Kirjoitin jokin aika sitten ostaneeni kuopan kaivajan osakkeita. Arvuuttelin, että tuskin tulen ostamaan kaikista edullisemmalla hinnalla, enkä sitä onnistunut tekemään. Tällä hetkellä olen menettänyt varallisuutta, mutta en omistustani. Enkä ole siksi huolissani. Maailma on aaltoliikettä.

Kyseessä on kaivos. Yksi maailman suurimmista avolouhoksista. Sieltä saadaan korkealaatuista rautamalmia, josta valmistetaan suurella todennäköisyydellä taloja Kiinassa. Tai ehkä veitsiä, porrasjakkaroita tai Ikean teräskulhoja. Yhtä kaikki, tuolta niitä saadaan, laivataan eteenpäin ja jalostetaan tavaroiksi, hyödykkeiksi joita me kaikki tarvitsemme.
Sitä osakkeiden omistaminen minulle on. Se on osa arvoketjua, joka pitää yhteiskuntaa; ihmiskuntaa pystyssä. Minusta on mukava ajatella, että olen mukana joka kerta kun maailmassa avataan pullo Pepsiä tai leikataan paperitähtiä oranssipäisillä saksilla.
Lähden huomenna Viroon ja sieltä Latviaan, Riikaan. Olen varannut kaksi yötä sikäläisestä hotellista, sillä sunnuntaiksi on luvattu sadetta. Aloitan kesälomani ja toteutan yhden pienen haaveen, lähtemällä katsomaan linnoja. Toinen toive minulla on, että pääsisin telttailemaan kuivassa säässä, auringonpaisteessa Itämeren rannalle. Haluan kävellä hiekalla ja rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti