Smith & Wesson M&P 15-22 .22LR

Sain lopulta sovitettua aikataulut siihen kuosiin, että pääsin käymään ampumaradalla. Ampumaseuraan kuulumattomuus ja harrastuspaikkojen vähäisyys asettaa melkoisia haasteita tuohon sovittamiseen, mutta minkäs teet. Elämme yhteiskunnassa jossa yksi täysin laillinen harrastusmuoto on demonisoitu. Huolimatta siitä, että jokainen armeijan käynyt kansalainen on opetettu turvalliseen ampuma-aseen hallintaan.

Pääsin ampumaan parin kuukauden odottelun jälkeen ensimmäiset laukaukset tuolla uudella kiväärilläni. Ostin vuoden vaihteessa uuden Smith & Wesson M&P 15-22 pienoiskiväärin. Kyseessä on eräänlainen sijoitus pitkälle tulevaisuuteen, sillä en usko enää koskaan ostavani uutta pienoiskivääriä. Luulisin, että yksi hyvä riittää.

Kyseessä on amerikkalaisen AR-15 rynnäkkökiväärin näköispainos, joten se esittää olevansa suurempi kivääri kuin oikeasti onkaan. Toimintatapa on itselataava kertatuli eli puoliautomaatti, mikä tarkoittaa sitä, että ampujan tehtäväksi jää liipasimen painaminen ja tähtäys. Kivääri lataa itsensä uudestaan aina yhden laukauksen jälkeen, mutta sarjatulta siinä ei ole. Ampujan on itse painettava liipaisinta jokaisen laukauksen välissä, mikä on tietysti ihan hyvä asia.

Kiväärin laukaisu on pakasta otettuna aika heikko, itse asiassa jopa todella kamala. Se rahisee, eikä siinä ole minkäänlaista laukaisukynnystä, se vain laukeaa. En todellakaan välitä tuosta, sillä haluan normaalisti lyhyen etuvedon ja selkeän kynnyksen ennen itse laukaisua. Tiedän kyllä, että tuohonkin kivääriin saisi vaihdettua koko laukaisukoneiston, mutta saattaa jäädä minulta tekemättä. Toiseksi rahina saattaa olla vain uuden karheutta ja häviää ajan ja laukauksien jälkeen. Toinen mikä minua kummastuttaa on se, että lukko toisinaan sulkeutuu myös viimeisen laukauksen jälkeen. Toisinaan se jää auki kuten on ilmeisesti tarkoitettu.

Pituutta koko aseella ei todellakaan ole paljoa, se on vain pari senttiä laillisen puolella, mistä syystä kiväärin teleskooppiperä on myös lukittu. Lukitus on toteutettu metallipinnillä, mikä on porattu kiväärin perään. Sen saisi varmasti pois, mutta samalla aseesta tulisi laiton, eikä minulla ole mielenkiintoa moiseen. Varsinkin kun tukki on tällä hetkellä varsin kohtuullinen. Ei parasta maan päällä ja ottaisin mielelläni sen yhden pykälän lyhyempänä, mutta menettelee nykyiselläänkin täysin.

Ampuminen on laukaisustaan huolimatta hauskaa. Potkaisua ei ole mainittavaksi ja ase pysyy erittäin hyvin kohdillaan, eikä uutta kohdistusta joudu juuri hakemaan. Se suorastaan kehoittaa nopeaan räiskimiseen. Kuulostaa varmasti vastuuttomalta, mutta kivääri ei ole varsinainen tarkkuuskivääri. Se riittää kuitenkin mainiosti metsästykseen ja taulun puhkomiseen, missä se onkin parhaimmillaan.

Ammuin 40 metriltä viiden ja kymmenen laukauksen sarjoja, sillä tarkoitus oli tutustua aseeseen sekä saada tähtäimet kohdilleen. Tähtäimet ovat irrotettavaa mallia ja siksi kannattaa pitää huolta siitä, että ne osoittavat sinne minne halutaan. Omassani etutähtäin oli kaksi naksausta vasemmalla, mutta takatähtäin siinä missä pitikin. Tämä suoraan laatikosta otettuna ja tähtäimet kertaalleen irroitettuna. Ohessa kuva ensimmäisistä viidestä laukauksesta. Kasat olivat mielestäni kohtuullisia, sillä neljä senttiä ei ole hullumpi tulos näillä silmälaseilla. Paras yksittäinen viiden laukauksen kasa oli karvan yli kolme senttiä, mutta tarkkasilmäisempi kaveri ampuu varmasti vieläkin paremmin. Sitä en epäile hetkeäkään.

Tunnelmat ensimmäisten 99 laukauksen jälkeen (yksi laukeamaton) ovat tyytyväiset. Ase on niin mukava ammuttava kuin kuvittelin ja siitä irtoaa hupia vielä pitkäksi aikaa.