Kisat on ohi. Viisaammat sanovat, että parempi joukkue voitti, mikä taitaa pitää paikkansa. Saksa oli kertakaikkiaan monipuolinen ja vahva, niin ja voittoisa. Varsinkin se Brasilia peli oli jotain käsittämätöntä, en voi käsittää sitä oikein vieläkään.
Olivatko nämä kaikkien aikojen parhaat kisat? Kait ne ovat sitä ihan joka kerta, mutta näissä oli paljon hienoja tapahtumia. Fanitan tällä hetkellä kohtuullisesti Meksikoa joka oli minusta upea ja tapa millä haastoi Brasilian lämmittää vieläkin.
Minulla on mielessä, että kisojen ajan kannusten häviäjiä. Olin Uruguayin joukoissa, mutta ne hävisivät. Kannustin Meksikoa ja ne kaatuivat taistellen. Argentiinaakin minä puolustin, uskoin ja ihailin, mutta ei. Hävisivät. Kaikki.
Upeita maaleja joista ainakin minulle jäi päälimmäisenä lentävä hollantilainen, kerta kaikkiaan puhdasta magiaa. Kolumbia teki tietysti kanssa, mutta ei se ollut yhtä upea.
Elämä on kurjaa kun ei ole futiksen arvokisoja. Seuraavat ovat kahden vuoden päästä, mutta hei. Minä voitin näistä laatikollisen olutta. Hyvä minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti