Se on sekunttipeliä!

Katsoin eilen telkkarista Suomen U21 ikäryhmäjoukkueen pelin Euroopan parasta ikäryhmäjoukkuetta vastaan. Pikkuhuuhkajat olivat matkustaneet Espanjaan, kohtaamaan isäntien vastaan ikäryhmäjoukkueen. Ottelu oli mielenkiintoinen ja taktisesti hyvin tasainen, mutta päättyi kuitenkin isäntien 1-0 voittoon.

Lopputulos oli peliin nähden täysin oikeutettu tulos, sillä Espanja hallitsi palloa ja Suomi tyytyi puolustamaan erittäin tehokkaasti. Itse asiassa jopa niin tehokkaasti, että Espanjan todelliset maalipaikat olivat vähissä. Ongelma on kuitenkin siinä, että jalkapallo on maalintekopeli. Täydelliselläkään puolustuspelillä ei saavuteta kuin korkeintaan tasapeli, eikä se riitä. Voittoon tarvitaan aina vähintään yksi onnistunut hyökkäys.

Nuorten maajoukkueen valmentaja Markku Kanerva, kommentoi ja tiivisti meidän ongelmat kahteen asiaan, pelinopeuteen ja taitoon. Sanapariin jota on toistettu kotimaisen jalkapallon yhteydessä jopa kyllästymiseen asti. Olen kyllästynyt niihin, koska en ole täysin varma mitä sillä edes tarkoitetaan. Emmekö me osaa juosta tarpeeksi nopeasti?

Olen seurannut kotimaista jalkapalloa nyt muutaman vuoden ajan ja näen pelissä kaksi ongelmaa. Peliä seuratessa ei voi olla huomaamatta sitä, että hyökkäävät syötöt ovat lähes poikkeuksetta huonoja. Syötetään suoraan vastustajalle tai syötetään paikkaan, jossa se on helppo katkaista. Silloin harvoin kuin syöttö lopulta saadaan omille, on sen kontroloitu vastaanottaminen lähes mahdotonta. Pall tulee joko pelaajan taakse tai suoraan jalkoihin. Täydessä juoksussa oleva hyökkääjä joutuu hidastamaan tai jopa pysähtymään, saadakseen pallon haltuunsa.

Tuo ei välttämättä kuulosta pahalta, mutta ajatellaan asiaa puhtaasti fysiikan kautta. Ihminen juoksee parhaimmillaan noin 8 - 9 metriä sekunnissa, joten sekunnin hidastelu tarkoittaa vähintään viiden metrin juoksumatkaa jalkapallokentällä. Käytännössä noin 5 % osuutta koko kentän pituudesta. Tämä on ainut etumatka, jonka täydessä vauhdissa oleva hyökkääjä voi saada paikoiltaan lähteneeseen puolustajaan verratessa.

Taito tarkoittaa mielestäni sitä, että oikeat ratkaisut tulevat kuin itsestään, selkäytimestä. Siitä, että uskalletaan syöttää nopeasti. Jari Litmanen on tästä paras kotimainen esimerkki. Hänen syöttötyöskentelynsä on maagista sen takia, että hän ei pysähdy miettimään syöttöjänsä. Hyökkäävä syöttö lähtee välittömästi kun silmä näkee siihen avautuvan mahdollisuuden. Tällöin saavutetaan taas se sekunnin ja viiden metrin etumatka.

Kotimaisessa jalkapallossa pitää mielestäni paneutua näihin kahteen asiaan. Hyökkäykseen lähdettäessä on syötettävä heti, kun syötölle on avautumassa tilaa. Toiseksi ja mikä on ehdottomasti tärkeämpää, syötön pitää olla laadukas. Ennen kaikkea tarkkuutta ja ajoitusta. Juoksuun syötettäessä pallo pitää saada hyökkääjän juoksulinjalle. Paikoillaan olevalle pelaajalle, pallo pitää saada vapaalle puolelle ja suoraan jalkoihin. Tärkeintä on, että vastaanottaja saa välittömästi täyden kontrollin pelivälineeseen. Silloin tehdään maaleja.