Kyse ei ole mistään todellisesta, ne ovat vain yksittäisiä kirjaimia. Jonossa, eivätkä merkitse mitään. Elämän voi rakentaa näille sanoille ja silti se voi olla täysin merkityksetön. Kuinka nähdä onni jossain sellaisessa, jossa sitä ei ole alkujaankaan ollut?
Sanat tuovat kuoleman, sanat tuovat elämän. Mitä niiden väliin tulee ikinä mahtumaan, ei mitään todellista. Pelkkää tyhjää ja kylmää ilmaa, ilman todellista lämpöä ja läheisyyttä. Kuinka jokin voi olla niin lähellä, mutta tuntua silti niin typeryttävän turhalta?
2 kommenttia:
minä pidän sinun tavastasi laittaa yksittäisiä kirjaimia jonoon. :)
Kiitoksia.
Lähetä kommentti