Heräsin uutisiin, joissa kerrottin järjettömyyksistä; murhista ja terrorista valon kaupungissa. Pariisissa murhattiin 129 ja haavoitettiin yli 350 siviiliä, kansalaista ja ennen kaikkea ihmistä. Järjetöntä, barbaarista ja puhdasta rikollista terrorismia.
Olen kuunnellut ääniä sisälläni, sillä niitä on useita. Ei mitään vaarallista, sillä kaikki nousevat niistä tunteista joita koen tämän terrorin äärellä. Yksi on se kuivakka looginen ääni, joka kylmästi toteaa, että isku oli mestarillinen. En erityisemmin pidä tuosta kuivakkuudesta, mutta samalla se on myös järjen ääni. Ääni joka kertoo ettei tälläiseltä pahuudelta voi paeta. Elämme aikakautta jossa yhden kylän yksinäinen idiootti, löytää kaltaisensa ennen näkemättömällä helppoudella. Yhdestä tulee monta.
Toinen on surkea, lähes surusta käheä ääni joka kuvaa sitä tuskaa jonka tunnen. Kuinka ihminen voi tehdä toiselle tuollaista ja vielä iloita siitä? Minun on vaikea hyväksyä sitä, että jokin kokee terrorin oikeutetuksi ja vielä tuntee siitä ylpeyttä. Mitä ylpeyttä on surmata tuntemattomia ja rauhallisia kansalaisia?
Kolmas on ääni joka janoaa kostoa. Tuollainen pitää saada loppumaan.
En tiedä mikä noista on päällimmäinen tai voimakkain, sillä ajatukseni vaihtelevat ja kiertävät kehää. Yhtä kaikki, niissä jokaisessa on totuutta takana, joskaan yksikään ei sellaisenaan voi olla ratkaisu.
Mitä me tiedämme? Sen että teon takana olevat tahot pitävät itseään ylivertaisena, oikeamielisinä taistelijoina joille kaikki on sallittua. Voiko tuollaisesta parantua? Tuskin muuten kuin yhdellä ainoalla tavalla.
Mitä tuollaisella haetaan? Uskottavuutta omien silmissä ja kansalaisten välistä kaaosta. Eurooppa on sekoitus ihmisiä ja heidän tapojaan, uskontojaan sekä pelkojaan. Nämä terroristit, onnistuvat siinä samassa hetkessä kun minä, alan pelätä naapuriani.
Pelon terrorismi on keino jolla pyritään myrkyttämään ihmisen mieli, toista ihmistä vastaan. Saada heidät kadottamaan ihmisyytensä ja tekemään asioita, joita yksikään kunnon kansalainen ei tekisi toiselle. Me emme saa pelätä toisiamme.
