Olen pelannut viime viikkoina paljon Crusader Kings 2 peliä, jossa ajatuksena on johdattaa oma sukudynastia keskiaikaisen Euroopan läpi. Pelaajan hahmo on aina suvun päämies, kuningas, joka joskus onnistuu kehittyä vanhaksi, taitavaksi ja oman valtakuntansa voimaksi. Ajattelin sitä kun katsoin dokumentin Keith Richardista.
- During younger times, you wanted to be that kind of man, and now that you are older, you are that kind of man.
- I know.
Richards on mies joka on noussut tasolle, josta ei enää pääse pois. Hänestä on tullut ruhtinas, vanha, taitava ja kaikkivahva Rock 'n' Roll musiikin kuningas. Sitä samaa on kaiketi koko bändi ja Mick Jagger, mutta jotenkin minusta tuntuu, että Keith on ylittänyt nuo molemmat. En sano miehen olevan taitavampi, parempi tai suurempi, mutta silti jotain enemmän.
Siitä kait musiikissa on kyse. Siis hyvässä musiikissa, ensiluokkaisessa musiikissa. Se on enemmän kuin pelkkää musiikkia. Dokumentissa puhuttiin siitä, kuinka muusikko on välittäjä, transmitting something, jotain mikä sytyttää kipinän ihmisen sisällä. Se kipinä on kaiketi kaikille sama, mutta liekki mikä siitä syntyy on aina omanlaisensa. Kaikki palot palavat eri tavalla.
Vanha ruhtinas, pimeyden kuningas kulkee läpi elämänsä. Avaa laatikoita ja päästää meidät aavistamaan mitä niiden sisällä on. Siirtyy eteenpäin ja näyttää helmen. Täydellisen pyöreän helmen. Dokumentti on jalokivirasia, jota saa katsoa, mutta vain katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti