzataikinaan ja muokkaan niiden sisältöä hieman haluamaani suuntaan. Tuloksena erittäin maukkaita lihapiirakoita, jotka voi myös huoletta pakastaa.

2) Jäätelö
- Fuskaan ja ostan kaupasta valmista. Todennäköisesti jotain suklaista Blow&Job jäätelöä.

3) Suklaakonvehteja
- En ole vielä päättänyt mistä näitä hankin, mutta Itäkeskuksessa on belgialaisia ja Kruununhaassa on kotimaisia. Ehkä muutama kumpaakin?

4) Blinit
- En ole koskaan tehnyt blinejä, mutta pakastimessa on muikunmätiä ja se pitää saada käytettyä johonkin. Olkoon siis blinejä.

5) Teryaki marinoitua porsasta
- Joulukinkku on aivan liian suuri yritys allekirjoittaneelle ja en ole myöskään valmis panostamaan kalkkunaan. Ostan hyvän palan porsaan sisäfilettä ja marinoin sen teryaki kastikkeessa. Uuniin ja siinä on proteiinia koko jouluksi, myös perinteiselle yövoileivälle.

6) Petit pois étuvés au beurre & carottes étuvées au beurre
- Herneet ovat aina kuuluneet minun jouluperinteeseen ja tällä kertaa niitä on tarjolla ranskalaisittain. Mukaan mahtuu tietysti myös porkkanoita.

7) Perunoita
- Lopullista tarjoilumuotoa en ole päättänyt, mutta tarjoilu keitettynä on täysin mahdollista. Lihassa on kuitenkin vahva maku ja se vie yksin pääosan, perunoiden soittaessa toista viulua.

8) Lanttulaatikko
- Todennäköinen myönnytykseni perinteille, sillä tämä on jouluinen ja toimii mielestäni oikein hyvin. Ehkä kuitenkin vasta joulupäivänä.

9) Juustoja
- Muutama pala hyvää juustoa on syytä olla varalla. Ihan vain jos joutuu yllätyksien eteen.

Tuossa ei tietenkään ole mikään lopullinen järjestys, eikä ainekset ole muutenkaan kirjoitettu kiveen. Ajatus on kuitenkin olemassa, eikä tuo lista vaikuta kovin huonolta.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Vaarallista tekstiä

Aina välillä tulee eteen oikeasti niin hyvä kirja, että sen lukemista on vaikea lopettaa. Äkkiarvaamatta kello on jo kolme aamuyöllä ja kirja on edelleen edessäsi avonaisena ja hyvässä kohdassa. Tilanne on tuttu, sillä luen paljon ja vieläpä myöhään illalla. Sängyssä ennen nukahtamista on hetki aikaa rauhoittua ja sukeltaa hetkeksi toiseen maailmaan kirjoitetun tekstin muodossa.

Tällä kertaa olen valinnut luettavaksi erään kaunokirjallisuuden klassikoista, Charles Dickensin Suuria odotuksia. Kirjaa en ole aikaisemmin lukenut ja aiheesta tehtyjä lukuisia elokuvia olen väistellyt hyvin menestyksekkäästi. En osaa tarkemmin selittää mikä minua saa "säästämään" hyviä kirjoja tulevaisuutta varten, mutta tämä kirja on jäänyt vähemmälle huomiolle, ehkäpä enemmän sattumuksen kautta kuin tarkoituksellisesti. Väinö Linnan Sotaromaani on sen sijaan edelleen hyllyssäni kasvamassa korkoa, ja odottamassa oikeaa lukuhetkeä.

Viime yönä ei mennyt aivan kello kolmeen, mutta myöhään joka tapauksessa. Olin kyllä hyvissä ajoin peiton alla, mutta Uni ei tullut silmään. Siksi minä siihen kirjaston kirjaan lopulta tartuin - on ollut lainassa jo kuukauden päivät, mutta joutui odottamaan vuoroaan Caesarin elämänkerran ollessa kesken. Kiehtova kirja ja huomattavasti parempi kuin aikaisemmin lukemani Adrian Goldsworthyn kirja Rooman kenraaleista. On ehkä syytä laittaa useampikin Goldsworthyn kirja hankintalistalle, sillä mies tuntee aihepiirinsä ja osaa kirjoittaa.

Antikvariasta löytämäni Ilias tarvitsee huoltoa. Sen kansi on puoliksi irrallaan ja ansaitsee kyllä korjauksen. Sitä paitsi, löysin aiheesta mainion oppaan, enkä usko ongelman muodostuvan ylitsepääsemättömäksi. Se mikä herättää suurempaa huolestumista, on hyllymetrien puute. Tarvitsen suuremman asunnon, paikan johon voi hankkia kunnollisen kirjahyllyn. Olisi itse asiassa aika kiehtovaa nähdä kerrankin kaikki omistamani kirjat, yhdellä kertaa.

Samainen antikvariaatti arvioi omistamani Heinrich Zschokken Kultala -kirjan noin 300 euron arvoiseksi. Huomattava summa, vaikka kirjan kannet ovat kärsineet vaurioita. Prosenttuaalisesti siitä saatava tuotto olisi jotain tähtitieteellistä, mutta mitään pakottavaa tarvetta kirjan myymiselle ei ole. Toinen kirjailija harkintalistalle lisättäväksi voisi olla Sinclair Lewis. Ostin hänen Babbit kirjansa pari vuotta sitten ja olen kovin kiintynyt siihen. Teksti on sujuvaa ja yksinkertaisuudessaan Nobelin arvoista.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Haute cuisine

Minun on tehnyt jo parin päivän ajan mieli siskonmakkarakeittoa. Syytä sille en osaa keksiä, mutta tänään ajattelin tehdä asialle jotain. Lähdin hyvissä ajoin, herättyäni aikaisin aamulla, liikkeele ja suunnistin kohti keskustaa. Metro on siitä hieno kapistus, että sillä pääsee kohtalaisen edullisesti suoraan keskustaan, ilman vaihtoja. Useimmiten ajan suoraan Rautatieasemalle tai Kamppiin, mutta tänään jäin pois jo aikaisemmin.

Hakaniemen torilla on kauppahalli, joka kietoo syleilyynsä erilaisia hajuja ja makuja. Varmasti valikoimaltaan yksi Suomen laadukkaimmista kauppapaikoista ja on suuri sääli etten käy siellä useammin. Itse asiassa en ole täysin varma koska olen viimeksi sieltä ostanut jotain kotiin viemiseksi. Tänään kuitenkin suunnistin Soppakeittiöön, joka on Viisi tähteä julkaisun 50 Parasta ravintolaa -listan kunnioitettavalla sijalla nro. 46.

Siellä ei valitettavasti ollut siskonmakkarakeittoa, joten jouduin tyytymään italialaishenkiseen papukeittoon. Käytännössä tomaattipohjainen hernekeitto, jossa herneiden sijasta pääosaa näyttelivät pavut.

Olin paikalla heti keittiön avatessa klo. 11 ja sain kunnian olla ensimmäinen joka kyseistä keittoa tilasi, muilla nälkäisille maistui bouillabaisse. Heti alkuun huomasin viereltäni pienen valkoisen lautasen jossa oli kauniin vihreää yrttiöljyä, johon vasemmalta puolelta löytämäni tuore leipä voitiin kastaa. Yksinkertaisuudessaan todella hienoa ja hyvän makuista. Keitto tarjoiltiin höyryävänä ja tuoksuvana suurelta yhtä valkoiselta lautaselta. Kertakaikkiaan maittava annos ja olen tyytyväinen valintaani, huolimatta siitä ettei keitossa ollut siskonmakkaraa. Italialaista makkaran ja nötkötin sekoitusta siitä kyllä löytyi ja hyvältä maistui.

Olen löytänyt kohtuullisen hyvän tomaattikeiton reseptin jo aikaisemmin, mutta tuosta on varmasti yksittäisiä elementtejä joita voi huoletta lainata omaan keittokirjaan. Tulen vastaisuudessa tekemään rohkeammin tuttavuutta juuri erilaisiin keittoihin, sillä ne ovat tunnetusta ruokaa parhaimmillaan. Nestepitoinen ruoka pitää kylläisenä huomattavasti pidempään kuin kiinteä ruoka-annos ja on sitä paitsi riittoisaa. Ehkäpä teen siskonmakkarakeittoni itse, mutta vasta ensi viikolla, tiistain ollessa kuulema kalenterin perinteinen siskonmakkarapäivä.

Kävin myös paljon kehumassani huutokaupan näyttötilaisuudessa. Amélie Lundhalin Bretagnelainen tyttö oli juuri niin kaunis kuin luettelokuva antoi ymmärtää. Sääli vain, ettei minulle ole vielä mahdollisuuksia operoida tuossa hintaluokassa. Aukusti Uotilan Nuotanvetoa Korsikan rannikolla oli sen sijaan positiivinen yllätys, luettelokuva ei tee oikeutta kyseiselle teokselle. Jos mahdollista, niin käykää katsomassa vielä kun voitte. Se puolustaa Uotilan asemaa yhtenä Suomen menetettynä aarteena.

Tein myös hankintoja matkani aikana, klassikoiden klassikko Homeroksen Ilias, vuodelta 1919 Otto Mannisen suomentamana. Hinta oli halpa, mutta ongelmana on toisesta reunasta irronnut kansi. Pitää keksiä missä ja miten sen saisi korjattua.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Oljenkorsi

Elämme selvästi sitä kauhun täyttämää hetkeä ennen kuin todellisuus iskee kasvoille ja paljastaa todelliset värinsä kaikessa yltäkylläisyydessään. Suomen pankki ennakoi taantuman kestävän 1,5 vuotta. Se on pitkä aika, vauva oppii nukkumaan itsenäisesti ja ensimmäinen kerrasto hampaitakin ehtii jo muodostua.

Suomen pankin arvio 1,5 vuodesta on vielä kohtuullisen maltillinen ja suhtaudun siihen lievästä epäillen. Taloustieteen Nobel-palkinnon voittaja Paul Krugman ehtiikin jo ennakoida koko leikki-iän kestävää kurimusta. Kieltämättä jo huomattavasti pelottavampi skenario ja laittaa varmasti miettimään omia suojautumisstrategioita tämän epävarmuuden keskelle. Milloin on oikea aika sijoittaa tulevaisuuteen ja ostaa asunto?

Yksi henkilökohtainen hyvinvointiin tähtäävä reaktio on tehdä lista niistä ravintoloista joissa haluan käydä, ennen kuin maailman talous sulkee nousukauden helmet gastronimien mielipahaksi. Ohessa muutama paikka joissa olisi mukava vielä käydä, kun hyvä aika vetelee viimeisiään:

1) Chez Dominique
- En usko, että pystyisin antamaan anteeksi jos jättäisin käymättä paikassa ennen kuin kahden Michelin tähden ylläpitäminen käy liian kalliiksi. Legendan mukaan, paras kotimainen ravintola ikinä, tänään ja tulevaisuudessa.

2) Demo
- Jostain syystä pelkkä ravintolan nimi riittää tässä perusteeksi. Siinä on jotain houkuttelevaa.

3) Pölläwaari
- Yhden ilmaisen lounaan syöneenä, haluan palata maksavana asiakkaana. Hyvän ravintolan tunnistaa aina leivästään ja tässä se oli lähes täydellistä. Keitto kuin unelma, jos täysijärkinen ihminen ylipäätänsä voi uneksia keitoista.

4) Kabuki
- Pelkästään lounassushia syöneenä, sitä kaipaa paikkaa jossa ruoka olisi taidetta. Uskoisin, että täältä voisi löytää jotain erikoista ja kokeilemisen arvoista.

5) På Kroken
- Uskaliaasti Hangonkylän satamaan rakennettu kalaravintola. Onhan satamassa ollut Sandinin kalatehdas, mutta siitä huolimatta en olisi uskonut löytäväni yhtä hienosti savustettua kalaa. Ehdoton paikka jos ymmärtää hyvän kalan päälle.

6) Halikarnassos
- Kuulemani mukaan ainoa paikka pääkaupunkiseudulla, jossa turkkilainen ruoka on oikeaa ruokaa eikä kebabia.

7) Korea House
- Nettisivukin sen sanoo, Suomen ainoa korealainen ravintola. Varmasti se realistisin mahdollisuus päästä maistamaan sikäläistä ruokaa. En laita kovin paljoa panokseksi sen varaan, että ostaisin lentolippua Koreaan.

8) Ateljee Bar
- Ikkunapaikka Helsingin kattojen yllä kuulostaa niin hienolta, että haluaisin käydä katsomassa miltä se näyttää. Samalla voisi tietysti tutustua paikan tarjontaa, ehkä sunnuntai brunssille?

9) Grill it!
- En oikeastaan tiedä mikä on Helsingin "paras" pihviravintola, mutta lyhyen hakemisen jälkeen tämä vaikutti kivalta. Asiaan vihkiytyneempi voi tietysti kertoa, missä löytyy Helsingin parhaat pihvit.

10) Bellevue
- Joskus vuosia sitten piti mennä Oulussa venäläiseen ravintolaan, mutta se olikin kiinni. Vahingon voisi korvata käymällä paikallisessa, sillä jos se on kelvannut Mannerheimille, kelpaa se myös minulle.

Paras päivä pariin päivään

Tämä ei ole aivan turha päivä. Ensiksi varmistuu epävarmasti, että AC/DC tulee kesällä Suomeen ja sen jälkeen Lauri Dalla Valle nostetaan Japanissa pelattaviin A-maajoukkuepeleihin. Linkit uutisiin ohessa: Dalla Valle ja AC/DC.

Mitäs muuta hyvää tänään on vielä edessä? Hämmentävän säkenöivä peli Mestareiden liigassa AS Roma vs. Bordeaux?

maanantai 8. joulukuuta 2008

Ajatuksia jalkapallosta

Olipa taas hieno peli. Jotenkin tuntuu, että espanjalainen luonteenlaatu sopii erityisesti tuohon potkupallon potkimiseen. Eilen illalla oli taas televisiosta espanjan La Liga peli, Real Madrid vs. Sevilla, ja peli oli mitä hauskin.

Yhteensä seitsemän maalia, yksi punainen kortti ja yhdeksän keltaista. Aivan käsittämätön käsikirjoitus ottelulle, vierasjoukkue johti jo 3-1 ja peli näytti olevan siinä. Madrid näytti kuitenkin olevansa edelleen kuninkaallista alkuperää ja tasoitti peli alle kahdessa minuutissa. Aivan järjetön tilanne, jossa joukkue lopetti pelaamisen ja kotijoukkue pääsi samantien iskemään takaisin. Sen jälkeen peli näytti vielä kääntyvän Madridille, mutta jostain ihmeen syystä Sevilla onnistui vielä voittomaalissa.

Harmillista, että El Puki - Teemu Pukki ei vielä päässyt pelaamaan ihan oikeaa jalkapalloa ykkösjoukkueen kanssa, mutta valmentajan ratkaisu oli aivan ymmärrettävä. Tuohon peliin ei uskaltanut laittaa kokematonta hyökkääjää, sillä peli oli vielä viimesille minuuteille täysin levällään. Sevillan olisi pitänyt pystyä pitämään ero siinä kahdessa maalissa ennen kuin Pukki olisi päässyt kentälle viimeisiksi minuuteiksi. Sääli, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen eteneminen jalkapallon arvokisoihin riippuu tulevista sukupolvista. Jotenkin on sellainen tunne, että nykyinen A-maajoukkue ei ole riittävän vahva hyökkäyskalustonta puolesta. Yhden kärjen taktiikkaan ei ole vielä löytynyt sellaista maalitykkiä, joka pystyisi pystyisi tekemään niitä maaleja. Puolustus on kohtuullisen vahva, mutta keskikentälle ja hyökkäykseen ei ole löytynyt sellaista ryhmitystä joka toisi voittoja. Maalinteko on heikkoa ja se aiheuttaa vielä suuria ongelmia.

torstai 4. joulukuuta 2008

Pohdinnan paikka

Ei oikeastaan mitään kerrottavaa. Olen seikkaillut suurimman osan päivästä kaupungilla ja ihmetellyt vesisateen muuttumista räntäsateeksi. Ainakin Helsingissä oli muutaman minuutin ihan oikeaa räntää. Oli kovin hienoa ja jouluista. Ihmisiä ryntäili edestakaisin ja kadunkulmat olivat täynnä poliiseja, kaiketi liittyen Etyj-kokoukseen ja niihin kaikkiin isoihin kihoihin.

Huomenna pitää taas käydä taas kaupoissa hakemassa aineksia perjantaita varten. Illan menun ei ole tarkoitus kilpailla linnan menun kanssa, mutta ei se silti estä yrittämästä. Olen aika hyvin haarukoinut mitä haluan tarjota, mutta vielä on varaa hienosäätöön. Ehkä karsin tarjoiluvaihtoehdot neljästä kolmeen, enkä ole täysin varma siitä makeasta. Vaikka tietysti sekin puolustaa paikkaansa hyvinkin vahvasti. Pitää vielä miettiä ja pähkäillä.

Kolme suolaista cocktail palaa, yksi makea ja shampanja kuulostaa kyllä hyvältä ja tasapainoiselta.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Iso keppi ja voittajat

Pistää vähän miettimään, että onko tuolla öljyn hinnan laskusuhdanteella ja Venäjän Georgian hyökkäyksellä mitään yhteyttä. Halpa öljy vahvistaa Yhdysvaltojen taloutta, mutta samaan aikaan kurittaa erittäin suurella ja oksaisella kepillä Venäjän ulkomaankauppaa.

Venäjän öljykentät ovat kalliin öljyn kenttiä, käytännössä kaikki merkittävät kentät ovat Siperiassa vaikeiden yhteyksien takana. Tämä tarkoittaa aina sitä, että kulut ovat suuret ja siksi Venäjän öljy- ja maakaasuvienti on aina heikommassa asemassa verrattuna Lähi-Idän kenttiin. Niissä aurinko paistaa ja tuotantokustannukset ovat matalalla kun Siperia on noh.. Siperia.

Olemme käsittääkseni edelleen kulkemassa sitä aikaa, jolloin öljyn "peak output" on huipussaan. Seuraavien vuosikymmenien aikana öljyn tuotanto kääntyy väistämättä laskuun ja yhä kasvavien markkinoiden aikana, tulee aiheuttamaan paniikkia. Onhan se tietysti selvä, että viime kesäinen öljyn huippuhinta oli keinotekoista manipulointia, mutta yhtä lailla tuntuu kummalliselta, että öljy on lyhyessä ajassa suorastaan romahtanut. Öljyn ollessa yhteiskunnan peruselintarvike ei sen kulutuksessa tule samankaltaista romahdusta kuin barrelin myyntihinnassa on nähtävissä. Kuka siis keinuttaa venettä?

Halpa öljy tuo mukanaan paljon häviäjiä, OPEC ja Venäjä niistä suurimpina. Voittajia sen sijaan on aavistuksen helpompi listata, sillä merkittävien hyötyjien lista on kohtuullisen lyhyt. Yhdysvallat kun on edelleen maailman suurin öljyn maahantuoja, mutta pitää myös muistaa Kiinan, Euroopan ja Japanin täydellinen riippuvuus vieraasta öljystä. Mieleen tulee myös Yhdysvaltojen autoteollisuus, mutta se on niin katoavan pieni tekijä tässä pelissä, että en jaksa uskoa sen merkittävään rooliin. Toisaalta halpa öljy on ehdottomasti balsamia Yhdysvaltojen taloudelle, se helpottaa autotehtaiden, lentoyhtiöiden ja tavallisten kuluttajien asemaa. Se helpotus valuu aina lopulta valtion laariin, mutta kysymys on millä aikavälillä.

Mikäli olisin spekulatiiviseen sijoittamiseen perehtynyt, harkitsisin ostopäätöksien tekoa. En tietenkään tiedä kaikkea tarvittavaa informaatiota, mutta ehkä kaksi vuotta on sittenkin liian pitkä aika.

maanantai 1. joulukuuta 2008

One Purppurakettuihin?

Viime päivien forum huhuissa on yhdistettu Armand One ensi kauden Purppurakettuihin, olen varovaisen innostunut tuosta spekulaatiosta. Olen aina ollut sitä mieltä, että One ei ole niin huono kuin annetaan ymmärtää. Parhaimmillaan kaveri on todella vaarallinen boxissa ja pystyy kyllä vahvistamaan joukkueensa hyökkäyskalustoa. Sitä paitsi, JJK:lta puuttuu nykyrivistä tuollainen iso ja vahva hyökkääjä.

Niin nopeita kuin Kari ja Lehtonen ovat, ei kummankaan fyysinen preesenssi ole sieltä vahvimmasta päästä. Tuolla asetelmalla JJK:n hyökkäyskalusto saattaa olla todellisissa vaikeuksissa kun vastassa on liigan kovimpia puolustajia. Sitä taustaa vasten One:n hankinta on mielestäni perusteltua. Tietysti Armand tuo mukanaan myös suuria kysymysmerkkejä, kuntopuolen ollessa varmasti niitä suurimpia. En ole kertaakaan vielä kuullut, että miehen fysiikkaa ja harjoittelu motivaatiota olisi kehuttu, mutta jos ne saadaan kuntoon One on timantti. Pehmeä kosketus ja erinomainen kyky suojata palloa.

En tietenkään osaa sanoa onko noissa huhuissa mitään perää, mutta olen valmis toivottamaan pariisin pojan tervetulleeksi Purppurakettuihin. Edellyttäen seuraavia asioita:

1) Mies ei ole liian kallis
2) Motivaatio on kohdalla
3) Läpäisee Prihan kuntokoulun

Motivoitunut ja fyysisesti kunnossa oleva One, Karin valtava työmäärä ja Lahtisen maalivainu. Kuulostaa itse asiassa aika kiinnostavalta, eikä mielestäni yhtään huonompi hyökkäyskalusto, edes liigan mittareilla. Varsinkin jos Zakaria lasketaan mukaan, sillä olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että kyse on puhtaasta viimeistelijästä eikä laitahyökkääjästä.

Odotusta on ilmassa

Harmittaa etten ole käynyt elokuvissa nyt pidempään aikaan. Torstain JD illat ovat menneet minulta täysin ohitse ja en ole saanut siirrettyä sitä omalta osaltani mihinkään sopivampaan ajankohtaan. Sitä paitsi, eihän se edes ole allekirjoittaneen tapahtuma. On vain mentävä toisten mukana ja jätettävä menemättä jos ei aikataulut sovi yksiin.

Viimeksi kävin Jyväskylässä katsomassa sen uuden Bond elokuvan mitä mainostin täälläkin, provisiota edelleen odotellessa. Toisaalta mitään muuta todella kiinnostavaa elokuvaa ei ole oikein ollut levityksessä. Useampia kiinnostavia, mutta ei yhtään niin erikoista, että olisi pakko mennä katsomaan. Harmillista, mutta minkäs teet.

Olen tässä samalla katsonut mitä leffoja on tulossa ja Tarsem Singh on kuvannut taas uuden elokuvan. Pidin hänen edellisestä The Cell elokuvasta kohtuullisen paljon, sillä se visuaalinen maailma oli jotain käsittämätöntä. Elokuvaa katsoessani ajattelin vain, että kunhan Tarsem oppii vielä kertomaan tarinan niin hänestä tulee mestari. On varmaan pakko mennä katsomaan tämä tulossa oleva ja selvittää onko mies kehittynyt vai ei. Toivon todella, että olisi sillä se visuaalisuus on jotain mihin kukaan muu ei yksinkertaisesti pysty.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Picture perfect

Playboy has been one the world's most popular pop icons and has influenced our minds for 55 years. And speaking for the behalf of male sex, the influence has been good. I do remember when I first saw a cover picture of the famous magazine and kept thinking how good it looked. Of course this was years ago and the quality of the picture was the second thing I noticed.

In truth some of the covers have been relatively poor, but there have been several iconic pictures. Remember the first one even published? It was the one that pretty much changed the world, Marilyn Monroe with her hand raised to a salute and huge wide grin on her face. It pretty much stated, that sex can and should be fun and happy.


Anyways, I'm not going in to too deep in the issue of glorifying entertainment for men. But feel free to explore the free archive of Playboys' Cover Archive. I just had to find out, what kind of cover Playboy had at my birthday.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kestää katseen, mutta ei huutoa

Olen ottanut tavaksi käydä läpi kotimaisten arvohuutokauppojen myyntiluettelot aina kun ne on julkaistu. Siellä on usein tavattoman hienoa taidetta ja muuta keräilyn arvoista tavaraa. Tarjoukseen asti en kuitenkaan ole vielä kertaakaan päässyt, mutta monta kertaa olen vakavasti harkinnut paikalle menemistä. Erään kerran kävin Bukowskin huutokaupan ennakkonäytössä, ihan vain katsomassa taidetta. On kohtuullisen harvinaista nähdä niin laaja otanta, kotimaisesta ja ulkomaisesta taiteesta yhdellä kertaa. Puhumattakaan siitä, että ennakkonäytöt ovat täysin ilmaisia. Niissä käyminen maksaa vain sen vaivan, että piipahtaa paikalle.

Tietysti pitää muistaa se, että näyttö on useimmiten sellaisina aikoina ettei työelämässä oleva ihminen pääse paikalle, mutta joskus kannattaa ottaa vaikka se iltapäivä vapaaksi. Taide on aina yhden iltapäivän arvoista. Joulukuun huutokaupoissa on tälläkin kertaa myynnissä todellisia aarteita, Oscar Kleineh on yksi suuruus joka todella ansaitsi parin vuoden takaisen näyttelynsä Amos Andersonin taidemuseossa. Oli todellinen onni, että kävin paikalla, sillä en ollut aikaisemmin edes kuullut Oscarista. Niin vajavainen on minun tietämykseni, mutta toisaalta siitä kärsii vain yksi ihminen. Onneksi tunnistan kyllä usein katsomisen arvoisen asian.

Joulukuisessa Helsingissä on ainakin kaksi arvotaiteen huutokauppaa, mutta luetteloiden perusteella ei siellä ole mitään sellaista josta harkitsisin huutoa. Paljon kiinnostavia kohteita tietysti löytyy, enemmän kuin viitsin laskea, mutta ei siinä hintaluokassa missä minä operoin. Minulle ei yksinkertaisesti ole varaa edes harkita huutoa Amélie Lundahlin Bretagnelaisesta tytöstä.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Aurattu autopaikka

Rauha maassa ja mieli korkealla. Autokansi on aurattu ja auto on saatu takaisin sille kauhean kalliille autopaikalle. Kaupasta tarttui mukaan se perinteinen maitolitra ja pieni pala pätkistä, aivan parasta. Nyt voi tehdä kaakaota ja virnistellä rauhassa.

Lunta autopaikalla

Onko näissä helsinkiläisissä perinnöllisesti jotain vialla? Kuinka niin yksinkertainen asia kuin lumen tulo, voi joka vuosi olla niin uusi asia ettei siihen osata varautua? Varsinkin kun se tulee käytännössä joka ikinen talvi, tietysti eri päivänä, mutta silti samoihin aikoihin.

Se on täysin ymmärrettävää, että sunnuntaisen lumimyrskyn jälkeen ei parkkipaikka ole aurattu, mutta sitä minä en voi ymmärtää miksei aura-auto ole käynyt siellä koko päivänä. Tympii suoraan sanottuna aika rankasti kun autoa ei saa parkkeerattua maksetulle paikalle töistä palatessani. Siellä oli edelleen ne samat kinokset, jotka olin aamulla sinne lapioinut. Erotuksena oli se, että ne olivat korkeammat kuin aamulla.

Auto on tällä hetkellä kauppakeskuksen parkissa, eri kohdassa mihin sen aamupäivällä jätin. Tietää kuitenkin sitä, että lähden iltakävelylle katsomaan onko parkkipaikka aurattu ja jos on, niin siirtämään auto sille maksetulle paikalle.

torstai 20. marraskuuta 2008

Kylmää terästä odottaessa

Tein tänään välttämättömiä hankintoja. Olen pitänyt jo useita vuosia silmällä yhtä tiettyä pistintä, mutta sitä ei vain ole tullut vastaan. Ensimmäisen maailmansodan aikainen amerikkalainen M1917 Enfield kivääri on kummitellut omistuksessani jo useiden vuosien ajan. Se on deaktivoitu malli, mutta silti yksi hienoimmista sotilaskiväreistä mikä mieleeni tulee. Ongelmallisen asiassa tekee se, että kivääristä on puuttunut pistin. Tuon aikaiset pitkät aseet oli vielä suunniteltu ratsuväkihyökkäyksiä ja pistinrynnäkköjä ajatellen ja niihin kuului oleellisena osana pistin. Vasta toisessa maailmansodassa kiväärien pistin alkoi muuttaa merkitystään ja lähes miekkamaisista, usein lähes puolimetrisistä terästä muodostui jotain käytännöllisempää.

Tuo M1917 kiväärin eli P17 mallin pistin edustaa vielä sitä vanhaa koulukuntaa ja on todellinen kauhistus. Pituutta kun alkaa olla lähelle puoli metriä, niin sitä tietää pitelevänsä jotain millä on vain yksi käyttötarkoitus. Tuo muuten ei ole se syy miksi minä keräilen pistimiä, minusta postimerkit ovat vain tylsiä.

Ei tuollaisia tule ihan joka päivä ostaneeksi, mutta toisaalta aidossa pistimessä voi nähdä myös sijoituksellisia ominaisuuksia. Niitä ei enää valmisteta, joten niiden rahallinen arvo tulee vähintäänkin säilymään. Tietenkään kyseessä ei ole mikään kovin likvidi sijoituskohde, mutta sijoitustarkoitukseen noita ei kannata hankkia. Tosin keräilijöitä kyllä löytyy, joille vanha pistin on arvokas pala historiaa ja kaunis keräilyesine. Se minua tietysti harmittaa, että vielä 10 - 15 vuotta sitten kirpputoreilta ja erilaisista myyjäisistä saattoi tehdä ihan oikeita löytöjä. Minullakin on monta hienoa pistintä jotka olen onnistunut ostamaan käytännössä täysin pilkkahintaan. Itse asiassa eräs kokoelmani harvinaisimmista pistimistä on ostettu aikoinaan 50 markalla. Tällä hetkellä valuutan saa muuttaa euroiksi ja kertoa aika monella, ennen kuin päästään tämän päivän arvoon. Vaikka pitää tietysti muistaa, että suurimalle osalle ihmisistä sillä ei ole mitään rahallista arvoa.

Tuo P17 pistin jonka ostin, on vasta matkalla minulle. Nykyisin varsinaisia löytöjä ei enää pysty tekemään, on pistin yleensä ostettava toiselta keräilijältä. Tämäkin on lähdössä minulle Sotkamosta, jonne se joutui Englannista. Tässä vaiheessa pistimien keräily onkin muuttunut enemmän omistamiseksi, eikä niinkään löytämiseksi. Minusta keräilyn suurin arvo onkin juuri tuossa löytämisen riemussa, se on tavattoman jännittävää löytää jotain kiinnostavaa mitä odottamattomimmista paikoista. On vain osattava pitää silmät auki ja oikeasti tiedettävä asioista jotain.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Kommentointia

Kohtuullisen matalaotsaista kommentointia tänään duunissa. Ilmanlaatu ei ole ainoa asia, jonka vaihtumista odotan.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Pilkahdus valoa

Uusi Bond oli hintansa arvoinen, raaka ja epätasaisuuteen asti ulottuvalla rosoisuudellaan. Herra Craig on pystynyt tuomaan uuden ja kiinnostavan 007:n, ilman että on täysin hävittänyt Bondin ominaisuuksia. Huomattavaa on, että kaikki ne Bondin maneerit ovat edelleen tuossa hahmossa, mutta enemmän tukemassa kuin luomassa hahmoa.

Uusi ja raaempi Bond koskettaa sitä osaa minussa, jonka mielestä on täysin normaalia ottaa hengiltä kaikki vastustajani. Olla tuntematta asian tiimoilta mielenliikutusta ja siirtyä vain kylmästi eteenpäin. Eräänlaista psykopatiaa ja kykyä iskeä sinne missä se eniten sattuu. Kuvailee oikeastaan aika hyvin uutta ja vaaleampaa Bondia ja se kiehtoo minua suuresti. Kyse ei ole enää jo kertaalleen piirretyst karrikatyyristä vaan jostain uudesta hahmosta. Toisaalta on tunnustettava, että pidin myös Dalttonista.

Elokuva ei kuitenkaan ole mikään mestariteos, ei oikeastaan millään osa-alueella. Kameratyöskentely on ehkä jotain sellaista mikä nousee ylitse muiden, mutta yksi se ei riitä nostamaan elokuvaa kovin korkealle. Viihdyttävä se joka tapauksessa oli ja katsoisin sen mielelläni toisenkin kerran.

Alun päätähuimaavat kamera-ajot olivat jotain sellaista missä ei normaalilla havantokyvyllä varustettua ihminen voi muuta kuin haukkoa henkeään. Kuvakulmat ja leikkaukset ovat kuin sevililaisen veitsitaistelun jäljiltä. Alussa pyrittiin selvästi samanlaiseen herätykseen kuin Casino Royalen alussa oli, mutta tässä mentiin halpaan. Alkuperäinen ajatus nopeampana ja komeampana ei ole kaksi kertaa parempi kuin alkuperäinen. Häkellyttävän alun jälkeen elokuva asettui paremmin kosketeltaviin jaksoihin. Niihin pystyi syventymään ja jopa huomioimaan yksityiskohtia jopa niin paljon, että moottoriveneen peräaalto aiheutti tunnekuohun. Se ei vain mennyt oikein.

Elokuvasta huokui nyt jälkeen päin ajateltuna musiikkimaailmasta tuttu ilmiö. Uusi artisti on tehtyt upean debyytin, vuosien kovan työn ja harjoituksen jälkeen. Levy-yhtiö yllättyneenä satumaisesta onnesta, päättää rahastaa uudella suosiolla ja tuo toisen albumin kauppoihin liian aikaisin. Tästä elokuvasta puuttui samankaltainen viimeistely kuin Casino Royalessa oli. Quantum of Solance oli hyvä, mutta se ei ollut samanlainen veitsen terällä kirjoitettu ja viimeistelty kokonaisuus kuin edellinen oli. Elokuva oli hyvä, mutta olisimme ansainneet jotain vielä parempaa.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Obama, Osama ja injektioneula

Maailmalla on taas tapahtunut, Egyptissä on löydetty pyramidi ja jenkeissä valittu uusi presidentti. En usko, että tapahtumilla on toisiinsa mitään yhteyttä, mutta tulipa vain mieleeni kun ei oikein muutakaan ole mielessä. Tai on tietysti, mutta ne eivät kaikki kuulu tähän ja en siksi niistä kirjoita.

Obaman voittoa seurannutta hysteriaa on helppo verrata jonkinlaiseen hysteriaan, aivan kuin koko länsimainen maailma olisi saanut uuden messiaan. Kyseessä on todennäköisesti enemmän kyse Bushin epäsuosio kuin uusi uskonnollinen suuntaus. Mikä on Bushin poliittinen testamentti? Ainakin hänet muistetaan kahdesta sodasta ja vuosisadan pahimmasta talousmyllerryksestä. Itse asiassa voisi sanoa, että viime vuosien merkittävin ihminen on ollut Osama Bin Laden, lähettämällä edustajansa iskeytymään WTC torneihin. Ilman niitä iskuja olisimme todennäköisesti eläneet varsin leppoisassa maailmassa. Afganistanin sotaa ei ainakaan olisi tullut ja sen myötä kynnys Irakin valloittamiseen olisi ollut huomattavasti suurempi. Tosin Saddamin hirttäminen taisi olla W:n lahja omalle isälleen - makaaberia, mutta mahdollista.

Sodat toivat mukanaan amerikkalaisen sotateollisuuden kultaisen ajan, en tiedä onko koskaan käytetty niin suuria summia tappamiskoneiden ostamiseen. Prosenttuaalisesti ehkä, mutta yksittäisinä summina ei varmasti. Tätä rahanpolttoa on osaltaan tukenut kansalaisten järjetön kulutusvimma, aivan kuin kenellekkään ei olisi tullut mieleen ajatus, että laina pitää joskus maksaa takaisin. Talouden perusteet ovat yksinkertaisesti kadonneet tältä planeetalta ja seuraukset ovat arvattavissa.

Soppaan lisätään vielä öljyyn liittyvät ongelmat ja ilmaston muutos, tämä on kolmas lämmin ja sateinen syksy peräkkäin. Ensimmäinen oli suuri ihmetyksen aihe, mutta tänä vuonna kukaan ei ole ainakaan ääneen ihmetellyt mihin lokakuun loska on hävinnyt. Todennäköisesti se tulee joskus tammikuun alussa jos ollenkaan, ainakin itsenäisyyspäivä tulee olemaan synkkä ja märkä.

Tunnelma on väistämättä aavistuksen synkkä ja tympiintynyt. Tekisi mieleni tehdä jotain oikeasti merkityksellistä, mutta en keksi mitä se voisi olla. Mieleeni tulee ensimmäisenä kattovalon sammutus, mutta jotenkin se ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä. Aivan kuin heroiinia piikittäisi hyttysen kokoisella injektioneulalla.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Liikaa ilmakehiä

Tilannepäivitys auton renkaisiin liittyen. Kävin tänään huoltoasemalla missä oli kunnolla toimiva paineilmapistooli, sitä paitsi nyt ei tarvinnut ajaa renkaita lämpimiksi. Rengaspaineet oli laitettu 2,5 bariin kun ne auton suositusten mukaan pitää olla 2,2 baria. Kannattaa muistaa, että se vasen eturengas oli alkujaan täytetty siihen kolmeen ilmakehään. Ei ihme, että ajotuntuma oli oikeastaan aika kamala. Nyt kaikissa renkaissa on suosituksen mukaiset 2,2 baria ja tuntuma tiehen on huomattavasti parempi. Jännä miten suuri ero tuollakin asialla lopulta oli.

Tärppi ja liukkaat kalliot

Olin eilen sunnuntaina kalastamassa kuten suunnitelmaan kuului. Päivän saldo jäi heikoksi, sillä en saanut reissulta mitään kouriin tuntuvaa kotiin viemiseksi. Yksi tärppi tosin oli, mutta sekin vain sen aikaa, että ehdin virnistää. Kala ei ollut kiinni kuin ehkä 5 - 6 sekunttia ja sen jälkeen sylkäisi metallin suustaan. Tietysti tuo menee minun piikkiin kun en suorittanut riittävää vastaiskua, mutta minkä sille enää mahtaa. Alkuperäinen isku oli sitä paitsi niin heikko, että aluksi luulin sen aiheuttajaksi pohjakosketusta. Tunne oli hyvin tyypillinen koukun tarttuessa kasvustoon ja irtoavan siitä nykäyksittäin. Vasta parin sekunnin jälkeen lopetin kelaamisen ja tunnistin kalaksi. Siinä vaiheessa tämä kuitenkin kyllästyi metalliin ja siirtyi muualle.

Vieheenä minulla oli pieni kuparin värinen taimen uistin, jossa toisessa reunassa oli oranssi tehostekuvio. Päivä oli harmaan sateinen, taivas täydellisessä pilvipeitossa ja voimakas lounaistuuli. Vesi oli hyvin kirkasta ja kylmää. En ole koskaan oikein kunnolla perehtynyt tuohon veden ja valon yhteisvaikutukseen, että osaisin valita uistimiani sen mukaisesti. Menen useimmiten oman aavistukseni perässä ja tämä on tietysti näkynyt saaliin määrässä, sillä ei voi kehua. Tietysti tätäkin voisi lukea netistä ja opiskella asiaa, mutta kovin vakavasti en tuollaista osaa ottaa. Minulle kalastus on aina ollut enemmän itse kalastusta kuin saaliin saamista. Toisaalta en voi kieltää etteikö uistimissani olisi koukut edelleen kiinni, osa jopa uudelleen koukutettuina tai teroitettuina.

Porkkalanniemi oli kaunista maisemaa, yllättävän metsäistä maastoa pitkälle niemen kärkeen saakka. Vasta aivan rannassa oli tuttuja hiottuja kallioita ja jäkälän peittämiä kiviä. Itse asiassa jäkälää oli niin paljon, että parhaimmilla heittopaikoille ei yksinkertaisesti uskaltanut mennä. Koko päivän kestänyt tihkusade oli kyllästänyt kalliojäkälät ja tehnyt niistä todella liukkaita. En uskaltanut mennä kovin lähelle rantaa ihan pelkän uimisen pelossa. Jäin kuitenkin miettimään, että onko tuo Porkkalanniemi ainoa kunnollinen kalapaikka tässä Helsingin ympäristössä? Pakkohan tässä on oltava muitakin rantakallioita, joihin voi mennä uittamaan uistinta. Olen miettinyt tuota Uutelan ulkoilualuetta, siinä on avointa rantaa myös jonkin verran ja uskoisin, että siellä on ainakin pari kalasajan mentävää koloa. Vaikka katsotaan tuota nyt, ehtii vielä toisenkin kerran miettimään minne on menossa.

Ai niin, Porkkalanniemessä näkyi myös kolme metsäkaurista. Meinasivat kävellä auton eteen, mutta tulivat järkiinsä.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Porkkala via Hong Kong

Aluksi on avauduttava, sain autoon eilen perjantaina talvirenkaat ja kaikki ei ollut kunnossa. Ajotuntuma oli outo ja auto puolsi oikealle puolelle todella voimakkaasti. Huoltoasemalle päästyäni syykin selvisi, rengaspaineet olivat muuten ihan hyvät, mutta vasempaan etupyörään oli painettu ylipainetta. Oikeasti aika paljon ylipainetta ja ihmettelen vain mikä siinä on ollut takana. Edellisen auton renkaissa oli aivan sama juttu kun ne sai tuolta samasta paikasta. Kunhan tilanne vähän rauhoittuu niin käyn toisen kerran katsomassa rengaspaineet, sillä nyt renkaat olivat ajon jäljiltä lämpimät. Puoltaminen kuitenkin loppui.

Kävin tänään Hong Kongissa, pitkästä aikaa visiitti tuollaiseen krääsäkauppaan ja löysin sen mitä olin hakemassa. Ainakin melkein, ennakkoaavistus oli oikea, että sieltä löytää kalastustarvikkeita kohtuuhinnoilla. Ajatuksena minulla oli koukuttaa nuo vanhat uistimeni uusilla koukuilla, mutta menin sitten töpeksimään sen verran, että ostin väärän kokoisia koukkuja. Harmittaa, mutta minkäs tuolle mahtaa. Siimaleikarit ja uistinrenkaat sentään löytyivät, niin ja sain lopulta ostettua itselleni uuden kalapakin. Siis sen muovisen laatikon, jossa kanniskellaan erilaisia uistimia.



Tarkoitus olisi lähteä huomenna sunnuntaina virvelöimään vaikka säätiedotus lupailee sadetta. Pitää vain pukeutua sään mukaisesti ja olla varovainen rantakallioilla, ne tuppaavat olemaan liukkaita. Tosin olenhan minä ennenkin kallioilla kulkenut. Kalan saamisen suhteen en ole kovin luottavainen, se kun ei ole koskaan ollut kovin varmalla pohjalla. Tosin olen ennekin sanonut, että kalastamisessa on tärkeintä se itse kalastus. Sitä on vaikea selittää täysin ummikolle, mutta siihen liittyy tunne yhteydestä ympäröivään luontoon. Raikas suolainen ilma, meren ääni ja se taivas. Tietysti siinä on myös sitä kuuluisaa saalistusviettiä, jännitystä siitä tuleeko kalaa seuraavalla heitolla.

torstai 6. marraskuuta 2008

Ei onneksi ilmaiset

Pahus kun tuntuu hyvältä vielä näin pari päivää myöhässä. Pelastin vedonlyöntirahastoni aavistamalla oikein. Bordeaux oli vieraskentällä parempi kuin romanian ylpeys Cluj, maalein 2-1 ja se tiesi oikein veikanneille palautusta. Viiden euron panoksella, palautus oli 14 euroa eli yhdeksän euroa puhdasta voittoa. Halvat on huvit, mutta ei onneksi ilmaiset.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Sexy and sassy

Meillä kävi tänään töissä nuori kaunis nainen, oikein fiksusti pukeutuneena ja oikein näyttävä tapaus. On käynyt ennenkin ja olen pistänyt merkille kohtuullisen aistikkaan pukeutumisen, myös aikaisemmin. Tänään huomioni kiinnittyi kuitenkin hänen kenkiinsä ja niiden korkeisiin korkoihin. Kengät puolustivat paikkaansa ja täydensivät huoliteltua kokonaisuutta, mutta ongelmallista niissä oli se korko.

Tämä kyseinen kaunis nuori nainen ei yksinkertaisesti osannut kävellä niillä kengillään ja muuten niin huoliteltu kokonaisuus meni täysin hukkaan. Sääli, sillä korkokenkien ainut positiivinen ominaisuus on juuri visuaalisuus ja nyt se ei vain toiminut. Neidit ja rouvat, korkokengillä pitää osata kävellä, muuten se vain näyttää typerältä.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Riskaapelia

Taisin lyödä typerän vedon. En ole kovin vakuuttunut, että oli fiksu veto laittaa viisi euroa kiinni huomenna pelattavassa mestareiden liigan pelissä. Pelaaminen reilusti yli kahden kertoimella Bordeauxin voiton puolesta, ei sovi mitenkään siihen strategiaan joka minulla on vedonlyönnissä. Olen päätynyt siihen, että paras tapa lyödä vetoa on ultrakonservatiivinen strategia. Pelaa vain ja ainoastaan ns. varmoja kohteita, joissa voiton todennäköisyys on todella suuri. Esimerkkinä Arsenal vs. Honka Espoosta. Voi huoletta sanoa, että Arsenal voittaisi tuollaisen ottelun useammin kuin yhdeksän kertaa sadasta.

Tietysti tuollaisissa "varmoissa" kohteissa palautuskerroin on minimaalinen, mutta joka kerta se on suurempi kuin yksi. Tarkoittaa, että sijoitetun pääoman tuottoprosentti on aina suurempi kuin normaalilla pankkitilillä. Itse asiassa jopa 1,10 kerroin antaa kaksi kertaa suuremman tuoton kuin korkeakorkoinen säästötili. Tietysti vaara on suurempi kuin säästötilillä, mutta siksi sitä kutsutaankin uhkapeliksi. Tarkoitus on kuitenkin minimoida riskit ja silti saada huomattavasti suurempi tuotto pääomalle kuin konventionaalisissa sijoitusmuodoissa.

Huomenna pelattava CFR Cluj vs. Bordeaux peli on niin sanottu mustahevonen. Kauden yllättäjä on ehdottomasti ollut Romanian mestarijoukkue Cluj, jonka olemassa olo oli ainakin minulle täysin tuntematon vielä joitakin viikkoja sitten.

Perustan väitteeni mustastahevosesta siihen, että Cluj on ylisuorittanut. Se on pelannut todella hyvin ja kiusannut kahta suurempaa joukkuetta niin vieraissa kuin kotonaan. Chelsea ja Roma ovat A-lohkon suuria joukkueita, mutta Bordeaux on mielestäni silti todennäköisempi voittaja Clujia vastaan pelattavassa ottelussa. Huolimatta siitä, että peli pelataan Romaniassa. Ranskassa joukkue haki selvästi tasapeliä, mutta hävisi yhdellä maalilla. Kotona heidän on pelattava avoimemmin ja se todennäköisesti sopii myös ranskalaisille. Kummankin joukkueen on voitettava jos jatkohaaveet tahdotaan vielä pitää elossa, joten en jaksa uskoa tasapeliin. Siihen kummallakaan ei ole varaa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Suunnitelmat muotoutuvat

Itsenäisyyspäivään on nyt noin puolitoista kuukautta, kohtuullisen pitkä aika miettiä sopivia cocktailpaloja. Olen nyt muutaman vuoden ajan kutsunut aina yhden tai pari ihmistä luokseni shampanjalle ja erilaisille cocktailpaloille. Kyseessä ei ole mikään sen suurempi tai vakavampi traditio, mutta minä olen nauttinut jokaisesta. Kukapa ei nauttisi shampanjasta ;)

En ole kovin taitava cocktailpala kokki, mutta niissä on jotain hauskaa. Erilaisten kombinaatioiden miettiminen ja täydellisyyden tavoittelu on jotain mikä minua kiehtoo. Varsinkin kun lopputulos on aina ollut aika pahuksen maistuvaa. Viimeksi tein muistaakseni jotain liittyen kalaan ja katkarapuihin, en muista varmaksi. Hyviä ne kuitenkin olivat. Toisaalta kyllä hyvien raaka-aineiden kanssa on vaikea epäonnistua, useimmiten kyse onkin vain siitä, että olisi voinut onnistua paremmin.

Olen kohtuullisen ihmeissäni, sillä minulla on jo tässä vaiheessa hyvä käsitys siitä mitä meinaan tehdä joulukuussa. Ainakin kaksi pulloa hyvää shampanjaa!!

maanantai 27. lokakuuta 2008

Politiikka on hauskaa peliä

Eilen oli sitten kuntavaalit ja paikallispolitiikan uudet idolit on äänestetty. Voittajina oli sininen puolue ja se toinen vihreä, unohtamatta tietenkään sitä pienenpientä sinistä joukkuetta joka oli koko kisan suurin voittaja. Onnittelut kaikille, enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.

SDP:n puhe torjuntavoitosta oli pelkkää puhetta, ei Suomen kokoisessa demokratiassa lähes kolme prosenttiyksikön pudotus ole voitto. Se on kamalan suuri tappio, sillä viime kertojen suurvoitot on laskettu prosenttiyksikön kymmenyksillä. Ainoastaan se, että Keskusta tunnusti välittömästi kärsineensä todellisen tappion säästi demarit häviäjän leimalta. Vasemmistoliitto pärjäsi paremmin kuin osasin odottaa, ehkä siinä liikkeessä on sellaista joka sitoo äänestäjät itseensä. Toisaalta eipä se kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta vaikuta. Muistan kuulleeni, että äänestäjämäärä on Vasemmistoliitolla pysynyt samana, mutta kasvaville markkinoilla se tarkoittaa kutistumista.

Martti Korhonen toisteli useaan otteeseen, että heidän viestinsä ei mennyt perille. Toisaalta asiaa voisi tarkastella itse viestin osalta, ja miettiä onko siinä jotain väärää. Suurin osa suomalaisista ei halua elää yhteiskunnassa, jossa kunnalliset palvelut ovat tukena koko elämän ajan varallisuudesta riippumatta. Ilmeisesti oma pesä on kuitenkin lähempänä kuin naapurin pesä.

Veikkaan, että Kokoomuksen kannatus juontaa juurensa siitä mielikuvasta, että siellä suhtaudutaan elämään pragmaattisesti. Ainakin heidän versionsa hyvinvoinnista, perustuu yhteiseen työntekoon. Verrattuna ajatukseen, että yhteisestä pussista jaetaan kaikille haluaville, se kuulostaa kyllä realistisemmalta. Vaikuttaa siltä, että ajatusmaailmat ovat lopulta hyvin erilaiset. Toinen rakentaa ideologiansa sen varaan, että hyvinvointia pitää kerryttää. Toinen siihen, että se mitä on kerätty voidaan aina tasaisin väliajoin tuhlata.

Kyllä minäkin säästän rahaa oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tuhlata sitä johonkin tarvitsemaani. Eri asia on kuitenkin se, että tuhlaanko minä sen sellaiseen mitä en oikeastaan tarvitse vai ostanko uuden kameran juuri ennen vuokranmaksua. Tuntuu siltä, että vasemmisto kärsii väärästä ajoituksesta ja siitä, että se ei ole osannut antaa hyvää selitystä miksi sen vaaliteemat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Ovathan hekin ehtineet olla vallassa useamman vuoden ajan.

Vihreiden kannatuksen kasvu on todennäköisesti perusteltavissa heidän tehostuneella toiminnalla, eikä niinkään poliittisella hurmoksella. Tätä Cronberg itsekin sanoi televisiokameroiden edessä ja onhan se selvää, että työpanoksesta seuraa usein panoksia. Toisaalta jos puolueessa osataan pelata tarpeeksi taitavasti, on sillä mahdollisuus kasvaa todelliseksi vaihtoehdoksi. Heidän edustajistonsa on kuitenkin kohtuullisen nuorekasta ja ainakin suurimmaksi osaksi älykästä. Varsinkin Helsingissä Vihreä puolue toimii hyvin vaihtoehtona vasemmiston ja oikeiston välissä. Veikkaanpa, että tasapainoilemalla punaisen ideologian ja sinisen käytännön välimaastossa voi päästä vielä pitkälle.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Turku ja Espoo EOM!

Kausi päättyi FC Interin juhliin. Upea seura ja mainio tulos, tuollaista pelaavaa joukkuetta olemme odottaneet ja nyt se on tullut voittamaan. Odotan todella suurella mielenkiinnolla miten seura tulee pärjäämään ensi kauden EURO-peleissä. Toivottavasti niihin mennään samalla rohkealla pelillä, omaan tekemiseen luottaen.

Jos asuisin Turussa niin kannattaisin FC Interiä, ihan sen takia, että olen ollut kaksi kertaa TET-harjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla. Voin siis hyvällä omallatunnolla juhlistaa joukkueen menestystä omalla suunnalani. Tietysti mukana on jonkin verran sitä kuuluisaa gloryhunttausta, mutta minkäs teet. Seura pelaa hienoa fudista.

Lopullinen sarjataulukko löytyy alta:



Kärjessä on mielestäni kaksi ehdottomasti tämän kauden parasta joukkuetta. Espoossa pelattiin EURO-pelejä pidemmälle kuin kukaan osasi unelmoida ja Turku otti aseman Suomen jalkapallopääkaupunkina. Vanhat mestarit ja ennakkosuosikit, eivät pärjänneet kuten odotettiin. En muista ulkoa, miten ennakoin kauden päätöstä, mutta TamU ja TPS eivät pärjänneet kuten ennakoin. Honka ja Inter olivat sen sijaan parempia kuin odotin, vaikka lupasin kyllä kummallekin joukkueelle menestystä.

Voisikin sanoa, että tämä oli eräänlainen vedenjakaja seurakartalla. Vanhat mestarit eivät vastanneet odotuksia ja uudet tulokkaat toivat mukanaan viihdyttävän ja vaikean pelitavan. Kuka vielä kehtaa epäillä, ettei Suomessa pystytä voittamaan lyhytsyöttöpelillä? Honka tulee olemaan todella kova ensi kaudella ja Inter saa taistella lujasti säilyttääkseen uuden asemansa.

Minusta kauden viimeisessä veikkausliigan studio-osuudessa sanottiin osuvasti, tämän kauden voittajat menivät eteenpäin kun muut pysyivät paikallaan.

Etuoikeutettu

Olen ääneni antanut, hip hip hurraa!

torstai 23. lokakuuta 2008

Odotettavissa raikasta tuulta

Olen minäkin hieman hullu. Lupasin lähteä sunnuntaiksi Turkuun katsomaan Veikkausliigan viimeistä kierrosta. Ihan kiva ja hauska ottelu tulossa, mutta samalla kertaa tulee Atlannilta syysmyrsky. Raikasta.

Medium well done

I bought the new AC/DC album on thursday and have now listened it through few times and I'm not that impressed with it. The previous Stiff Upper Lip was tremendously good, with true gems like the Stiff Upper Lip, House of Jazz and Safe in New York City. This latest Black Ice is more like medium well done steak. It is still good, but clearly not as good as medium rare steak.

The Black Ice album is a very steady musical journey, something you can safely put on in your ipod when driving a long distance. It rolls forward and you don't have to be afraid of speeding, as the tunes don't really encourage you to push down the pedal. None of the tracks really live up to the million volt ZAP!, as they are more like a steady DC current from your flashlight battery.

Am I disapointed that my new AC/DC album is slightly over cooked? Actually I am a bit, the steak has lost it's best flavour and you end up realising that the gravy might be the best part of the beautifully prepared dinner.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Vertailua

Tulipa tehtyä tänään pieni käytännön vertailu. Kävin tänään pitkästä aikaa töissä, asiakkaalla ja kaupassa julkisilla kulkuvälineillä. Pääasiassa metrolla ja raitiovaunulla, mutta myös muutama kävely askel tuli otettua. Matkaan mahtui kaikenlaista, raitiovaunussa oli huutava humalainen, joka keskittyi huorittelemaan kuuloetäisyydellä oleville naisille.

On tietysti täysin ymmärrettävää, että julkisissa saa varautua siihen, että kohtaat kanssamatkustajia. Toisaalta tämän päivän matkoista vain yksi meni seisten. Raitiovaunu ruuhka-aikaan on melkoisen täysi ja siellä saa ihan oikeasti varautua siihen, että kosketuksia tulee täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen sitä paitsi täysin varma, että senkin tyttösen ei ollut tarkoitus minua yhtä kiihkeästi halailla.

Metro on kuitenkin aina varma paikka kun haluaa ihmeellisiä ja uusia kokemuksia. En ole koskaan aikaisemmin tajunnut, että ihminen voi oikeasti hikoilla jugurtin hajuista hikeä. Hämmentävä kokemus ja mietin hetken aikaa tuliko se juuri ostamastani tuorejuustosta. Ei tullut, haju hävisi heti kun kyseinen miekkonen jäi pois Puotilan asemalla.

Kokemuksena yksityisautoiluun verrattuna, voittaa autoilu mukavuudessa kymmenen nolla. Kukaan ei istu vieressäsi ellet ole itse kyytiä tarjonnut. Autossa ei ole ominaishajua, ellei lasketa uudesta autosta huokuvaa tuoksua. Musiikki on useimmiten sitä mitä haluat kuunnella. Tässä kohtaa pitäisi tietysti kommentoida, että kannettavalla soittimella pystyy kyllä eristämään itsensä muusta ympäristöstä myös metrossa. Penkki on huomattavan paljon parempi ja sinulla on aina auton paras paikka käytössäsi.

Toisaalta julkisillä pääsee ruuhkassa eteenpäin. Aamun asiakaskäynti olisi ollut käytännössä mahdoton omalla autolla. En olisi yksinkertaisesti päässyt eteenpäin. Kaikki autot seisoivat paikallaan ja kuljettavat viihtyivät omassa yksityisessä tilassaan.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Poikkeava, epänormaali

Minua on tänään syytetty eräässä maamme johtavassa julkaisussa, poikkeavaksi ja epänormaaliksi. Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo, yleistää jokaisen aseista ja metsästyksestä kiinnostuneen poikkeavaksi.

Kyseessä on kohtuullisen rankka mainosbuffi, enkä tiedä olenko yhdenkään toisen kirjan mainostamisessa nähnyt käytettävän yhtä raflaavaa lausuntoa. En tietenkään saisi provosoitua noinkin ilmiselvästä provokaatiosta, mutta se pistää kuitenkin miettimään. Miksi noinkin korkeasti koulutettu ihminen, niputtaa noin 300 000 metsästäjää yhteen nippuun? Onko taustalla syvällistä pohdintaa siitä, että metsästys yhdistävänä tekijänä riittää leimaamaan nuo 300 000 ihmistä (joista 5% naisia) epänormaaleiksi? Eikö samalla mittatikulla voida mitata jokainen ajokortin omistaja ja alkoholia joskus maistanut ihminen rattijuopoksi.

Yleistykset ovat aina helppoja, mutta kun niitä lausutaan totuuksina, pitäisi jokaisen arvostelukykyisen ihmisen hälytyskellojen soida. Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo tuollaista puhetta. Ei se, että on kiinnostunut aseista voi yksioikoisesti oikeuttaa tappajan leimaan. Sitä paitsi Haapasalo unohtaa täysin kalastuksen, joka on parhaimmillaankin vain törkeää eläinrääkkäystä. Miksi Suomi siis sallii kalastuksen ja perhosten keräilyn. Kumpikin on harrastus pohjautuu puhtaasti tappamiselle. Meneekö raja kuitenkin juuri siinä tappamisessa, pitäisikö se poistaa kokonaan?

Toisinaan tuntuu, että nykypäivän kaupungissa asuva ihminen on niin täysin erakoitunut elävästä luonnosta, että hän unohtaa elämän kiertokulun. Elämä pohjautuvan kuolemalle. Me kaikki olemme elossa vain toisen luontokappaleen kuoleman ansiosta. Tämä on niin vankka totuus, että edes kasvissyöjien on turha väittää vastaan. Elävä kudos vaatii energiakseen toista elävää kudosta, tuli se sitten muoviin pakatusta jauhelihasta tai Brasiliasta kasvaneesta banaanista. Meidän fysiologia ei toimi pelkällä vedellä ja kivillä.

Kyse ei siis voi olla tappamisesta, vaan aseista ja niiden pahuudesta. On totta, että lähes jokaisella aseella pystyy tappamaan ja se onkin aseiden historian perusta. On kuitenkin typerää väittää, että ampumisen tarkoitus on aina eläimen tappaminen. Sellainen väite osoittaa vain puhujan oman tietämättömyyden ja asettaa kyseenalaiseksi koko henkilön objektiivisuuden. Olen ampunut varmasti tuhansia kertoja erilaisilla aseilla ja vain pieni murto-osa näistä on ollut kohti toista elämää olentoa kohti, siis tappamistarkoituksessa. Voin huoletta sanoa, että korkeintaan yksi promille ampumistani laukauksista on ammuttu tappamistarkoituksessa. Kaikki muut on ammuttu enemmän tai vähemmän tarkkuusammunnan mielessä; olenko minä tarpeeksi taitava. Uskon, että samankaltainen suhde löytyy jokaisen metsästäjän ja aseista kiinnostuneen henkilön taustalta. Joiltakin se puuttuu kokonaan.

Onko tappaminen hyvä harrastus? Ei varmasti jos kysyjä yhdistää tappamisen viihteeseen ja huvitteluun. Metsästys pelkän tappamisen vuoksi ei oikeastaan edes ole metsästystä. Suomalaiseen metsästyskultturiin on aina kuulunut syvä arvostus riistaeläimiä kohtaan ja jokainen metsästystä harrastanut tietää sen syvän halveksunnan jota osoitetaan ns. tappajille. Metsästyksessä riista on osa elämää, se luovuttaa oman ruumiinsa metsästäjän elämän ylläpitämiseksi. Tietenkään ei yhdenkään suomalaisen enää tarvitse metsästää hengissä pysyäkseen tai lihaa saadakseen, mutta se on elävä jatkumo esihistoriastamme. Sitä paitsi, kuinka metsästys voi olla epänormaalia jos toisessa vaakakupissa on broileritehtaat ja tuhansien nautojen automaatisoidut navetat?

Kumpi on oikeastaan luonnon kiertokulkua, se että riistaeläin kohtaa kuolemansa vapaassa luonnossa vai teurastamon betonilattialla? Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri sen takia, että se on luonnollinen osa ihmisen evoluutiota. Me olemme kehittyneet saalistajiksi ja metsästys on meille luonnollinen tapahtuma.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Pieni pala suklaata

Ajoin perjantaina töistä päästyäni suoraan Porvooseen ja kävin ostamassa suklaata. Ajatus kävi mielessäni jo aikaisemmin viikolla ja kotimatkalla se tuli uudestaan mieleeni, hyvä niin. En ostanut montaa suklaakonvehtia, mutta kuitenkin riittävästi. Kuvassa enää kolme jäljellä. Vaalea on salmiakkia, toinen tumma on lakritsia ja kolmas rommirusinan makuinen. Salmiakki on ehkä onnistunein, mutta erot ovat pieniä. Hintansa arvoisia ne kuitenkin ovat.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Vain kevyt kosketus

On ihmeteltävä korkeimman oikeuden tämän perjantain tuomiota, jonka mukaan oikein tehty poikalapsen ympärileikkaus ei ole rikos. Eikö tuota tuomiota voida tulkita myös niin, että uskonnonvapaus on asetettu ruumiillisen koskemattomuuden edelle?

Tuntuu kovin erikoiselta, että alaikäisen lapsen ruumiiseen saa tehdä korjaamattomia merkkejä perinteen ja uskonnon nimissä. Mitäpä jos lapsi kasvaessaan vieraantuu vanhempiensa uskonnosta? Käsittääkseni esinahkaa ei saa kovin helpolla takaisin, liekö täysin mahdotonta. Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuomioon saadaan, kun sitä tarkastellaan tasa-arvon näkökulmasta. Tyttöjen ympärileikkaus on ja pysyy edelleen rankaistavana tekona, käsittääkseni se rinnastetaan törkeään pahoinpitelyyn. On tietysti totta, että tekona naisen ympärileikkaus on radikaalimpi kuin miehellä, mutta kyse on periaatteesta. Kumpaakin voidaan perustella aivan samoin argumentein, ikivanha kulttuurisidonnainen riitti.

Silti mies on tässä asiassa erilaisessa asemassa kuin nainen, nyt jopa korkeimman oikeuden asettamana. On totta, että oikein tehtynä mies pystyy elämään elämänsä ilman ongelmia, mutta käytännössä puhutaan kuitenkin esinahan irtileikkaamisesta. Se jos mikä on sukupuolielimien silpomista. Ongelmalliseksi päätös muuttuu kun asiaa aletaan käsittelemään periaatteiden tasolla, käytännössä miehen ja naisen ympärileikkaus kun kuitenkin on kaksi täysin erilaista asiaa.

Eniten minua tässä asiassa ihmetyttää juuri tuo uskonnon ja kulttuurin asettaminen fyysisen koskemattomuuden edelle. Onko lapsen tatuointi sallittua ja hyväksyttävää jos molemmat vanhemmat ovat tatuoineet omalle iholleen kuvan enkelistä ja paholaisesta? Eihän tatuointikaan ole oikein tehtynä vaarallista ja auttaa lasta sopeutumaan omaan tatuoituun perheeseensä.

Syyskuussa joensuulainen aviopari tuomittiin 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen lasten tukistamisesta. Vanhemmat pitivät tukistamisia, luunappeja ja läimäytyksiä oikeutettuna hätävarjeluna tai pakkotilatekona. Raamattua tuntevat muistavat mitä Sananlaskujen kirjassa sanotaan lasten kasvatuksesta, "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" (Snl. 13:24). Eikö tämän perjantain tuomion mukaisesti joensuulaisparille ole oikeus vaatia oman tuomionsa kumoamista? Ruumiillinen kurittaminen kun näyttäisi olevan ikivanha kristillinen traditio ja oikein tehtynä edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Puhumattakaan siitä, että luunappi puuttuu lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen vain vähäisesti.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Ruotsiin!

Ensi kesänä Ruotsiin. Suomen U-21 jalkapallojoukkue selvitti tiensä ensi kesän EM-finaaliturnaukseen. Turnaus pelataan 15-29.6.09 Ruotsissa, sinne on siis mentävä.

Kiitos joukkueelle. Tunnelma on upea.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Autiosaaren kirjasto

En normaalisti edes ajattele kirjoittavani tänne mitään tähän aikaan vuorokaudesta, mutta en saa unen päästä kiinni. En ole täysin varma mistä se johtuu, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että katsoin hetken aikaa Tom Hanksin Cast away elokuvaa. Ainoastaan sen alun verran, mutta ilmeisesti siinä oli tarpeeksi kiihdyttääkseen mielikuvitustani. Huomasin pyörittelevän mielessäni ajatusta autiosta saaresta ja mitä kirjoja minä sinne ottaisin nykyisestä kirjahyllystäni.

Onhan tuo koko ajatus hyvin absurdi, mutta ryhdytään tähän mielikuvitusleikkiin, ne ovat useimmiten hauskoja. Laskin itse asiassa aikaisemmin viikolla montako kirjaa minulla oli tuossa kahdella hyllyrivillä ja sain muistaakseni yhteissummaksi 67 kirjaa. Voin tietysti olla väärässä ja sen tiedän joka tapauksessa faktaksi, että se ei ole täydellinen luku. Minulla on vielä kirjoja joita en ole tuohon hyllyyn asettanut. Hyllytilaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Palatakseni kuitenkin tuohon absurdiin ajatusleikkiin. Koska leikissä kuuluu useimmiten olla jotkut rajat, niin minäkin rajaan tämän leikin ainoastaan viiteen kirjaan. Mitkä viisi kirjaa ottaisin mukaani autiolle saarelle nykyisestä kirjakokoelmastani?

1. Platon - Valtio
- Ehkä hieman hienosteleva alku, mutta olen ostanut tuon kirjan itselleni muutama vuosi sitten ja en ole päässyt juuri alkua pidemmälle. Kirjanmerkki on suurin piirtein ensimmäisen neljänneksen kohdalla, mutta se ei takaa, että olisin oikeasti tajunnut senkään vertaa. Teksti on kohtuullisen monimutkaista ja se vaatisi keskittymistä mitä minulla ei ole ollut silloin kun sitä olen lukenut. Kirja on kuitenkin yksi länsimaisen sivistyksen peruspilareista ja vaatisi aikaa ja keskittymistä.

2. Väinö Linna - Sotaromaani
- Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, kuten varmasti kaikki muutkin suomalaiset miehet. Se varmasti kuuluu kasvatukseen ja on tärkeä osa tätä kansakuntaa. Kirjaa en sen sijaan ole edes aloittanut. Ostin myös sen jo joitakin vuosia sitten, mutta olen tarkoituksella säästänyt sitä. En osaa sanoa mihin hetkeen, mutta se on kuitenkin vielä tulossa. Uskoisin, että autiolla saarella se heti koittaisi ja lukisin kirjan josta varmasti pidän suunnattomasti.

3. Olli Aulio - Suuri retkeilykirja
- Kyseessä on enemmänkin opaskirja kuin mikään sivistyksen riemuvoitto. Vaikka onhan retkeilykin eräänlaista sivistystä, fyysisen luonnon arvostusta ja kykyä selviytyä oikeassa elämässä. Uskoisin, että kirja jossa on satoja sivuja erilaisia vinkkejä ja ohjeita luonnossa selviytymiseen puolustaisi paikkaansa autiosaaren viiden kirjan kirjastossa.

4. Nuwás - Runoja kaduilta ja kapakoista
- Runoja en varsinaisesti ole koskaan oppinut ymmärtämään. Minun sivistykseni on vaillinainen ja suurin osa kielenkäytön mestariteoksista ovat minulle vain käsittämättömiä lauseita. Nuwás on kuitenkin kirjoittanut jotain mikä on niin taidokasta, että kaltaiseni lahjaton osaa sitä arvostaa.

5. Francesca Rochberg - The heavenly writings
- Kyseessä on taas kirja joka odottaa vielä oikeaa lukuhetkeä. Olen aina ollut kiinnostunut kadonneista kulttuureista ja toisessa elämässä minusta olisi tullut arkeologi. Jokin minua vetää puoleensa ihmisissä joista ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin pölyä ja kirjoituksia. Babylonialaiset osasivat elää elämänsä sivistystasolla, jonka saavuttamiseen meiltä muilta on mennyt tuhansia vuosia. Kirja kertoo tutkimuksesta ja perustelluista olettamuksista heidän tieteensä pohjasta, eli maailmankaikkeudesta. Heidän elämänsä tuli jumalilta ja niiden merkit olivat luettavissa tähdistä. Voiko parempaa kirjaa olla autiolle saarelle, jossa viihteestä vastaavat nuotion liekit ja universumin tähdet?

torstai 9. lokakuuta 2008

Craving for Nick Cave

For these past few days, I've craved for Nick Cave. Don't have a clue where the urge came from but I don't mind it at all. Nick has always been a special performer and his music is something that won't grow old. Just yesturday I went thrue my cardbord box, filled with DC's to find my copy of Murder Ballads. You would never know that my taste in music is such high class. Please find candy for your consciousness below:

tiistai 7. lokakuuta 2008

Embarassement and perfection

I felt embarassed today when realising that I was at McDonald's, having a brunch with cheeseburger menu and light cola. It suddenly felt awkward and stupid to be there and eat what I was eating.

We have this option of having lunch coupons from our employer and only paying a small amount of the total value of that coupon. If my memory serves me right, every 7,50 euro coupon costs me around five euros, so using them is an noticable advantage. It can save you a lot of money if you just use them and dine out, but I tend to use them as a small treat for myself as they are valid pretty much every where. Beign able to eat outside with out using "real" money feels nice and enjoyable.

While eating it struck me hard, that 7,50 euros is nowdays such a small ammount of money, that McD is pretty much the only place where you can buy yourself a meal with just one coupon. And actually that was the only reason that I ended up in the McD at the first place. It felt like the small enjoyment that I had, had been ripped out and replaced with junk.

The whole idea of those coupons has been downgraded now when the inflation has hit the food prices and you can't get anything decent with the same amount that you did a year ago. Earlier the 7,50 euros was still a small ammount, but you could get by with it, if you kept your eyes open. Now it's only agreeable in fast food joints. I don't want to spend my money on hamburgers and potatoes fried in vegetable oil.

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Going to an art exhibition is always a two bladed sword. On the other side you get so see works of perfection and admire something that lacks nothing. While on the other hand, you slice open your soul and understand you own imperfection. It takes courage to go out and see something done the way that is unreachable for yourself. Especially when it is something you enjoy doing.

I saw the Mount Fuji off Kanagawa or simply know as The Wave (Suuri aalto) in western cultures. It was magnificent and I can't imagine how lucky I was to be able to see it in Ateneum here in Helsinki. The whole exhibion "Hokusai & Hiroshige - Matkalla Edoon" (Hokusai & Hiroshige - On a road to Edo) is part of an anniversery year of Ateneum and is showing prints that are outside of Japan for the very first time.

These small little woodblock prints were absolutely astonishing, I have no problem of imagining how the western world reacted when they were first shown. The colors are brilliant and every image looks like it's made of tiny little jewels and precious stones. At the same time they manage to resemble comic books and are so easy to look at, that you can't help smiling. In my mind the whole genre of comic books found their true ancestory and it really did raise the bar. It is now so clear to see where does the manga art come from and learn to appriciate it more.


I didn't buy the exhibition catalogue, even when it wasn't really that expensive. I just slipped it through and thought that the quality of the images wasn't as good as hoped. I could be wrong with that impression, but still decided not to get it. Instead I invested in these tiny post card size pictures. From what I understand this is the same post card packet that is sold in the Tokyo National Museum. It actually reads so in the white wrapping paper, so I'm confident with my understanding. The images are sealed in these lovely blue covers and looks much more exotic than the catalogue. My life is now a tiny bit closer to a perfection.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Retkeilyä

Viime viikonloppu oli täynnä retkeilyä. Lauantaina Tallinnassa ystävä M:n kanssa ja tuli taas todettua, että vaikka kaupunkiin ei voi oikein eksyä niin ei siellä silti oikein tiedä miten minnekin pääsee. Kyllä meistä kumpikin noin suurinpiirtein tietää missä Stockmann on, mutta ei sitä vain löytynyt. Tiedä sitten oliko se mikään suuri menetys, mutta hieman se harmittaa sillä sen piti kuitenkin olla koko reissun yksi tärkeimmistä kohteista. Viimeksi sieltä löytyi fiksu pullo viskiä ja nyt jäi kokonaan näkemättä.

Pikallisissa kaupoissa tuli sen sijaan käytyä kun ovat helpommin löydettävissä, mutta mitään todella kiinnostavaa ei löytynyt. Oli siellä muutama oikein fiksu neule, mutta ne eivät olleet tehty minun vartalolleni. Harmillista, mutta minkäs teet. Kauluspaitoja oli kanssa, mutta alennus koski vain kaupan alennuskortin omistajia ja minulla ei sellaista tietenkään ole. Nekin siis jäivät sinne.

Koko reissun parhaimmat annit olivat sitten jossain muualla kuin kaupoissa. Ystävä M oli oma itsensä ja hänen kansaan meillä riittää aina keskusteltavaa. Sain lyhyen yhteenvedon Hangon kunnallispolitiikasta ja miten asiat makaavat siellä suunnalla. En oikein osaa suhtautua siihen kaupunkiin ainakaan tällä hetkellä vaikka olenkin siellä viettänyt niin suuren osan elämästäni. Ehkä asian tekee hankalaksi se, että sillä paikalla ei oikein ole asemaa elämässäni tällä hetkellä. Käyn siellä vain kääntymässä ja mitään todellista syytä siellä käymiselleni ei ole. Asia olisi täysin eri jos omistaisin paikasta kesäasunnon tai jotain muuta pysyvämpää.

Tallinnasta käteen jäi purkillinen salmiakkieläimiä, hammasharja, oliiviöljyä, valkosipulijauhetta ja mehiläisvahakynttilöitä. Löysin kynttilät ortodoksisesta katedraalista missä ne olivat halvempia kuin pienet kivet. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin, mutta toisaalta saahan niitä varmasti täältäkin. Ja jotain mitä ei ole liikaa arvostaa enemmän kuin sellaista mitä voi tuhlata aina kun mieli tekee. Muuten matka oli aika tyhjänpäiväinen. Mitään todella mainittavaa ei ollut, ruoka oli hyvää ja kehuista päätellen M sai pitkästä aikaa parasta kanaa. Hyvä juttu.

Sunnuntai olikin sitten viikonlopun toinen matkapäivä, tällä kertaa Turkuun. En ole oikein koskaan todella käynyt siellä vaan aina pysähtynyt ja lähtenyt takaisin ennen kuin on kunolla ehtinyt kissaa sanomaan. Tällä kertaa olisin ehtinyt, mutta silti sekin jäi tekemättä. En lopulta tutustunut kaupunkiin kuin parin kilometrin verran, kävelemällä Aurajoen rantaa ensiksi torin vierestä alas ja sitten aivan rantaa myöden takaisin ylös. Huolimatta siitä, että minun ylitseni meinattiin ajaa heti ensimmäisellä suojatiellä oli tunnustettava kaupungin viehättävyys.

Onhan kyseessä vanha ja historiallinen kaupunki, mutta en oikein ollut osannut odottaa tuollaista. Minulle tuli väistämättä mieleen Göteborg, Tukholma tai jopa Kuopio sillä kaupungista henki jotain omaa ja ainutlaatuista. Kuuntelin paljon paikallisten miesten puhetta ja veneily tuntui olevan kärkipään aihe eilen sunnuntaina. Huolimatta siitä, että suurin osa kuuntelusta tapahtui Veritas stadionilla. En osaa tässä pukea sitä sanoiksi, mutta jokin minua siinä kaupungissa viehätti. Haluaisinko asua siellä? En tältä istumalta osaa sanoa, mutta onhan se mahdollista. Pois suljettua se ei ole ja minun kirjoissani se merkitsee yleensä jo aika paljon. Johtuiko se muuten minusta vai oliko Turussa normaalia tiheämmässä erilaisia grilli ja kebab paikkoja?

Koko Turun reissun tarkoitus oli käydä käydä neiti T:n kanssa katsomassa jalkapalloa, FC Inter Turku vs. FC Honka Espoo. Valitettavasti neiti T oli kehittänyt itselleen aika ikävän taudin ja oli parasta jättää hänet kotiinsa sairastamaan. Itse asiassa oli todennäköisesti muutenkin hyvä ratkaisu, sillä vaikka peli itsessään oli yksi parhaimmista mitä Suomessa olen nähnyt, oli sade todella märkä kokemus. Penkkirivillä kuusi, katsomon kattona oleva lippa on pelkkä huono vitsi jos ilmassa on edes pieni tuulen hekäisy. Eilen sitä oli melkein yhtä paljon kuin sadetta ja kokemus oli todella märkä ja melko hyinen.

Peli itsessään oli kuitenkin todella hyvä, molemmat joukkueet jaksoivat pelat maata pitkin huolimatta märästä ja varmasti todella raskaasta nurmesta. Tasatulos oli ottelun tapahtumien kannalta oikeidenmukainen, sillä kummallakin oli omat paikkansa maaliin. Yksikään veto ei kuitenkaan tällä kertaa osunut. Sääli, sillä olin lyönyt 10 euroa Hongan puolesta vetoa.

Mitään otteluraporttia en tule tähän kirjoittamaan, mutta en voi olla kuin ihmettelemättä Hongan Haaralan pelaamista, sillä se ei todellakaan ollut kovin hyvää eilen sunnuntaina eikä torstaina UEFA Cupin ottelussa. Toivottasti kyse on vain hetkellisestä kuopasta, sillä pelaaja on muuten ihan hyvä. Muita mieleen jääneitä pelaajia olivat Hermanni Vuorinen ja Interiltä Sami Sanevuori ja Domagoj Abramovich. Yksittäisten pelaajien esiinnostaminen on vaikeaa, sillä kumpikin pelasi hyvin joukkueena. Todella harvinaista kotimaisessa jalkapallossa ja odotan molemmista joukkueista vielä paljon.

Sen verran jouduin muuten antamaan periksi ennen ottelua, että ostin itselleni FC Inter Turun kaulaliinan. En muistanut ottaa mukaan edes JJK:n huivia ja ottelun ajaksi oli pakko saada jotain kaulan ympärille. Olisin todennäköisesti sairastunut itsekin jos en olisi sitä ostanut, mutta mikäs siinä. Todella tyylikäs huivi ja onhan minulla selvät siteet Interiin. Olen ollut kaksi kertaa työharjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla, joten pakkohan minun on sitäkin joukkuetta kannattaa.

tiistai 30. syyskuuta 2008

En minä tiedä

Ehkä olisi syytä huolestua, mutta todennäköisesti en vain osaa ottaa tuota Yhdysvaltain pankkikriisiä niin konkreettisesti kuin pitäisi. Olen toki seurannut uutisointia aivan kuten suurin osa muistakin uutisia seuraavista kansalaisista, mutta koko kriisi tuntuu kovin epärealistiselta. En yksinkertaisesti osaa suhteuttaa sitä hätää omaan elämääni, sillä en todennäköisesti koskaan tule näkemään pankkitililläni edes kuusinumeroisia lukuja. Tuohon suhteutettuna sadat miljardit dollarit eivät tunnu todellisilta luvuilta.

Aivan kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, missä tuollaiset ongelmat eivät ole todellisia. Itse asiassa laitan ne usein samaan kategoriaan kuin sen menttaalimasturbaation, jota harrastan ostaessani lottokupongin. Mitä jos voittaisin miljoonan ja miten sen käyttäisin. Ainahan sen miljoonan joku kuitenkin voittaa, mutta silti se pysyy vain haavekuvina.

Miten tuohon tilanteeseen edes pitäisi varautua, ostaa lisää purkkiruokaa sen ydinsodan varalla olevan lisäksi vai siirtää kaikki käteinen raha kultakolikoiksi? Mitä minä voin konkreettisesti tehdä suojatakseni itseäni sellaiselta uhalta, jota en edes käsitä todelliseksi? Ainoastaan se kultakolikko kuulostaa edes kaukaisesti fiksulta ajatukselta. Kullan arvo kun on koko ihmiskunnan historian ajan ollut suurempi, kuin pienen palan paperia.

Kyseessä on kuulema toiseksi suurin pankkikriisi sitten 30-luvun suuren laman. Tietääkseni silloin ihmiset tekivät kaikenlaista kovin epätoivoista, menettivät omaisuutensa ja sen myötä kiinnostuksensa hengitystä kohtaan. Mielessäni on tietysti tuo 90-luvun lama, josta tuli vuosiksi arkinen osa nuorta elämääni. Tuntui kun se olisi ollut pitkän aikaa yhteiskunnan normaalitila, en edes muista selvästi millaista elämä oli ennen 90-luvun lamaa. Minulle 80-luvusta on jäänyt mieleen Neuvostoliitto, Dallas, ikuisuuden mittaiset kesät ja kamalan väriset vaatteet. Niiden jälkeen tuli laskusuhdanne ja heti perään rysähdys. Itse asiassa minulla on vieläkin jonkun toisen entistä omaisuutta joka on myyty pakkohuutokaupassa parempiosaisille. Kiitos vain niistäkin. Benelli on edelleen todella hieno ja upea.

Tarkoittaako tuo USA:n kriisi sitä, että täälläkin lama on vain seuraavan kulman takana? Huolimatta ettei mikään kriisi koskaan vaikuta Suomeen suoranaisesti vaan aina välillisesti.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Kansainväliset standardit

Taidan olla Suomen Palloliittoon yhteydessä ja tehdä esityksen kotimaisen jalkapalloilun eteenpäin viemiseksi. Vaadin perusteltua kannanottoa miksei kotimaisessa Veikkausliigassa voida siirtyä kansainvälisen mallin mukaiseen puoliaika tapahtumaan.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Uusi ajatus

Taisin juuri keksiä yhden uuden liikeidean. Hmm.. jännittävää, sillä se ei ole näin viiden minuutin pyörittelyn jälkeen yhtään huono ajatus. Pitää miettiä vähän lisää ja pähkäillä enemmän.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Tyhjänpäiväistä kirjoitusta

Tekisi mieli kirjoittaa lista niistä asioista joita tällä hetkellä haluaisin. Pelkään vain, että siitä tulisi liian pitkä ja osoittaisi huonoa makua, sillä en varsinaisesti tahdo maailmanrauhaa tai kymmentä miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen. Lista olisi paljon konkrettisempi ja täynnä asioita jotka eivät välttämättä merkitse kenellekkään muulle juuri mitään. Esimerkiksi veitsenteroitin olisi kova sana, ei sellainen Fiskarsin vedettävä vaan ihan oikea timanttisauva. Vai millä nimellä ne nyt tunnetaan, sellainen sauva jonka avulla voi teroittaa veitsen tiettyyn kulmaan.

Olen myös tuskastunut tuohon pikkuiseen Nikoniin joka minulla on. Se kuvaa liian paljon epätarkkoja kuvia ja en jaksa uskoa, että ne ovat kaikki omaa syytäni. Jotain siinä täytyy olla vialla, sillä olen yrittänyt olla niin hiljaa paikallani kuin mahdollista. Toinen tosiasia on kuitenkin se, että sen ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä sellaiseen kuvauskohteisiin joita minä mielelläni kuvaan. Ei sillä, että ne olisivat muutenkaan mitään kovin erikoisia tai mieleenpainuvia, mutta silti se harmittaa etteivät ne onnistu.

Kaiken tuon voisi korjata ostamalla uuden kameran, mutta tuntuu siltä, että EUR 900,00 pelkkään kameran runkoon sijoitettuna on aika paljon rahaa. Sillä saisi melkein kaksi tonnia vehnäjauhoja ja yli neljäsataa suklaalevyä. Toisaalta kunnollinen kameran runko on elämän aikainen ostos. Aikaisempi kamera toimii edelleen mainiosti ja ensimmäinen järjestelmäkamera mikä minulla on jopa vuoden vanhempi kuin minä olen. Tuolla laskukaavalla kameran runko maksaisi alle EUR 20,00 / vuosi, jos olen keskimääräinen mies.

Sain muuten loppuviikosta taas uuden kirjan itselleni. Tilasin netistä seuraavan opuksen: The Box: How the Shipping Container Made the World Smaller and the World Economy Bigger. En ole vielä päässyt kuin sivulle 17, mutta todennäköisesti aika jännittävä kirja tiedossa, vaikka en hirmuisesti osaa odottaakaan kyseisen kirjan juonelta. Todennäköisesti kirja jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa kirjahyllyyn odottamaan parempaa hetkeä. Lainaamosta minulla on menossa Andrian Goldsworthyn Rooman puolesta: Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Olen nyt päässyt puoleenväliin kirjaa ja en ole täysin tyytyväinen. Kieli on sujuvaa ja tekstistä huomaa välitömästi kuinka taitava kirjoittaja on, mutta itse sisältö ei vastannut odotuksia. Tuntuu kuin kirja olisi kustantajan rahastus lukijoiltaan, tunnetun asiantuntijan ja aikaisempien menestyksien kustannuksella. En minä epäile hetkeäkään etteikö Goldsworthy tuntisi tutkimusaihettaan läpikotaisin, mutta missään nimessä kirja ei ole mukaansa tempaava tai paras tuntemani kirja sotahistoriasta. Olen lukenut liian paljon, jotta antaisin anteeksi pintapuoliselle luettelolle muinaisista kenraaleista. Kirjassa käydään läpi lähes 800 vuotta Rooman sotahistoriaa ja kirja, joka on alle 500 sivua lyhyt on selvää että suurin osa kenraalien teoista on kirjoitettu kuin kesken juoksun.

Mitä muuta minä tahtoisin? Kirjahyllyn, uudet verhot keittiön ikkunaan ja mahdollisuuden nähdä FC JJK ensi kaudella liigassa.

torstai 25. syyskuuta 2008

Ajatuksia UEFA Cupin ensimmäiseltä kierrokselta

Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan jalkapalloa ihan livenä. UEFA Cupin ensimmäisen kierroksen toinen osaottelu pelataan Helsingissä, huolimatta ettei FC Hongan kotikenttä ole pääkaupungissa. Espoon ongelma on siinä ettei siellä ole riittävän laadukasta jalkapalloareenaa ja kotimaisen jalkapalloilun toiseksi kuumin joukkue joutuu pelaamaan europelinsä ties missä. Tällä kaudella pelataan kolmella eri kotikentällä ja onhan se aavistuksen hassua, mutta ymmärtäähän tuon kun käy Tapiolan Urheilupuistolla. Se ei vain ole kovin laadukas areena eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Torstaina tulee vastaan espanjalainen Racing Santander ja mikä tärkeintä, ottelupari on vielä täysin auki. Olihan vierastappio yhdellä maalilla huono, mutta siitä huolimatta peli on voitettavissa. Kaksi maalia vierasjoukkueen maaliin takaa suoran jatkoon pääsyn ja 1-0 tulos rankkarikisan. Olen joka tapauksessa tavattoman ylpeä jo tästä saavutuksesta, harva kotimainen jalkapallojoukkue on menestynyt europeleissä yhtä hyvin kuin Honka tähän mennessä. En ota kantaa onko minussa piiloespoolaista, mutta onhan tuo tavattoman upeaa koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Se osoittaa, että täältäkin on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin ja oikeasti pelata Euroopassa. Ajattelen asiaa ensisijaisesti ulkomaalaispelaajien näkökulmasta, Suomi ei tule koskaan olemaan päätavoite yhdellekkään vierasmaalaiselle jalkapalloilijalle. Jos kuitenkin pystymme osoittamaan, että täältä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja luomaan rahakasta uraa suuremmilla kentillä, tuo se varmasti tänne yhä laadukkaampia pelaajia. Kotimaisen jalkapallon tason on ehkäpä aliarvostettua ja se kaipaisi nostamista. Tehokkain tapa siihen on menestyminen arvokisoissa, niin seura- kuin maajoukkuetasolla.

Kotimaisten seurojen menestyminen ulkomailla vaatii laadukkaita pelaajia ja menestyminen Euroopassa lisää mahdollisuuksia heidän houkuttelemisessa. Samalla tavalla kuin kotimaisessa jääkiekkoilussa pelaa tasaisin väliajoin maailmanluokan pelaajia. Se on heille varteenotettava väylä suurempiin ympyröihin. Kotimaisen Veikkausliigan pitää pystyä olemaan samanlainen porras suurempiin ympyröihin.

Onko Hongalla oikeasti mahdollisuuksia ensi viikon torstaina? Tietysti on, mutta en usko niiden olevan kovin hyvät. Ehkä 25 - 30% luokkaa, sillä kyllä tasoero on aidosti olemassa. Ei viime kaudella Espanjan Liigassa kuudenneksi yltänyt seura voi olla huono. Samanlainen haaste se kuitenkaan ole kuin esimerkiksi Real Madrid.

Hyvin pajon riippuu ensimmäisestä maalista jos Racing tekee vierasmaalin tarkoittaa se melko varmasti leikin loppua Hongalle. Kolme maalia voi nimittäin olla vähän liikaa, mutta kaksi on mielestäni vielä siinä rajoilla. Nopea maali espoon ylpeydelle ja hurmos voi viedä UEFA Cupin lohkovaiheeseen ja se olisi jotain historiallista.

Melkoinen peli tulossa..

maanantai 22. syyskuuta 2008

NFL

Laskin juuri, että seuraavaan Super Bownliin on palttiarallaa viisi kuukautta. En malttaisi odottaa, sillä edellinen oli aivan uskomattoman upea. Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen New York Giants voitti SB:n ja pitihän minun mennä ostamaan itselleni mestaruuspaita. Sellainen tummansininen t-paita, missä komeilee Giantsin logo ja mestaruusteksti. Onhan se aika turha, mutta olin luvannut asian itselleni.

Minulla ei ole tälläkään kertaa aavistustakaan mitkä ovat alkaneen kauden voimasuhteet ja mitkä joukkueet edes sarjaa pelaavat. Sen verran heikoissa kantimissa myseinen laji ja sarja täällä pohjolan perukoilla on, että otteluita ei näe edes jälkilähetyksenä. Sääli sinällään, sillä ei taida olla toista yhtä hyvin televisioon sopivaa urheilulajia. En ainakaan ihan heti sellaista muista, mutta minkäs teet. Sentään näyttävät SB:n ja vielä suorana; tietäähän se valvomista, mutta on se aina ollut sen arvoista.

Löytyihän tuolta ainakin 32 joukkuetta. Dallas Cowboys on ainakin tuolla listalla ykkösenä, mutta minä olen tietysti sitä mieltä, että G-miehet voittaa toisen perättäin ja aloittaa uuden dynastian. Go Giants Go!

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Kolme palaa paratiisia

Nyt se on sitten virallista, että kalastusharrastus on jälleen aktiivinen osa elämääni. Kävin tänään toisen kerran viikon sisällä kalassa, sillä lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Hankoa. Ystävä M oli maininnut hankkineensa virvelin jo aikaisemmin kesällä, mutta kalaan ei vain ole päästy kertaakaan aikaisemmin. Sen kyllä näki M:n toimista, sillä jouduin opettamaan oikean heittotekniikan käytännössä alusta alkaen. Sen verran luonnonlahjakkuutta oli kuitenkin mukana ettei rautalankaa juuri tarvittu, suurimmat vaikeudet liittyivät kokemattomuuteen. Asia joka korjautuu kyllä itsestään.

Yllättävä miten monelle siiman oikea aikainen vapauttaminen avokelalta tuottaa vaikeuksia. Ehkä siinä on joillekin vain liikaa ajattelua, vaikka kyseessä pitäisi olla täysin rento ja harkitsematon liikesarja. Olin todella tyytyväinen ettei ystävä M:llä ollut tässä minkäänlaisia ongelmia. Siima irtosi aina oikeaan aikaan ja siitä ei tarvinnut edes mainita.

Kalaa tuolla reissulla ei tullut, enkä sitä edes odottanut. Sää oli yksinkertaisesti liian hieno, että kala olisi ollut todella syönnillään. Onkin itse asiassa aika yllättävää, että M:llä oli hetken aikaa kala kiinni ja minullakin yksi tärppi. Unohtamatta tietenkään niitä viittä ahventa jotka seurasivat punertavaa ahvenlippaa iskuetäisyydeltä. Eivät kuitenkaan napanneet kiinni. Eikä niin välistä sillä, olivat sitä paitsi todella pieniä. Korkeintaan 200 grammaisia. Tuo on sitten minun silmämääräinen arvio ja paremman puutteessa saa kelvata.

Hauska reissu ja olin täysin unohtanut miten hienoa meren ääressä oleminen oikeasti olikaan. Raikas ilma, uskomattoman kaunis auringon paiste ja se laineiden liplatus. Siinä kolme palaa paratiisia.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Sata koukkua lattialla

Viime lauantain kalareissu poiki sitten muutakin kuin sen yhden hauen pulikan. Lähden huomenna sunnuntaina käymään tuolla etelässä ja otan virvelin ja laatikollisen uistimia mukaan. Tarkoitus on enemmänkin meditoida virvelin kanssa kuin oikeasti saada kalaa. En nimittäin jaksa uskoa, että kala on otillaan, vaikka olisihan se hauska saada syötävän kokoinen jalokala. Harvinaista herkkua ja en ole kovin luottavainen tuon saamapuolen kanssa.

Kalareissut ovat siitä hauskoja, että itse kalan saaminen on bonusta. Tavallaan ylimääräistä, sillä tärkeintä on se virvelöinti ja raitis ilma. En elä siinä harhauskossa, että kaikki ymmärtävät mikä tuohon kätkeytyy. Pääasia sitä paitsi on, että minä nautin.

Sen verran vakavasti minä tuon kalareissun kuitenkin otan, että kävin kalastustarvike kaupassa ostamassa yli puoli kilometriä siimaa. Kahdessa kerässä, sillä halusin kokeilla kahta erilaista siimaa. Toinen on ohuempaa (o,17mm) ja tarkoitettu tuohon punaiseen Shakespear vapaan, sillä se on minun kevyempi varustus. Super Samurai Abun kelalla on minulle se ykkösvaruste. Vapa on 2,75m pitkä ja väsytysominaisuuksiltaan erinomainen. Miinuksena siinä on löysyys, ominaisuuksiltaan melkein perhovapa, eikä kestä vetouistelua oikeastaan yhtään. Siihen tuli laitettua paksumpaa (0,30mm) siimaa ja sen on tarkoitus kestää suurempia kaloja.

Itse asiassa tuo Shakespear on ominaisuuksiltaan jopa parempi kuin SS. Se on notkea, mutta silti sopivan notkea. Pituutta sillä on huomattavasti vähemmän kuin SS:llä ja on huomattavasti helpompi ottaa mukaan. Pidemmän vavan kanssa saa aina pelätä, että se jää oven väliin ja katkeaa. Joka tapauksessa olen hyvin tyytyväinen kumpaankin virveliin.

Huomista ajatellen, paketti alkaa olla kasassa. Pitäisi vielä jossain vaiheessa päättää mitä uistimia haluan ottaa mukaan. Minulta puuttuu hyvä ja laadukas uistinlaatikko ja kaikki uistimeni eivät yksinkertaisesti mahdu kerralla mukaan. Ei vaikka uistimia on suhteellisen vähän, ehkä yhteensä noin 50 kappaletta. Se on suhteellisen vähän kun vertaa määrää oikeisiin harrastajiin. Silloin puhutaan sadoista erilaisista uistimista ja minulla ei ole edes tarkoitus kilpailla samassa painoluokassa. Minulle riittää hyvin, että uistimia on 50 - 100 kappaletta. Ainoa mikä puuttuu on se hyvä ja laadukas uistinlaatikko.