Presidentin vaalit ovat tuoneet esille erityisesti kahden puolueen sisäiset ongelmakohdat jotka kaipaavat pientä pohdintaa. Näistä mielenkiintoisempi tilanne on Keskustapuolueessa, jossa puolueen sisäinen kartta on hyvin jakautunut. Seuraan tilannetta puhtaasti median avulla, enkä siksi tiedä olenko kartalla vai aivan sen ulkopuolella. Asia mistä en loppujen lopuksi ole edes kovin huolissani.
Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.
Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.
Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.
En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.
Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.
**
Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti