lauantai 24. huhtikuuta 2010

Karvaisten käsien puuttuessa

Olen seurannut energiapoliittista keskustelua koko sen ajan mitä sitä on julkisuudessa käyty. Tunteeni ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta usein päälimmäiseksi on jäänyt epäusko ja huvittuneisuus. En ole hirveästi ydinenergian kannattaja, mutta ajatus puusta uusiutuvana energiamuotona on mielestäni jonkin verran yliampuvaa.

Ajatus perustuu siihen, että puu kasvaa aina uudestaan, mutta kun luonnon logiikassa se puu ei häviä sieltä metsästä mihinkään. Sama biomassa pyörii kehässä yhä uudestaan ja uudestaan. Nytpäälimmäiseksi jää nyt se käsitys, että metsää ruvetaan viljelemään samalla tavoin kuin viljaa. Lannoitetaan, kylvetään ja korjataan. Samaa sykliä uudestaan ja uudestaan. Enpä tiedä.. jotenkin keinotekoiselta se kuulostaa.

Muuten.. millä se kaikki puumäärä saadaan pois sieltä metsistä? Hevosella ja hiellä? Tuskinpa. Kyllä sinne lähtee möyrimään yhä suurempi joukko harvestereja ja tukkirekkoja, joiden perässä ei jatkojohtoa kannata roikottaa.

Olisinpa harvesterikauppias, metsuri, rekkamies tai huoltoasemanpitäjä jossain päin metsäistä maaseutua, niin kasvattaisin käsiini oikein tuuhean karvan. Sellaisen jota olisi hyvä hieroa.

Ei kommentteja: