sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Asumisen vaikeudesta

Tajusin juuri, että pystyisin ostamaan asunnon jo näillä nykyisillä kuukausituloilla. Se mitä maksan vuokraa ja se minkä laitan joka kuukausi säästöön on jo sen kokoinen summa, että sillä pystyisi ihan oikeasti lyhentämään asuntolainaa. Ei tietenkään paljoa, mutta sen verran, että se olisi kannattavaa.

Sitä minun kuitenkin pitää miettiä, että onko minun sittenkään kannattavaa ostaa tässä tilanteessa asunto-osaketta. Niin kauan kuin olen vielä uusi tällä alalla, olen sidottu nykyiseen työpaikkaani. Minulla ei ole vielä sitä ammattitaitoa, että pystyisin huoletta etsimään uuden työpaikan jos jostain syystä joutuisin sellaista etsimään. Toiseksi en edelleenkään halua asuntoa jonka pankki omistaa 95%:sesti, minulla kun ei vain ole riittävästi pääomaa asunnon ostoon.

Pelkkä ajatus siitä, että olisin velkavankeudessa seuraavat 20 vuotta on kauhistuttava. Sain juuri maksettua opintolainan ja olen tilanteessa jossa en ole velvollinen kenellekkään. Käytännössä voin vaikka ottaa ja muuttaa luostariin, ilman että kenelläkään olisi siihen mitään sanottavaa. Pidän suunnattomasti tästä riippumattomuuden tunteesta ja se asuntolaina veisi sen olemattomiin.

Sitä paitsi, mistä minä tiedän mitä haluan tehdä kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Asua edelleen pankin omistamassa kaksiossa vai muuttaa ulkomaille? Ostaa joku hieno ja komea esine? Tiedä häntä.. Joka tapauksessa tällä hetkellä vaikka asunnon ostaminen olisi mahdollista, ei se ole todennäköistä. Uskon, että asuntojen hinnat tulevat jopa laskemaan parin seuraavan vuoden aikana ja olisi kovin typerää ostaa asunto nyt kun se on kaikista kalleinta. Tosin tuo on täysin omaa spekulaatiotani.

Ei kommentteja: