Muutama ajatus sijoittamisesta, sillä olen pikku hiljaa saavuttamassa yhden välitavoitteista, joita olen itselleni asettanut.
Aloitin tämän hetkisen sijoitusprojektini noin kymmenen vuotta sitten. Tämän ajan olen sijoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä kohdallani tarkoittaa pääoman uudelleen sijoittamista (osingot) ja uuden sijoituspääoman lisäämistä sijoitussalkkuuni (talletukset). Uuden pääoman olen sijoittanut joko samoihin yrityksiin tai sitten uusiin sijoituskohteisiin, joita minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 13 kpl. Omistan siis suoraan 13 eri yritystä, mutta näillä saattaa olla ristiin omistuksia myös muissa pörssiyhtiöissä. Näitä en ole erityisemmin laskenut, joskin tiedän, että Fiskars omistaa yhä Wärtsilää ja Sampo Nordeaa.
Paljon kirjoitetaan omasta sijoitusstrategiasta, jonka tulisi olla ohjenuora omalle toiminnalle. Tämä pitää paikkansa, mutta mielestäni tärkeämpää on määritellä sijoittamisen tavoite. Mitä sijoitustoiminnalla haluaa tavoittaa. Minulle se on kolmen asian yhteenkietoutuma, joista tärkein on kuukausittainen kassavirta. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan tililleni osinkoja. Toinen on varallisuuden kasvattaminen, sillä haluan jossain vaiheessa elää tilanteessa, jossa jos ei nyt kokonaan niin ainakin merkittävä osa arkimenoistani on katettavissa sijoitustuotoilla. Kolmanneksi minusta on yksinkertaisesti mukavaa omistaa jotain ja tässä tapauksessa mikroskooppisen pieniä osuuksia maailman yrityksistä.
Asettamistani tavoitteista kaksi ovat mielestäni varsin luontevia ja helposti selitettäviä, sillä vaurastuminen on elämää helpottava tekijä. Asia jonka uskon olevan kaikille tuttu ajatus. Kolmas on ehkä hieman vaikeammin tai ainakin monitasoisempi asia. Omistamalla koen olevani osa yhteiskuntaa, maapalloa ja sitä kuinka globaali talous toimii. Tämä tarjoaa minulle älyllistä haastetta, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita hyvin laajalla näkökulmalla.
Omistan BHP:ta, joka on yksi maailman suurimmista kainosyhtiöistä. En millään tavoin voi väittää olevani kaivosalan ammattilainen, mutta syy ja seuraussuhteita on siitäkin alasta ymmärrettävä. Esimerkiksi sähköistyminen, joka on globaaleista megatrendeistä ehkä se suurin, tarvitsee valtavat määrät kuparia. BHP on käsittääkseni maailman neljänneksi suurin kuparin tuottaja, joten uskon tämän olevan hyvä omistus.
Lisäksi ajatus siitä, että BHP (tai joku muu yritys) työllistää tällä hetkellä noin 65000 ihmistä, on minusta kiehtova. Olen mukana tarjoamassa työtä todennäköisesti sadoille tuhansille ihmisille ja yhtä lailla maailmalla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka työskentelevät minun hyväkseni. Tietysti mittasuhteet pitää ymmärtää ja käsittää, ettei yksi suomalainen piensijoittaja voi kokonaisuuteen millään tavoin vaikuttaa. Mutta koen olevani osa suurempaa kokonaisuutta ja se tuo minulle tyydytystä. Omalla tavallani maailman kansalainen.
Koen, että minulla on yksi vahvuus kun ajattelen sijoittamista ja se on lehmän hermot. Sijoitusstrategiani on siis valittu asettamien tavoitteiden ja oman vahvuuteni kautta, joten olen ns. buy and forget omistaja. Koen olevani ennen kaikkea omistaja, enkä sijoittaja. Minä omistan osuuden yrityksessä, jonka haluan pitää salkussani pitkään.
Luonnollisesti nautin kurssinoususta siinä missä muutkin, mutta en varsinaisesti pelkää kurssin notkahtamista. Jos yrityksen perus liikeidea on edelleen hyvä ja kilpailukykyinen, on kurssin pudotus väliaikaista ja enemmänkin mahdollisuus. Olen toki ottanut turpaani Talvivaarassa, sillä en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan, että Suomeen kaivetaan niin suuri kuoppa ja sössitään sen perusteet. Näin tehtiin ja minua harmittaa etten osannut reagoida ajoissa.
Strategiaani Talvivaara on kuitenkin vaikuttanut, sillä en tällä hetkellä omista yhtään ns. start-up yritystä. Olen pyrkinyt hakemaan omistuksia yhtiöistä, joilla on resursseja reagoida mahdollisiin ongelmiin. Ajattelen tätä etumatkaksi.
Raveissa eniten tienanneet hevoset lähtevät volttilähdössä aina takamatkalta ja ne ovat silti, lähes poikkeuksetta voittajien joukossa. Hyvä ja menestyvä yritys voi lähteä ns. takaa ja silti ohittaa nousevan start-up yrityksen. Joko orgaanisesti juoksemalla sen ohitse tai sitten ostamalla uuden ja nopean hevosen talliinsa. Samanlainen strategia toimii niin jalkapallossa, formuloissa kuin muissakin urheilulajeissa. Osta kilpailijat jolloin ne ovat sinun vahvuuksia.
Minä en koskaan tiedä, mikä on oikea hetki ostaa tiettyä osaketta, mutta minä tiedän koska on oikea hetki istuttaa puu. Oikea hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, tänään on toiseksi paras hetki. Tästä voisi tehdä analogian, että minä kasvatan itselleni metsää, joka on täynnä eri-ikäisiä puita. Minun metsäni on hedelmätarha, jossa eri-ikäiset puut tuottavat koko ajan kypsiä hedelmiä syötäväksi. Toiset suurempia, toiset pienempiä, mutta silti siten, että minulla on joka kuukausi jotain makeaa suuhun pantavaa.
