Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mihin se johtaa?

Ostin itselleni joululahjaksi presidentti Martti Ahtisaaren ensimmäisen elämänkerran, sillä en usko kenenkään arvanneen sitä minulle hankkia. En harrasta poliitikkojen elämänkertoja, vaikka olen niitäkin muutaman lukenut, mutta Ahtisaari on kuitenkin jotain muuta. Hän on se henkilö jota arvostan ja jollakin tavalla jopa ihailen. Sitä en tosin osaa sanoa miten se käytännössä toteutuu, muuten kuin tämän kirjan muodossa.

Luettuani kirjasta melkein kolmasosan heräsin ajattelemaan omaa aikaani, tätä päivää. Voidaan kiistatta sanoa, että tämän päivän maailmanpoliittinen ja ekonominen tilanne on suurin myllerrys vuosikymmeniin. Ehdottomasti se suurin muutos omalla aikuiselämän janalla tähän mennessä. Silti minäkin olen mennyt mukaan mikroajatteluun ja täysin unohtanut pohtia suuria linjoja. Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mihin se johtaa?

Uskon sosiaalisen median olleen kriittisessä osassa arabikevään muodostumista ja menestystä. Siinä kansakunnan pinnan alla kytenyt epätoivo ja turhautuneisuus pääsi saavuttamaan kriittisen massan, jonka jälkeen muutos oli reaktio oli väistämätön. Olen jostakin kuullut väitteen, että ilmiön saavuttaessa 10% vallitsevasta väestöstä, se lyö väistämättä läpi. Minusta se kuulostaa hyvin uskottavalta ja vaikka luvut olisivatkin hieman väärät, on reaktio todennäköisesti totta.

Syyriassa tullaan todennäköisesti samankaltaiseen tilanteeseen, kuin Libyassa. Muutoksen on tultva jollakin tavalla ja kansa useimmiten voittaa lopulta, niin on käynyt lukuisia kertoja aikaisemminkin. Varsinkin kun tämä liike on vain vahvistunut nykyisten ihmisoikeuksien aikana. Kansanmurha ei ole enää sallittua.

Minun on vaikea ennustaa mihin tämä maailma on menossa, mutta kaaoksen määrä on mielestäni lisääntynyt. Meillä länsimaissa se on saanut taloudellisen sekasorron muodon, sillä se rajoittaa elämäämme aivan yhtä lailla kuin Gaddaf rajoitti Libyassa. Kyse on hallitsevasta voimasta, eikä niinkään diktatuurista. Mikään valta ei ole ikuinen, vaikka itse valtamekanismi ei koskaan muuttuisikaan.

En usko, että maailmassa siirrytään rahan vallan alta pois takaisin vaihdantaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Rahatalous on kuitenkin osoittanut toimivuutensa tuhansien vuosien saatossa, emmekä me tule toimeen ilman sitä. Muutos on kuitenkin tällä hetkellä todennäköisempää kuin tilanteen normalisoituminen aikaan ja tilaan ennen vuotta 2008. EU tulee säilymään poliittisena liittokuntana kuten se on tähänkin asti säilynyt, eikä kukaan taida oikeasti edes halua palata Eurooppaan ennen EU:ta.

Euron kohtalo on kuitenkin epäselvempi ja sen osalta tulee tapahtumaan muutoksia. Minä en osaa arvioida mitä ne tulevat olemaan, mutta todennäköisesti siitä tulee jotain homogeenisempaa kuin nykyisestä yhteisöstä. Onko helpompaa leikata surkastunut ja kehittymätön osa pois vai pakottaa se samaan kuntoon kuin vahvempi ja kestävämpi kokonaisuus?

Muutokset ovat väistämättömiä, siitä olen aivan varma. Olen kuitenkin myös aivan varma siitä, että muutoksien jälkeen palaudutaan uuteen normaaliin ja lähdetään rakentamaan taas uutta kukoistusta. Mielessäni on ympäristön kantokyky, jotain sellaista missä vallitsevilla olosuhteilla on katto. Romahtaminen tapahtuu väistämättä kun kantokyvyn rajat on ylitetty, mutta romahduksen jälkeen kantokyvyn raja on taas kovin korkealla. Tässä on mielestäni jotain hyvin universaalia.

Tämä kirjoitus on hieman poukkoileva ja hakee omaa suuntaans, mutta en halua lähteä sitä siistimään. Blogini tarkoitus ei ole koskaa ollut kirjoittaa puhdasta, valmista teksiä. Samankaltaista kuin lehdissä ja muissa julkaisuissa on. Tämä on minulle eräänlainen tasainen seinä, heitän sitä vasten ajatuksia ja katson mitkä pomppaavat takaisin. Mikä niistä lentää pisimmälle ja kuinka se muokkaa omaa ajatteluani.

Ruoka, hamekauppa ja uusin NG

Olin kirjoittamassa arvostelua nepalilaisesta Kantipur ravintolasta, mutta enpä kirjoita. Se oli hyvä, mutta käykää itse kokeilemassa kuinka hyvä.

Minun elämässäni tapahtuu aika vähän, mutta jostain syystä olen saanut kalenterini lähes täyteen nyt viime kuukausien ajaksi. Tuntuu kuin koko ajan olisi menoa jonnekin, mikä tietysti on mukavaa. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että olen itse menoni valinnut.

Lauantain nyrkkeily nyt vain oli niin hienoa, että haluan siitä kirjoittaa vielä tämän. Minua ihmetyttää ja ällistyttää kuinka moni suomalainen on kritisoinut, itkenyt ja jeesustellut Heleniuksen voittoa. On selvää, että se oli yllättävä ja hämmentävä tulos, kirjoitin niin itsekin. Minua kuitenkin ihmetyttää, että miksi me suomalaisina kritisoimme sitä, että oletettu tuomarivirhe tapahtui "meidän" hyväksemme. Suomalainen voitti ja ihmiset itkevät kuin pienet kakarat. Miehet, menkää hamekauppaan ja akat, sulkekaa se keittiön televisio.

Posti oli kantanut eteiseen uuden National Geographic lehden, vaikka en ole entisiäkään saanut vielä loppusijoitettua. Kaunis ajatus vapauttaa ne kiertoon, mutta olkoot nyt vielä tuossa. Kyseessä on vuoden viimeinen NG ja kansijuttuina on Kuningas Jaakon Raamattu, Japanin ydinonnettomuudessa hylätyt kylät sekä avaruuden pilvet. Oikeastaan yksikään noista ei varsinaisesti sytytä, mutta ainakin tuon raamattujutun tulen lukemaan. Kyseessä on aika vanha raamattu ja kaiketi jollakin tavoin hyvin erityinen, ehkäpä tuo juttu avaa asian myös minulle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Night of the Heavyweights - jälkitunnelmat

Nukutun yön jälkeen eilinen nyrkkeilytapahtuma oli hieno kokemus. Sellainen mitä en ole aikaisemmin nähnyt tai tuntenut sisuksissani, sillä yli 10,000 ihmisen huuto ja tyrmäyksen odotus oli mahtava kokemus. Voin mielessäni hakea vertailukohtaa Rooman gladiaattorikisoihin ja kuvitella kuinka samankaltainen tunnelma siihen aikaan on mahtanut olla.

Ilta alkoi Ruotsi - Marokko maaottelulla kun Erik Skoglund kohtasi ja voitti Amine Belalin. Ottelu oli viihdyttävä, energinen ja hieman lyhyt. Neljän erän ottelu olisi hyvinkin voinut olla kaksi erää pidempi, tosin ruotsalaisen raskaan välisarjalaisen paremmuus kävi selväksi jo tässäkin ajassa. Ulottuvampi ja teknisesti lahjakkaampi(?) Skoglund otti selvän pistevoiton.

Kevyessä keskisarjassa ei tarvinnut otella täyttä kymmentä erää. Itse asiassa saksan Jack Culcay tyrmäsi italialaisen vastustajansa heti ensimmäisessä erässä. Gianmario Grasselini otti todella vihaisen osuman oikeaan kylkeensä ja todennäköisesti mursi kylkiluunsa. Sen verran tuskaiselta kaveri näytti ja piteli kylkeään koko illan ajan, myös katsomossa ollessaan. Sääli.

Jussi Koivulasta saattaa kuulua vielä paljon, sillä 8 erän kohtaaminen välisarjassa oli tyylikästä ja riskitöntä nyrkkeilyä. Hallitseva espanjan mestari Jose Del Rio on rekordinsa mukaan kova kaveri. Pidin tästä ottelusta ennen kaikkea sen kylmän rauhallisuuden ja kyynisyyden takia, Koivula nyrkkeili sen mitä piti ja vältti typeryydet.

Kevyensarjan 10 erän ottelussa oteltiin täysi aika kun kosovon suomalainen Edis Tatli otti pistevoiton italialaisesta Pasquale Di Silviosta. Tatli oli minun silmään iloinen yllätys. Ottelu oli hyvin energinen ja täynnä toimintaa, sillä ottelijat eivät kaihtaneet osumia. Tatlin otteissa on vielä hiomista, sillä oikean käden lyönneissä ei ollut vaadittavaa raskautta. Vasuri oli kuitenkin mainio. Nimi ehdottomasti korvan taakse muistiin.

Illan odottamattomin ottelu oli ensimmäinen raskaan sarjan ottelu Saksan Edmund Gerberin ja Alabaman ihmemiehen Marcus McGeen välillä. Käytännössä ensimmäinen lyönti osui McGeen oikeaan silmään, eikä mies enää noussut. Mielessä kävi, että nyt joku tienasi hyvän tilin vedonlyöntitoimistossa, mutta raskassarja on tuollaista. Yhden lyönnin ihmeet muuttaman ihmisten elämän.

WbC-, WBA- ja WBO-liittojen naisten välisarjan maailmanmestaruus pysyy Norjassa. Cecilia Braekhus otti TKO voiton Honolulun Kuulei Kupiheasta. Ottelun kaikki erät on merkitty nyrkkeilyn ykkösnaisen nimiin, mutta ei se aivan kerro koko totuutta. Kuulei otteli sisukkaasti ja sai useita hyviä lyöntejä sisälle, eikä todellakaan ollut mikään vastaantulija. Todennäköisesti kokemus oli tässä se ratkaiseva tekijä, millä Braekhus hallitsi ottelua ja lopulta otti TKO voiton. Hieno ja viihdyttävä ottelu!

Illan toinen raskaansarjan ottelu oli tamperelaisen Jarno Rosbergin kahdeksan ottelun seisoskelu Argentiinan baaritaistelija Manuel Alberto Puchetaa vastaan. Mielestäni illan huonoin ottelu ja Rosberg kyllä menetti erinomaisen tilaisuuden näyttää osaamistaan yhden maailman suurimman nyrkkeilytallin omistajien edessä. Ottelu oli yksinkertaisesti köyhä ja laimea, isojen, hikisten miesten kyttäilyä, joka tulkittiin kotivoitoksi yllättävän selvin numeroin (80-73 | 80-73 | 78-74).

Ehkä ottelu oli taktisesti hieno ja onnistunut, mutta kun kotiyleisö alkaa buuaamaan omalle pojalleen, niin ei voida puhuaa mistään kunnon showsta. Pucheta oli kuin tynnyri, pyöreä baaritaistelija, jonka heijareiden eteen ei kannata jäädä seisomaan. Rosberg ei pakottanut miestä liikkeeseen, vaikka urheilullisempana miehenä olisi varmasti niittänyt satoa seitsemännessä ja kahdeksannessa erässä.

WBO-liiton raskaansarjan maailmanmestaruusottelu oli upea! Ehdottomasti illan paras ottelu, missä oli kaikkea mitä hyvässä nyrkkeilyottelussa vain voi olla. Venäläinen Olympiamestari Alexander Povetkin oli todella hyvä, eikä Cedric Boswellilla ollut lopulta mahdollisuuksia. Amerikkalaisen taktiikka etäisyyden pitämisestä ei toiminut ja mies joutui näyttämään useaan otteeseen aivan uskomattomia liikkeitä. En ole nähnyt vastaavaa puolustustamista raskaassa sarjassa kuin videolta ja silloinkin suurempien nimien toimesta.

On tavallaan sääli, ettei vanha mies Boswell saanut upeista esityksistään oikein mitään irti. Povetkin tuli lähelle ja nyrkkeili miehen kumoon. Seitsemännessä erässä vain kongin kumahdus vei häneltä tyrmäysvoiton, joka sitten tulikin kahdeksannessa erässä. Tunnelma kolmen viimeisen erän aikana oli jotain uskomatonta kun täysi areena odottaa ja tietää tyrmäyksen olevan vain muutaman osuman päässä. Jotain alkukantaista ja ehdottoman aitoa.

Euroopan mestaruus jäi Suomeen. Robert Helenius voitti vasemmalla kädellä britti Dereck "Del Boy" Chisoran. Ottelutulos joka oli yllätys koko taistelua seuranneelle yleisölle niin Suomessa kuin maailmallakin, sillä ihmetystä, raivoa ja epäuskoa on kuulunut lähes kaikkien tahojen suusta. Rikkinäisellä oikealla kädellä nyrkkeillyt Helenius jätti itsestään todella huonon ja yksipuolisen kuvan katsojien mieleen.

Chisora pääsi nyrkkeilemään sen ottelun mitä hän halusi ja oli varmasti toivonut. Hänellä ei ole Heleniuksen tyrmäysvoimaa, mutta raivoa ja tukahduttavia iskuryöppyjä mieheltä löytyy. En ole ikinä nähnyt kenenkään ottavan yhtä monta koukkua kuin Robbe eilen otti leukaansa, mutta tyrmäykseen Del Boy ei pystynyt.

En lähde julkisesti väittämään, että Sauerland talli olisi varmistanut uuden, nousevan tähtensä voiton, mutta tuomarit kyllä katsoivat aivan toista ottelua kuin me kaikki muut. Ehkä kyse on siitä, etten minä ymmärrä nyrkkeilyn hienouksia, mutta britti näytti paremmalta. Ymmärrän kyllä, että rikkinäisellä etukädellä ei tuollaista kaveria pysty pitämään etäisyyden päässä, saati lopettamaan ottelua. Jotenkin vain jäi kummallinen tunne koko ottelusta, mutta ehkä näin on sittenkin parasta. Heleniuksen on pakko puolustaa titteliään ja Chisora tulee olemaan todella, todella nälkäinen.

Loput ottelukuvat täällä.

Mitä minä odotan

Kuuntelen musiikkia joka on suloinen sekoitus agressiivisia ääniä ja viehkeän kaunista laulua. Hyvin tunnelmaan sopivaa, sellaista jota kaipaan tähän hetkeen. Lujalla!

Muutama tunti ja olen pelipaikalla. Odotan hämmennystä ja hieman ihmetystä. Pinnan alle piiloutuvaa agressiota, joka pyrkii pintaan. Katsojat. Areenalla on kehä, johon nousee esiintyjiä, taistelijoita. Jotain ikivanhaa ja perinteistä. Tätäkö se on ollut jo tuhansia vuosia?

Otteluennakko: Nordic Nightmare vs. Del Boy

Alkaa jo kuumottaa, sillä elämäni ensimmäiseen nyrkkeilyiltaan on vain kaksi yötä. Ja millaisella tapahtumalla on tarkoitus aloittaa! Titteliotteluita on kolme ja niistä kaksi raskaansarjan mestaruusotteluita, kolmannen ollessa WBA-, WBC-, ja WBO-liittojen välisarjan maailmanmestaruusottelu. Kyseessä on kaiketi maailman paras naisnyrkkeilijän Cecilia Braekhusin ottelu, jossa hän puolustaa titteleitään Kuulei Kupiheania vastaan.

Illan ehdoton kärkiottelu on kuitenkin Robert Heleniuksen ottelu Dereck Chisoraa vastaan, raskaansarjan euroopan mestaruudesta. Ei ole vaikea sanoa kumpi tulee olemaan yleisön suosikki ja tulen itsekin huutamaan Robertin puolesta.

Mitä itse ottelusta? En ole nyrkkeilyn harrastaja, en tiedä siitä oikeastaan mitään enkä osaa erottaa ottelun teknisiä hienouksia. Minun silmäni ei vain ole vielä oppinut siihen.

En ole täysin vakuuttunut, että Helenius on niin ylivoimainen suosikki kuin vedonlyöntitoimistot antavat ymmärtää. Kertoimet hänen voitolleen ovat 1,16. Se on aika vähän, sillä vielä Samuel Peteriä vastaan Helenius otti vastaan todella väkeviä vartaloiskuja (ottelu täällä, täällä ja täällä). Chisora on näissä juuri parhaimmillaan.

Niissä otteluvideoissa jotka olen häneltä nähnyt, mies on parhaimmillaan todellinen iskijä. Ei mikään tyrmääjä, kuten Helenius, mutta raivokas ja nopea lyöjä. Sellainen joka kykenee murskaavaan iskumyrskyyn ja siten ottamaan pisteitä ja kokonaisia eriä itselleen. Miten käy jos hän pääsee Robben lähietäisyydelle ja todella takoo vartaloa?

Heleniuksen tyrmäysrekordi on kieltämättä uskomaton ja uskon miehen tyrmäävän Chisoran lauantaina, mutta ei Chisora aseeton tule olemaan. Miehellä on käytännössä koko ura pelissä, sillä vain voitolla hän pääsee eteenpäin. Klitschko ottelua ei enää tule jos hän nyt häviää. Sitä paitsi, epätoivoinen mies on aina kaikista vaarallisin mies, varsinkin jos hän on raskaansarjan nyrkkeilijä.

Odotan hyvää ottelua, mutta nopeaa tyrmäystä Heleniukselta. Hän ei halua ottaa liikaa Del Boyn iskuja vastaan, joten siis jotain samanlaista kuin ottelussa Attila Leviniä vastaan.

**

Ainut mihin laitoin rahaa kiinni on Alexander Povetkin vs Cendric Boswell. Lyön vetoa siitä, että Boswell voittaa ottelun pisteillä.

**

Dereck Chisoran ottelupaino 110,20 Kg
Robert Heleniuksen ottelupaino 108,60 Kg

Levänluhdan hautamysteerin lisätutkimukset

Levänluhdan muinaisjäännökset ovat ainutlaatuiset tässä valtakunnassa, sillä meidän hapan maaperämme liuottaa kaiken kalkkipitoisen. Siksi meiltä ei löydy luurankoja, eikä mitään muutakaan eloperäistä muuten kuin hyvällä tuurilla. Eteläpohjalainen kalmisto on merkittävä ennen kaikkea sen vuoksi, että siinä meillä on säilynyt vajaan sadan ihmisen luurangot.

Eemil Aaltosen säätiö on päättänyt rahoittaa kolmivuotisen tutkimushankkeen alueen mysteerien selvittämiseksi. Dramatiikka on paikallaan, sillä meidän arkeologiassa, päästään hyvin harvoin tutkimaan kohteita ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tämä on minulta mututuntumaa, mutta sellainen kitinä ja valitus jäi korviini soimaan, viime vuoden arkeologian opintojen ansiosta.

Levänluhdassa on tarkoitus tehdä vainajille erilaisia stabiili-isotooppianalyysiä. Kuolinhetki saadaan radiohiiliajoituksella, mutta muita isotooppeja tutkimalla saadaan tietoa henkilöiden ruokavaliosta ja kasvuympäristöstä. Samalla, ainakin tiedotteen mukaan, on tarkoitus jatkaa DNA-tutkimuksia henkilöiden sukulaisuhteiden selvittämiseksi. Tähän aiheeseen keskittyi YLE:n kanavilla esitetty Levänluhdan kadonnut kansa dokkari. Joka tosin näin meidän kesken, oli mielestäni aika kevyt yritys kunnolliseksi tiededokumentiksi.

Minä haluaisin ennen kaikkea nähdä jotain vastavaa kuin Saksassa on tehty: Pictures: Ancient Bog Girl's Face Reconstructed. Olisi tavattoman mielenkiintoista nähdä, millaiset kasvot muinaiselle suomaliselle saataisiin aikaiseksi kun Levänluhdan vainajille ennallistettaisiin kasvot.

Lähde: Helsingin yliopiston Luonnontieteellien keskusmuseo - Tiedeuutiset.