Museot ovat yhteiskunnan keuhkot

Museot tuntuvat olevan yksi tämän päivän puheenaiheista ja koska pidän itseäni museoiden asiantuntijana, kirjoitan tähän aiheesta mielipiteen omasta näkökulmastani.

Mielipiteeni on kävijän ja yleisön vinkkelistä, sillä olen ahkera museoiden kuluttaja. Vaikka harvoin museovierailu varsinaisesti museota kuluttaa, vaikka hieman siiheen suuntaan kallellaan olevia kommentteja on myös kirjoitettu. Kulluuko tai rapistuuko museo, jos sen sisältöä muokataan ja samalla kosiskellaan suurta yleisöä?

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa museoinstituutti pysähtyisi, unohtuisi aikaan ja museoisi itse itsensä. Vaikka onhan siinä myös oma, hullunkurinen logiikkansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että museoiden tulee muuttua sisällön säilyttäjistä, sisällön tuottajiksi. Mitä lisäarvoa ihmiskunnalle on museosta, joka on vain tavaroiden varasto? Tällä hetkellä Euroopan museoissa on arviolta 20 miljardia esinettä. Tietysti me puhumme ihmiskunnan aarteista, historiasta ja oman sivistyksemme peruskivistä, mutta pelkkä varastointi ei tuota mitään.

Huippuvuorilla on siemenholvi jonka tehtävä on toimia varastona, mutta sellaisena sillä on itseisarvo. Siellä säilytetään kasvien siemenistöä, siltä varalta, että poltamme koko maapallon ja tarvitaan ekosysteemin uudelleen käynnistys. Ihmisen kulttuuri ei toimi sillä tavalla. Kulttuurin perusolemus on uuden luominen, uuden jotka pohjautuvat vanhalle. Mutta toisin kuin syväjäädytetyt siemenet, kulttuuri voi hyvin myös silloin kun sen muisti on lyhyt. Luomme koko ajan uutta kulttuuria täysin ilman, että se on riippuvainen museossa säilötystä aikaisemmasta näytteestä.

Ainoa miten voimme luoda uutta ja menneeseen perustuvaa kulttuuria on vuorovaikutus menneen ja tulevan välillä. Ihmisten täytyy päästä kosketuksiin kivikauden kivikirveiden kanssa, jotta se voi sisällyttää menneen kulttuurin omaan nykyisyyteensä. Ei pelkkä kuva kirjassa, riitä kertomaan miksi Fiskarsin kirves on terästä eikä piikiveä. Taistelevat metsot eivät välity jos niitä ei pääse oikeasti katsomaan.

Minusta on ihanaa, että rakastuneet ihmiset haluavat mennä naimisiin museossa. Sitoa kaiken sen museon sisältämän tiedon ja kulttuurin osaksi omaa parisuhdettaan ja siten taas yhden uuden yhteiskunnallisen yksikön kulttuuria.

Minusta museot ovat yhteiskunnan keuhkot. Ne tuovat ihmisiä yhteiskunnan sisään, pyörittävät heitä sen kaikissa eri sopukoissa ja puhaltavat sitten taas eteenpäin. Aivan kuten keuhkojenkin, ei museoiden tule pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Me tarvitsemme vuorovaikutusta menneen ja nykyisyyden välillä, jotta voimme luoda tulevaisuutta.

Matkakohteet

Olen aina pitänyt matkustamisesta, sillä suhtaudun siihen lähes poikkeuksetta seikkailuna. En tieten tahtoen hae mitään vaarallista tai tuntematonta jännitystä, mutta kohtaan vaikkapa Tallinnan risteilyn seikkailuna. Mitä uutta ja erikoista näen ja kohtaan matkan aikana.

Elämäni ensimmäinen itsenäinen matka suuntautui muistaakseni Ankaraan, Turkkiin. Paikkaan josta muistan edelleen vahvasti paikallisen liikenteen. Kadun ylittäminen oli jännittävää, enkä siihen ensimmäisillä kerroilla meinannut itse edes pystyä. Kokemus vain oli niin erilainen.

Matkakohteet olen pyrkinyt valitsemaan aina sen hetkisen kiinnostuksen mukaan. Useimmissa on aina ollut jotain tiettyä, jonka olen halunnut nähdä. Harvoin olen lähtenyt vain fiilistelemään, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Matkakohteet:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Viro
4. Venäjä
5. Latvia
6. Saksa
7. Turkki
8. Kreikka
9. Italia
10. Sveitsi
11. Ranska
12. Vatikaani
13. Hollanti
14. Englanti
15. Islanti
16. Andorra
17. Espanja
18. Portugali
19. Yhdysvallat

Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta viisi suosikkiani ovat Yhdysvallat, Italia, Turkki, Saksa ja Latvia. Käytännössä nämä ovat siis olleet New York, Salerno, Istanbul, Berliini ja Mikeltornisin ranta Latviassa.

Hauskoja paikkoja lähestulkoon kaikki.