Lisää teräspanttereita

Nyt taisi olla viides vuoro tuossa viikonloppuna aloittamassani Steel Panthers pelissä. Peli on ollut kohtuullisen varovaista, joskin olen työntänyt joukkojani eteenpäin valitsemallani tiellä. Käytännössä siis kartan alimmalla puoliskolla. Pohjoinen on miehitetty hyvien kevyesti kuten jo mainitsin.

Alkaa näyttää siltä, että vastustaja on keskittänyt joukkonsa kartan keskelle. Siellä on havaittu runsaasti jalkaväkeä ja tässä vuorossa ensimmäinen "oikea" tankki. Land lease M3 Lee vaunuja, joita harvemmin näkee peleissä.

Olen hieman yllättynyt vastapuolen kalustovalinnoista. Siellä on paljon sellaista, mihin harvoin törmää. Partisaaneja jalkaväkenä, T-50 vaunuja tiedustelussa ja nyt niitä M3 Lee vaunuja. Mielenkiintoista.

***

Jk.

Ei tähän peliin liittyvää, mutta muuten ihan hauskaa luettavaa. Edellyttäen tietysti, että Steel Panthers kiinnostaa itse pelinä. Asianlaita joka taatusti ei ole kovin todennäköinen. Peli on marginaalissakin vain marginaalia.

Olen isännöinyt listan pelaajille kolme SP CUP kilpailua. Listan 16 nopeinta pelaajaa pääsi kilpailuun mukaan ja siinä pelattiin klassisessa cup-taulukossa, head2head pelejä. Voittaja jatkaa seuraavalle kierrokselle ja lopulta kilpailun voittaja julistettiin hallitsevaksi SP CUP mestariksi. Titteli joka on tälläkin hetkellä listapelaajaan hallussa.

Kirjoitan asiasta aivan liian pitkään, sillä tarkoitukseni oli vain laittaa tähän kaksi linkkiä. Kyseessä on taisteluraportit kahdesta taistelusta. Cupin järjestäjänä en itse osallistu kilpailuun, mutta halusin pelata yhden kiistellyimmistä cup taisteluista läpi ja osoittaa sen olevan voitettavissa molemmilla puolilla pelattaessa. Ohessa siis linkit kirjoittamiini taisteluraportteihin.

Ensimmäisessä taistelen toukokuussa 1939 kuvitteellista taistelua, jossa Ranska lähettää taisteluosaston Espanjaan palauttamaan Fasistisen Espanjan takaisin Pohjois-Afrikkaan.

Toisessa pelaan samaa taistelua, mutta peilikuvana. Kartta on sama, aika on sama ja lähtökohdat ovat muutenkin identtiset ensimmäisen taistelun kanssa. Se on muuttunut, että minä pelaan nyt Fasisteilla ja sama vastustaja on hypännyt Ranskalaisiin saappaisiin.

Tämän blogin lukijoista en tiedä, mutta minä sain kivat kicksit kun luin nuo raportit uudestaan läpi. Mieleen palautui kirkkaita kuvia siitä miten operoin joukkojani. Varsinkin tuo ensimmäisen taistelun vuoro kahdeksan on vahvasti mielessäni.

Verotiedot vuodelta 2010

Demokratiassa on hieno elää ja nauttia sen hedelmistä. Tänään niistä kypsyi yksi kun viime vuoden verotiedot julkaistiin kaikissa itseään kunnioittaviassa mediataloissa. Koska minä kunnioitan itseäni ja tätä blogia suunnattomasti, kirjoitan myös aiheesta tämän verran:

Fakta: kaikki ei saa yhtä paljon palkkaa.

Fakta: kaikki ei osaa tehdä kaikkea.

Fakta: nämä eivät mene kaikkien ymmärrykseen.

Lueskelin huvikseni Kainarin uutiskommentteja, missä kommentoitiin Talvivaaran kaivoksen laajennussuunnitelmien jäädyttämistä. Niissä muistettiin tuoda esille palkkatasa-arvo tai sen näennäinen puute. Kuinka työmiehelle maksetaan EUR 9,00 - 10,00 / tunti kun Perä tienaa kuulema 3,5 miljoona euroa vuodessa? Kirjoittaja kysyy onko hän niin paljon huonompi ihminen.

Tuskin kyse on ihmisarvosta, mutta tuottavuudesta ja kysynnästä. Työmiehiä riittää, mutta mistä löytyvät ne ihmiset jotka pyöräyttävät kaivoksen pystyyn?

Tuosta koulutuksessa on oikeasti kyse. Ihmisen osaamisesta ja siitä pystyykö tekemään jotain sellaista mitä muut eivät osaa. Siis sellaista mistä joku on valmis maksamaan oikeaa rahaa. Työnteossa kun on edelleen kyse puhtaasta vaihdannasta, siinä ostetaan sellaista hyödykettä mitä toinen ei osaa tai halua tehdä, mutta tarvitsee tehtäväksi. Tuon sisäistäminen on minusta hyvin tärkeää ja se toisi varmasti näkökulmaa tähän palkka- ja verokeskusteluun.



Samalla kun muistaisi vielä, että kaikilla on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua Talvivaaran pääjohtajaksi. Sitä paitsi, siellä on kuulema paikka auki.

Ruokaa mutta ei elokuvaa

Ruoka on hyvää. Tein eilen jauhelihakeittoa, missä oleellisena osana on kiinankaali. Se kuulostaa hieman hassulta, mutta on ihan järkyttävän hyvää. Tosin yhtenä oleellisena osana on myös sellainen murumainen pastajuusto, mitä minä hamstraan aina hulluilta päiviltä. Sitä siihen kuuman keittoannoksen päälle, niin vie kielen mennessään.

Meinasin mennä elokuviin katsomaan Almodovarin uusinta, mutta en sitten mennyt. Tämän päivän elokuvareissu oli muutenkin hieman paniikkiratkaisu, sillä vapaalippu menee tänään vanhaksi. Se jää nyt siis käyttämättä. Toisaalta minä taisin saada sen joltakin, joten en varsinaisesti menetä mitään.



Tuon ajattelin käydä katsomassa vielä aivan lähitulevaisuudessa.

Steel Panthers are here once again!

Pelaan Steel Panthers World at War peliä jälleen kerran. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt yli vuosi, sillä tarvittavaa motivaatiota ei peliä kohtaa ole löytynyt. Olen siinä uskossa, että suurinta osaa listan pelaajista on vaivannut samansuuntainen taisteluväsymys.

Noin kuukausi sitten lista oli ilmeisesti saanut uuden taistelija ja hän halusi luonnollisesti taistella. En osaa sanoa miksi hänet ohjattiin minun sähköpostiin, mutta joka tapauksessa otan taistelua pitkästä aikaa. Vastassa on täysin uusi tuttavuus, mikä yhdistettynä runsaaseen ruostekerrokseen, tulee todennäköisesti takaamaan mielenkiintoisen taistelun.

Kyseessä on jotain hyvin tasaista ja tyypillistä. Kohtaamistaistelu kesäkuussa 1942 Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joista minä näyttelen niksmannin roolia. Jouduin hakemaan ihan oikeasti muistitietoa siitä, että mitä tuohon aikaan on ylipäätänsä käytössä ja mitä vaunuja NL todennäköisimmin heittää kentälle. Oma paras vaunu on Pz-IV joka on oikein hyvä vaunu. Ongelmana on vain se, että Neuvostoliitto saa materiaaliylivoiman tasapisteillä pelatessa ja parhaat vaunut ovat uudet versiot KV-1 j T-34 vaunuista.

Kartta on tällä kertaa hieman yllättäen kaupunki, sellainen SP:n rakentama suhteellisen avoin maalaistaajama, jossa näkyvyysalueet vaihtelevat runsaasti. Kartan eteläreunassa on avoimempi kohta, jota olen päättänyt käyttää hyväkseni.

Vanha viisaus siitä, että voittaja pakottaa vastustajansa regoimaan omaan peliinsä pätee myös tänään. Tarkoitus on iskeä päävoimilla etelästä ja kääntää sieltä kohti koillista. Pyrin olemaan tällä liikkeellä yllättävä ja iskemään vastustajan ryhmityksen reunaan. Oletan sen pyrkivän suoraan kohti lippuja, mikäli on ryhmittynyt yhdeksi hyökkäyskiilaksi. Mikäli ei ole, se tulee häviämään. Neuvostoliiton ainut todellinen etu on määrällisessä ylivoimassa ja mikäli vastustaja ei osaa pelata sen mukaan on se heikoilla.

Ensimmäiset vuorot on nyt vaihdettu ja viholliskosketus tapahtui lähes välittömästi. Tiedustelijat rähinöivät ja tekevät ruumiita. Vastustaja törmää liekinheitinvaunuun, joilla yritän pitää keskustan miehitettynä, ja kohtaa kuolemaa. Käyn itse tiedustelemassa Kübelwageneilla ja huomaan T-50 tiedusteluvaunun ja kannelle nousseen tiedustelupartion. Olen yllättynyt sillä tuskin kukaan liigapelaaja käyttää tiedustelupanssareita. Moottoripyörät, jeepit ja muut näkevät aivan yhtä hyvin ja ovat monta kertaa halvempia. Onko tämä osoitus vastustajan kokemattomuudesta vai jotain sellaista mitä en osaa ennakoida?

P.s. Kuvankaappaus pelistä ei ole kirjoittamastani taistelusta.

Pronssiketut

No niin, tämä jalkapallokausi on sääty päätökseen ja mitalit menivät sinne minne ne kuuluvat. HJK oli ylivoimainen mestari ja voitti tuplan. Upea joukkue ja hieno saavutus. Odotan mielenkiinnolla millaisen ryhmän suomen ykkösjoukkue saa ensi kaudelle aikaiseksi.

Inter Turku oli kuin olikin hopen arvoinen ja voitti kotonaan vierailevan FC JJK:n 2-1. Hieno saavutus ja kertoo kyllä vahvaa kieltä siitä kuinka seura on kiistatta yksi Suomen parhaista seuroista. Ei se suurin, ei kaunein, mutta yksi viime vuosien menestynein. Sääli vain, että joutuu todennäköisesti luopumaan ainakin kahdesta tärkeimmästä pelaajastaan eli Timo Furuholmista ja Mika Ojalasta. Heitä on vaikea korvata ja ensi vuoden Europelit tulevat olemaan vaikeita.

Purppuraketut olivatkin sitten pronssikettuja! Hieno saavutus Keski-Suomen ylpeydeltä ja ehdottomasti ansaittu mitali. Olisi ollut moraalista vääryyttä jos pitkän aikaa kolmantena ollut joukkue olisi lopulta tipahtanut pois Europelipaikalta. Onneksi niin ei nyt käynyt. Ensi kaudelle on luvassa huikea kausi jos vain seurajohdon visioita on uskominen, niissä taidettiin luvata jo Eurooppaliigan lohkovaihetta ja vähintään hopeaa. No en tiedä miten realistisia nuo ovat, mutta jännittävä talvikausi on ainakin tulossa. Seura on houkutteleva ja veikkaanpa, että uusia ja kovia nimiä saadaan kyllä puolustukseen ja muuallekin nyt lopettavien tilalle.

Hieno kolmikko ja olen tyytyväinen. Näin tämän ehkä pitikin mennä.

Veikkausliigan hopeakamppailu näkyy netissä

Minua harmittaa mainostaa monopolin palveluita, vaikka sinällään on hienoa, että liigan viimeisen kierroksen ehdottomasti merkityksellisin ottelu näkyy edes netissä. Kyseessä on Inter vastaan FC JJK. Peli missä ratkaistaan hopeamitalin kohtalo, sillä voitolla Jyväskylä ottaa liigahistoriansa ensimmäisen mitalin. Eikä hopea tältä kaudelta ole mikään häpeä.

HJK on ollut yksinkertaisesti ylivoimainen ja on ehdottomasti ansainnut mestaruutensa, eikä siitä voi oikein millään tasolla kiistellä. Muu liiga on sen sijaan ollut kiehtovan tasainen. JJK on pelannut hieman yli omien odotuksieni ja taistelee Eurofutispaikoista, mikä olisi nuorelle seuralle suuren unelman täyttyminen.Eurooppa on se "pyhä graali" sillä se tietää karsintoihin osallistuvalle seuralle aina ns. ilmaista rahaa. Jos ei muuten niin pelkkien pääsylippujen muodossa, sillä yksikin kotiottelu tietää JJK:lle aimo kasan käteistä.

Jyväskylässä yleisökeskiarvo on tältä kaudelta ollut 3512 henkilöä. Näin kertoo Veikkausliigan kotisivujen tilastopläjäys. Luku on hieno, sillä se vastaa hyvin pitkälle saman kaupungin jääkiekkojoukkueen yleisökeskimäärää. Toki 3887 on suurempi luku, mutta silti taso on erittäin hieno kotimaisessa jalkapallossa. En osaa sanoa mikä on JJK:n keskimääräisen pääsylipun hinta, mutta jos se oletetaan olevan 14 euroa, yksi ylimääräinen kotiottelu tietää melkein 50,000 euroa pääsylipputuloina. Se on iso summa seuralle, joka viime vuonna teki tappiota yli 350,000 euroa.

Ottelusta voi huoletta ennakoida vaikeaa ja tasaista vääntöä. Inter on kamppaillut mestaruudesta jo aikaisemmin ja onnistunut sen voittamaan, vierailijat eivät. Henkisesti ylivoima saattaa siis olla kotona, mutta nälkä on varmasti molemmilla aivan yhtä kova. Jyväskylän seuran sisäpiiriin kuuluva KettuWaari nostaa ennakossaan Interin aika ylivoimaiseksi suosikiksi. Olen periaatteessa samaa mieltä, joskin en aivan yhtä suurilla prosenteilla. Toivottavasti tällä kertaa on kuitenkin vierasvoiton aika ja purppuraketuista tulee hopeakettuja.

Kun haavekuva vaihtuu todellisuuteen

En ole oikein oppinut katsomaan klassisia länkkäreitä telkkarista. Ne eivät jotenkin vain toimi pienessä ruudussa, sillä huomio kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen. Rio Bravoa ei vain ole tehty pientä ruutua varten ja sen huomaa.

Yksi hienoimmista elokuvakokemuksistani onkin yhden todellisen länkkäriklassikon katsominen suurelta valkokankaalta. Kyse toki on "vain" spagettiwesternistä, mutta Hyvät, pahat ja rumat oli maaginen. Muistan yhä sen tunteen mikä minulla oli koko elokuvan ajan ja vielä pitkään sen jälkeen. Olin täynnä energiaa ja valmis kohtaamaan maailman sellaisena kuin se oikeasti on pahimmillaan ja parhaimmillaan. Sellaisia elokuvia on liian harvassa.

Haluaisin oikeasti nähdä suuret westernit valkokankaalta. Sellaisina kuin ne on oikeasti tarkoitettu, irtokarkkeja pureskellen ja aitoa sokericolaa pillillä imeskellen. Hautautua siihen epätodellisuuden tunteeseen, jonka vain elokuvissa voi saavuttaa. Siihen kuinka kuvitteellinen muuttuu todellisuudeksi ja maailma häviää ympäriltäsi ja näkyy vain silmiesi edessä.



Miksei todellisia länkkäreitä enää tehdä?