Olen aina halveksinut Steve Jobsia. Aloitin lukemaan kirjaa puhtaasti vessakirjana, muutama hetki kerrallaan. En halunnut antaa sille sen suurempaa arvoa. En edelleenkään pidä miehestä tai hänen persoonastaan, ainakaan siitä mielikuvasta joka median, kirjan ja ennen kaikkea hänen tuotteidensa avulla on minulle rakentunut. Kiistatta jonkinlainen nero, mutta samalla hyvin rikkinäinen, vaarallinen ja ruma persoona. Löysin kirjan perusteella hänestä lukuisan määrän tuttuja piirteitä, sellaisia jotka ovat olennainen osa myös minua. Meidän eromme tulee kuitenkin siinä, että Jobs oli kaikkien noiden piirteiden kärjistetyssä pisteessä. Terävä. Minä en ole.
Mies oli kiistatta eräänlainen nero ja inspiroi ihmisiä muuttamaan maailmaamme sellaiseen suuntaan missä tietotekniikka on meistä normaalia. Tarkoitan ettemme edes ajattele kuinka normaalia tuhansien musiikkikappaleiden kuunteleminen meille on. Muutoksia on tietysti lukuisia muitakin ja uskon, että maailma on jollakin tasolla parempi paikka. Ei tietenkään samalla tavalla kuin Gatesin työ malarian voittamiseksi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.
Kirja on eräänlainen mammutti, eikä sitä pysty lukemaan yhdeltä istumalta. Päähenkilö(t) ovat niin rasittavia. Se on kuitenkin kattava, joskin yhden ihmiselämän mahduttaminen kansien väliin on vaikeaa. Uskoisin kuitenkin, että tämä on hyvä ja kokonainen kertomus. Huutoa ei piilloteta, mutta sen määrä on todennäköisesti minimissä. Siitäkin huolimatta sitä on paljon. Liikaa, että osaisin arvostaa ihmistä, jonka teot kuitenkin ansaitsevat tunnustuksen.
Opin kirjan avulla paljon myös itsestäni. Tunnistin luonteenpiirteitä ja sitä mihin ne voivat johtaa, mutta myös sen mitä niillä voi saavuttaa. Kertomus on myös eräänlainen oppikirja kuluttajaliiketoimintaan, siihen kuinka tärkeää tavoitteiden ja niiden eteen taisteleminen lopulta on. Oodi täydellisyyden tavoittelulle ja samalla kertomus kuinka rikkinäinen käsite täydellisyys lopulta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti