Osinkoja enemmän kuin koskaan

Tajusinpa tuossa juuri, että olen nyt tienannut yhtä paljon osinkoja kuin viime vuonna ja vielä vähän päälle. Ei ollenkaan huonommin.

Toki pitää ymmärtää se, että osinkokalenteri on painottunnut selkeästi vuoden ensimmäiselle puoliskolle, mutta yhtä kaikki. Kaikki vuoden lopulla tulevat osingot ovat vain ylimääräistä ja voi sanoa, että vuosi 2016 on henkilökohtaisesti paras vuosi ikinä osinkojen merkeissä.

Pari vuotta sitten otin tavoitteekseni sen, että osinkoja tulee tasaisesti vuoden ympäri. Tämä on toteutunut siinä mielessä, että tämä on toinen vuosi perättäin, sillä osinkoja kilahtaa tilille joka kuukausi. Puhtaita nollakuukausia siis ei ole ollenkaan. Tosin kuten jo viittasin aikaisemmin, osinkokertymä on painottunut selkeästi vuoden alkupuoliskolle.

Muutamia huomioita:

• Fortum on suurin yksittäinen osinginmaksaja
• Sampo ja Nokia seuraavat lähellä
• Ford on suurin dollariosingon maksaja
• Ylimääräinen dollariosinko Fordilta maaliskuussa
• Stockmann on edelleen virhe, jolla pitää tehdä jotain

Päälimmäinen fiilis on tyytyväisyys. Tämä on ollut tähän asti oikein hyvä vuosi osinkojen puolesta. Kurssit ovat eläneet hyvinkin runsaasti, joten koko salkun arvo on heilunut hieman liiankin paljon. Kolmen kärkeen ei ole suurempaa syytä tehdä lisähankintoja, sillä ne alkavat painottaa koko salkun liikkeitä jo liiaksi. 

Tulevaisuuden hankinnat on keskitettävä jo olemassa oleviin omistuksiin, painottuen pienempiin euro omistuksiin. Näitä ovat Fiskars ja Stockmann. Jälkimmäiselle pitää luonnollisesti tehdä jokin päätös.

Suomen Ilmailumuseo Tikkakoskella

Koska olet viimeksi käynyt ilmailumuseossa? Koskettamassa taivasta ja nauttimassa siitä riemun tunteesta, joka lento saa ihmisessä aikaan. Voisin kuvitella, että se on yksi suurimmista vapauden tunteista, joita ihminen voi saavuttaa.

Juhannuksena halusin toteuttaa jo muutaman vuotta kehitellyn seikkailun, viemällä siskon tytöt katsomaan lentokoneita. Olen hienovaraisesti asiasta aina maininnut ja nyt sitten seikkailu alkoi. 

Suomen Ilmailumuseo Tikkakoskella on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Sijaintina se on kieltämättä keskellä lähes ei mitään, mutta paikkana museo on upea. Kyseessä on 20 kilometrin ajomatka Jyväskylästä kiinteistöön joka näyttää vanhalta teollisuusrakennukselta. Pihalla odottaa suuri asfalttipiha, tutkatorneja, itoblockin hävittäjiä ja valtavaa koppakuoriaista muistuttava vihreä helikopteri. Paikasta ei voi erehtyä.

Muuten museo ei paljasta aarteitaan ja siksi sisälle on päästävä.

Sisätiloissa tajuntaan rävähtää epäusko ja ihmetys, miten näin valtava määrä aitoja, suuria lentokoneita on saati mahtumaan näin pieneen tilaan? Tuossa oikeassa nurkassa on maailman ainoa jäljellä oleva originaali Bristol Blenheim on tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa. Vaikka kyseessä on kuitenkin täysiverinen toisen maailmansodan aikainen pommikone. Pommikone!

Katossa ja hieman kauempana on DC-3 ja sen edessä Iljushin IL-28R suihkupommittaja, jonka veli venäläinen Suomeen toimitti vaikka pommikoneet oli Pariisin rauhansopimuksessa kielletty. 

Museo on hieno ja monipuolinen kokemus kun kokemus rajataan ilmailun alalle. Ja ehkä vielä hieman tarkemmin sotilasilmailun puolelle, sillä kyllä suuri osa näistä koneista on joko tehty tai edes nähnyt sotaa. Tosin tämä tuo rauhan aikana syntyneelle oman jännityksensä, jota ei muuten voi saavuttaa.

Suosittelen ehdottomasti, sillä onhan siellä myös aito mersu (Bf-109), Fokker (D XXI) ja Brewster (F2A Buffalo) joka sekin on ainoa laatuaan maailmassa.

Etelä-Kiinan meri ei kuulu Kiinalle

Etelä-Kiinan merellä tapahtuu taas. Kansainvälinen tuomioistuin(?) Haagissa on todennut ettei Kiinalla ole minkään sortin oikeutusta Etelä-Kiinan mereen. Päätös joka sotii täysin Kiinan käytöstä ja toimia vastaan alueella.

Kiinan reaktio oli luonnollisesti ennalta päätetty ja sisälsi ilmoituksen ettei se tunnusta Haagin toimivaltaa kyseisessä asiassa. En muista kuulleeni tuota kommenttia ennen kuin asia sinne vietiin päätettäväksi. Toinen reaktio oli ilmoitus, että Kiinalla on "oikeus ilmapuolustusalueeseen Etelä-Kiinan merellä".

Reaktion voi tulkita oikeastaan vain yhdellä tavalla, me olemme täällä emmekä lähde täältä pois ilman pakottamista.

Miksi tuosta alueesta pidetään sitten niin kovasti kiinni?

Olen lukenut ajatuksen, että se on osa Kiinan kansallista puolustusta. Tarkoittaa sitä, että heidän ydinsukellusvenelaivaston tukikohta Hainanin saarella on yksi syy. Sieltä ei ole kovin turvallista reittiä Tyynelle Valtamerelle, joka luonnostaan toimii piilopaikkana eri valtioiden ydinsukellusveneille. Etelä-Kiinan meren hallinta muuttaa pelin täysin toisenlaiseksi.

Toinen ja päällepäin näkyvin syy on resurssit. Energia ja ravinto. Alueella on valtavat ekologiset resurssit, kolmannes maailman merien biodiversiteettistä sijaitsee tuolla alueella. Ja kalaa on mukava syödä.

Kolmas syy voisi olla yksi voimapolitiikan totuuksista; "se joka hallitsee meriä, hallitsee maailmaa". Noh.. Kiina ei pysty haastamaan Yhdysvaltojen laivastoa vielä vuosikymmeniin, mutta yli puolet maailman merirahdista kulkee kyseisen meren läpi. Tuon meren hallinta on oikotie lähes koko maailman hallintaan.

Neljäs on myöskin yksi voima- tai paremminkin geopolitiikan totuuksista. Sotilaallinen tyhjiö täytetään jossain vaiheessa jonkin toimesta. Meren reunavaltiot eivät ole pystyneet ottamaan merta hallintaansa ja Kiina käyttää tämän hyödykseen. Ainoa joka siihen olisi pystynyt on Yhdysvaltojen laivasto ja tästä syystä mm. Filippiinit houkuttelevat jenkkien laivastoa takaisin Subicin lahden laivastotukikohtaan. Samaan tukikohtaan josta heidät 24 vuotta sitten heittivät pois.

Brexitin jälkeen

Brexitin puolesta äänestettiin enemmän kuin EU:ssa pysymisen, vaikka nyt jälkeenpäin ainakin ulkomaan medioissa suurinta meteliä ovat puhuneet EU jäsenyyden kannattajat. Brittien sisäistä mediaa en ole erityisemmin seurannut, mutta käsittääkseni Brexitin voitto oli suuri järkytys kaikille.

Huono sanoa, etten ole kovin yllättynyt EU vastaisuuden voitosta, mutta en ole. Viitasin jo aikaisemmin brittien pitkään historiaan, joka on varmasti jättänyt kansalliseen tajuntaan merkkinsä. Siellä osataan olla brittejä.

David Cameron on uhkapeluri joka hävisi. Hän pelasi korttinsa väärin ja lähti ajamaan asiaa, jonka ei halunnut toteutuvan. Tai ainakaan tavalla, jolla se toteutui. Kuvittelisin hänen pyrkineen tilanteeseen, jossa britit olisivat sanoneen "haluamme kuulua EU:hun, mutta näillä ehdoilla". Näin ei käynyt.

Eropuheessaan Cameron muistaakseni mainitsi, että artikla 50:n käynnistäminen on nyt parlamentin käsissä. Tämä on kaiketi se takaportti, jonka hän jossain vaiheessa huomasi. Kansan tahto tulee toteutumaan myös sikäläisen parlamentarismin kautta.

Oma veikkaukseni on, että konservatiivipuolue käy sisäisen taistelun, jossa EU myönteinen siipi nousee voittajaksi. Tämän jälkeen lähdetään turvaamaan oma poliittinen pääoma, jonka jälkeen pidetään parlamenttivaalit. Ne ovat vaalit, joissa lopulta ratkaistaan miten brexitin kanssa lopulta käy.