keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Cirrus


Arkkitehtuuri puhuttelee meitä kaikkia, emme voi välttyä siltä ja silti se nousee harvoin kahvipöytäkeskusteluissa esille. Ehkä siksi, että se on huomaamatonta, me emme osaa kiinnittää huomiota sellaiseen joka on ympärillämme. Silloin kun arkkitehtuurista keskustellaan, on tapahtumassa jokin muutos. Tuttu ja turvallinen maisema kokee muutoksen ja kaikki muutokset herättävät usein aina pelkoa. Ehkä jopa ahdistusta.

Vuosaaressa on Suomen korkein asuinrakennus - Cirrus. Se on eräänlainen kaupunginosan symboli ja pakottaa ihmiset huomioimaan itsensä. Se on korkea, jykevä torni muuten niin harmaan kaupunginosan keskellä. Harmaan jonka pitäisi olla valkoinen. Tuntuu kuin Alvar Aallon suurin synti kotimaista arkkitehtuuria kohtaan, olisi ollut valkoisen pintamateriaalin käyttö. Se on uutena uskomattoman kaunista ja tuoretta, mutta alkaa väistämättä tummua kohti harmaan eri sävyjä seuraavien vuosien aikana.

Tästä harmauden taudista kärsii mielestäni myös koko Cirrus. Siitä on tehty tavanomainen, tylsä ja liian raskas. Luin tuon Wikipedian artikkelin ja suunnitteluprosessissa oli käynyt juuri kuten arvasin. Alkuperäisestä ideasta ei ole enää jäljellä oikeastaan mitään muuta kuin eteläsivulle tuleva parkkitaso. Ja pelkän parkkitason säilyttäminen ei takaa hienoa arkkitehtuuria.

En ryhdy väittämään, että alkuperäinenkään suunnitelma olisi ollut mikään uusi moderni klassikko, mutta mielestäni se on tyylikkäämpi kuin nykyinen. Se näyttää olevan juuri sen verran korkeampi kuin rakennuksen kuuluisi olla ja ainakin pienoismallissa ratkaisevasti sirompi.

Pidänkö minä sitten toteutuneesta rakennuksesta? Pidän, mutta suren menetettyä tilaisuutta. Kun kävelee aivan talon viereen, kääntää katseensa yläviistoon ja toivoo parvekelasien olevan suljettuja, on talo upea. Sen linjat toimivat ja harhakuvaa on ilo katsella. Todellisuus paljastuu kuitenkin heti, kun astut taaksepäin ja päästät irti heijastuvasta valosta. Pidän rakennuksesta, ehkä enemmän sen potenttiaalin vuoksi. Voin helposti kuvitella kuinka syksyn ensimmäinen raivoava myrsky lähestyy uhkaavasti taivaanrannasta. Näkymä on varmasti uskomaton, tarpeeksi korkealta katsottuna.

Muut aiheen kuvat löytyvät täältä.

Ei kommentteja: