En ole hirveästi viitsinyt kirjoittaa taannoiselta kävelyltäni Itärajan maisemissa. En lähtenyt etsimään sinne sisältöä elämääni tai uusia näkökulmia maailman ongelmiin, lähdin vain kävelylle. Vaikea käsite joillekin, mutta minkäs teet. Halusin vaihtelua normaaleihin kävelymaisemiini.
Valokuvia en tullut ottaneeksi läheskään niin monta kuin olin ennalta ajatellut, ainoastaan muutamia ruutuja. Osa hieman parempia kuin toiset. Eniten pidän Raatteen Vartiomuseon sisäkuvista, sillä niiden kanssa pystyi jo hieman ajattelemaan ennen laukaisimen painamista.
Kuvat löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti