Lista hankinnoista ja tekemisistä

Viikonloppu oli hauska ja erilainen. Kannatan kovasti pidennettyjä viikonloppuja vaikka niitä onkin aivan liian harvoin. Tämäkin oli oma-aloitteisesti keksitty ja omasta pussista pidetty. Ei kuitenkaan harmita.

Viikolle ei pitäisi olla mitään ihmeellistä tiedossa. En ainakaan osaa ajatella mitään merkittävää. Elokuvissa voisi käydä jos siellä on mitään säädyllistä, epäilen, tai jos oikein innostuu niin jossain taidenäyttelyssä. Olen halunnut sellaiseen jo useamman viikon, sillä edellisestä on taas muutama kuukausi. Amos Andersonin museossa on muistaakseni akvarelleja, mutta en ole ihan varman sytynkö minä niille nyt. Sinebrychoffin museossa olisi myös hauska käydä.

Aktiviteettiä olisi tietysti myös sen tuolin kanssa. En millään löydä hyvää työtuolia itselleni. Sellaista mikä sopii saumattomasti ikivanhaan Bilnäsin kirjoituspöytään. Listalla alkaa muutenkin olla taas kaikenlaista hankittavaa.

Vau...

Aivan käsittämättömän upeaa ja mahtavaa!!! Olin kuin pikkulapsi, hihkuin ja nauroin mukana kuin 5 vuotias pikkupoika. Käsittämättömän upeaa sirkusta. Olen ihastunut, rakastunut ja ennen kaikkea täynnä ällistystä. Cirque Plume

Uuden uljaan mantran aika

Olen seurannut melkoisella mielenkiinnolla tuota Georgian sotaa ja siitä seurannutta poliittista kriisiä. En vain ole saanut ajatuksiani jäsenneltyä niin, että olisin saanut kirjoitettua asiasta tänne mitään järkevää. On selvää, että Venäjältä kyseessä on pitkään harkittu operaatio, josta annettiin ennakkovaroitus jo Kosovon itsenäisyyden tunnustamisen jälkimainingeissa. Länsi avasi oven ja Venäjä käveli niistä nyt läpi.

Georgialle asetettiin syötti ja hitaasti hivutettiin tarttumaan siihen, heti kun Venäjä tunsi nykäisyn oli vastaveto raju ja ehdottoman suunniteltu. Nato, EU ja muut valistuneet tahot olivat reaktioista päätellen housut nilkoissa. Mitä tuosta pitäisi päätellä? Aloite on joka tapauksessa nyt itänaapurissa ja en usko, että se tippuu sieltä kovin helposti. Eurooppa on koukutettu Venäläiseen energiaan ja Amerikka on itse asettamassaan sotkussa vielä vuosia.

Täällä kotimaassa minua ihmetyttää oma arvostettu hallintomme jonka uusin mantra on ettei mikään vaikuta mihinkään.

Sukeltava sikarilaatikko

Posti toi tänään kirjan Suomen Sukellusveneet. Olen kovin innostunut asiasta!

Keskinkertaisuuden ympäröimä

En tiedä mistä johtuu, mutta minulle etruskit ovat aina olleet entruskeja, se pieni n-kirjain saa koko nimen kuulostamaan paremmalta. Tiedän kyllä, että oma versioni on väärä eikä virallisesti tarkoita yhtään mitään. Vaikka itse asiassa tajusin sen vasta viime viikolla kun kirjoitin tälle blogille etruskeista kertovasta kirjasta. Olin kirjoittanut sen aluksi omalla tavallani ja ihmettelin hakupalvelua käyttäessäni, miksen löydä mitään muuta sivua entruskeille. Kävin myöhemmin muuttamassa kirjoitusasun sellaiseen, että joku minua sivistyneempi voi sen heti tunnistaa ja löytää.

Vaikka eihän minulla ole etruskeista mitään asiallista kerrottavaa. Näin heistä unta viime yönä, mutta en enää herätessäni muistanut millaista se oli. Oli kuitenkin selvä, että etruskeista se oli. Olen joka tapauksessa menettänyt uskoni enneuniin ja unien kirjattuihin merkityksiin. Näin joskus vuosia sitten unen joka kirjan mukaan merkitsi jonkun läheisen ihmisen kuolemaa. Ahdistuin asiasta muutamaksi viikoksi, sillä uni oli sellaisenaan hyvin todellinen ja merkittävän tuntuinen. Jopa niin vaikuttava, että halusin oikeasti lukea näkemälleni unelle selvityksen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, onneksi. Olen tietysti nähnyt muitakin unia jotka ovat riippuen kirjasta, luvanneet rikastumista, onnea tai muuta merkittävää. Niistä huolimatta olen yhä vailla maallista rikkautta tai suurempaa onnea, yksikään ei siis ole suoraan toteutunut. Tosin jos joskus vielä rikastun, niin voiko sitä enää yhdistää mihinkään sellaiseen josta on kulunut jo vuosia? Tuskinpa ellei kyse ole jostain todella konkreettisesta asiasta, enkä osaa käsitellä unia asioina joilla on vaikutusta vielä vuosien jälkeen.

On varmasti hyväksyttävä tosiasia ja uskottava siihen, että kesä on varastettu tältä vuodelta. Ensi viikolla on jo syksy ja tämä kesä rajoittuu pariin kauniiseen päivään. Täydellisin kesäpäivä oli varmasti se jonka vietin hiekkarannalla lehtiä lukien ja hiekkaa sormillani siivilöiden. Klassinen lomapäivä vaikka olikin vain aurinkoinen lauantai.

Syksy on siis ovella, eikä minulla ole suunnitelmia sen varalle. Tuntuu, että aika jyrää eteenpäin kuin käsin pyöritettävä tahko. Ei aina niin tasaisesti, mutta määrätietoisesti eteenpäin, kuluttaen aikaa ja elämää. Onko tämä sitä mitä halusin tai edes haluan? Odottaako kukaan tälläistä elämältään. Kysymysten tulva joka pohjautuu lopulta siihen yhteen ja ainoaan klassikkoon, mikä on elämän tarkoitus. Onko sillä sellaista?

Kuuntelen netistä Emman uutta levyä. Kohteliasta laittaa levy viikoksi koekuunteluun. Myöhemmin syksyllä olisi sitten keikka Tavastialla. Sinne voisi mennä, sillä tuo ääni on sellainen joka vetää minua puoleensa. Kait se on kirous siitä, että tietää mikä on oikeasti laaduksta ja mikä ei. Kamala taito jos on keskinkertaisuuden ympäröimä.

You gotta love the shoes

Fish, potatoes and pesto

I had the nicest lunch imaginable. Smoked salmon with fresh boiled potatoes, seasoned with pesto sauce. Still enjoying my newly found passion with fish. Will need to find out a good fish restaurant in Helsinki.